Tyytymätön 5-v
Hei kaikki. Täällä kaivattaisiin apua juuri 5 täyttäneen pojan kanssa. En tiedä miten hänen kanssa toimia tai omaa käytöstä muuttaa,että hänen muuttuisi....siis ongelmana on se,että hän on tyytymätön melkein kaikkeen ja reaktio tähän on itku ja tirinä.Esim. tänään oli leikkimässä kaverinsa luona melkein kolme tuntia ja ensimmäiset sanat kotiin tultua olivat:mä olisin halunnut olla pidempään. Ja siitä alkoi itku ja valitus. Aamu/ iltapalalla harvoin on tyytyväinen,aina pitää jostain valittaa ja itkun kanssa. Tämä ei ehkä kuulosta pahalta,mutta minä alan olla täynnä tätä ainaista valitusta/vinkumista ja varsinkin itkemistä mitä turhemmista asioista. Tänään keskustelin hänen kanssaan ennen nukkumaan menoa,että olisi kiva joskus kuulla vaikka,että oli kivaa kaverin luona eikä sitä,että aletaan heti itkeä ja valittaa kun nyt jo joutui kotiin tulemaan.Antakaa neuvoja tai kertokaa omista kokemuksista,please!
Kommentit (5)
Meilläkin poika oli tuollainen, mutta nyt 7 v eikä enää marise tauotta. Sen sijaan pikkusisko 3+v näyttää oireita tuosta vaiheesta. Huh, tulee hermot olemaan kireällä!
En osaa varsinaisesti auttaa, mutta lohdutan että se menee ajallaan ohi.
Meillä ainakin esikoinen on enemmän marisija kuin keskimmäinen. Toisaalta narisija reagoi kaikkeen nopeammin ja innostuu myös helpommin. Eli tuntuu että tuon reagoinnin osalta on kolikon kaksi puolta.
Sen keskimmäisen tyyneys ja vankkumaton tiukkaan asioista vastaan sanomisen kääntöpuolena on sitten uusiin asioihin hitaasti sopeutuminen.
Jos lapsi marisee paljon tavallista enemmän niin mietin ensimmäiseksi hänen stressitasoaan: Onko tavanomaista enemmän puuhaa, onko väsynyt tai nälkäinen. Tämä usein selittää monet marinat meidän jo isommallakin esikoisella (on jo 2luokalla ja sen 1luokan loppuajan tyynen ajan jälkeen alkoi taas olemaan rasittava). Tuohon ikään kuin teillä ei meillä olisi varmasti jaksanut olla rasittumatta kaverilla 3h, se olisi varmasti purettu kotona. Ja jo nälkä sai lapsen kiukkuiseksi. Meillä edelleen katson kaveriseuraa ja touhua ja pyytelen/käsken kotiin lepäämään. Lisäksi kavereiden kanssa olon jälkeen saattaa meillä lapsi reagoida olleeseen " tahtojen taistoon" purkamalla oloaan kotona.
Meillä nimittäin 5 v. poika on ihan samanlainen... Toiset päivät menevät ok, mutta toiset ovat sitten yhtä marinaa, natinaa ja valitusta. Mikään ei ole hyvin ja joka asiasta pitää itkeä, karjua, huutaa tai ainakin marista... Niin kuin Insinööriäiti sanoi, on varmaan persoonakohtaista, mutta muistelen myös kuulleeni, että on aika tyypillistä juuri 5-vuotiaalle. Eli toivon, että iän karttuessa marinapäivät vähenevät, vaikka eivät kokonaan loppuisikaan... Meillä ainakin marinapäiviä voi kyllä olla ihan milloin vaan, ts. oli päivän stressitaso tai tekemiset mitä tahansa. Poika itsekin välillä sanoo, että hän on noussut väärällä jalalla tai että känkkäränkkä on tullut kylään... Tiedostaa siis itsekin, että välillä on huonoja päiviä.
Hermoja koettelevaahan tuo on, ei mahda mitään. Välillä tulee kyllä sanottua, että nyt marina saa loppua eli ei jaksa enää kuunnella, vaikka yleensä koetan parhaani mukaan ymmärtää, että poika ei tahallaan ole " kurja tyyppi" ...
Ei siis apua, mutta sympatiaa ;-)
Terkuin TEL & yksi marisija ja yksi uhmaikäinen...
kiitos todella paljon viesteistä. Se jo antaa voimia jaksaa, että tietää muillakin olevan samankaltaisia ongelmia. Ja että niistä on selvitty...minullakin on siis toivoa. Kertokaa vaan lisää kokemuksia ja neuvoja. Kaikki otetaan kiitoksella vastaan.
Sympatiaa sinne! Meillä kohta 4v on välillä samanlainen. Koko ajan marinaa ja kitinää. Mitä olen huomannut muutamia juttuja, mitkä auttaa. Niin tietoisesti ohjaan keskustelun positiivisiin asioihin eli marinan sijasta " mikä oli kivaa?" " mikä oli kivointa?" Tuota jälkimmäistä etenkin viljelen erittäin useasti. lapsi oppii (toivottavasti) miettimään asioista kivoimpia puolija ja muutenkin näkemään asioissa hyvää. Myös marinasta keskustellaan " esim. mikä nyt harmittaa" Kun sitten sanoo, mikä esim. teillä että kotiin tulo liian aikaisin niin sitten vaan toistan sen ääneen " Niin sinua harmitti, kun olisit halunnut olla pitempää. Joku toinen kerta sitten" . Eli asia on puettu sanoiksi ja sitten " tunnustettu" eikä sitä toivottavasti tarvitse vatvoa eteenpäin.
Ruokapöydässä ja pukiessa yms meillä maristaan myös usein ja olen ottanut aika tiukan linjan. Pöydässä ei marista, syödään, mitä syödään tai mennään sitten pois muita häiritsemästä. minusta kelläkään ei ole oikeutta terrorisoida koko muuta perhettä ja sanonkin sitten, että " Äiti ei jaksa kuunnella tuollaista marinaa. Menisitkö omaan huoneeseen, kunnes on parempi mieli." Toki asiasta saa kiukuta ja tunteita näyttää, mutta turha marina ei ole hyvää käytöstä. Myös muihin asioihin huomion kiinnittäminen auttaa, mitä käytän " hätätapauksissa" esim. kun on vieraita. Mutta siis mielummin käsittelen marinaa muuten, koska aina ei voi vain " mennä helpomman kautta" .
Mutta välillä meinaa kyllä tosiaan hermo mennä sitä marinaa, narinaa kuunnellessa. Ajatella, jos aikuiset käyttäytyisivät kuin lapset...Olikohan tästä mitään apua? tsemppiä!!!!!!!!