Kysy tässä asiaa, jota ihmettelet muiden käyttäytymisessä, niin muut saavat perustella! :)

Hänellä on siellä ihmissuhteita, joita ei haluta katkaista.

Itse ihmettelen, miksi esikoinen pitää viedä "virikehoitoon" pois äidin ja vauvan symbioosia häiritsemästä, jopa kokopäiväiseksi.

Ei se tuijottaminen ole aina kielteistä. Kyllä ylipainoinenkin voi olla kaunis.

Toinen kysymys: miksi tuijotat minua junassa? Nämä tuijottavat ovat järjestään keski-ikäistyviä tai sitä vanhempia naisia. Olen ihan tavallinen ja tavallisesti pukeutuva, tosin kaksikymmentä kiloa ylipainoinen nuorehko nainen, lihavuudestako se johtuu?

Sori. Toivottavasti näät itsekin tuon pelkosi koomisuuden... :) En itsekään tykkää puhua puhelimessa, vaan mieluummin käytän sähköpostia, mutta tämä oli kyllä hauskin kuulemani fobia.

Kammoan myös sellaisia epäluonteviksi meneviä puheluita, joissa puhujien puheen rytmitys menee ihan ristiin, tulee kummallisia taukoja yms.

Mulla myös samanlainen fobia, omaani liittyy vielä se, etten pysty puhumaan puhelimessa esim. työhuoneessa jos muut "kuuntelee". Se on aika raskasta, koska työni on asiakastyötä ja puheluita on pakko ottaa vastaan tietokoneen ääressä (ei voi mennä piiloon puhumaan).

otat alushousut alta pois, kun laitat jumppahousut jalkaan? Tätä en ole ikinä voinut käsittää enkä ole rohjennut kysyä. :)

kierrätä biojätettä koska ei ole varaa ostaa kompostoria... Tahtoisin kyllä.

kierrätä biojätettä koska ei ole varaa ostaa kompostoria... Tahtoisin kyllä.

Ei oo iso homma laittaa sitä pikku tötsää roskasäiliön sisään jos kerta okt:ssa asutte.

Asutaan omakotitalossa ja meillä on iso yhteisroskis monen talon kanssa. T.se jolla ei varaa kompostoriin

Asutaan omakotitalossa ja meillä on iso yhteisroskis monen talon kanssa. T.se jolla ei varaa kompostoriin

Meilläki pitäis se pikku tötsä vaihtaa vähän isompaa ku on ihan liian pieni. Siis semmonen postilaatikon kokonen roskasäiliön sisällä reunassa kiinni. Mahtuu ehkä kolme biopssilsta tavaraa siihen.

Mutta niitä on olemassa semmosia jätesäiliön kokoisia, mutta vähän kapeampia bioroskiksia tämmösille jotka kerää yhteisesti jätteitä. Juttelepa joskus naapureiden kanssa!

että niin monella on omat kompostorit etteivät suostu maksamaan "turhasta". Ja oikeasti en edes tiedä ketkä kuuluvat tuohon "jäterinkiin"...Asutaan maalla taajaman ulkopuolella. Täytyy koittaa jos ens keväänä sais hommattua kompostorin.

vaikka siitä on joka ikinen päivä ketjuja pilvin pimein?

otat alushousut alta pois, kun laitat jumppahousut jalkaan? Tätä en ole ikinä voinut käsittää enkä ole rohjennut kysyä. :)

No, en mä oikeastaan koe komentavani, puhun ystävällisellä äänellä ja puen käskyt pyynnön muotoon. Mutta on kai se silti komentelua koska kerron miehelle mitä odotan hänen tekevän ja hän yleensä sen tekeekin (jos paremmalla ja joskus vähemmän hyvällä mielellä.). No siksi komentelen, koska muuten muuttuisin katkeroituneeksi marttyyriksi joka tekee KAIKEN itse. Minun rakkaalla miehelläni kun on varsin heikosti kehittynyt huomiokyky sen suhteen mitä lapsille tai kodille pitäisi seuraavaksi tehdä, joten tuntuu reilummalta kertoa mitä toivoisin hänen tekevän kuin suuttua siitä mitä hän jättää tekemättä.

Ja miehen menoja rajoitan siksi, että aikaa jäisi myös perheelle ja että saisin itsekin aikaa omille menoilleni. Miehelläni on aikaa vieviä harrastuksia joihin hän tuppaa innostumaan niin ettei tunnu oikein hoksaavan miten vähän on kotona. En rajoita rajoittamisen ilosta, enkä koskaan pyydä jättämään menoa väliin ennenkuin olen itselleni(!) perustellut miksi miehen ei nyt olisi syytä mennä.

