Pärjäänkö kotona kahden alle 2v kanssa?

Onko teilläpäin puistotätitoimintaa? Puistossa esikoinen saisi ulkoilla valvotusti pari tuntia päivittäin (säiden salliessa) Tämän ajan saisit olla vauvan kanssa rauhassa ja esikoinen olisi kuitenkin " kotihoidossa" . Puistossa pöpötkin pysyvät paremmin kurissa kuin päiväkodissa ja toiminta on edullista verrattuna päiväkotiin.

En tosiaan lähtisi maalailemaan piruja seinille, jos vauva ei ole edes vielä syntynyt. Eihän sitä voi yhtään tietää millainen vauva kakkosesta tulee ja miten isompi siinä odotusajassa ehtii kasvaa. En myöskään ymmärrä miten jotkut jaksaa stressata lasten unista ja ulkoiluista ja viihdyttämisestä - alkuun on varmaan pääasia että saa pidettyä lapset hengissä! En tosiaankaan veisi pientä, alle 3-vuotiasta vieraalle hoitoon jo on mahdollista olla kotona.



Minun lapsillani on ikäeroa 1v8kk ja alku oli tosi rankkaa. Tiesin sen jo etukäteen ja olin asennoitunut pahimpaan. Pienemmällä puhkesi lisäksi allergiat ja yöt valvottiin puoleen vuoteen asti ja päivisin rampattiin lääkäreissä. Päivällä pienempi nukkui puolen tunnin pätkissä ja isompi päätti olla nukkumatta kokonaan. Minulla oli myös rintatulehduksia (oksensin ja olin kuumeessa). Toisaalta taas kun isompi oli itsekin vielä melkein vauva, hän ei osannut vaatia minulta niin paljon kuin nyt ehkä vaatisi.



Tästä kaikesta selvittiin ja nyt elämä vain hymyilee. Lapset 3v ja vajaa 1.5v ja alkaa oikeasti helpottaa! Öitä meillä ei nukuta vieläkään, mutta se varmaan kuuluu asiaan lapsiperheessä. Koen rankemmaksi, että joutuisin viemään lapsia hoitoon tai jos olisin joutunut vauvan syntyessä viemään isompaa hoitoon. Kotona ei ole kiire minnekään eikä isompi siitä kärsi, jos joutuu välillä odottamaan tai katsomaan kun äiti on pinna kireellä. Päin vastoin! Pienelle esikoiselle tekee hyvää elää arjessa mukana. Hoidossa ehtii olla myöhemminkin, vaikken näekään että se usemmissa tapauksissa voittaisi kotihoitoa.

Vei pahimmat riehut isommasta ja oli helppoa kun ei tarvinnut yrittääkään tehdä mitään muuta kuin katsoa perään. Kerhossa kun ei voi tehdä kotitöitä.



Vauva oli kerhossa hereillä, syötin ja nukutin puistoon. Isompi söi myös lounaan kerhossa. Puistossa isompi sai pahimmat höyryt pihalle ja ip nukuttiin kaikki kunnon päikkärit.



Ei vois olla enää helpompaa.

Minä pärjäsin ihan hienosti, ilman mitään ongelmia. Nyt on kolmas tulossa ja taas ikäeroa alle 2v. edelliseen eikä hirvitä yhtään. En kuvittele että kaikilla olisi yhtä helppoa mutta et voi vielä tietää miten omalla kohdallasi käy. Päiväkotipaikkaa voi hakea sitten vauvan synnyttyäkin jos tuntuu että tilanne käy ylivoimaiseksi, mitä nyt ei kuitenkaan läheskään kaikille tapahdu. En ole mikään virikehoidon vastustaja mutta esikoisesi on vielä aika pieni ja vauvan syntymä tulee olemaan hänelle iso muutos, miksi sitten vielä päiväkoti siihen " varmuuden vuoksi" . Ei se ainakaan hänen tilannettaan helpottaisi.

Nyt lapset jo kouluiässä ja ihan tasapainoisia ja läheisiä.

3 ensimmäisen ikäerot on 1v3kk ja 1v3kk eli vanhin oli 2,5v. kun kolmas syntyi. Raksa-aikaa, pienessä talossa, ei juoksevaa vettä ellei anoppi juossut vesipostille ja takas... ja tämä 60-luvulla :-)

Kyllä täytyy aika avuton olla jos ei kahta ikiomaa lasta pysty hoitamaan. Eihän 2v ole vielä mikään ikä mennä tarhaan tai muuallekaan hoitoon jos äiti on kotona kuitenkin. Itse olen hankkinut tuplarattaat joilla tarkoitus mennä avoimeen päiväkotiin ja perhekerhoon sekä puistoon, vauva voi nukkua niissä sitten samalla. Asumme kolmannessa kerroksessa, hissiä ei ole eikä esikoinen vielä osaa rappuja mennä kumpaankaan suuntaan, mutta kyllähän tuo koko ajan kasvaa, ja oppii kohta senkin taidon. Ihan turha panikoida etukäteen!

Eipä se lastenhoito sitten myöskään hääviä ollut! Keskenään leikkivät ja pienin putosi päälleen (oikeasti) navetan ylisiltä ja sai pysyvän vamman siitä hyvästä.

