Voi äiti ;(

Äitini asuu kaukana, joten emme näe usein, mutta puhelimessa puhumme päivittäin.

Hänellä on perussairaus, joka välillä vie huonoonkin kuntoon. Eilen taas oli sillä mielellä, että sairaalaan mentävä. Ja minä kuuntelin myötätuntoisena. Aamulla heti olin huolissani hänen voinnistaan ja soitin hänelle.

Oli taas ihmeparantuminen tapahtunut ja hoiti veljeni lapsia 5v ja 10kk. Mekun ollaaan käymässä on niin kipeä ettei voi meidän 4vuotiasta sylissä pitää.

Mua ottaa päähän, että minä olen valitusten kuuntelija ja sitten ei edes vaivaudu kertomaan, että voi paremmin. Ja se, että veljeni kyllä saa hoitoapua lapsille, mä en edes kehtaa sairasta vaivata.

Jos sanon äidille suoraan mikä mättää, niin mulle ei puhuta kuukausiin.

Prkle, että ottaa päähän!