Osse ja Meijuli vkolta 7, huhuu
No en minä malttanut olla huhuilematta enää...
Miten teillä menee ?
Milloin teillä ultrat ?
Mulla veritesti oli niinkuin pitää, ei viittaisi kohdunulkoiseen tms. ja yksi olisi tulossa. Ultra on mulla rv 7+6 (30.3)
Yökötystä silloin tällöin että pitää nieleskellä ja hengitellä rauhallisesti, mutta ei ole väsymystä, tänäänkin olin aamulla ylhäällä ennen kellon soittoa. Tissivarustus " levinnyt" ja alapuolelta vähän kipeät. Tahtoo lisää oireita !
Nyt tässä pitäisi vaan elellä normaalia elämää, vaan vaikeeta se on kun asiat pyörii hirveästi mielessä. Tämä on siis mulle ensimmäinen plussa ikinä.
Ootteko muuttanut ruokavaliota ? Entä lisännyt liikuntaa ? Entä milloin sinne neuvolaan pitäisi soittaa ? Ennen tuota ultraa varmaan.
Ilmoitelkaahan itsestänne, marrasmuksuille onkin pinoa mutta siellä on niin paljon porukkaa eikä tuttuja nikkejä yhtään.
terv. kutris & pulla rv 4+6
Kommentit (35)
Tosi ihana kuulla, että sieltäkin syke löytyi ja hyvin mennään eteen päin.
Mulla paha olo vaivaa lähes täsmällisesti puoli tuntia-tunti syömisen jälkeen, mutta oksentanut en varsinaisesti ole. Kahvi menee vaihtelevasti alas ja on lähimpänä tulla ylös, jos kupillisen juon, mutta muuten ei juuri ole ruoka aiheuttanut ongelmia.
Tässäpä pikaiset kuulumiset, täytyy mennä taas...
-Osse ja Santtu rv 8+4
Olipa hienoja uutisia Kutriksellakin! Ei tätä meinaa todeksi uskoa vielä itsekään. Tai siis en anna itselleni lupaa uskoa, en ainakaan ennen kuin se toinen ultra on takana. Se on viikon päästä.
Olen koettanut vähän rauhoitella tätä palstoilla roikkumista kun tuntuu ettei päähän mahdu muita ajatuksia kuin vaan tuo oma vatsa ja että onko siellä kaikki hyvin vai ei. Niin että jos sais otettua vähän rauhallisemmin kun ei koko ajan kävisi kyttäilemässä onko tänne tullut mitään uusia viestejä. Enkä ole ilmoittautunut noille virallisille listoillekaan samasta syystä, vaikka lukemassa olen kyllä käynyt. Etenkin noille alkuraskauden keskenmenoviestit, joita tällä palstalla ja tuolla odotuspuolella aina välillä tulee, vetävät mielen matalaksi. Niinpä yritän nyt vähän säästellä itseäni ja pakotan itseni miettimään jotain muuta. Esimerkiksi töitä. Heh. Niihin pitäis kyllä jaksaa keskittyä vähän paremmin...
Hei kylläpä ilahduin kun huomasin että Ossella ja mulla on sama pahoinvointirytmi, vähän syömisen jälkeen. Olen vähän ihmetellyt sitä, kun muistaakseni esikoisesta huonovointisuus yllätti jos ei ollut syönyt kunnolla ja nyt taas iskee pahoinvointiaalto kun masu täynnä. Ja aamut on ollut aika hyviä mulla, mutta huonovointisuus tulee yleensä lounaan jälkeen. Onneksi ei kuitenkaan kovin pahana, eikä ollenkaan niin voimakasta kuin esikoisesta. Eikä ole tarvinnut oksentaa, ainakaan vielä.
Voikaa hyvin ja pidetään yhteyttä!
Meijuli rv 8+5
On se vaan kumma, miten hetkessä voi mieli muuttua. Eilen aamulla ja koko päivän olin todella hyvällä tuulella, oikein ääneenkin sanoin, että olen pitkästä aikaa niin onnellinen. Sitten illalla se iski, loputon huoli siitä, onko Santerilla kaikki ok. Mitään hälyyttävää ei ole, ehkä hiukan enemmän tuntemuksia alavatsalla ja valitettavasti muutaman kerran kouraisee peräsuolesta. Se on mulle sellainen kamala merkki, siitä viimeksi tiesin, että kohdunulkoinen on. Ja keskeytysvuodon aikana kramppaili myös. Rinnat ovat paljon vähemmän kipeät kuin vielä pari päivää sitten.
