Kysy tässä asiaa, jota ihmettelet muiden käyttäytymisessä, niin muut saavat perustella! :)
Minä aloitan:
1. Miksi jätät tiskiharjan lojumaan märkään, joka likaiseen tiskialtaaseen etkä nosta sitä kuivumaan?
2. Miksi rynnit kaukojunassa eteiseen seisomaan jopa 10 minuuttia ennen asemaa? Eikö omalla paikalla olisi mukavampaa ja turvallisempaa odottaa?
3. Miksi et laita kirpputorilla penkomiasi vaatteita edes suunnilleen paikoilleen pöydällä? Miksi ne pitää heitellä ympäriinsä miten sattuu?
Kommentit (109)
Ok, minulla ei ole lapsia, mutta baarissa käyn säännöllisesti. Pukeuden toivon mukaan kohtuullisen nuorekkaasti (sen voi tehdä myös tyylikkäästi, ei tarkoita aina ns. pissis-vaatteita). Minusta 30-vuotias on kuitenkin aika nuori vielä.
-30v.-
Ei minustakaan tarvii olla lasten kanssa 24/7 jne. Mutta kyllä ne pääasiassa pitäisi itse hoitaa. En vaan käsitä sitä, että halutaan lapsia, mutta sitten koulu ja työt meneekin kaiken edelle.
Miksi tuhoat sademetsiä, oman terveytesi ja ulkonäkösi sekä aiheutat muille vakavia hajuhaittoja polttamalla tupakkaa?
Kun poltat sitä tupakkaa, miksi roskaat ympäristöä jättämällä tumpit ympäriinsä?
Ja lopuksi, miksi poltat bussipysäkillä ym. katoksissa, niin että muut kärsivät sinun itsekkyydestäsi?
On tosiaan typerä tapa.
Paras paikka on yskäistä kaula-aukosta sisään. Ei lähde bakteerit ja virukset leviämään.
Miksi pihat haravoidaan lehdettömiksi ja miksi ne lehdet kuskataan kaatopaikalle kompostoinnin sijaan?
että "saako silittää" vaikka jo kosket eläimeen?
Vaikka olisi kuinka söpö koira, niin en todellakaan kaipaa ketään sekaantumaan lemmikkiini. Eikö tule mieleen, että jos olen komentanut koirani sivulle istumaan, en halua kenenkään tulevan koskettelemaan koiraani niin että se alkaa pomppia ja koko komento vesittyy. Toisekseen en kaipaa koiralleni vahvistusta, että ventovieraat ihmiset saattavat tulla sitä riehuttamaan, mitä em tapauksessa käy. Se kun ei ymmärrä, että joku muu saattaa pelätä tai ei muuten vaan siedä koiria. Aina ei viitsisi ärähdellä aivan kohteliaista perus käytöstavoista. Mitä jos koirani olisikin vihainen ja näykkäisi?
nim. Katsoa saa vaan ei tarvikoskea
Onko se vaan niin paljon helpompaa olla ajattelematta niitä kauheuksia, jotka me toimillamme aiheutetaan, ettei suostuta ottamaan todesta asiaa, jonka paikkansapitävyys on todistettu jo vuosikymmen sitten?
Kymmenen vuotta sitten aika moni nauroi päin naamaa kun puhui ilmastonmuutoksesta, tällä hetkellä onneksi useampi tajuaa tämän. Kymmenen vuoden kuluttua varmasti moni toivoo että olisi ottanut asian todesta.
ja rajoittavat hänen menojaan, kuin olisi kysymys pienestä lapsesta? Tekevät tätä myös muiden ihmisten kuullen. Eikö tämä ole noloa molmmille ja myös nakerra puolisoiden välistä kunnioitusta?
todellakaan ole aikaa. Keksityillä lopuilla tarkoitan sitä, että valehdellaan.
1. esimerkki
minä: Onpa maija ollut paljon sairaana viimeaikoina.
työkaveri: niin onkin
työkaveri myöhemmin toisille: Se syyttää maijaa teeskentelystä ja laiskottelusta.
2.Jos toinen on sanonut, että joku homma on kesken niin sanotaan kolmannelle osapuolelle, että se on valmis. Sitten seuraavana päivänä tämä toinen osapuoli ihmettelee ensimmäiselle, että se ei tehnyt sitä valmiiksi vaikka oli sanonut, että tekee ja kolmas osapuoli sanoo, että ei ole missään vaiheessa luvannut tehdä mitään.
siksi että osalla kollegoista menee niin vuosi minkä hyvänsä asian selittämiseen ettei siihen töissä ole järkevää käyttää niin paljon aikaa. Itse asia on siis tullut selväksi jo ensimmäisessä virkkeessä, ja sitten kierrellään ja jaaritellaan ja jankutetaan.
Miksi ei anneta toisen puhua loppuun vaan keskeytetään ja keksitään loput itse.
