Tammikuiset Ma-Ke

Onnea taas uusille vauvan saaneille!



Mulla ei yksikään lapsista ole laskeutunut ennen kuin synnytyksen aikana. Ei esikoinen eikä tämä neljäskään. Avautumisen aikana sitten ovat kaivaneet tiensä häpyluun alle ja etenkin kakkosen kanssa se oli synnytyksen ikävin vaihe. Tai no, kaikkien kanssa on repeämien/epparin ompelu ollut kamalinta.



Kummeja ei ole vielä valittu. Aika selvä ratkaisu olisi tiedossa, mutta koska mä en ole siihen ihan täysillä tyytyväinen, niin elättelen vielä ajatusta, josko keksisimme jonkun toisen ratkaisun. Hyviä ystäviä on, mutta jotenkin sitä aina miettii, ettei ole ollut viime aikoina " tarpeeksi" tekemisissä. Ennenkään ei ole kummeilta kysytty ennen vauvan syntymää, joten ei pidetä kiirettä tälläkään kertaa.



Turvotusta mulla ei ole ollut yhtään edellisissä raskauksissa, mutta nyt on olleet jalkaterät turvoksissa eilen ja vähän tänäänkin. Jalkapohjissa on ollut sellaista oloa jo vähän kauemmin kuin kävelisi tyynyjen päällä. Ei kiva. :( Onneksi ei kovin pahana ole vielä (kop kop) kuitenkaan.



Tänään oli sitten se odotettu poliklinikka-aika. Ensin oli aika sydänkäyrän ottoon mahdollisen ulkokäännöksen varalta. Kätilö bongasi yhdestä huoneesta vapaan ultralaitteen ja halusi ensin tarkistaa onko todella perätilasta kyse. Laittoi anturin alavatsalle ja itsekin heti näin, että päähän siellä on. Ei sitten otettu käyrää turhaan. Lääkäriä sai odotella kun oli myöhässä ja vähän hölmöltä tuntui odotella kun se pääasia oli jo selvinnyt. Kiva oli kuitenkin saada vähän mittoja ja nähdä, että kaikki oli hyvin. Painoarvioksi tuli n. 2800g. Samalla tuli kuitattua viimeinen lääkärikäynti, joten neuvolaterkkarin seurannassa sitten tositoimiin asti.



Pari viikkoa ainakin varmaan saa vielä vauva kasvaa eikä mulla kumma kyllä ole vielä mitään kovaa hinkua saada vauvaa ulos. Yöt ovat hankalia, mutta päivisin saa nukuttua kuitenkin. Muuten olo on vielä kelvollinen. Puuhastelen hiljakseen kotona ja voisin yrittää katsella digiboksista joitain leffoja pois. :)



Strutsi ja kiltisti pää alaspäin oleva minihupi 36+5

Joko joku pääsi tositoimiin yön aikana =)



Itse täällä kärvistelen yhä ei mitään merkkejä lähdöstä :P Onneksi anoppi tulee lasten kanssa niin saan vähän omaa aikaa tosin en tiedä mihin sen käyttäisin kun ei jaksa uhkia ja rehkiä kovasti enää. Ehkä lähden kaupoille hengailemaan ja tuhlaan joululahjaksi saamani lahjakortin HenkkaMaukalle, syön hyvin ja nautin elämästä :P



RuuteliTuuteli 39+6

täällä edelleen!!! yöllä muutaman kerran heräsin oikein kunnon menkkasuppareihin mutta edelleen se kärki puuttuu niistä!!!!!

Aamulla oli ihana nousta kun issias ei vihoitellut ollenkaan!!!! toivottavasti ei ärry päivän aikana...



Ei kummempia kun edelleen limoja odotellessa ja kipuja suppareihin että saataisiin nyytti maailmaan!!!



hemi 39+6 ja huomenna eräpäivä....

hauska että ollaan samoilla päivillä ja aika samoja " oireitakin" !!!!

oikein jännittää kummalla on menoa ensin!!! Minulla menee kyllä reilusti yli siitä olen aivan varma.... teillä oli ennestään lapsia?

meille tää on eka.

Eli 4.1. perjantaina aamupäivällä kävin täällä kertomassa vartin välein tulevista supistuksista, ja pitihän ne paikkansa! N. klo 13 alkaen supistuksia tuli n. 5min välein, välillä oli vain 2 minuuttia väliä, välillä 8 minuuttia. Odottelin rauhassa, että mies tulee töistä kolmen jälkeen ja klo 16 aikaan lähdettiinkin synnytysvastaanottoon, kun supistuksissa alkoi todella olla potkua.



