Tammikuiset Ma-Ke

En nyt jaksa tarinoida enempää, piti vaan tulla ilmottautumaan että täällä ollaan vielä ja odotellaan. Supistelee taas mut tuskin tästä mihinkään etenee.



Mielenkiintoista keskustelua olette käyneet anopeista, tekisi mieli itsekin kirjoitella omista kokemuksista mutta tällä hetkellä fiilikset sen verran maassa et en jaksa...

Onneksi huomenna se lääkäri ja ultra niin tietää vähä missä mennään.

Nyt sohvalle lepäämään, mies lähti juuri tytön kanssa vielä pulkkamäkeen et saan olla hetken rauhassa. Olen jättänyt nyt kaikki turhat synnytyksen käynnistysyritykset taka-alalle, nyt vaan odotellaan...



satsuma ja masuasukki 41+2!

Nyt on sitten Floorakin esitellyt vauvelinsa: ONNEA TAAS KERRAN:O)



Saa nähdä miten Stagen käy suppareiden kanssa. TOivotaan parasta, voimistukoon!



Mun masuvauva pyrki tänään kylkiluiden alle siihen tahtiin, että sillä on aivan väärä suunta. Oikein tuskanhiki kohosi otsalle ja tuli muutenkin tunne, että kohta loppuu happi. Yrittääköhän se löytää ulos mut ei tiedä mitä kautta....Voi jee. Minä kävin tänään mammakauneushoidossa vartalolle. Sain mieheltä joululahjaksi. Oli jokin Clarinssin räätälöimä hoito. Aika nautinto. Nyt taas arkea niskaan ja pyykkejä käärimään.



Jännityksellä jään odottamaan kuka seuraavaksi syntyy. Miehelle annoin luvan pitää la poikien illan, tuskin ainakaan meikäläinen jakautuu. Sitten jäädään molemmat ootteleen miten homma etenee.



Nämä vauvasivut on muuten niitä harvoja missä jaksan tätä vauvameininkiä masujen ympärillä näin tehokkaasti käydä. Muuten en hirveästi halua jutella ja paapoa aiheen ympärillä nyt. Jotenkin alkaa olla aika ja raskauskiintiö tietyllä tapaa täyttymässä. Ihana jutella sinkkukavereiden kanssa, jotka tosin on nykyisin aika harvassa pariutumisista johtuen, ihan muita juttuja! Ja kuulla niiden elämästä.. Virkistävä erilaista. Loppuaika raskaudessa kun on mennyt valmisteluun ja pohtimiseen. Ja sitten tämä kasvava vatsa.... Takana on tietty vaihe elämää, joka ei enää palaa. Nyt sitten mennään vaan uutta kohti täysin purjein (kirjaimellisesti..)



Hyvää keskiviikkoa!



Magda

ps. Kiitos Justus synnytys-ja välilihavinkeistä! AIon pyytää noita lämpimiä ja kylmiä kääreitä! Ja samoin sitä että väliliha leikataan vain jos kätilö näkee sen tarpeelliseksi. (tuon viimeisimmän kopioin Flooralta.)

Onneksi meitä on muitakin, se hieman tsemppaa...



Tänään kaupassa käydessä supisteli jo aika kovasti ja iltapäivällä heräsi jo pieni toivekin. Mutta ei. Lepäsin pari tuntia ja olo koheni. Nyt tulee sellaisia vihlaisuja vähän väliä, tosi kipeitä. Ja kestosupistus taitaa olla päällä, maha on ihan kivikova.



Neuvolassa sanottiin että on laskeutunut ja todella alhaalla onkin. Onneksi minulla on kuitenkin kaikentietävä naapurin mamma, joka kertoi minulle että ei se ole laskeutunut, koska mahani ei ole vielä oikean muotoinen! No huh. Sanoin että on se laskeutunut. Hän ilmoitti ettei ole ja se siitä. Eikö ole kivaa että joku tietää asiat paremmin kuin sinä itse?



Kaverit eivät pahemmin ahdistele, onneksi. Olen sanonut että ilmoitan sitten kyllä. Esikoista odottaessa meinasi hermo mennä niihin kyselyihin, se oli rasittavaa.



Omat vanhempani kyllä soittavat päivittäin, mutta puhumme niitä näitä, kuten aina.



Kyllä luonto hommansa osaa, odottavan äidin olo tehdään niin kipeäksi ja tukalaksi, että on suorastaan ihana päästä huutamaan tuskasta ja synnyttämään. Sitä siis odotellessa. Synnytyspelko alkaa lieventyä sitä mukaa kun sietoraja ylittyy tämän odotuksen kanssa. Mulla ainakin.



