Onko hirveä petos?

Miten itse koet asian, tuntuuko se sinusta petokselta??

Mielestäni on miestäsi kohtaa väärin "tulla vahingossa raskaaksi".. Onhan kyse teidän molempien jälkeläisestä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Mitä sitten jos miehesi pyytäisi sinua tekemään abortin? Et varmaankaan suostuisi sitä tekemään jos olet jo useamman vuoden lapsesta haaveillut..



Mieti vaihtoehtoja miehesi regointiin, punnitse hyviä ja huonoja ajatuksia!

esim. miten se vaikuttaa teidän parisuhteeseen, luottamukseen ym.



Oletko kysynyt mieheltäsi syytä miksei hän halua lasta? Pelkääkö että teidän taloudellinen tilanne ei kestäisi vauvan tuloa, onko hän epävarma itsestään isänä, onko hänellä huonoja muistoja tms.omasta isästään? Yritä saada syy selville ja vasta sitten mieti sitä ehkäisyn salaa pois jättämistä.

Omasta ystäväpiiristäni tiedän kaksi samanlaista miestä, toinen oli vannonut että ei tee koskaan lasta, mutta kuitenki 30.v paikkeilla tuli isäksi. Ja toinen vannoo vielä tänäkin päivänä jo 30.v ylittäneenä lapsettomuuden nimeen. (ja elää hyvässä parisuhteessa)



Toivottavasti saat miehesi puhumalla puolellesi ja pääsette yhteis tuumin yrittämään sitä vaavia!!! =)



Toivorikasta loppusyksyä!!!!! =)

Koen sen vähän petoksena, sillä yritän miettiä aina itseni toisen asemaan. En oikein saa hänestä selvyyttä. Hän ei vain halua lapsia, ja aina jotenkin jättää asian sikseen, eikä oikein puhu asiasta, vastaa aina että en minä tiedä, en vain halua. Ehkä mun on vain vielä parasta yrittää puhua hänelle, ja jos ei auta, niin sit miettiä asiaa uudelleen.

Minä en hyväksyisi tuollaista.

Mitä jos miehesi ei haluaisi jatkaa kanssasi jos tuolla tavalla raskautuisit? Oletko valmis ottamaan sen riskin että miehesi lähtee kävelemään tuon vuoksi, koska minusta se olisi hyvinkin oikeutettua.

Jos teet vauvasta päätöksen yksin, luottamus ei palaa KOSKAAN ja silloin myös on kannettava se seuraamus, mikäli miehesi ei halua olla missään tekemisissä sinun ja lapsesi kanssa.



Lapsi on koko loppuelämän sitoumus, kummallekin. Et voi tehdä päätöstä asiasta yksin. Mutta siis.. tämä on vain minun mielipiteeni, mutta kyllä toista pitää sen verran kunnioittaa että hänellä on myös oikeus päättää haluaako hän isäksi vai ei.



Minun mieheni ei halunnut lapsia vielä vuosiin kun tapasimme. mainitsin asiasta aina välillä (koska ajattelin että hän on se oikea jne) ja 6kk yhteenmuuton jälkeen mies muuttikin mieltään... ;)

Eikä halunnut toista lasta heti perään kuulemma.. välillä juteltiin asiasta (koskaan en painostanut tai jankannut asiasta) ja esikoisen ollessa 8kk tulin toivotusti jälleen raskaaksi koska, kas, miehen mieli muuttuikin nopeasti.



2 lasta riittää ja oli ehdoton raja.. kunnes mainitsin nyt kesällä, että kyl yksi kai mahtuisi.. ja niin.. toivotusti odotan nyt kolmatta :D



Miehillä usein suurimmat pelot liittyy talouteen, jaksamiseen (varsinkin miten minä jaksan kun hän on merillä töissä) ja parisuhteen muuttumiseen. Näin myös meillä. Puhuttiin asioita aina välillä halki, ja mies kertoi peloistaan miten pärjätään jne, sitten antoi asian olla ja kas.. mies sai pureksia ajatusta rauhassa ja päätyi nopeastikin kannalleni :D



Tsemppiä, kyllä se miehen mieli muuttuu, mutta anna sen muuttua itse, äläkä tee päätöstä hänen puolestaan.



T:Neiti

Miehillä usein suurimmat pelot liittyy talouteen, jaksamiseen (varsinkin miten minä jaksan kun hän on merillä töissä) ja parisuhteen muuttumiseen. Näin myös meillä. Puhuttiin asioita aina välillä halki, ja mies kertoi peloistaan miten pärjätään jne, sitten antoi asian olla ja kas.. mies sai pureksia ajatusta rauhassa ja päätyi nopeastikin kannalleni :D

Mulla toimii äidinkieli taas :-O :D

Eli piti mennä näin:

"Miehillä usein suurimmat pelot liittyy talouteen, jaksamiseen ja parisuhteen muuttumiseen. Näin myös meillä. (varsinkin minun jaksaminen mietitytti miestäni, joka on siis merillä töissä) Puhuttiin asioita aina välillä halki, ja mies kertoi peloistaan miten pärjätään jne, sitten antoi asian olla ja kas.. mies sai pureksia ajatusta rauhassa ja päätyi nopeastikin kannalleni :D"

Eli näin se kai suomeksi oli tarkoitettu :D

Puhumisesta on tosiaan hyvä aloittaa! Hyvä kuulla että et itsekkään haluaisi tehdä lasta ilman miehesi suostumusta.



