Laskin, että olen maksanut 20v. aikana lähes 130 000 € edestä vuokria

Vierailija:

Alueelta jossa oli halpoja taloja ja asukkaat suht vanhoja (vähän sellanen paikka jossa kaikki on kasvaneet pienestä asti ja täällä asuvat ikänsä). Meillä on 20 vuoden laina- aika. Kuukausimaksuerä on 526 euroa. Tilaa on asua 100 neliöö, tallia ym. pannuhuonetta 76 neliöö ja pihaa vähän vajaa 2000 neliötä. Kun aloin opiskella niin maksoimme 2 vuotta pelkkiä korkoja eli 200 euroa/kk. Eli kyllä tuo meille tuleva osuus on aika iso silloin kuitenkin. Muutenkaan emme missään pk- seudulla voisi asua 100 neliön kämpässä 526 euron vuokralla puhumattakaan omakotitalosta.

Jäisimme todellakin voitolle jos myisimme tän talon. Mutta me rakastamme tätä taloa ja tiedämme, että hädän kohdatessa pankin kanssa voi aina neuvotella maksujärjestelyistä. Vuokranantaja on armottomampi... Lisäksi vielä se, että voit joutua pihalle vuokra- asunnosta, maksat turhaan muiden pussiin, kodistasi ei koskaan tule omasi, et saa remppailla sitä mieleiseksesi kysymättä lupaa vuokranantajalta, lapsillesi ei jää mitään, vuokranantaja voi yksipuolisesti päättää korottaa vuokraasi jne. Itse en näe mitään järkeä vuokra- asumisessa muuta kuin pakollisena tilapäisratkaisuna. No, onneksi ei tarvitse luuhata muiden nurkissa!

ja olen asunut ennen vuokralla. Kotini ostin ei-niin-suositulta alueelta, joka on nyt arvossaan. Nykyistä taloani lyhennän 800 euroa kuukaudessa, ja älysin vieläpä vuonna 2005 sitoa lainani viiden vuoden kiinteään korkoon, joka oli silloin hiukan kalliimpi kuin 12 kk korko. Nyt se on halpa! Vastaavasta maksaisin vuokraa 1200-1500 euroa + juoksevat kulut, enkä saisi rempata talossa ja puutarhassa niinkuin huvittaa, aina pitäisi anoa lupa että saako tehdä. Moniko vuokralainen voi kävellä vuokranantajan luo ja sopia että 5 vuoteen ei vuokraa nosteta...?

kaksipiippuinen juttu. Itse asun vuokra-asunnossa ja teen sen mielelläni, sillä elämäni on tällä hetkellä kovin epävakaata ja liikkuvaista. Viimeisen kahden vuoden aikana olen muuttanut kuudesti. Täytyy tähän väliin todeta, että olen perheetön. Minun tapauksessani omistusasunnon hankkimisessa ei olisi mitään järkeä. Jos kuitenkin tietää asuvansa pitkän aikaa samalla paikkakunnalla ja elämä on jo vakiintuneempaa, on tietysti fiksua ainakin harkita asunnon ostoa.

Vuodessa ehtii jo aika paljon asioitaan järjestellä, jos niin tiukka paikka tulee.

Toisekseen, ehkä se OMA koti muodostuu niin tärkeäksi juuri siksi, että se on oma. Samanlaista tunnesidettä ei toisen ihmisen määräysvallan alla olevaan vuokra-asuntoon tule.

Vierailija:

että omistusasunnossa asuessa on PAKKO saada ne lainanlyhennys rahat JOSTAIN joka kuukausi!

Periaatteessa kannatan asunnon ostamista, mutta vain jos on säästöjä ja lainaa ei pahemmin tarvitse.

Miettikää nyt, asutte 30-VUOTTA pahimmillaan talossa, josta velkaa. 30-vuotta teidän pitää TIETÄÄ että on töitä jne. että on rahaa lyhentää lainaa ---ahdistavaa---

Ja vaikka näistä ei puhuta, väitän että jos ihminen asuu vuokralla, hänen on helpomi vaihtaa työpaikkaa jos vanha duuni alkaa tökkiä, helpompi lähteä ulkomaille töihin, jne. kun KOTIIN ei sido laina jota PITÄÄ lyhentää.

Ja vaikka puhutaan, että talon voi aina myydä (ja tietenkin AINA voitolla...;) niin käytännössä harva ainakaan tutuista myy KOTIAAN! Työttömyyden tmv. omassa kodissa roikutaan kiinni kun täi villassa. KAIKESTA muusta ollaan valmiita lupumaan, mutta ei siitä talosta!