Olisipa pienokainen jo turvallisesti ulkona...



Jaahas, keittiö kutsuu, kiehuu siihen malliin että parempi mennä. Ruuanlaitto onkin ainoa homma johon minusta tänään on. Onneksi miehellä vapaapäivä ja esikoinen sai ulkoiluseuraa. Muuten se kiipeää seinille.



Tsemppiä kaikille.



ipu 38+4

Onnea Floora!



Mäkin pesin kaikki äitiyspakkauksen vaatteet ja petivaatteet, myös makuupussin, peitteen ja haalarin.



Me ei kerrottu kenellekään mitään kun esikoista lähdettiin synnyttämään. Sitten kun oli valmista, niin soitettiin mun vanhemmille (synnytyssalista ja osastolta sai soittaa vain paikallispuheluita) ja mies soitti omille vanhemmilleen kun ehti kotiin asti. Kakkosen ja kolmosen kohdalla piti kertoa lähdöstä mun vanhemmille käytännön syistä; heitä - tai siis lähinnä mun äitiäni - tarvittiin isompia lapsia hoitamaan synnytyksen ajaksi. Nyt tarvii myös kertoa äidilleni kun lähdetään. Jos tulee lähtö arkiaamupäivällä, niin hoitajaa lapset ehkä tarvitsevat vasta kun tulee aika hakea kolmonen päiväkodista, mutta pitää silti ilmoittaa, ettei tarvi miehen kytätä ehtiikö itse päiväkodille ajoissa. :) Meillä ei kai kertaakaan ole kukaan tullut käymään kotiinpääsypäivänä. Joskus on äitini jättänyt oveen muistaakseni kukkia ja pullaa.



Pia: Synttärilahja isoisälle olisi kiva! Peukut pystyssä, jotta toivomasi lähtö tulee!



Täällä on vielä aika hyvä olo. Flunssa ei vaan meinaa hävitä kokonaan millään. Muuten olen suht toimintakykyinen. Tänään kävinkin sitten asioita hoitamassa useamman tunnin. Nyt sitten väsyttää. Isommat pojat laskevat pihalla mäkeä, talo kun on rinteessä. Mä en viitsi mennä katsomaan edes ikkunasta. Hirvittäisi kuitenkin kun laskevat jotain puukasaa päin tai tielle tms. Enkä mä aina jaksaisi olla kieltämässä kaikkea. Mies tulee onneksi ihan kohta kotiin ja pitänee pojille tarvittaessa saarnat turvallisemmasta mäenlaskusta.



Strutsi ja minihupi *37*

Ei se juniori ollut mihinkään pyllytarjontaan kääntynyt. Kauniisti raivotarjonnassa oli, kiinnittyny jo kunnolla. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni joten ei vieläkään toivoa... Vauvan pää oli jo niin alhaalla että ei meinannut saada ultralla kuvaa. Heristi nyrkkiä lääkärille. Mies näki, minä en kun lääkäri oli edessä...damn!! :(



Painoarviota joutui monta kertaa mittailemaan kun ei saanut samanlaista painotuntumaa miltä käsikopelolta tuntui. lopullinen painoarvio on 3448g. kolmessa viikossa kasvanut siis sellaiset 600g :)



Oma paino on pilvissä mutta olen päättänyt että en stressiä vedä asiasta, vaikka oma peilikuva ei ole miellyttäny moneen viikkoon. sitä miettii miten joku voi pitää itseään kauniina ja seksikkäänä raskausaikana. varsinkin miehet...



Enää muutama päivä niin on laskettuaika, maanantaina. sitten voi alkaa harrastamaan niitä kahta ässää: siivousta ja seksiä. saunaa meillä ei ole... :( tuota aikuisten vaakatanssia mies ei ole uskaltanut harrastaa vähään aikaan koska viimeksi meinasi lähtö tulla vaikka viikkoja oli vasta muistaakseni 34. no mutta, varokoon mies maanantaita ;D



Onko muilla ilmennyt kuorsausta näin tiineenä ollessaan? ukko sanoi että kuorsaan kuin mies ja vielä pahemmin. raukka ei sitten ole saanut nukuttua kun makuuhuone ja asunto jytisee... kohta on onneksi ohi :)



Tiedättekö siskot että onko miehellä mahdollista tulla synnytykseen mukaan jos on flunssassa? ei " kunnon räkätaudissa" mutta kuitenkin dokkadukossa ja nenäliina kädessä...



mutta nyt voisi käydä tekemässä syötävää.



ja onnea vielä kerran vauvansa saaneille. ehkä kohta mieki..