Synnytysvastaanotossa klo 17 minut laitettiin käyrille ja tutkittiin kohdunsuun tilanne, ja olinkin jo 5 cm auki ja kalvorakko näkyi. Kätilö totesi, että eiköhän mennä suoraan synnytyssaliin. Salissa pötköttelin kylkiasennossa petillä ja hengittelin ilokaasua, joka toimi hyvin alkuvaiheessa. Klo 18 puhkaistiin kalvot ja sain spinaalipuudutteen, joka ei valitettavasti minulla tuntunut missään. Kauhea kutina vaan tuli. Supistukset kovenivat koko ajan ja tulivat tiheämmin, ilokaasun tehokaan ei lopulta enää auttanut. Sitten kätilö käski vähän pönkätä nopein ponnistuksin aina alas päin, niin kipu helpottaisi ja kohta tulikin lupa työntää oikein kunnolla niin paljon, kuin vain jaksaa. Ponnistin siis puoli-istuvassa asennossa. Ponnistusvaihe tuntui pitkältä, vaikka kesto olikin lopulta vain 5 minuuttia! Paikat säästyi pienillä repeämillä, joihin laitettiin parit koristeompeleet.



Tuloksena siis 4.1.2008 klo 19.20 syntynyt tumma tukkainen tyttö, jolla painoa 3700 g, pituutta 51 cm ja päänympärys 36 cm. Pisteitä 9-9, väristä tippui se yksi piste. Kotiuduimme jo 1,5 vrk iässä 6.1. lyhytjälkihoidon jälkeen. Jatkoa seuraa vauva-puolella, jahka sinne ehdimme:)



Onnea tuoreille äiteille ja isille, sekä hyviä vointeja viimeisten viikkojen odottajille!!!

eli typy syntyi virallisesti rv 40+5 (ultran mukaan 40+1)

Eilen luin ahkerasti teidän juttuja mutta en ehtinyt itse kirjoittamaan. Korjataan asia tänään. Ilman muuta ne jotka saivat vauvansa jo joulukuussa voivat jatkaa täällä. Minunkin laskettu aika kun on jopa helmikuulle siirretty ja olen silti pysynyt täällä tutussa joukossa.



Kotioloissa on ollut yhtä hulinaa. Su-iltana hajosi tiskikone, KIVAA! On se nyt onneksi jo huollossa, sanoin miehelle että taidan lähteä sairaalaan ja tulla takas ku on uusi kone talossa. Jospa tuon vanhan vielä saisi korjattua. Sitten mies käytti pienintä pyhänä päivystyksessä kun rappaa niin toista korvaansa, sieltähän löytyi joku vanha tulehdus.

Mutta ihanaa, nyt meillä on nukuttu tosi hyvin. Jospa ne unet säilyis vielä kun vauvakin on talossa.



Eilen mietin saunassa juuri noita synnytyspelkoja. Välilä on mieli valmiina ottamaan vastaan kaiken sen kivun ja tuskan ja välillä taas tuntuu että hullu minä, tiedän mitä se on ja taas olen sinne menossa.

Mutta kyllä sitä sitten kun synnytyksen aika koittaa niin on valmis siihen. Ei sitä sitten enää kun synnytys on hyvässä vauhdissa muista murehtia. Ja sinulle joka pelkäsit ensisynnyttäjänä voin sanoa että ensimmäinen on minun mielestäni ollut helpoin kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Ei tiedä mitä pelkää.



Uusi; täällä on samat vaivat, pytty on tullut tutuksi viime viikkojen aikana sekä isomman että pienemmän hädän merkeissä. Aivan mahdotonta vessassa käyntiä päivät. Noh, täytyy nähdä hyvät puolet tässäkin. Ehkä ei tarvi kinuta sitten mitään peräruiskeita. En ole kyllä ottanut kuin ekassa synnytyksessä, muulloin ei ole edes tarjottu.



MiiKarolle peukutukset että vauva vielä olis raivotarjonnassa, tai tajuais vielä heittää kuperkeikan takaisinkin jos kerran on sen tehnyt toisinkin päin. Tiedän tunteen, se on aivan kamala. Meidän kuopus kääntyi 37 viikolla perätilaan mutta kääntyi onneksi sitten taas takaisin. Ulkokäännöstä yritettiin mutta se ei onnistunut. Toivottavasti tämä jo ymmärtää pysyä oikeinpäin.



Sitten itse mukavaan uutiseen, minulla tuli aamulla veristä limatulppaa!

Ehkä tämä ei sinne helmikuulle asti venykään. MEnkkojen mukaan viikkoja olis nyt 38 ja risat että vois se vauvi sieltä vaikka tullakin. Kaksi edellistä ovat syntyneet samoilla viikoilla, 38ja6. Täytynee toivoa parasta, hermot on kyllä jo niin tiukilla että paras olis pian päästä paremmalle puolelle tässä touhussa. PItäsköhän lähtä tuo piha kolaamaan puhtaaksi!