Samaan aikaan yritän hokea, että kaikki on ok ja tänään näen taas Santerin, mutta välillä on pakko pysähtyä itkemään. Kaipa sekin on järjellä ajateltuna raskausoire, koska kyyneleet tulee ihan mistä tahansa.
Ei kai tästä kirjoittamisesta mitään hyötyä ole, kun ultraankin on enää vajaat viisi tuntia, mutta jospa se huoli vähän poistuisi mielestä. Tätähän se loppuelämä sitten on, jatkuvaa huolta, että onko pienellä kaikki hyvin. En vaan jaksaisi enää menettää pientä ennen kuin edes nähdään kunnolla.
Koetan ehtiä raportoimaan ultran tulokset ennen lähtöä työpaikan " virkistysreissuun" . No, jos on huonoja uutisia, enpä mä sinne lähde, eli hiljaisuus lienee tässä vaiheessa hyvä merkki.
Sori omanapaisuus, mutta piti saada purkaa...
-Osse
osborne; taisin nähdä sinut tänään TAYSissa. Minulla oli aika varttia vaille yksi. Ja ainakin kovasti tuntomerkkejäsi vastaava nainen tuli sinne odotusaulaan.
Minä lähdin siitä ennen yhtä pois ja kävelin ohitsenne. Tästä ketjusta vain huomasin, että toden totta, olit tänään siellä, joten olen nyt varma, että sinä se olit :)
En vain uskaltanut sanoa mitään...
Toivottavasti kaikki oli hyvin teillä!!!
Meillä on inssi maanantaina, eli hyvät näkymät oli...
Mä arvasin! Kun kävelin sun ohi, Kuutar, ajattelin et selvästi tunnistit mut ja ekana tuli mieleen, et pitäiskö tulla sanomaan hei. Jostain syystä ekana ajattelin sua meinasin jopa kuiskata " Kuutar?" mut aattelin sit kuitenkin antaa ihmisten jonottaa rauhassa... :)
No mut, ultrassa oli kaikki ok, nauroin vaan ilosta ku käveltiin pois. Santerilla oli pienet jalat ja pituutta melkein 3 cm, täsmälleen viikkojen mukaan. Heilui siellä jo pieni. Melkein tuli tippa linssiin... Piti oikein tsempata, etten kutsunu Santeria nimeltä lääkärin kuullen!
Toivottavasti meijulin ultra menee yhtä hyvin!
Osse ja Santeri 9+1
Jos tulee kahteen kertaan, sori!
Mä arvasin! Kun kävelin sun ohi, Kuutar, ajattelin et selvästi tunnistit mut ja ekana tuli mieleen, et pitäiskö tulla sanomaan hei. Jostain syystä ekana ajattelin sua meinasin jopa kuiskata " Kuutar?" mut aattelin sit kuitenkin antaa ihmisten jonottaa rauhassa... :)
No mut, ultrassa oli kaikki ok, nauroin vaan ilosta ku käveltiin pois. Santerilla oli pienet jalat ja pituutta melkein 3 cm, täsmälleen viikkojen mukaan. Heilui siellä jo pieni. Melkein tuli tippa linssiin... Piti oikein tsempata, etten kutsunu Santeria nimeltä lääkärin kuullen!
Toivottavasti meijulin ultra menee yhtä hyvin!
Osse ja Santeri 9+1
Tässä vielä kolmannen kerran mun sepustukseni.
Mä arvasin! Kun kävelin sun ohi, Kuutar, ajattelin et selvästi tunnistit mut ja ekana tuli mieleen, et pitäiskö tulla sanomaan hei. Jostain syystä ekana ajattelin sua meinasin jopa kuiskata " Kuutar?" mut aattelin sit kuitenkin antaa ihmisten jonottaa rauhassa... :)
No mut, ultrassa oli kaikki ok, nauroin vaan ilosta ku käveltiin pois. Santerilla oli pienet jalat ja pituutta melkein 3 cm, täsmälleen viikkojen mukaan. Heilui siellä jo pieni. Melkein tuli tippa linssiin... Piti oikein tsempata, etten kutsunu Santeria nimeltä lääkärin kuullen!