Muuten suhtaudun kyllä mieheeni kuin aikuiseen, mutta ihan rakkauden ja kotirauhan säilymisen kannalta komentelen ja rajoitan menoja. Muiden ihmisten kuullen nakkelen "komennuksia tai rajoituksia" erityisen ystävällisesti pyytäen tai sitten huumoriasuun puettuna. Enkä usko että meillä puolisoiden välinen kunnioitus tästä kärsisi.

ja rajoittavat hänen menojaan, kuin olisi kysymys pienestä lapsesta? Tekevät tätä myös muiden ihmisten kuullen. Eikö tämä ole noloa molmmille ja myös nakerra puolisoiden välistä kunnioitusta?

...jos et halua jäädä kotiin? Tiedän ihmisiä, jotka kovasti haluavat omia lapsia, mutta jo vauva-aikana käy töissä ja opiskelee ja vauva on hoidossa milloin kenelläkin! Sitten vain sanotaan, ettei ole kotiäiti-tyyppiä! Mutta olisi edes sen äitiysloman ajan kotona vauvan kanssa!

Halusin kovasti lapsia ja olen tosi onnellinen etta niita sain. Minusta aitiys voi kuitenkin olla muutakin kuin "vahintaan kolme vuotta kotona". Lapseni ovat olleet hoidossa aika pienesta saakka . Olen kuitenkin ihan hyva aiti siita huolimatta ja minulla on ollut oikeus ja onni saada lapseni.

minua kiinnostaa visuaaliset asiat, voin saada vaikka kaulaliinasi väristä idean omaan käsityöjuttuun tai maalaukseeni. En varmaan kiinnitä huomiota ylipainoosi, se ei jaksa kiinnostaa. Ehkä sinulla on hyvän väristä huulipunaa ja mietin, sopisiko se itsellenikin. Tai sitten katselen vaikka sinun "yläosaa" siksi että mietin, millaisen uudenlaiset leikkauksen voisin tehdä puseroon, jota alan seuraavaksi ompelemaan. Mietin, miten saumat asettuvat. Tai sitten olen ompelemassa lapselle mekkoa ja katsoessani sinua mietin, mihin kohtaan laittelen mitäkin kuvioita ja mitä värejä.



katselen sinua ehkä myös siksi, että minusta on kiva katsella eri näköisiä ihmisiä, etenkin jos he ovat jotenkin mielenkiintoisia tai heillä on jotain kivaa päällä tai mukana. Siis ihan hyvällä.

Oma kysymykseni:



1. Miksi ihmiset eivät kyseenalaista omia oletuksiaan muiden elämästä vaan suhtautuvat omiin vaikutelminsai kuin ne olisivat absoluuttinen totuus?

Koska olen pitkästynyt istumaan paikallani, haluaisin jo olla perillä. Lisäksi on sen istumisen jälkeen vaihteeksi mukava seistä.

Omien näkemysten kyseenalaistaminen heille liian uhkaavaa.



Tähän sortuvat kyllä kaikki. Minä pidän itseäni avarakatseisena, mutta myös minä sorrun ajattelemaan olevani näin oikeassa. Kaikki ahdasmielisen totuudentoitottajat sen sijaan ovat väärässä. ;))

Mulla on aina ollut sellainen pelko, etten ehdi junasta ulos ajoissa. Siksi menen aina reilusti etuajassa seisoskelemaan ovelle. TIEDÄN kyllä, että ehtisin myöhemminkin, mutta olen sellainen ikuinen varmistelija.



Oma kysymys:

Miksi aikuiset ihmiset jatkatte täysin kyseenalaistamatta omien vanhempienne tapaa tehdä asioita? Esim. siivoatte AINA lauantaisin AINA samassa järjestyksessä (samalla tavalla kuin kotonanne tehtiin).

aikuisten makuuhuoneeseen meno tai yhdenkään sängyn päälle meneminen edes kirjaa lukemaan tai leikissä nukkumaan, mutta kotonasi saa kaapeista ottaa kauhoja, astoita, ruokailuvälineitä leikkeihin lattioille ja sitten laittaa ne takaisin likaisina kaappeihin?

ja myönnän itsekin syyllistyväni samaiseen aina välillä... Ehkäpä on helpompaa olla "oikeassa" kuin myöntää olevansa edes vähän väärässä tai kyseenalaistaa omia ajatuksiaan...



Itse kysyisin: Miksi me ihmiset vaadimme toisilta ihmisiltä mahdottomia, sellaisia asioita, joihin emme itsekään pystysi??