Älyttömintä, mitä olet tehnyt synnyttämään lähtiessäsi

Lapsi syntyi kuukauden etuajassa ja ilmeisesti mulla on tapana paniikissa alkaa nauraa.. Soitin vielä äidille heti (vaikka mies oli kyllä vieressä) ja se vaan rauhotteli, luuli kai että itkin.. olin ihan hysteerinen.



olin laittanut sairaalakassilistan muistitaululle ja mies luki siitä, mitä tarvii mukaan.

mun tehtäväksi jäi ottaa hammasharja ja imetysliivit..

otin hammasharjakotelon, mutta en hammasharjaa enkä tahnaa ja liivit jäi kotiin myös. :D

Mies oli hörsinyt kaljaa perjantai-iltana ja vedet meni pe-la keskiyöllä. Samalla alkoivat supistukset. Odoteltiin kotona n. 3 tuntia ja tein normaaleja kotitöitä. Olo alkoi olla sietämätön klo 3 aikaan ja piti lähteä laitokselle... Mutta millä? Amppariin ei ollut varsinaista tarvetta, taxia ei olisi saanut, tulevaa mummoa en kehdannut herättää, siskoni oli baarissa ja mies humalassa. Piti sitten ajaa itse. Ja voin sanoa, että matka ei ollut miellyttävä. Talvikeli yöllä miehen tehokkaalla autolla supistellen ja mies istui kalpeana kyydissä... Onneksi edes jälkeenpäin naurattaa :-)

minä letitin hiukset, söin rauhassa ja luin lehtiä ja katselin sen jälkeen vaatteet. Sitten vasta soitin synnärille ja käskivät tulla heti. Oli toinen synnytys ja sain odotella 8 tuntia ennen kuin muksu syntyi joten ei mitään kiirettä ois ollu vielä pitkiin aikoihin. Vaikka sitten kun tuli niin tuli niin vauhdilla etten ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä :)

Mc:n kassalla katsoivat pitkään kun mies luetteli tilausta ja minä puuskutin vieressä.



:)

Koska olo oli vielä jotenkin siedettävä päätettiin jäädä miehen kanssa odottelemaan ulos puoleksi tunniksi ettei jouduttaisi maksamaan puolen tunnin takia sitä päivämaksua.



Noin varttia vaille toinen pariskunta saapui paikalle ja kysyivät meiltä että onko ovi lukossa kun seisoskellaan ovenpielessä. Kerrottiin että odotellaan puoleenyöhön asti ennen sisään menemistä ja he päätyivät myös odottamaan pienen hetken. Siinä sitten kärvisteltiin toisen synnyttäjän kanssa supistuksia kauniissa kesäyössä ja miehet juttelivat keskenään. Juuri pari minuuttia ennen puoltayötä paikalle saapui vielä kolmas synnyttäjä ja mentiin sitten porukalla sisään kun kello oli 00.00. Kyllä kätilö joka otti ilmoittautumisen vastaan ihmetteli meidän aikaansaamaa ruuhkaa.



Päädyttiin muuten sen toisen jonottajan kanssa samaan huoneeseen osastolla ja ollaan pidetty yhteyttä myös sairaalasta lähdön jälkeenkin.

älytöntä, mutta onneksi mies teki niin kuin teki: vesien poksahdettua hälytti naapurintädin katsomaan esikoistamme siksi aikaa, kun äitini ajoi meille 20 min päästä lapsenvahdiksi.



Naureskelin, ettei tässä nyt niin kiire ole, mutta ehdimme olemaan vain 45 min sairaalassa, kun lapsi jo syntyi. Juuri ja juuri kätilö sai jakkaran valmiiksi, kun jo ponnistutti.



Tökkäsin muuten esikoisen vaipan housuihin, kun vettä tiputteli yhä enkä halunnut sotkea autoa. Se oli hyvä keksintö, vaikka vähän naurattikin.

synnärille oltiin lähdössä 9 maissa aamulla, hammaslääkäri olis ollu muistaakseni parin tunnin päästä. soitin peruutuksen tyyliin " ilmoitan tässä nyt nopeasti supistustenn välissä että en pääse... voi saatana..!" tulipahan peruttua.

Vedet meni aamulla. Herätin miehen. Soitin äitini lastenvahdiksi 100km päästä. Supistukset koveni vähitellen. Tein nakkikeiton, että kotijoukoilla olisi syötävää. Mies alkoi paneloida kellarin kattoa loppuun. Äitini tuli ja tuska oli aika kova jo. Eipähän tarvinnut kauan kärvistellä enää sairaalassa, jonne matkaa vain 3km.

Soitin synnärille, josta sanoivat että odottele aamuun jos ei supistuksiakaan kerran ole. Niin mä sitten elin ihan normaalia elämää seuraavaan aamuun saakka, vaihdoin vaan yösidettä housuissa kun se kastui lapsivedestä koko ajan.