Toivottavasti meijulin ultra menee yhtä hyvin!
Osse ja Santeri 9+1
Ajatella miten hurja kasvuvauhti kun pari viikkoa sitten Santeri oli vaan sellainen möykky ja nyt sillä on jo kädet ja jalat! Hurjaa ja ihanaa! Tosi isot onnittelut, nythän sinä olet ohittanut ne isommat riskit - ainakin minun muistini mukaan että jos 2. ultrassa on kaikki hyvin, niin sitten kaikki menee mitä todennäköisimmin hyvin loppuun asti! Tulen sitten raportoimaan omat kuulumiseni alkuviikosta!
Ihanaa viikonloppua ja Kutrikselle kans terveiset!
Meijuli rv 9+2
Noi Ossen kertomat pelot siitä että onko kaikki hyvin on niin niin tuttuja ! Monesti päivässä mietin että ollaankohan siellä kunnossa, pakko vaan yrittää uskoa että on siellä.
Mulla oli tänään eka neuvola, mies oli mukana myös. Ihana nuori tyttö siellä terkkana mutta oli vaan joku tuuraaja ja me tykästyttiin jo niin siihen...
Hemoglobiini oli jo rajamailla, pitää alkaa syömään monivitamiinia jossa rautaa kun eihän näin aikaisessa vaiheessa vielä rautalisää määrätä. Lisäksi kalkkitabletteja kun maitovalmisteista käytän vain juustoa.
Kuunneltiin sydänäänet, varoitteli jo että ei vielä välttämättä kuulu. No enhän minä kyllä niitä osannut erottaakaan mutta tyttö sanoi että kyllä tikutus häilähti dopplerissa. Kerroin sitten että pahin pelkoni on keskeytynyt keskenmeno ja sitten alkoi kysellä että haluttaisko varmistaa ultralla sydämenlyönti ja totta kai haluttiin. Joten mentiin sitten johonkin röntgeniin jossa ultra ja mahanpäältä etsittiin pikkuinen näkyviin. Aika huonostihan se vielä mahanpäältä ultrattuna näkyi , onneksi oli tuo mies mukana lisäsilminä. Mutta sydän pompotti ja jotain pikkuhyppelyjä se siellä teki. Saa taas huokaista !
Terkan kanssa sitten just puhuttiin että pikkuhiljaa pitäisi uskaltaa jo alkaa nauttia raskaudesta ja rentoutua ettei se pelko vaan kasva liian suureksi taakaksi. Niinpä !
Moi moi !
t. kutris 9+0
Anteeksi, että änkeän tänne teidän viestiketjuunne, mutta halusin vain tuoda terveisiä Meijulille!!!!
Olen yrittänyt tavoitella sinua Meijuli tuolta meidän omasta viestiketjusta, mutta sinusta ei ole kuulunut mitään. Tulin sitten lukemaan tätä viestiketjua ja täällähän sinun kuulumisia löytyikin :)
Hienoa että asiat ovat hyvällä mallilla raskauden suhteen :) Niin vain ne viikot vierivät ja kohta on pahimmat viikot takanapäin. Milloinkas sinulla on seuraava ultra? Entäs se pahoinvointi...iltaisin vai aamuisin? Vai onko se samanlaista kuin minulla, että siitä saa kärsiä läpi vuorokauden. Iltaa kohden se vain paheni!!! Mutta onneksi se helpotti jo 10:n viikon jälkeen. Pahoinvoinnin kestää, kun tietää mikä on lopputulos, eikös juu!!!?