Turkoosille voin sanoa että mielestäni repeämät ja episiotomia ovat aivan turhia pelkoja synnytyksessä ja pieniä asioita näin etukäteen. Sain ekassa synnytyksessä kolmannen asteen repeämän ja hyvin on elämä sen puolesta mennyt. Tunti minua kursittiin kasaan mutta hyvä on ollut jälki kun ei ole oireillut suuremmin. Muutamia tikkejä olen sittemmin saanut parissa synnytyksessä. Edellisessä synnytyksessä vauva syöksyi lattialle ja kätilö arveli että repesin kun vauva tuli sellaisella vauhdilla mutta yhtään tikkiä en tarvinut. Onhan siinä synnytyksessä paljon tuollaisia asioita joita saattaa alkaa pelkäämään mutta kaikkea mahdollista ei passaa ajatella. Itselläni ainoa pelko on aina se että kuinka selviän synnytyksestä kokonaisuutena. Se on kuitenkin aika moninainen prosessi.

No, se siitä. Kaikkien vauvat ainakin saadaan maailmaan, se on varmaa!



Voimia kaikille!



Iuiu ja Sirkku-Omena

Viklille, Mantelihampaalle ja muille (joita en ole muistanut onnitella): Lämpimät Onnittelut vauvasta!



Maha oli ihan humpsahtanut yön aikana alaspäin, nyt se jo ihan roikkuu! Maha mennyt myös ripulille¿ Koko ajan siis uusia oireita lähestyvästä synnytyksestä :).



Strutsin kirjoituksen (vauvan laskeutuminen vasta synnytyksen aikana + repeämät & episiotomia) jälkeen piti ihan pohtia, että onkohan noilla kahdella asialla joku yhteys... Eli, jos vauva laskeutuu ja muutekin paikat kypsyvät hyvissä ajoin ennen synnytystä, niin ehkäisisiköhän ne repeämiä ja mahdollista episiotomiaa?

Mulla kun eka synnytys käynnistettiin ja paikat oli silloin vielä ihan kiinni, ym. Supistuksia oli kyllä tullut muutamana päivänä/yönä ennen synnytystä. Mulle tehtiin episiotomia ja repesin (en pahasti, mutta kuitenkin). Nyt taas on jo pari viikkoa ollut supistuksia + muista ennakoivia oireita ja tuntuu, että paikat alkaa olla aikasta väljät. Voisinko siis välttyä vaurioilta? Esikoisen syntymän aiheuttamat vauriot kun häiritsevät vieläkin elämää (varsinkin seksiä) ja nyt pelkään kovasti, että tulee lisää vaurioita. Täytyy vain muistaa korostaa tätä pelkoa synnytyssairaalassa, kun sinne asti päästään (vaikka pelkopolilla aikanaan kävinkin jo). Olen ymmärtänyt, että on montakin eri tapaa tukea välilihaa synnytyksen aikana¿



Eilen kirjoittelin, ettei synnytys pelota. Ei se tavallaan pelotakaan, mutta tällä hetkellä päällimmäisenä on huoli esikoisesta. Me ollaan jouduttu tekemään ihan ¿lukujärjestys¿ siitä, kuka esikoisen voi ottaa hoitoon minäkin päivänä ja mihinkäkin kellonaikaan. Hoitajia kyllä löytyy, mutta kaikilla on eri aikataulut elämässään. Hitsin stressaavaa!



Ummetuksesta kärsivät: muistakaa, että maidon juonti vain pahentaa sitä. Samoin banaani. Mulla alkoi maha toimimaan paremmin, kun vaihdoin maidon piimään. Mulle kun nuo Levolac ja Duphalac kun eivät sopineet.



Turvotuksesta kärsiville taas antaisin vinkiksi Valion Ananas-mehun. Olen nyt viikon verran juonut sitä aamuisin ison lasillisen ja mielestäni turvotus on pysynyt paremmin aisoissa! Tehoaa paremmin kuin purkkiananas. Tuoretta ananasta en uskalla edes kokeilla, kun se rikkoo suun limakalvot, enkä jaksa alkaa sitä mitenkään kypsentämään.



Ilokaasukokemuksestani piti myös kertoa. Ei kannata satsata siihen, että pärjäisi pelkän ilokaasun kanssa (jos ei ole sitä ennen kokeillut). Mulla nimittäin kävi niin, että en pysynyt hengittämään sitä lainkaan. Myöhemmin selvisi, että mun hengitystieongelmien vuoksi se ei vain luonnistunut. Mulla ei ole astmaa, mutta muuten vain vaikeuksia hengitysteiden kanssa. Mutta siis, jos kärsii esim. astmasta, ilokaasun hengittely ei välttämättä onnistu, ikävä kyllä. Oli ainakin mulle suuri pettymys ekassa synnytyksessä.