MiiKaro rv 39+2

Tänään kävin neuvolassa ja neuvolatäti oli tuntevinaan, että vauvan pää ei ollut enää alhaalla vaan vauva olisi poikittain mahassa. Onpa harmi, että vauva meni sitten näillä viikoilla vaihtamaan asentoa huonompaan, kun on kuitenkin jo niin nätisti ollut pää tarjolla viikosta 30+ eteenpäin.



Huomenna soittelen naistenkilinikalle ultra-aikaa ja tuo asia tarkistetaan. Sitten jos vauva todella on poikittain, niin kaippa ne vielä viikolla 37 yrittää kääntää? Onko kenelläkään tietoa? Jos ei käänny, niin on leikkaus edessä :( Se kyllä harmittaisi, sillä sektiohaavan kanssa ei paljoa esikoista nosteltaisi. Mustasukkaisuutta tulee varmasti muutenkin, mutta tuo ei taatusti auta asiaa.



Oliko MiiKarollakin neuvolatäti tunnustellut, että vauva olisi väärinpäin ja sitten ultrassa kuitenkin vauva oli ollut ihan oikein? Vielä täällä toivoa elättelen...





ONNEA TÄSSÄ SAMALLA KAIKILLE VAUVANSA SAANEILLE!!!



Milla+ chiquito rv 37+1

Juu maanantaina neuvolantäti sanoi että epäilee vauvan kääntyneen perätilaan, kun ei saanut selville että mikä on mikäki pää. ja sydänäänet kuului yllättävän ylhäältä. kun en oikein luota hänen ammatilliseen kokemukseen ja taitoon niin katsoin parhaaksi mennä ultraan ja kätilön vastaanotolle. kaikki onneksi hyvin :)



Meijän juniori oli poikkitilassa vielä viikolla 34...mutta kääntyi onneksi :)

ja paljon onnea sekä vauvan saaneille että kohta saaville... Itse kirjoittelin tänne viimeksi aika alkupuolella raskautta, joskus olen käynyt lukemassa tämän ketjun kuulumisia. Nyt kun ei uni tule, päädyin tänne ja ihanahan näitä juttuja on lukea. Monia kirjoittajia tunnistan jo sieltä ihan alkuraskaudesta :)



Minulla on vasta rv 37+5, joten en vielä oikein osaa asennoitua siihen, että vauva saattaisi jo olla kohta tulossa. Tuntuu että kaikilla tuttavilla on aina mennyt yli, joten itsekin kuvittelen, että lapsi syntyy pitkälti helmikuun puolella.



Raskaus on mennyt ihan hyvin, ainakin sen jälkeen kun jäin opiskelun ohella tekemästäni fyysisestä työstä sairaslomalle (jo viikolla 24!). Painoa on tullut 17 kiloa ja lapselle on syntymäpainoarvioksi annettu 3700-3800 g! Rakenneultrassa meille kerrottiin lapsen olevan tyttö, mutta olen alkanut uskoa Murphyn lain toteutuvan, kun kaikki on isovanhempien maalaamaa sänkyä myöten vaaleanpunaista.



Sekä terkkari että kätilö sanoivat, ettei lihomiseni vaikuta lapsen painoon, koska sokeriaineenvaihdunnassani ei todistetusti (olin sokerirasituksessa) ole vikaa. Ihmettelen, että mistä sitten voi johtua, että vaavista on tulossa niin iso, kun sekä minä että vaavin isä painoimme syntyessä 3100 g.



Todella turvonnut olen, jalkapöytäni ovat kaameaa katsottavaa ;) Supistuksia tulee silloin tällöin, ja välillä vähän toiveikkaana kuulostelen niitä. Toisaalta tuntuu että vielä ei kotona ole tarpeeksi " valmista" vauvalle, haluaisin että jokainen peräkaapin nurkkakin olisi siivottu, niin että kotiperä olisi täydellinen vauvan tulla... vaikka ei se kai niihin kaappeihin kauheesti katso ;)



Mutta, onnellista loppuodotusta kaikille! Ehkä lähden yrittämään taas unta. Se on ehkä kiusallisin raskausajan vaivani ollut tässä loppuraskaudessa, etten kerta kaikkiaan välillä saa unta. Tämä taitaa kylläkin olla vasta toinen kerta, kun en tähän kellonaikaan mennessä vielä ole saanut unenpäästä kiinni.



Halaus!



Pajunkukka + Tiitiäinen (rv 37+5)