Itselläni nyt viikkoja 32+3. Eilen kävin neuvolassa ja kaikki oli ihan hyvin, paitsi sen jälkeen kun tulin kotiin. Neuvolan täti tunnusteli kovasti vauvaa ja hänen mielestään se oli poikittain?!?? Kun sitten kotiuduin, alkoi kummalliset supistelut ja " pyörinnät" masussa. Itselleni tuli tunne, että vauva yritti kääntyä johonkin suuntaan masussa?!? No, päivä meni siinä sitten lepäillessä supistusten kourissa. Iltaa kohden ne helpottuivat, mutta vatsa oli todella turvonneen oloinen vielä koko illan. Tänään aamulla olo oli onneksi normaali ja vointi muutenkin hyvä. Huh, helpotus!!! :) Tässä vaiheessa ei lapsi saa missään nimessä vielä syntyä!!!!!
Tänään meillä esikoisen synttärit ja voi sitä riemua kun sai polkupyörän lahjaksi aamulla. Saas nähdä milloin oppii sitä polkemaan, mutta pääasia, että uskaltaa istua satulalla ja talutella pyörää ;)
Mukavaa kevättä (ai mitä kevättä...) sinulle, voi hyvin ja jos jaksat, niin tule joskus kirjoittelemaan kuulumisiasi!!!
Ystäväsi Syystuuli rv.32+3
Toinen ultra takana ja olo aivan järjettömän helpottunut. Asiat masussa olivat hyvin, siellä se pikkuinen (pääperämitta reilut 3 cm eli vastasi reilusti viikkoja) heilutteli käsiä ja jalkoja ja sydän jumputti tomerasti. Lääkärikin antoi luvan huokaista helpotuksesta, antoi neuvolakortin ja toivotti onnellista raskausaikaa. Hiphei ja hurraa!
Mies tuossa jo kyllä naureskellen kyseli, että kuinka kauan aion olla helpottunut ja milloin aloitan np-ultran jännittämisen... Tuntee minut niin hyvin että tietää minun jännittävän niitä kovasti. Tokaisin että jospa minä nyt yritän olla levollisella mielellä ja luottaa että vastoinkäymiset olisivat meidän osalta takana päin.
Nyt pitää jatkaa töitä mutta halusin tämän asian jakaa kanssanne heti tuoreeltaan. Ihanaa päivänjatkoa, vaikkakin aika harmaalta (ainakin täällä Helsingissä) tuo taivas näyttää, mutta sepä ei minua tänään haittaa pätkääkään!
T. Helpottunut Meijuli rv 9+6
Kirjoittelin eilen pitkän viestin, mutta onnistuin jotenkin sössimään sen kadoksiin... enkä sitten jaksanut uudelleen naputella.
Mutta ihanaa, että molemmat olette nähneet omat vaavinalkunne taas ja kaikki on hyvin! meijulin pikkuinen on oikea jättiläinen! :)
Kyllä sitä pitää jännittää taas, eka neuvola on mulla tosiaan 19.4. Mitähän ne siellä tekee, yrittääköhän jo kuunnella sydänääniä? Sillon on jo rv 11+1, joten kai ne vois jo kuuluakin?? Oon tosiaan kyllä pihalla kaikesta.
Muuten oon aika väsynyt, meillä kun on se remontti edelleen käynnissä. Eihän mun itse tartte siellä mitään varsinaisesti tehdä, mutta pitää huolehtia että työmiehillä on oikeeta tavaraa riittävästi. Eilinen meni melkein kokonaan työmaalla, ja jouduin lintsaamaan töistä. Kummasti ne mun omat hommat ei tuu tehtyä, jos mä oon töistä pois. No, eipä täällä nytkään ketään muuta ole, kaikki on tainneet ottaa pääsiäislomaa...
Aatelkaa, huomenna on tosiaan jo 10 viikkoa täynnä! Enpä olis uskonut... kävin muuten eilen shoppailemassa vähän vaatteita ja uskaltauduin sovittamaan mammapaitoja. Nää on ihan mahtavia! Ostin heti pari ja yhden hameen ihan normipuolelta, saa nähdä kuinka kauan tää mahtuu päälle.
Mutta töiden pariin on palattava! Onnea vielä molemmille!!
-Osse ja Santeri rv 9+6
Moi taas tytöt,
eilen oli eka neuvola. Kovasti jännitti, että millaisia mielipiteitä tädillä on, mutta vastassa olikin niin herttainen nuori terveydenhoitaja, että oli oikein kiva olla. Juteltiin kaikkea yleistä, mittailtiin niitä verenpaineita ja painoa ja näytteitä piti antaa. Yritin kyllä sanoa, että HIV, hepatiitti ja kuppa on testattu kolme kuukautta sitten, mutta kun halusivat ne silti ottaa uudelleen ni mikäs siinä.
