Kertokaapa millaisia ajatuksia ja mielikuvia teille herää tällaisesta ihmisestä!

Periaatteessa ihan tylsän tavallinen ihminen: 25-vuotias maisteri, yhden lapsen äiti ja pari avoimesti kuumeilee ja puhuu toisesta lapsesta.



Rouva on kuitenkin kaikessa tavallisuudessaan niiiiiiin erityisen erikoinen. Jos tekee lihapullia, ovat ne joko lihapullia kreikkalaisittain tai texmex-lihapullia. Jos laittaa riisiä, pitää siitä väkertää kakku jollakin kahvikupilla: olisihan se tylsää syödä ihan vaan keko riisiä.



Tykkää myös esitellä ompeluksiaan ja aina on jokin projekti meneillään. Tavallisesti ompelee yhteen eri rättejä, mitä on löytänyt kirppiksiltä. Onhan ne ihan kivoja, ainakin lapsilleen tekemät. Mutta kyllähän niitä kaupastakin saa, joten mitä järkeä on yöt surrata ompeluksia, kun käytännöllisempiä saa halpa-halleista ihan pilkkahintaan.



Puutarha on täynnä kummia patsaita. Rouvan omaa designiä nekin. Ei ole kovin tavanomainen se piha muutenkaan. Lahjatkin ovat aika erikoisia: jouluna isompi tyttömme sai naisen itse sitoman kirjan (kai sen oli tarkoitus olla päiväkirja, mutta kuka voi olla varma) ja pienenpi itsetehdyn nallen. Ei sellaisella nallella voi edes leikkiä, vaan pitää jättää kaapin päälle pölyttymään. Meille olisi kelvannut ihan tavalliset tavarat ja lelut, ei olisi tarvinnut vaivautua.



Joskus tuntuu, että jatkuva erikoisuuden tavoittelu on jotain kieroa huomionhakua. Kuka siihen kuolee, jos asiat ovat joskus ihan tavallisia, käytännöllisiä ja vaikka tylsiäkin?!



Mitä teille tulee tämmöisestä mieleen?