Kummeistakin oli taas juttua. Me ollaan jo valittu ja kysytty kummit. Sylikummi (sinkku) oli yksinkertainen valinta, mutta koska emme halunneet vain yhtä kummia, toisten kummien valinta olikin vaikeampi. Ensimmäinen vaihtoehtopariskunta kun kieltäytyi kunniasta :(. Mutta nyt asia on onneksi saatu kunnialla hoidettua. Kun vaan ehdittäis pitää ristiäiset, ne menee pakosta maaliskuulle¿



Ihanaa kun sataa lunta! Esikoisellekin jotain tekemistä ulkona, kun äidistä ei nyt ole mitään iloa. Nyt kun talvi on tullut kunnolla koko Suomeen, niin muistakaahan pitää hyvää huolta rinnoista! Vaikkei niihin olisi vielä noussut maitoa, niin saattavat tulehtua helposti, jos paleltuvat. Rintatulehdus, jos mikä, on ikävä vaiva!



Justus rv39

oikein paljon onnea koko perheelle!!!



Ompas täällä hiljaista... onko kaikki lähtenyt nyyttejä hakemaan??

Itse siis kotimiehenä täällä kärvistelen ja ei siis sen puoleen ilmeisesti muuta tekemistä kun täällä roikkua...

Kohta alkaa nelosella se uusi sarja: meille tuli vauva. Saa päivän itkuannoksen täyteen kun sen katsoo!! voi sitä itkun määrää eilisen jakson aikanakin...

Kuinkahan se oma syynnytys itkettää ja sitten kun vielä mieskin siinä vieressä herkistelee!!! Hukun varmaan kyyneliin.



hemi jälleen ja edelleen 39+6

ONNEA ONNEA taas vauvautuneille! Ihania uutisia ovat aina!



Hemi81: Ei ole kaikki lähteneet synnyttämään, tai siis varmaan kaikki muut paitsi minä ;)



Nyt on The day minulla, ois kyllä hyvä päivä synnyttää, ajatelkaas 08.01.08. Kuulostaisipas hyvältä!



Tulis edes jotain merkkejä synnytyksestä, edes se kuuluisa limatulppa. Mutta eipä taida olla toivoa, kun tulee tuota limaa ihana väärästä päästä.. Meillä ollaan räkätaudissa, miksikähän minä edes toivon synnytystä kun olo on muutenkin mitä karmein...



Nyt päiväkaffelle...

" The Day" niin kuin edellinen tammimamma asian esitti :D ja ei minkäänlaisia tuntemuksia synnytyksen alkamisesta :) Eli ei kaikki ole vielä hakemassa nyyttejä :) Täällä sitä aikaa yritetään tappaa. Ajattelin kohta mennä kattomaan eilisen Bridget Jonesin, sais taas pari tuntia kulumaan mukavasti sohvalla kun on tullut jo ulkoiltuakin tänään.



Kävin kyllä tänään neuvolassa ja kaikki oli ihan Ok! Sydän äänet oli hyvät ja vauva on kuulemma hyvin laskeutunut. Painoa ei ollut tullut yhtään lisää viime viikosta, mikä on hyvä...sitä kyllä on jo omasta takaa muutenkin.



Eilen illalla tuli ihan itku sängyssä kun pelottaa niin tuo synnytys. Mies lohdutteli ihanasti ja saikin rauhoittumaan sen verran että sain nukahdettua...ennen kuin taas tunnin päästä piti herätä vessaan ja niin se yö sitten menee. Vessa on tullut kyllä harvinaisen tutuksi tässä loppuraskaudessa. Olen hyvin bongaillut jo kaakeleiden saumalaastien pieniä virheitä....hih...hih....



Nildemar 40+0

Viklille onnittelut tyttövauvasta!



Piitulle ja muille yhä pienokaista odottaville-on täällä vielä muita odottajia.. Mulla oli The Day jo reilu viikko sitten ja yhä täällä kärvistellään.



Iuiu pohdiskeli synnytystä. Mulla on tässä loppuraskaudessa pelottanut kovastikin synnytys, lähinnä kivun sietäminen jos ei taas ehdi saamaan puudutuksia mutta täytyy sanoa et näin yliajalla sekin pelko on jäänyt johonkin taka-alalle- nyt vaan toivoo et kaveri tulisi pihalle tuolta oli kivut minkälaiset tahansa! ;) Niin ja onnittelut limatulpasta-kuulostipa se hassulta mut anyway! Toivotaan et pääset pian tositoimiin...



Täällä vähän sama tilanne kuin justuksella, että esikoisen hoidon järjestyminen synnytyksen alkaessa stressaa suunnattoman paljon!! Vaikka meillä on se hyvä tilanne, että mun mummo on lähtövalmiudessa 24h, mutta häneltä menee vähintään puoli tuntia-ehkä n.45min selviytyä meille niin siinä ajassa on voinut jo tapahtua vaikka mitä.. Ja vielä stressaa se et missä vaiheessa viitsii hälyyttää lapsenvahdin paikalle, ettei sit ole väärä hälytys...Mut ehkä ne supistukset taas sit tuntee kun ne oikeat, varsinaiset synnytyssupistukset alkaa.