Dopplerilla yritettiin kuunnella, mutta ei siellä ketään tuntunut olevan. Hoitaja kysy varmaan kymmenen kertaa, hermostuttaako kun ei kuulu, niin et meinasin lopulta kysyä et pitäiskö hermostuttaa... :) Ei oikeesti hermostuttanut, ensi viikolla on viimeinen ultra TAYSissa ja siellähän se sit nähdään, jos on jotain vialla. Ainakin rinnat on edelleen kipeät ja kaikenlaisia vihlontoja on kohdussa. Kai siellä elossa ollaan.
Että näin meillä! Mitäs teille?
Osse ja Santeri rv 11+1
Minäkin kävin just neuvolassa. Eipä siellä mitään ihmeitä tapahtunut, juteltiin niitä näitä. Pissanäyte otettiin ja se isompi verikoe kyynärvarresta. Hemoglobiini oli 115 eli laskemaan päin. Ilman rautalisää olis kuitenkin hyvä vielä vähän aikaa pärjätä kuulemma, terkka käski lisäämään punaisen lihan ja parsakaalin syöntiä.
Asiat on kuitenkin esikoisesta vielä tuoreessa muistissa joten ei mullakaan mitään erityiskysymyksiä tädille ollut. Sydänääniä kuunneltiin ja löytyihän ne sieltä pienen etsiskelyn jälkeen. Tuskinpa olisin ollut huolissani jos ei olisi löytynyt, sillä ainakin tossa meidän neuvolan dopplerissa oli joku laite joka löysi vauvan sykkeen, se oli 155. Mutta kiva oli että saatiin äänet vielä kuuluviinkin.
Osse, olet kyllä hyvähermoinen kun otat asiat noin ihanan lunkisti! Ja oikeassahan sinä olet, kun kerran alku-ultrista on selvitty ja raskausoireet jyllää edelleen päällä, niin masussa on varmasti kaikki hyvin. Ei niitä ääniä aina saada alkuvaiheessa kuuluviin eikä niiden kuulumattomuus tarkoita että mikään olisi hullusti.
Nyt sitten odottelen kutsua np-ultraan, joka pitäis olla varmaan jo ensi tai sitä seuraavalla viikolla. Välillä tuntuu ihan käsittämättömältä että nyt ollaan jo näin pitkällä raskaudessa että jo np-ultria odotellaan. Ihmeellistä ja ihanaa. Ja kyllä minä hyvin nöyrää kiitollisuutta tästä raskaudesta tunnen joka päivä.
Vatsa pömpöttää aika reippaasti jo, mammahousut kaivelin jo esiin enkä minä ketään tällä vatsalla enää pysty huijaamaan. Ja eipä ole enää tarvetta salailuun, ollaan kerrottu vauvauutisesta kavereille sitä mukaa kun on nähty. Vanhemmille ja perheelle kerroimme jo ekan ultran jälkeen.
Voikaa hyvin, Osse ja Kutris, ja pidetään yhteyttä! On aina kiva kuulla teidän kuulumisianne.
Meijuli rv 11+1
Minulla oli tänään tuo kunnan alkuraskaudenultra äitiyspolilla (kulkee sillä nimellä sillä se on eka ultra mikä luomusti raskaaksi tulleille tehdään) ja torstaina mulla on sitten yksityisellä virallinen np-ultra.
Kovasti olen minäkin ajatellut että onkohan kaikki kunnossa, mutta tosiaan oireet suht samanlaisina niin onhan se mieltä huojentanut.
Siellä se pikkuinen heilutteli käsiä ja liikuskeli kun mahasta vähän paineli, vastasi taas hyvin viikkoja (kolme päivää edellä) ja sikiövettä hyvä määrä, kaikki näytti hyvältä. Niskapoimunkin katsoi pikaisesti ei näyttänyt olevan mitään.
Tuli kyllä hyvä mieli, ensimmäistä kertaa tuli sellainen fiilis että kyllä se tosiaan taitaa siellä pysyä !
