Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä teistä epäreilua?
10.01.2008 |
Hoidan 2-v ja 4-v lapsiamme kotona. Tänään miehellä oli iltamenoa ja oli kotona vain tunnin verran töiden jälkeen ja tuli joskus klo 19.30 takaisin kotiin. Sinä aikana, kun oli kotona, jutteli hetken (5-10 min) vanhemman lapsen kanssa ja muun ajan teki omia juttuja sekä syötiin kaikki yhdessä. Sen jälkeen lähti. Me käytiin lasten kanssa illalla ulkona ja kun tultiin kotiin klo 20, olin ollut 12 h putkeen lasten kanssa. Ei siinä mitään. Sallin ilomielin miehelle myös omia menoja. MUTTA kun sanoin miehelle, että hoitaa lapsille iltapuurot ja kun puurot jäähtyvät, lukisi vaikka muutaman kirjan, koska mun piti alkaa leipoa huomenna tuleville vieraille yksi marjapiirakka. Aloin etsimään reseptiä, eikä mennyt varmaan minuuttiakaan, kun mies tiuskaisi " Mitä sä sitten oikein teet?" Tarkoitti, että miksi en voi joko lukea lapsille tai tehdä puuroa, vaan hänen täytyy tehdä molemmat. Yritin selittää, että koska olen juuri tehnyt 12 h työpäivän lasten kanssa, aion leipoa nyt, ettei mun tarvitse tehdä sitä sitten illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan klo 21-22 jälkeen. Kamala riita tosta tuli! Mielestäni olin ollut ihan tarpeeksi lasten kanssa sinä iltana.
Toinen vaki riidanaihe on se, kun mies tulee töistä kotiin, eikä uhraa pienintä ajatustakaan lapsille. Sanoo vaan, että pärjäävät ilman aikuisen seuraa, eikä niiden kanssa tarvitse koko ajan leikkiä. Ymmärrän, että miestä väsyttää, enkä mäkään kannata sitä, että lasten kanssa leikitään koko ajan, mutta kun lapset ovat kuitenkin koko päivän odottaneet isiä kotiin ja ovat sitten ihan innoissaan, kun isi tulee, mun mielestä miehen pitäisi edes 15-20 min keskittyä lapsiin (jos ei jaksa lukea tai leikkiä, niin olisi edes heidän kanssaan ja LÄSNÄ), eikä maata mitään kuulematta ja näkemättä sohvalla. Sitten kun olisi antanut itsestään jotain lapsille, voisi mennä lepäämään ennen ruokaa ja lapset voisivat leikkiä keskenään. Jos mä olisin töissä, ei mulle tulis mieleenkään, että kun tulisin kotiin, käyttäytyisin kuin lapsia ei olisikaan =( Vaikka väsyttäisi, niin sitten mentäis lasten kanssa vaikka sängylle makaamaan ja möyrimään, paijaamaan tms.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (29)
Voi hyvää päivää! Kyllähän mies saa olla väsynyt ja levätä, muttei joka ilta ja koko iltaa! Jos niin haluaa elää, olisi kannattanut jättää lapset ja vaimo hankkimatta.
Kyllä minulla on oikeus odottaa mieheni tekevän kotona asioita, joita on tarpeen tehdä. Kotihommat kuuluvat kummallekin aikuiselle ja ne on pystyttävä organisoimaan järkevästi. Ei siis niin, että toinen tekee mitä huvittaa, ja toinen kaikki loput. Varsinkaan tilanteessa, jossa kummatkin vanhemmat käyvät töissä, kuten esim. meillä.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä mies saa päivittäin levätä ja rentoutua ja tehdä omia juttujaan. Mutta ei lasten tarpeita ja vaimon toiveita voi jatkuvasti jättää täysin huomiotta. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta en voi millään muotoa käsittää, miksi toisella vanhemmalla on jatkuvasti oikeus levätä toisen jaksamisen kustannuksella.
Vaikka olisin kotonakin, ajattelisin samalla tavalla.