Mut joo, täällä ei tietoa limatulpasta tai kunnollisista supistuksista. Eilen taas kävin pienellä lenkillä,ravasin rappuja ylös alas ja kävin vielä lopuksi saunassa-eikä mitään!!! Nyt taidan lopettaa ton rehkimisen ja maata vaan sohvalla, tulee kun on valmis.

Turvotus on lisääntynyt viime päivinä kamalasti, sormet on kamalat nakit! Täytyy kokeilla tota ananasmehua. Muuten ei mitään uutta, yöt menee yllättävän hyvin mut sais tää silti jo syntyä.



Tänään ois kyllä ollut hyvä päivä synnyttää munkin mielestä- 080108 ois passannut hyvin.



mut odotellaan merkkejä, vaikka luultavasti olen täällä linjoilla vielä ensi viikollakin. Maanantai olisi oma syntymäpäivä ja silloin eka yliaikaiskontrolli taysissa. :)



satsuma jolla viikkoja jo 41+1

Niin, eikös yksi legendaarinen keino saada vauva syntymään ole se, että sopii paljon tärkeitä menoja, niin ihan taatusti jää menot menemättä kun pitää lähteä synnyttämään :).



Mitäköhän muita tällaisia juttuja onkaan olemassa?



Reisiä polttelee mukavasti...

hemi81:

hauska että ollaan samoilla päivillä ja aika samoja " oireitakin" !!!!

oikein jännittää kummalla on menoa ensin!!! Minulla menee kyllä reilusti yli siitä olen aivan varma.... teillä oli ennestään lapsia?

meille tää on eka.

Joo ennestään löytyy poika kohta 5v ja tyttö kohta 3v. Kumpikin oli tähän mennessä jo tulloillaan ulos, poika tullut jo ja tytöltä limatulppa irronnut ja suppailin jo vähän tässä vaiheessa. Sitten hiipuivat ja alkoivat uudellen tuossa yöllä.

Kävin kaupoilla ja ostin puikot sekä napit. Nyt voi neuloa vauvan nutun valmiiksi. Kyllähän tuolla porukka katsoi jo bussissa ja metrossa vähän siihen malliin että mitä sä enää täällä teet kun ei suoraan voi istua vaan röhnöttää silleen puolimakaavasti ja kävely on kuin ankalla valaan vartalossa, elefantin jaloilla :P

Minäkin luulin että eka menee yli vaan 39+5 syntyi joten ei sitä koskaan tiedä =) Oli vähän yllätys kun oltiin rakennuspuuhissa laskettu että keretään vielä talo muuraamaan ennen vauvelia niin ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan vaan siellä muuraria pakoilin verhojen takana vauvelia imettäen =))) Taitaa pitää paikkaansa että varaa jotain tärkeitä hommia ja tapahtumia paljon niin aivan varmasti se vauva syntyy silloin :DDDD

RuuteliTuuteli 39+6

Koitan vähän aktivoitua kirjoittamaan nyt, kun päivällä ei ole muuta kuin aikaa.. On niin tukkoinen olo taas, ettei jaksa oikein muuta kuin maata sohvalla.



Viklille onnitteluja tyttövauvasta!



Iuiu: Kiitti rohkaisusta. Synnytys kokonaisuutena ja siitä selviäminen pelottaa minuakin, etenkin kun kaikki on uutta. Kaikenlaisiin pienempiin asioihin onkin sitten helpompi " takertua" , kun kokonaisuus on sen verran iso juttu kuitenkin. Mutta kuten sanoin, nyt on vaan ihan liikaa aikaa ajatella asioita, joten sitä kehittelee itselleen turhiakin jännityksen aiheita. Toivottavasti siellä limatulppa on merkki siitä, että pääset pian tositoimiin. :)



Täällä tuli myös muutama kyynel, kun katselin tuota Meille tuli vauva -sarjaa. Eilen vollotinkin sitten vähän enemmän. :D On sitä varmasti itku herkässä sitten, kun saa oman nyytin rinnalle.



Olettekos muut mammat mitanneet navanympärystänne? Eilen illalla mittasin ja oli 117 cm. Ihan mukava pallomaha siis on.



Ihana, kun ulkona näyttää vihdoin talvelta! Tänäänkin on pitkin päivää satanut lisää lunta. Tekisi kovin mieli mennä ulos, mutta ei tässä flunssassa viitti. Ja ainakin tänne päin luvataan jo torstaiksi plus-asteita, että näinköhän oli lyhytaikainen ilo taas. Mutta täytyy nyt edes hetki nauttia noista lumisista näkymistä.