Mukavaa keväistä viikkoa !
t. kutri-sue rv 11+3
Hymy nousi huulille, kun kutriksen ultrakokemuksista luin... :) mitenkähän tässä jaksaa torstaihin asti odottaa np-ultraa! Onneksi tuo maaginen 12 viikkoa menee rikki jo ylihuomenna, ja jos ei mitään outoa ilmene, niin eiköhän siellä olla kunnossa.
-Osse ja Santeri rv 11+5
Olen niin poikki, nyt kun vihdoin pääsin kotiin ja istahdin tähän koneelle, etten jaksa kuin raportoida iloiset uutiset. Ultrassa näkyi reilu viiden sentin pituinen möllikkä (vastasi täysin viikkoja), joka halusi nukkua eikä näyttää lääkärille niskapoimuaan. Vähän tökittiin ultrauskepillä ja suostui sen verran kääntymään, että lääkäri sanoi poimun olevan max. 1,1 mm, joten ei mitään hätää. Hirmu iloinen olo tuli ultrasta ja siitä, että kaikki oli niin hyvin, kuin voi olla.
Ilmeisesti oon tosiaan jännittänyt tuota ultraa niin kovasti, että en ole nukkunutkaan hyvin ja nyt tuli helpotusväsymys. On pakko kömpiä kohta petiin, että jaksan vielä huomisen töissä. Sit onkin ihana kolmen päivän vapaa!
Ai juu, sokerirasitukseen tuli käsky, niinkuin olin aavistellutkin. Neuvolassa eivät aikoneet lähettää ennen vk 20+, mutta TAYSin lääkäri aikoi pistää viestiä, että jo parin viikon päästä pitäis tehdä eka rasituskoe.
-onnellinen Osse ja suloinen Santeri rv 12+1
Olen ollut kovin varovainen tänne siirtymisessä, tuntuu ettei ne päivät ja viikot lisäänny lainkaan. Eilen iski hartiasärkykin ja tietysti olin heti ihan varma, että nyt on taas kohdunulkoinen. Mies yritti Keski-Euroopasta puhelimitse vakuutella, että kaikki on ok ja että kivut on ihan samoja hiirikäden lihaskipuja kuin kaksi viikkoa sitten... :) Ja jos oksetuksen määrää mitataan, niin kaikki lienee ok, mulla on jatkuvasti huono olo ja nytkin kun viime yön unet meni vähän niin ja näin, niin jopa ensimmäistä kertaa on ihan reilua aamupahoinvointiakin. Onneksi ei ole vielä tarvinnut pönttöä käydä moikkaamassa.
Ultraan on vielä monta päivää, 22.3. päästään vasta moikkaamaan Santeria.
Tosi ihana oli kuulla, että veritesti oli niin kuin pitääkin!! Sä olit kutris niin hiljaa koko piinan ajan, että tuntuu, että mä olen jännittänyt enemmän sun puolestas... :D Mutta tietenkin se piina oli piinaa ihan omassa hiljaisuudessasikin.
Mulla oli eilen melkoinen epäonnenpäivä. Seisoin illalla kymmenen jälkeen ulko-ovella ja tajusin, että mulla ei tosiaan ole avaimia kotiin ja mies on työreissulla ja lukkojen vaihdon takia kenelläkään tutulla ei vielä ole vara-avainta. Soitin heti vartijamiehen päästämään mut sisälle, mutta jouduin odottelemaan melkein puoli tuntia pakkasessa... olin aivan jäässä, kun vaatevarustus ei tosiaan ollut suunniteltu ulkona olemiseen vaan sisätiloihin. Kengätkin oli ihan surkeat... kyllä oli kuulkaa itku lähellä. Onneksi lopulta pääsin kotiin ja avaimetki löytyivät sieltä, mihin olin ajatellutkin ne jättäneeni. Täytyy vielä tänään ne metsästää..
Muutenkin tunteet oli eilen vähän pinnassa, pisti itkuksi ajatuskin, että taas olisi kohdunulkoinen ja monet monet muut asiat. Ehkäpä sekin on vaan hcg:n aikaansaannoksia.
