Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pärjäänkö kotona kahden alle 2v kanssa?
31.12.2007 |
Eli esikoiselle ja kakkoselle tulee pieni ikäero ja mies haluaisi, että veisin esikoisen ainakin osa-aikaisesti hoitoon. Saako päiväkotiin viedä vaikka 3 tunniksi per pv? Vi pärjäisinkö kotona..Tosin esikoinenkin vatii nukuttamista ja meillä 2-kerroksinen talo..Osaan jo kuvitella, miten vauva itkee ja esikoine ei nuku ja miten niitä voi kahta kerralla kantaa rappusissa ylös ja alas..
Kommentit (61)
Jos ei ole valmis ite hoitamaan lapsiaan niin kannattaa miettiä pitääkö niitä lapsia edes hankkia. Sääliksi käy alle 2-vuotias päiväkodissa jos äiti on kotona vauvan kanssa. Menkää päiväkotiin katsomaan millaista siellä on - olen työskennellyt 8 vuotta päiväkodissa ja voin sanoa että ei se arki sielläkään lapsille mitään juhlaa ole, ainakaan pienten osastolla jossa on tädeillä kädet täynnä työtä ja lapsia enemmän kuin laki sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Turhaan rasitat itseäsi hoitamalla molemmat omat lapsesi.
Kannattaa käyttää hyväksi kokopäivä hoito niin pääset todella paljon helpommalla.
Siksihän päiväkodit on, että sinne saa viedä toisen lapsen muille hoidettavaksi.
Ajattele sitä helppoutta päivällä kun saat toisen pois jaloista.
Viikonloppuisin kannattaa sitten miettiä niitä isovanhempia tai kummeja jos vaikka he ottaisivat vanhemman lapsen hoitoon.
Ei, ei kannata pitää molempia kotona kun on mahdollisuus laittaa toinen hoitoon.
Ja milloinkas se lapsi tässä esimerkissä on äidin kanssa??? Normaalia arkea näkemässä, omassa kodissa.
Kerroppa käytännössä miten se tapahtuu? Puen lapselle päälle ja työnnän ovesta ulos? Kunnalliselta puolelta ei saa apua, ellei ole päihderiippuvuutta, läheiset puistot on täynnä, eikä ole kovin helppoa saada kotiin lapsen ulkoiluttajaa esim. 2h / päivä. Jos luulet etten ole yrittänyt, erehdyt!
t. kolmen kanssa kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa kaksostenrattaat. Tuuppaat niissä pienet päiväunilla puistoon, jossa isompi leikkii lasten kanssa. Mikä tässä vaihtoehdossa on pielessä? Pääset itsekkin ulos happihyppelylle, ennenkuin muumioidut kotiisi vauvojesi kanssa. Mars vaunukauppaan, nyt. Ja reippautta, olet pienten lasten äiti, kiesus. Ei se koko elämää kestä. nimim. kerran saman kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa jo rappuset mennä ja jos ei, niin eikö olisi jo korkea aika opetella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskasta ja ihanaa se varmasti on, mutta miksi ihmeessä sinä et pärjäisi? Kokemusta on. Ihania vuosia lasten kanssa.
ja kyllä ainakin mä jaksoin niiden kanssa kotona. Tosin kakkonen oli äärettömän helppo vauva.
Jos vaikka eka koitat miten sujuu ja jos käy liian raskaaksi niin laitat esikoisen hoitoon, pääasia että lapsilla on iloinen ja levännyt äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sitä mieltä, että jos tekee lapsia, on ne myös itse hoidettava.
Sulla ei ole edes toinen syntynyt ja nyt jo maalailet kauhukuvia, miten et pärjää.
Herranjumala nainen! Pärjäät varmasti. Luota itseesi! Ei se lastenhoito sentään mitään tähtitiedettä ole!
Sun esikoinen on niin pieni, että tuntuu tosi julmalta laittaa hoitoon siksi, kun ÄITI EI EHKÄ JAKSA!
Hyvin se menee, kun et etukäteen stressaa asioista joiden sujumista ei voi etukäteen tietää.
Mutta ongelma onkin se, että vauvoilla on koliikki. Olen muutaman kerran lähtenyt puistoon koko porukalla, pukenut ja pakannut koko porukan, työntänyt kaikki puistoon ja kuunnellut vauvojen huutoa 1/2-tuntia. Sitten raahaudutaan kotiin ja kaikilla on hermot ihan tapissa. Jos joku kertoo mistä ulkoilutusapua pks saa pariksi tunniksi päivässä, niin olen erittäin kiitollinen!
Onnittelut sinulle joka olet ollut niin reipas ja aktiivinen pienten lasten äiti, minä en ole siinä onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kai se on sama missä sitä huutoa kuuntelee? Kyllä koliikkivauva huutaa kotonakin.