Nyt jos koittaisi vähän siivoilla ja sitten alkaa leipomaan sämpylöitä.



turkoosi & vaavi 39+4

Hih, minä en ainakaan ole synnyttämässä, vaikken vajaaseen vuorokauteen olekaan tänne kerinnyt. :) Paljon mielenrauhaa ja mukavaa tekemistä teille eräpäivän ohittaneille ja sitä lähestyville. No joo, lähestyyhän se mullakin, mutta on vielä niin kaukana, ettei sitä lasketa.



Viklille onnittelut!



Justus: Voihan se tosiaan olla niin, että vauvan laskeutuminen venyttää paikkoja paremmin valmiiksi ja ei sitten tule niin helposti repeämiä. Toisaalta myös ponnistusvaiheen nopeus ehkä vaikuttaa samaan asiaan. Mä olen ollut siinä käsityksessä, että mä olen revennyt joka peevelin kerta osittain ilmeisesti siksi, että olen ponnistanut vauvan ulos aika nopeasti, jolloin kudokset ei ehdi venyä kunnolla. Mitään pysyvää vauriota ei onneksi ole (tähän mennessä!) repeämistä tullut, vaikka siis kolmatta astetta ne on aina olleet. Mä olen yhteensä kolme lasta siis ponnistanut 17 minuutissa. ;) Toisaalta se ponnistaminen on kuitenkin sellaista touhua, ettei siitä halua " nautiskella" enempää kuin on pakko. Mulla on tullut kai joka kerta myös kasvoihin ja hartioihin sellaisia pieniä pinnallisia verenpurkaumia, petekkioiksi tms. kai niitä sanotaan.



Iuiun tavoin mua hirvittää se, että tiedän ihan liian hyvin mitä on taas edessä. Kolmostakin synnyttäessä kirosin sitä, etten mä millään opi vaan olen taas samassa puuhassa. Taitaa se vauva kuitenkin olla hintansa arvoinen kun kerta toisensa jälkeen sitä vaan itsensä samaan liemeen saattaa. :) Onneksi mulla on vielä ainakin pari viikkoa aikaa löhöillä kotona ja nukkua puolille päivin.



Ilokaasua käytin menestyksellä esikoisen synnytyksessä, mutta kakkosta tehdessä se ei tuntunut yhtään hyvältä ja hylkäsin naamarin parin supistuksen jälkeen. Kolmosella en kerinnyt kokeilla. Taitaa olla niin, että eri kerroilla toimii eri asiat ja pitää vaan tuskan tullen kokeilla, mikä hyvältä tuntuu.



Jes, tänään sain pestyä äitiyspakkauksen vaatteet ja lakanat, tosin osa on vielä ripustamatta. Ehkä mä sittenkin ehdin saada asioita valmiiksi, vaikka aloitinkin vauvavalmistelut vasta tämän vuoden puolella.



Strutsi ja minihupi 36+6

Ihan nopsaa vaan ilmottelen että poika syntyi 3.1 klo 1.43 (rv39+1)

synnytys kesti 6h23min. Ja kyllähän oli tuskaa, mutta kyllä oli se arvoista. :)

Pojan mitat: 3160g ja 50cm



kirjottelen lisää kunhan ehdin ja jaksan jossain vaiheessa. poika valvottaa aikalilla öisin joten päivällä on pakko ite levähdellä kun vaan ehtii. nyt mies lähti esikoisen kanssa käymään mummulassa joten mulla hetki aikaa nukahtaa.



T.pipali ja vauva 6päivää vanha :)

Heippa pitkästä aikaa. Suuret onnittelut äiti-ihmisille, jotka olette vauvanne kunnialle päivänvaloon saaneet!



Pikku hiljaa alkaa tuntua, että kai se meillekin on jonkin näköinen vauva tulossa, vatsa on ainakin kasvanut. Mulla on ollut tapana unohtaa välillä koko juttu kun ei paljon mitään " oireitakaan" ole siunaantunut. Neuvoloissa kaikki on ollut hyvin kohdallaan: liikkeitä paljon, sydänäänet hyvät, hb 126, paino noussut yhteensä 10 kg, vähän paikat pehmeinä, sokerit ja valkuaiset miinusta. Kai sit synnytys on sitäkin helvetillisempää ;-) Soitellen sotaan vaan...



Viime viikonloppuna oltiin polttareita viettämässä kaupungilla ja vähän oli höntti olo kun tietenkin iso maha herätti ravintolassa pitkiä katseita, varsinkin kun nautiskelin alkoholittomia cocktaileja :-D



Eilen ja tänään havahduin pesemään, silittämään ja viikkaamaan vauvan vaatteita. Kaveri toi lainaksi kaksi isoa kassilta täpötäynnä 50-70 cm vaatteita. Niitä vaan oli jo ennestään niin paljon, että alle kymmenen vaatekappaletta niistä päätyi meidän kaappiin. Se lapsi EI voi tarvita yli 10 bodya.. Tai sitten olen käsittänyt jotain väärin.