Mä en ole muuttanut vissiin mitään, tietty punaviinin jätin pois. :) Liikuntaa oon pyrkinyt jatkamaan samaan mallliin kuin ennen hoitoa, eli jumppaa, kuntosalia, sauvakävelyä. Mitään nyt harrastamaani raskaampaa en ole uskaltanut vielä kokeilla enkä tiedä uskallankokaan.
Neuvolaan aattelin soittaa vasta ultran jälkeen.
Sori, jos teksti on tosi hämärää, takana on erittäin vähäuninen yö ja kiirettäkin pukkaa... olisi kiva kuulla lisää kuulumisia!
-Osse ja Santeri rv 5+1 (kai)
Kun te molemmat olette niin rohkeita, niin kyllä minäkin seuraan teitä tänne plussanneisiin. Tai siis kyllähän minä toisinaan käyn täällä vaihtamassa kuulumisiani palstaystäväni Syystuulen kanssa (saatiin suurin piirtein samoihin aikoihin esikoisemme), mutta on ihan eri asia olla täällä plussanneena! Ehkä me voidaan myös pian rohkaistua ja esittäytyä tonne marraskuun pinoon, mutta kerätään nyt vielä vähän rohkeutta tässä keskenämme... :0)
Täällä odotellaan oireita edelleen, saishan niitä jo tulla. Jos oikein yrittää jotain kehittää, niin nännejä aristaa aavistuksen ja janontunne vähän vaivaa, vettä solahtaa kurkusta alas muutama litra päivän aikana. Mutta muuten ei mitään!! Yritän lohduttautua ajatuksella että esikoisesta oli sama tilanne, oireet alkoi kunnolla vasta alku-ultran jälkeen. Muistan miten olin alku-ultraan mennessä olin aivan hermoraunio oireiden puuttumisesta. No, silloin oli kaikki hyvin joten pitää toivoa että nyt tämän pikkukakkosen osalta kaikki olis myös hyvin. Lugetkin lopetin muuten eilisiltaan joten pikkuinen on nyt sitten ihan oman onnensa nojassa.
En ole vielä varannut aikaa alku-ultraan (olen vähän taikauskoinen tämmöisen suhteen), mutta kyllähän sen voisi pian varata. Se on siis kahden viikon päästä. Miten sinne asti jaksaa? Haluaisin että aika kuluisi kuin siivillä, mutta eipä kulu vaan matelee, ja ajatukset pyörii liikaa omassa navassa.
Oletteko kertoneet plussasta kenellekään? Me odotellaan ultraan asti ja ehkä vähän pidemmällekin, vaikka mieli tekis kyllä huutaa asia koko maailmalle.
Ompa mukava että ollaan kaikki samassa veneessä, se autta kyllä kovasti!
Meijuli rv 5+1 (kirjoitin tän merkinnän nyt ekan kerran, huh kun tuntuu hassulta!)
No onneksi tuo pahaolon huippu taisi jäädä mulla kolmeen päivään, olen ollut jo ihan kunnossa, tietty pientä on, mutta hallittavissa olevaa.
Lisäksi on tullut närästystä, mutta pikkuvaivojahan nämä. En kyllä valita nyt mistään !
Oli aivan hirveän jännittävää käydä siellä ultrassa, olen niin pelännyt sitä tuulimunaa....
Mutta kaikki oli ok, näin heti monitorilta että kyllä siellä kotona ollaan ja syke näkyi hyvin.
Lääkäri kokeili ensin kohtua vatsan päältä ennen ultrausta ja kun huomasi että on kovin kasvanut oli ajatellut että olisi kaksi, mutta yksi on. Vastasi täysin viikkoja.
Sain sen äitiyskortin johon laittoi sitten jotain tietoja jo valmiiksi. Nyt pitää sitten tilailla neuvolaa ja selvitellä että tarjoaako kunta niskapoimu-ultraa ja veriseulontaa. Mikäli ei niin saan lähetteen sinne tai sitten käydään hoitopaikassa niissä kuukauden päästä.
On tää vaan aika hurjaa, ei sitä oikein tajua vieläkään että meille on oikeasti tulossa vauva !
Onnellista odotusta kaikille ja hyviä vointeja !
t. kutris & pulla rv 7+6