Aamulla lähdin kaikessa rauhassa aamupalan jälkeen synnärille, jossa sain hirveät haukut. Lapsen pää ei ollut lantiossa ja napanuoran esiinluiskahtamisen riski oli suuri. Jouduin saman tien vuodelepoon koko käynnistyksen ajaksi.



Olisivat voineet infota silloin edellisenä iltana eikä haukkua seuraavana päivänä.

Kun esikoista odotin ja supistukset alkoivat jo illalla pikku hijaa voimistumaan enkä saanut unta niin katselin musa teeveetä ja välillä pornoa kun teeveestä ei tullut mitää. Mies nukkui sikeästi makuuhuoneessa ja kyllä se pornon katselu sai ajatukset muualle kun jännitti niin pirusti. Lapsi syntyi vasta päivällä klo 12 enkä muista tapahtuneesta mitään kun olin niin ilokaasuissa.

kotona, kun en raaskinut herättää isompien lapsenvahtia, joka oli ollut yövuorossa. Puolen päivän aikaan, kun supisteli jo tosi tiukasti, soitin sitten, että voi ihan rauhakseen alkaa tulla meille päin. N. puolen tunnin kuluttua sitten jo soitinkin, että nyt kiireesti alkaa olla tosi kyseessä. Siitä vielä puoli tuntia jouduttiin odottamaan, kun lapsenvahdilla matkaa meille. Ja meiltä sairaalaan vielä puolen tunnin matka, mutta ehdinpä olla salissa 18 minuuttia.

supistukset alkoi aamulla, ja 10 tunnin päästä lähdettiin autoajelulle. Minä olin sitä mieltä että tullaan vielä kotiin, mutta mies pakotti ottamaan kassit ja kamppeet mukaan.



Aikamme ajeltiin ja miehelle tuli nälkä. Niimpä ajoimme Heselle ja otimme ateriat mukaan. Tässä vaiheessa aloin jo olla aika kipeä, ajettiin kuitenkin näköalapaikalle syömään. Söin hampurilaiseni parilla haukulla supistusten välissä, varmaan 15 sekunnissa. Mies katsoi sitä touhua ja vei mut synnärille :)

Oli mukamas pakko koska en halunnut mieheni näkevän paljon minun vertani (tuli sekä lapsivesi että paljon verta sen mukana). Ambulanssin soitin kuitenkin ihan heti ja sitten kiireesti supistusten lomassa lakana ja peitto pesuun ja luuttu käteen ja pyyhkimään lattioita. En ehtinyt, kyennyt siivoamaan kaikkea pois. Miehelle jäi sitten tehtävää heti sen jälkeen kun saatiin tyttö maailmaan. Ei ollut varmasti mikään kiva tehtävä.

Lopetin polttamisen plussaan, mutta lapsiveden mentyä, ensimmäinen ajatus oli " mä haluan röökille" (en tosin polttanut).

eli ekan raskauden aikana lähettivät sairaalasta kotiin vauhtia ottamaan, kun supistukset loppuivatkin.



tässä toisessa raskaudessa supistusten alettua ajattelin että en sinne sairaalaan lähde taas turhaan, kellokin oli jotain 4 aikaan aamuyöllä ja esikoinen ja isäntä nukkui kaikessa rauhassa.

itsekseni siinä sitten muutaman tunnin mittailin supistuksia ja rupesin pikkuhiljaa kuudelta herättään muita ja soitin lastenhoitajalle joka tiesi olla valmiina...

sairaalaan 15km ja lapsi syntyi maailmaan ilman mitään kivunlievitystä puoli 7, oltuamme sairaalassa 13minuuttia... =)



oikein hirvittää ajatus että olisin vielä hetken odottanut!!

Supistukset oli mielettömät niin aloin (yöllä klo3) laittamaan hiuksiani. Vaikeaa oli kun en meinannut jaloillani pysyä ja mieskin siinä hppuutteli mutta lähdettin kunhan hiukset oli saatu kondikseen. Vauva syntyi puoli tuntia sen jälkeen kun mentiin sairaalaan. Synnytys kesti kokonaisuudessaan 1,5h

Nuorimmainen syntyi siten, että mieheni oli itsekin poissa kotoa (tämä oli tiedossa etukäteen). Heräsin yöllä outoon tunteeseen ja kun nousin ylös, lapsivedet menivät. Menin etsimään laukkuani, jotta voisin soittaa sairaalaan, josta sanottiin, että voin aivan hyvin käydä vielä vaikka suihkussa. Suihkun jälkeen soitin taksin ja otin pyyhkeen mukaan, jotta en likaisi taksin penkkiä. Pyyhettä en suoristanut, mikä oli tyhmää, mutta kyllä se taisi mytyssäkin suojata pepun alustaa.

synnärillä vielä harmittelin ettei nyt saatukkaan lettuja. Ekassa harmittelin kun sänky meni pilalle lapsivedestä