12/20
Meillä ei kyse ollut kotitöistä, vaan lasten kanssa olemisesta. Ja niin kuin jo monta kertaa kirjoitin, ymmärrän, että mies on väsynyt töiden jälkeen. Niin olen minäkin, vaikka olen " vaan ollut kotona lasten kanssa" . Kyse on kuitenkin lapsista ja siitä mitä he haluavat ja tarvitsevat. Musta on surullista, että lapsillani on sellainen isä, joka on kyllä paljon kotona, mutta harvoin oikeasti lasten kanssa. Yleensä mies vielä puolustautuu, että lapset tykkäävät leikkiä keskenään, eivätkä pyydä häntä mukaan. Mutta kyllä mä tiedän, että lapset arvostaisivat suuresti sitä, että isi viitsisi joskus leikkiä heidän kanssaan. Mitähän siitä tulisi, jos mies joutuisi joskus pakosti olemaan muutaman päivän koti-isänä. Olisi varmaan tietokoneella aamusta iltaan ja lapset leikkisivät keskenään.
Ja niistä kotitöistä. Onko se sitten niin, että kun äiti on kerran kotona, hänen työpäivänsä kestää 24 h/vrk??? Meillä ainakin. Yölläkin se on äiti, joka nousee laittamaan lapsille peiton paremmin. Illalla laittaa lapset nukkumaan. Mies sentään yleensä tekee lasten iltapesut, wau!
Siis, miehellä on oikeus levätä, mutta niin on vaimollakin. Mielestäni järkevintä olisi, jos mies kotiin tulleessaan huomioisi lapset jollain tavoin ja menisi sitten hetkeksi hengähtämään. Lepäisi vaikka tunnin ja palaisi sitten taas elävien kirjoihin, yrittäisi edes. Tai sitten ottaisi tirsat ruuan jälkeen. Mutta EI kenenkään vaimon tarvitse sietää sitä, että mies sulkee itsensä joka ilta muun perheen ulkopuolelle. Mikä perhe se sellainen on? Nainenhan on yksinhuoltaja sellaisessa tilanteessa.
Meidän perheessä minulla ei ole koskaan aikaa levähtää ennenkuin lapset nukkuvat. Jos edes yritän esim. tulla koneelle, hyppivät pojat niskassa kuin marakatit. Sitten sitä tulee valvottua yöllä, kuten nytkin, koska kerrankin saa olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Miksi siis miehen pitäisi saada vain levätä koko ilta? Siksi koska hän on mies, vai? Joku täällä kyseli, ymmärtääkö ap tarpeeksi miestään. Kyllä siinä ymmärrys pian loppuu, kun itse kuluu puhki siihen pyrkiessään :-( Mistä tällainen patriarkaalinen asenne, av-mammat?
Mä todellakin välillä tunnen itseni yksinhuoltajaksi. Just tänään mietin, miten arkemme eroaisi nykyisestä, jos miehen kanssa erottaisiin. Ei juuri mitenkään. Todella surullista! Mä olen itse varmaan liiankin paljon lasteni kanssa, jos niin nyt voi olla, mutta mielummin liikaa kuin liian vähän. Ja sama juttu kuin 24:lla. Kun mies on kotona ja yritän tehdä joko jotain omia juttujani tai sitten kotitöitä tai muuta " yhteistä hyvää" , lapset joko roikkuvat jalassa tai sitten tappelevat ja kukas muu noita tappeluita selvittää kuin minä. Vaikka sanoisin miehelle, että " mä istun nyt 15 min tässä koneella ja sä huolehdit lapsista" , mies ei reagoi mitenkään lasten tappeluihin, koska on uppoutunut vaihteeksi lukemaan jotain lehteä tms. Tai jos huomaa, ei puutu asiaan ennen kuin isompi on satuttanut pienempää. Mä mielummin etukäteen puutun noihin tilanteisiin, esim. jos 4-v:llä on lastenhuoneessa joku tärkeä rakenteluleikki menossa, mitä 2-v ei saisi rikkoa, menen paikalle siinä vaiheessa, kun 4-v huutaa, ettei sisko saa tulla rikkomaan. Mies sen sijaan antaa 2-v:n rikkoa isomman leikit ja saada " turpaansa" ennen kuin viitsii vaivautua paikalle.
T:AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni ei ole ollut osallistuvan isän mallia kotonaan, koska isä oli kaukainen, korkea herra, jolle ei koskaan sanottu ei ja jonka kanssa ei mistään edes keskusteltu saati että hänen kanssaan olisi leikitty. Mieheni ei oikeasti osaa olla lasten kanssa, ei tajua heitä. Ei osaa istua alas ja rakentaa Legoilla tai hassutella. Hän on vain se Isä isolla I:llä, joka komentaa silloin kun tarvitaan ja huolehtii tarvittaessa perushoidosta (hyvin lempeästi kylläkin), mutta ei todellakaan istu askartelemaan. Hän ei vain osaa. Ja on tunnustanut sen itsekin. Haluaisi muuttua, muttei edes tiedä, mistä alkaisi. Voisiko miehessäsi olla vähän samaa vikaa?
Kuvaavaa oli, kun yksi ilta ehdotin, että mies antaisi pojille piirustushommia, että minä voisin hiukan hengähtää. Ensin mies ei tiennyt, missä piirustusvälineitä pidetään. Sitten tuskaili, ettei halua antaa niitä, kun sitten tulee sotkua. Sanoin, ettei tule, jos huolehtii asiasta ja antaa vain esim. pari kynää per lapsi. No, mies laittoi pojat keittönpöydän ääreen piirtämään ja meni itse katsomaan telkkaria. Tulihan siitä sitten sotkua.
12/20 jne
Olen itse ollut 4v kotona ja jäämässä taas kotiin. Se on todellakin ihanaa ja rentouttavaa, eikä sitä voi millään verrata työssäkäymiseen. Saada olla omien lapsiensa kanssa päivät pitkät joutumatta tekemään muuta kuin kotihommia ; ihanaa ja HELPPOA!!!
Kun mieheni tulee töistä, en todellakaan odota, että hän jaksaa antaa 100% itsestään. Yleensä katsotaan niin, että ruoka-aika on iskän tullessa melkein, siinä saadaan juteltua päivän asiat (lapset myös kertovat)ja sitten ollaan omissa puuhissa, milloin kukakin lapsi mukana askareissa. Lastenhuoneen lattialla isä ei makaa, paitsi jos ottaa siihen vieraspatjan ja lepäilee lasten leikkiessä, niin että isin kainaloon saa mennä myös rauhoittumaan ja jutskaamaan. Eihän se 100% läsnä siinä puolinukuksissa ole, mutta paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään vaatisi miestä osallistumaan kaikkeen, jos olisin itse kotona. Tein lähes kaikki kotihommat silloin kun vielä kotona olin eikä se ollut mikään paha rasti. Enkä pidä kotonaoloa yhtä rankkana kuin työntekoa. Mutta tähän pitäisi löytää joku balanssi. Kyllä sen isän pitää iltaisin jollain tavalla olla perheen elämässä mukana ja läsnä, edes jonkin aikaa. Ja jos perheen äiti on se, joka ensisijaisesti on lapsista ja kotihommista vastuussa, pitäisi miehen pystyä ottamaan hänen toiveensa ja tarpeensa näissä asioissa huomioon silloin kun avuksi haluaa olla. Muuten siitä " osallistumisesta" ei juurikaan ole hyötyä.
Ja aapeelle vielä: Hyvää yötä ja jaksamisia sinulle, jos vielä linjoilla roikut. Jos et, niin toivottavasti tsekkaat viestit myöhemmin!
Öitä muillekin! Taidanpa minäkin pian poistua.
12/20 jne
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Minusta taas tuntuu, että nimenomaan naiset pitävät kiinni kynsin ja hampain tuosta omasta tarpeestaan, kun he ovat kotona. Ja vaikka mies olisi töissä, ei koskaan eikä mistään hinnasta hänelle anneta lupaa levätä. Ja tämä käsitys vain vahvistuu, kun kotiäitien juttuja lukee.