Mitä laitatte vauvan päälle kun tuotte sen sairaalasta kotiin? Pitäis varmaan laittaa miehelle valmiiksi joku pinkka. Pitääkö sairaalaan viedä oma vauvanmyssy jo valmiiksi kun menee synnyttämään?



Anoppi haluais järkätä ristiäiset 350 km päässä, en jaksa alkaa vastaan vänkäämään, pitäkööt, vaikka tiedän jo nyt, että tekisin kaiken ihan toisella tavalla kuin hän (tarjoilut ja vieraat: itse kutsuisin aivan lähimmät, anoppi pyytää paikalle varmasti kaiken maailman sukulaisia, joita olen nähnyt ehkä kerran..) Kaikella kunnioituksella ja hyvää varmasti vain tarkoittaa. Vähän mietin, että mitenkähän asian hänelle ilmoittaisi todella hienotunteisesti kun hän myöskin vaati, että heille soitetaan ensimmäisenä kun lähdetään sairaalaan. Lupasi, että siellä on kassi valmiiksi pakattuna, niin ovat Varmasti ekana paikalla kun vauva syntyy. Aikovat vielä majoittua meille ja " autella" alkupäivinä. Voitte vaan kuvitella fiilikset. Ihan mukava ihminen, mutta sana yksityisyys on hänelle kiinaa.. Olis ihan mukava tutustua lapseen ihan miehen kanssa kaksin alussa ja saad aarka pyörimään. Yritinkin sanoa, että ehkä meillä ei kannata yöpyä kun vauva voi olla alussa levoton ja itkeskellä, no anoppia ei kuulemma haittaa, hän voi sitten näyttää kuinka vauvaa kanniskellaan. Hänellä siis itsellä on vain tämä yksi poika, joka pian 30-wee ja ei ole kauheasti sitä edes alussa voinut kantaa kun on keisarinleikkauksella syntynyt, silloin on kai oltu ekat 6kk todella tarkkoja nostelun yms kanssa. Meidän perheessä taas on melkein täysi tusina lapsia ja vanhemmat asuisivat tässä ihan lähellä, niin tuntuisi luonnollisemmalta pyytää niitä avuksi: heillä jo ennestään kolme lastenlasta ja itsekin olen hoitanut koko elämäni vauvoja ja lapsia.. Oma äiti ei edes hössötä ja puutu joka ikiseen pikku asiaan toisin kuin..



Jos vahingossakin erehtyy mainitsemaan, että on menossa tällä viikolla katsomaan jotain vauvan tarviketta, niin eikö tämä ole paukannut pikku kaupungissaan vauvantavaraliikkeeseen ja soita kohta, että " täällä olis sen ja sen hintainen, voisin ostaa ja tuoda sitten sinne kun synnytät" . Täältä saa Prismasta halvemmalla.. Ja tämä ei koske vain vauvan tavaroita vaan kaikkia hankintoja, joita teemme: huonekaluja, kodinkoneita, liinavaatteita, aterimia, astioita jne. En viitsisi mainita enää mitään, mitä olemme aikeissa hankkia kun heti Anoppi tietää, mistä kannattaa hakea ja mitä ei ei varsinkaan pidä ostaa..



Blääh.. Ärsyttää (suomeksi: v****taa) tuollainen, yritän olla ajattelematta, olenkin miehelle epäsuorasti sanonut, että alussa on Sitten Tärkeää saada olla Ihan Rauhassa. Jospa menisi viesti eteenpäin.



Pientä väsymystä ollut ilmassa, jospa se tästä.



Finja 37+3

Heippa



Voi miten on surullista kuulla, että Finnannalla on anoppi, joka ei vaan tajua, että nuorella parilla on oma elämänsä. Tottahan sitä voi vinkkejä antaa, mutta toisen pitäisi tajuta että niitä voi jättää antamattakin.



Minä varmaan sanoisin kauniisti hänelle, että kiitos tarjouksesta tulla kylään heti alussa, mutta sinun äiti asuu ihan lähellä ja on jo lupautunut avuksi. Ja ehkä sitten sovitella sanomalla, että hän voi olla mukana ristiäisten järjestelyssä, mutta että haluat järjestää ristiäiset omalla paikkakunnalla, esim oman kirkon seurakuntasalissa. (tämä oli meillä aikoinaan ekan kanssa kompromissi. Ei ollut miehen kotona eikä meidän kotona, mutta neutraalilla maalla).



Oman anopin kanssa olen tämän yliavuliaisuuden yrittänyt kauniisti hallita sillä, että valitsemme miehen kanssa jonkun jutun, jossa kysymme häneltä apua ja sitten annamme hänen hössöttää sen kanssa. Toisissa asioissa sanomme, että esim. vaunut on jo ostettu, valitsimme itse kun oli hyvä tarjous tms.



Toisaalta voisi sanoa että paskan hailee, mutta olen luvannut appiukolle kuolinsängyllä, että yritän pitää anopista huolta ja kestää hössötystä kun hänellä ei ole muita jäljellä.