Onko teillä ystäväpiirissä, joku jonka voisit pyytää utelemaan mieheltäsi "lapsettomuuteen" syytä? Olisiko se ehkä hänelle helpompaa jutella ensin jonkun kaverin kanssa halki ja vasta sen jälkeen sinulle. (Tosin voisit saada tältä kaverilta ennen teidän keskutelutuokiota hiukan taustatietoja miehesi mielipiteestä?) :D

Ymmärrän ongelmaasi. Olen itse pohtinut vähän samaa asiaa, vaikkakin vähän eri kontekstissa. Meillä ei ole vielä lapsia, eikä vauvaa vielä yritetä. Lapsia haluamme molemmat, erimielisyyttä on vain lasten lukumäärästä. Miehelleni 2 on ehdoton raja, itse voisin haluta vaikka 5. Olemme keskustelleet asiasta tuhat kertaa, ja tällä hetkellä käynnissä on itsepintainen jankkaus: hän sanoo 2, minä sanon 3. Pelkään, että tulevaisuudessa asiasta tulee oikea ongelma, jos kahden lapsen jälkeen vielä haluaisin kolmannen, mutta mies ei. Silloin harkitsisin "vahinkoa".



Noh, oma tilanteeni ei ole kovin ajankohtainen eikä ehkä edes todellinen (mistäs tietää, vaikkemme saisi yhtäkään lasta, tai että mieheni mieli vielä muuttuu, tai omani..). Joka tapauksessa toivon, etten koskaan tulisi epärehellisesti raskaaksi. Haluan säilyttää luottamuksen liitossani ja se edellyttää rehellisyyttä, varsinkin näin isoissa asioissa. Jos tulen vahingossa raskaaksi, silloin haluan sen olevan aivan aito rehellinen vahinko.

Meillä kesti noin vuoden lapsesta puhumisen aloittamisesta siihen, että mies oli valmis samaan. Tuntuu kuitenkin, että vasta nyt, vuoden yrittämisen eli kahden vuoden puhumisen jälkeen mies on ihan oikeasti samalla linjalla, ja tahtoo lasta yhtä paljon.



Että kannattaa minusta puhua. Koska mietin kyllä samoja kuvioita tuolloin, mutta en ihan tosissani. Ja on ihanaa, kun tahdomme molemmat lasta, ja olemme molemmat siitä aikanaan yhtä onnellisia.

En halua suorilta tuomita, mutta minusta se on petos. Lähinnä mietityttää se, että miten pystyisit itse elämään sen tiedon kanssa. Lapsi muistuttaisi sinua joka päivä epärehellisyydestäsi. Todennäköisesti asia tulisi jossain vaiheessa esille, mitä sitten tapahtuisi? Miten muuttuisi miehesi suhtautuminen sinuun ja lapseen?



Kuten edelliset, suosittelen ehdottomasti puhumaan asiasta niin kauan, että olette samalla kartalla. Voimia!!

minäkin tosiaan miettisin vielä. Ja tuo puhuminen on yllättävän tehokas tapa saada tietää toisen ajatuksia asiasta. meillä auttoi kummasti. Nyt mietitään että milloin jätetään ehkäisyt pois.



Tässä asiassa asiaa pitää katsoa pitemmälle kuin vain nokkansa eteen.Lapsen parasta miettien. mielestäni lapsella on oikeus syntyä perheeseen, jossa se on odotettu molempien vanhempien osalta. Luulen että joillakin miehillä asia tosiaan ensin "kauhistuttaa", mutta kun saavat rauhassa asiaa pureksia ja puntaroida niin voivat rauhoittua ajatukselle. Luulen että se rehellinen ajatusten vaihto auttaa ensi sijaisesti.

Onnea jutusteluhetkiin...

itselläni oli sama tilanne joskus melkein 6 vuotta sitten kyse vain oli 3 lapsesta jo, mies ei halunnut lisää siinä vaiheessa vaikka sille ei mitään estettä ollut, joten niinpä ehkäisy unohtui ja kellistin miehen kun tiesin oikean päivän=) ja raskaaksi sitä tultiin, ja mies sopeutui ajatukseen kotvasen mietittyään. en tietysti välttämättä suosittele tapaa koska jokainen mies on erilainen, ja kun kyse on ensimmäisestä lapsesta niin asiahan on vielä miehelle uusi ja pelottava. suosittelisin tuota puhumista ensin.

tällä hetkellä me yritämme neljättä lasta, ihan yhteistuumin ja innolla tällä kertaa=) vauvan yritys yhdessä on huomattavasti helpompaa ja hauskempaa kuin yksin haaveilla=)

voimia sinulle toivottavasti miehesi suostuu=)

:)