Jos henkilö 1 on sanonut, että joku homma on kesken niin toinen ( 2 ) sanoo kolmannelle osapuolelle, että se on valmis. Sitten seuraavana päivänä tämä toinen osapuoli ihmettelee ensimmäiselle, että se (3 ) ei tehnyt sitä valmiiksi vaikka oli sanonut, että tekee ja kolmas osapuoli sanoo, että ei ole missään vaiheessa luvannut tehdä mitään.
ajatus sekaisin kun mies jaarittelee taustalla joutavuuksia...
Mutta minä ainakin tunnen itseni vielä nuoreksi, henkisesti ja fyysisesti, joten en halua tätimäisiä vaatteitakaan käyttää. Uskon myös, että ulkonäköön panostaminen vaikuttaa positiivisesti myös parisuhteeseen (vaikka aina hoetaan, että miehen pitää hyväksyä sinut sellaisena kuin olet ym.)
-40-
Harmoniaa haen ostamillani vaatteilla tai tavaroilla. Ja sitä kautta olen myös tyytyväisempi kun saan päälleni jotain mikä itseäni viehättää ja mikä sopii päälleni.
Haluan olla varma, että ehdin kaikkine laukkuineni junasta ulos ennen kuin se lähtee uudelleen aseman jälkeen liikkeelle! Jos olen hyvissä ajoin valmiina junan eteisessä laukut kädessä ja takki päällä, niin saavutan rauhallisen olotilan. Kaukojunavaunut on usein pitkiä ja se on myös osittain syynä tähän! Pelkään myös takaraivossa, että joku saattaa olla isojen laukkujen tai jonkin muun kanssa tukkimassa uloskäyntiä juuri ratkaisevalla hetkellä, ellen toimi ajoissa... Jos asema on sen lisäksi yhtään vieraampi, niin en ehkä edes ajallisesti kovin hyvin tiedä, että kuinka monen minuutin päästä saavutaan perille ja siksi saatan olla 'turhan' aikaisin jo valmiina...
pienellä ikäerolla monta ja sitten valitat kuinka raskasta on ja rahatkin on aina loppu eikä koskaan ole omaa aikaan yms yms?
Baareissa käyn erittäin harvoin, mutta sensijaan minulla on mielestäni oikeus käyttää sellaisia vaatteita, joissa viihdyn ja joista tykkään! Voi myös olla, että olen paljon tekemisissä itseäni nuorempien ihmisten kanssa enkä halua erottua liiaksi joukosta, varsinkaan kun naamanikaan ei mielestäni kovin vanhalta näytä!
Mulla voi pytylla menna vaikka 30 minsaa jos ei kiiretta ole. Luen siella, pytyn viereesa vino pino lehtia, mainoksia, postimyyntikataloogeja... Lapset harvemmin tulevat sinne hairitsemaan, ja siella saa rauhassa huokaista ja selata lehden.
JA toivoittavasti kaistellakin jotain sinne pyttyyn. Pissillakin kaydessa tosin akkia lukaisen jotain. Ja joskus sitten unohdun sinne sita lukemaan!
En ole itsekään ihan varma kaikista syistä, mutta yksi pelon aihe on se, ettei näe vastapuolen eleitä ja ilmeitä keskustellessa. Olen kai sitten sellainen, että poimin kaikesta näkemästäni paljon tietoa ja muokkaan sen perusteella käyttämiäni sanamuotoja, mutta puhelimessa se ei samalla tavoin onnistu.
Toinen syy voisi olla se, että tavallisessa tapaamisessa ei ole (ainakaan Suomessa) mitenkään outoa pitää keskustelussa välillä taukoa, jos ei keksi miten jatkaisi juttua, mutta puhelimessa tauot ovat outoja ja puhelimen toisessa päässä oleva henkilö alkaa helposti kysellä, että "oletko vielä siellä?".
Mä en saanut valita. Tuli kerralla luomusti kaksoset, ja perheessä oli jo valmiiksi muitakin lapsia...
Tää kolahti!
Mä en voi sietää sitä, että mun sänkyyn menee kukaan muu kuin joku omasta perheestä! Mua yököttää ajatus siitä, että mies menee istumaan sängylle samoilla farkuilla, joilla on istunut junassa tms. Kotivaatteissa saa kyllä mennä sängyn päälle, mutta en halua omien lapsienikaan menevän sänkyyn muissa kuin yövaatteissa. Vieraita aikuisia ja lapsia en halua päästää edes makuuhuoneeseen, kai se on vaan niiiin henkilökohtainen ja mun oma juttu tuo sänky.
Ja joo, en pidä siitä että astioita otetaan kaapeista, mutta en jaksa sitä kieltääkään kun ei ole niin tärkeä juttu. Vieraat lapset ei kyllä niitä saa ottaa. Onhan meillä omalla lattialla omat pöpöt, ei meillä keittiössä kengät jalassa talsita. Aikoinaan astiat aina pesin, mutta enää en joka kerta jaksa, saatan huuhtaista hanan alla jos ne siihen keittiöön on jääneet. Jos ovat kauemmaksi kulkeutuneet niin kyllä ne koneeseen laitan.