Kummien kanssa on edelleen ongelmia. Sisarukset on jo käytetty muille lapsille ja kaveripiirissä on se kysymys, että ketkä ovat niin läheisiä, että viitsii edes kysyä. Toisaalta poikien kummeista ainoastaan minun ystävätär suomesta ja minun pikkuveli muistaa kummilastaan synttärinä ja jouluna. Muut eivät ole muistaneet kummilapsiaan vuosiin. Ei ole helppoa.



Ei maanantaisella vyöhyketerapialla ollut kovinkaan paljoa voimaa vielä, eilen tuli hieman veristä limatulppaa, mutta se oli odotettavissa kun Anni tökki kohdunsuuta (sattuu ihan älyttömästi). Nyt on vaan koipien välinen alue aivan tajuttoman kivulias ja juuri ja juuri pystyy kävelemään. Luulen että vauva valuu paikoilleen ja painaa hermoja sekä selässä että jalkovälissä. muutamia kivuilaita supistuksia, mutta muuten edelleen blaah.



Repeämistä - mulle ainakin kätilö on nyt sanonut, että jos ponnistusvaihe menee liian nopeasti, ilman että kätilö ottaa kädellä vastaan ja auttaa päätä eteenpäin voi tulla repeämiä. Sen vuoksi hän ei 38 vuoden kokemuksella suosittele syviä synnytysaltaita, sillä hän ei pääse äidin jalkoväliin auttamaan. Sen sijaan hän suosittelee tavallista kylpyammetta, sillä sinne kätilö pääsee auttamaan.



Otin viikonloppuna vaunut varastosta eteiseen " lämpiämään" ja kovasti jo tekisi mieli lähteä ulkoilemaan vaunujen kanssa. Mutta vielä tyttö odotuttaa itseään.



Joskos lähtis tekemään iltaruokaa ukoille. Jaksamista erityisesti teille joilla THE DAY jo on ollut ja mennyt :o) yrittäkää levätä ja rentoutua ja kerätä voimia. Kohta se tapahtuu.



T. Pia ja pikku myy rv 38+0

Ensimmäisenä LISÄÄ onnitteluja vauvautuneille! Aika hieno juttu ;)



Aivan ensimmäisenä: Finnanna.... voin uskoa, että on pienet vitutukset tuosta vierailuhommasta ja anopin hösäyksestä. Hyvää tietysti tarkoittaa, mutta mä en voisi kuvitellakaan, että täällä olisi joku yöpymässä kun tullaan vauvan kanssa kotiin. No hoitoapu sinänsä hyvä homma, mutta kyllä teillä on oikeus tutustua vauvaan ihan ensimmäisenä. Ja opetella omiin juttuihin aivan rauhassa.. Voi että. Mä en kestäisi! Miten ihmiset ei ymmärrä..

Meillä ei ole ketään hössöttämässä. Omat vanhemmat on suunnitelleet jo niin paljon matkoja, että paljon ei ole maisemissakaan. Miehen äiti on myös tosi jalat maassa-tyyppi, joten mut on siunattu rauhallisella anopilla. Ja nämä lapsenlapset eivät ole kenellekään ensimmäisiä. Joten hössötykset on hössötetty.



Aion myös kokeilla sitä Valion ananas-mehua! Sen verran turvottaa myös. Tosin päivän aikana aina laskee ja liikkuminen auttaa. Mutta on sitä aika norsumainen olo kaikenkaikkiaan. Tuntuu välillä, että olisi yhtä palloa tämän mahan jatkeena. Tänään yksi tyttö kysyi multa joogassa, että ai, oletko säkin raskaana.. melkein alkoi naurattaa: VOISIKO tämän enempää enää olla ;D



Mä oon myös ihan järjettömän malttamaton vauvan syntymän suhteen. Ja välillä turhautunut. Toisaalta nyt pitäis vielä muistaa, että tästäkin ajasta pitäisi osata nauttia. Söin tänään cappucinon kera ison palan suklaakakkua kahvilassa. Tosin painon suhteen ei ole suotavaa.. Eikä sokeri ole meikäläiselle niin hyväksi, jotenkin hyperaktivoi ja sitten ei enää kykene hyödyntämään sitä energiaa, kun kaikki pitäisi osata tehdä niin hitaasti ja rauhassa. Ja olla niin perkeleen seesteinen mamma..



Pian alkaa rv38. Siinä vaiheessa alankin keskittyä S:iin oikein toden teolla. Nyt tuntuu että vielä turha viritellä. Nostan kyllä hattua niille, joilla alkaa pukkaamaan jo " yliajan" ja ovat silti henkisesti koossa ;)



Tsemppiä ja ihana kun olette olemassa yhtä malttamattomina! Strutsi taitaa olla ainut joka ottaa niin iisisti ;)