Anoppiemme aikaan lastenhoito on tosiaan ollut sellaista, että se täyttäisi nykyään heitteillejätön tunnusmerkit. Joten siihen en lähtisi vertailemaan.

Kun vauva on kantoliinassa sinulla jää kädet vapaiksi muihin hommiin, siinä vauva voi hyvin jonkun unensa nukkuakin. Vauva kulkee mukana kun olet esikoisen kanssa. Näin minä tein kun minulla oli vauva ja 1,5- vuotias, liina helpotti elämää tosi paljon kaikin puolin. Minä en hankkinut kaksosrattaita, meidän silloiseen eteiseen ei millään olisi mahtunut, mutta liinalla ja tavallisilla rattailla pärjäsin ihan hyvin. Jos joskus olimme ulkona siten että vauva nukkui vaunuissa ja esikoinen väsyi kävelemiseen, kannoin sitten häntä liinassa. Miten en heti muistanutkaan tästä sanoa!? Oikeastaan minusta on nyt vaikeampaa, kun lapset ovat 3,5 ja 2 vuotiaat...

alun perinkään usko pärjäävänsä? Ihmettelen vaan. Itselläni on vain yksi lapsi, koska tiedä, että olisin tullut hulluksi vauvan ja taaperon kanssa.

Ootko oikeesti tosissaan täällä tollasta kysymässä? Mulla ei paljon ollu vaihtoehtoja kun pärjätä. Odotin nuorimmaistani ja esikoinen 1v2kk kun ukko päätti häipyy. Ja ei kyl pienes mielessäkää käyny et olisin esikoisen tyrkänny hoitoon. Voi, voi, olisko tarvinnu (ainakin) kaks kertaa miettii ennen kun toista lasta aluilleen laittaa????

Tunnen itseni sen verran hyvin etten olisi jaksanut pientä ikäeroa, joten odotin suosiolla sen 3v ennenkuin kakkosta alettiin toivoa. Vauvakuume oli aiemminkin kova, mutta olen todella tyytyväinen että odotettiin. Toisille pieni ikäero on hyvä juttu, mutta ei silloin jos äiti ei siitä selviä.

vaan he voivat saada alkunsa myös aivan yllättäen, vastuullisesta ehkäisynkäytöstä huolimatta.

T. se 3 alle 2-v.

ja mieluiten mahdollisimman aikaisin, että ehtii tottua ennen vauvan syntymää. minä en ainakaan polttaisi itseäni loppuun ja pakottaisi 2v:täni kestämään tylsiä, leikkikaverittomia päiviä sisällä univelkaisen hormonihirviöäidin kanssa. mieluummin lyhyt päivä hoidossa, ulkoilut, peuhaamiset ja kavereiden kanssa leikkimiset siellä, ja sitten rauhallinen lapsi loppupäiväksi kotiin äidin kanssa, joka jaksaakin sitten jotain kun on saanut aamupäivän ottaa rauhassa. meidän toinen syntyy kun esikoinen 2 v, en kuvittelisikaan ottavani häntä pois hoidosta, jossa on ollut ja viihtynyt 10 kk saakka. ja mikä siinä on että jotkut eivät tajua ettei hoito = päiväkoti ja sairastelukierre. hoito voi olla myös kodinomainen pph, jonka luona lapsi viihtyy ja on oppinut tuntemaan olonsa hänen seurassaan turvalliseksi muutaman tunnin ajan päivässä, kun hänelle on siihen tarpeeksi ajoissa tilaisuus tarjottu (eikä pahimman eroahdistuskauden aikana vasta sitten).

Vierailija:

MIKSI hankkia 2 lasta pienellä ikäerolla, jos ei alun perinkään usko pärjäävänsä? Ihmettelen vaan. Itselläni on vain yksi lapsi, koska tiedä, että olisin tullut hulluksi vauvan ja taaperon kanssa.

no jos vaikka siksi, että haluaa sisarusten olevan mahdollisimman samanikäiset? meidän lapset ovat meidän elämässämme pääosin muun ikäkauden kuin vauva- ja taaperoiän takia. ei se, että silloin on muutaman vuoden ajan rankkaa, ole mikään syy jättää isoa ikäeroa sisarusten välille ja riistää heiltä osa sellaista läheisyyttä, joka pienestä ikäerosta seuraa. se on syy hankkia lastenhoitoapua niinä raskaina vuosina, kun sitä kerran on tarjolla. voi ihme kun joillekin asiat on niin mustavalkoisia ja vaikeita. ei kaikkea OLE pakko tehdä itse!

Ei hanki jos ei selviä ilman päivähoitoa.

tuossa sinun skeemassasi, että imbesillikin selviää siitä vaikka päällään seisten.

Vierailija:

Turhaan rasitat itseäsi hoitamalla molemmat omat lapsesi.

Kannattaa käyttää hyväksi kokopäivä hoito niin pääset todella paljon helpommalla.

Siksihän päiväkodit on, että sinne saa viedä toisen lapsen muille hoidettavaksi.

Ajattele sitä helppoutta päivällä kun saat toisen pois jaloista.

Viikonloppuisin kannattaa sitten miettiä niitä isovanhempia tai kummeja jos vaikka he ottaisivat vanhemman lapsen hoitoon.

Ei, ei kannata pitää molempia kotona kun on mahdollisuus laittaa toinen hoitoon.