Huonoa äitiä ei olekkaan. (jätetään huumeet jne... pois laskuista) Onko sukulaisia, naapureita, kummityttöjä jotka tulis sun avuksi isomman kans puistoon, ku olet päikkäreillä pienten kans. Nekö koliikista huolimatta nukkuu päikkäreitä? Siis sinä joka aluksi olit 20.
myös rankkaa.
Olin aikoinani kahden ensimmäisen lapsen kanssa kotona (ikäeroa 1,5 vee) ja kyllä se alkuun kesti ennen kuin kaikki lähti sujumaan. Meillä kakkonen oli tempperamenttinen ja kova itkemään ja nukkuikin huonosti. Onneksi meillä oli puistotäti, jonne vein isomman pariksi tunniksi, jolloin tein ruokaa ja luin lehteä ja join aamukahvit (kakkonen nukkui siolloin onneksi vaunuissa). Minusta hyvä päivärytmi on kaiken perusta, kun sen saa toimimaan, niin johan alkaa sujua!
Ajan myötä myös nukkuivat päiväunet samaan aikaan ja pienemmän kasvettua kävivät puistotädillä myös yhdessä, mikä kaikki oli luksusta. Kävin lenkillä heidän ollessa puistotädillä, se oli ihanaa! Mutta kyllähän se aluksi ottaa, että saa kaiken sujumaan. Toisaalta se tuottaa myös suurta mielihyvää kun saa arjen pyörimään!
Toinen asia puistotädin ohella, joka oli minulle pelastus oli neuvolan viikottainen mammakerho sekä muut lähiseudun äidit, joiden kanssa kahvittelimme ja purimme arkea. Minä en olisi jaksanut kahden pienen kanssa kotona ilman seuraa ja puistoapua.
Nyt kun vanhemmat ovat isompia, niin meillä on kolmas (nyt alle 2 vee), jonka kanssa olen hyvin viihtynyt päivät kotona, puistossa, kaupoissa, ystävien luona ja teis missä! Isommat ovat jo siis koulussa.
Tsemppiä!
Itseläni lapset 1,5 v ikäerolla ja hyvin on pärjätty. Ja en ole tosiaan mikään superäiti. Laita mielummin se phraha vaikka viikkosiivoukseen, helpottaa sun arkea. Myös tällä voi vähentää/estää mustasukkaisuutta. Ei 2 v ymmärrä miksi hänen pitää mennä pois jaloista.
PS. ja meilläkin 2 taso asunto, jos sillä nyt mitään väliä on
Meillä tulossa ikäeroa vaan 1v3kk ja pelkään todenteolla miten pärjään päivisin pienten kanssa. Isompikin lapsi on, mutta hän on jo eskarissa joten hyvin omatoiminen.
En kuitenkaan edes mieti että veisin tämän keskimmäisen hoitoon. Se varmasti vaan stressaisi minua itseäni lisää kun joutuisi miettimään kaikki vaatetukset yms. lapselle hoitoon ja sitten tulee kaikenmaailman taudit kotiin.. Vien sitten molemmat hoitoon vasta kun menen takaisin töihin joskus vuoden parin päästä.
Varmasti sinä ap pärjäät, niin moni muukin. Ja kun etukäteen asennoituu siihen että tulossa on ehkä rankin vuosi koskaan, niin eiköhän ne asiat mene omalla painollaan. Onhan sulla kuitenkin mies? Joka sitten työpäivän jälkeen on lapsien kanssa?
Kyllä me pärjätään ilman päiväkotiakin, ihan varmasti!!
Jos taas olet asiasta niin epävarma että pitää aihe vapaalta kysellä pärjäätkö, minuakin alkaa mietityttää pärjäätkö.
Meillä esikoinen oli 1v1kk kun toinen syntyi. Mies opiskeli päivät ja kävi lisäksi töissä parina iltana ja viikonloppuisin, ja ihmettelen kyllä miksei joku pärjäisi jos ei sitten satu olemaan esim. alkoholisti tai mielenterveysongelmainen.
Kannattaa totuttaa esikoinen siihen että päiväunille ei nukuteta tuntitolkulla. Vaikka sitten talutat omaan sänkyynsä takaisin sata kertaa päivässä kunnes uskoo että äiti määrää.
Kaksikerroksisen talon voi järjestää siten että olet lasten kanssa ainoastaan alakerrassa kun ovat molemmat hereillä. Vaippapiste ja vaatetta esille kumpaakin varten.
Alue: Aihe vapaa
Meidän tytöillä ikäero 1v3kk, hyvin meni vauva-aika. Ei tosin tullut mieleenikään laittaa hoitoon esikoista. Isompi leikkii päivittäin puistossa muiden lasten kanssa samalla, kun pieni nukkuu päikkäreitä. Sen enempää ei muiden lasten seuraa pienet vielä tarttekkaan. Huoli pois ja rennosti. Älä mieti valmiiksi kuinka asiat hoituu vaan päivä kerrallaan, kun sen aika on. Rutiini tulee aikanaan, älä stressaa.