MIKSI nuoria äitejä ärsyttävät niin suunnattomasti vähän vanhempina äideiksi tulleet tai äideiksi yrittävät?

Vierailija:

Täsäpä se näkyy niin hyvin, miten ikä-äidit itse kaivelee sitä verta nokastaan, ja sitten kehtaavat itkeskellä kuinka heitä sorsitaan...

Itse olen valmis myöntämään, että 40-vuotiaalla on enemmän elämänkokemusta ja -näkemystä kuin minulla ja todennäköisesti se näkyy jollakin tasolla myös lapsenhoidossa. Itse olen siis reilu kolmikymppinen.

Minulle on ihan sama minkä ikäisenä kukakin lapset tekee. Ei se hyvä äitiys ole iästä kiini. Kaiken ikäiset voivat olla hyviä tai ns. huonoja äitejä jonkun mielestä. Minusta jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen oli sitten minkä ikäinen tahansa.

Rasittaa kun joka asiasta pitää kiistellä ja arvostella.......

Vierailija:

Luepas taas tämä ketju oikein ajatuksella, eiköhän tässä taas nämä vanhat mammat ole ihan vastikään selittäneet, kuinka he ovat iän perusteella parempia äitejä kuin nuoremmat... ai mut sehän on tietysti ikä-äitien mielestä vaan fakta... joopa joo.

Vierailija:

Kannattais tulla tätä ketjua lukemaan niin näkisi monta kanamaista naista. Taas vaan sitä että MINÄ MINÄ MINÄ olen tehnyt lapset oikeaan aikaan nuorena! Eikä yhtään kunnioiteta toisten ihmisten valintoja. Oikein kanojen kanoja :D

Mulla esimerkiksi on täti, joka on jo 65-vuotias ja silti on sosiaalisesti täysin ameeban tasolla, ei osaa käsitellä lapsia ollenkaan, vaikka itselläänkin on yksi sellainen. Mutta eikös hänen täytyisi olla suorastaan ammattilainen ja Uberhyvä, kun on sentään jo NOIN iäkäs?



Tiedän monia hyviä jo onneksi vähemmän huonoja äitejä, mutta näissä tapauksissa ei todellakaan ole nähtävissä iästä riippuvia eroja, vaan nimenomana kyse on erilaisista persoonista ja erilaistata perhetaustoista.



Todellakaan ei ole automaattisesti niin, että vanhempi äiti olisi parempi äitinä ikänsä ja elämänkokemuksensa takia. Tai edes niin, että vanhempi nainen olisi ollut enemmän tekemisissä lasten kanssa kuin nuorempi. Uskomatonta että joku edes jotain näin typerää jaksaa jankata.

Vierailija:

Mulla esimerkiksi on täti, joka on jo 65-vuotias ja silti on sosiaalisesti täysin ameeban tasolla, ei osaa käsitellä lapsia ollenkaan, vaikka itselläänkin on yksi sellainen. Mutta eikös hänen täytyisi olla suorastaan ammattilainen ja Uberhyvä, kun on sentään jo NOIN iäkäs?

Tiedän monia hyviä jo onneksi vähemmän huonoja äitejä, mutta näissä tapauksissa ei todellakaan ole nähtävissä iästä riippuvia eroja, vaan nimenomana kyse on erilaisista persoonista ja erilaistata perhetaustoista.

Todellakaan ei ole automaattisesti niin, että vanhempi äiti olisi parempi äitinä ikänsä ja elämänkokemuksensa takia. Tai edes niin, että vanhempi nainen olisi ollut enemmän tekemisissä lasten kanssa kuin nuorempi. Uskomatonta että joku edes jotain näin typerää jaksaa jankata.

mainiosti esim. Laura HOnkasalon haastattelussa Meidän perhe lehdessä tältä keväältä.

Kannattaisi tosiaan jättää se nuorten äitine kyttääminen, ja vaikka vähän aikaa kokeilla tarkkailla löytyisikö niitä vikoja niistä iäkkäämmistäkin äideistä.

Parasta tietty olisi, jos yrittäisi hommata vähän itsetuntoa äitinä ja ihmisenä noin muutenkin, niin ei tarvitsisi yrittää sitä pönkittää kuvittelemalla olavansa toista parempi.

Vierailija:

pääteltävissä jos äidiltä on aivan vauvan perushoitokin totaalisesti hukassa. Tyyliin vauvan lötkön niskan tukeminen, pienen vauvan ruokinta (" miten niin 2kk ikäinen ei voi syödä kermavaahtoa, sehän on maitotuote" )...

Suorastaan noloo....

itse sain esikoisen 23-vuotiaana, ja olen monesti miettinyt, että olisi pitänyt tehdä vielä nuorempana.. Toisen sain 26-vuotiaana, nyt olen 28v ja kolmas saa tulla sinne paikkeille kun täytän pyöreitä vuosia. En kadehdi pätkääkään 35+ ikäisiä, joilla talot sun muut, ja vääntävät esikoisiaan. Itse olen aina ollut hyvin kiitollinen nuoresta äidistä, joka on aina ollut kaunis, viehättävä, ihana nainen, joita muiden vanhat äidit ovat katselleet kateellisina. Lisäksi saan (toivon mukaan) pitää äidin lähelläni kauemmin kuin ne, joiden äidit ovat heidät synnyttäneet lähellä 40 ikävuotta. Itse tahdon olla lasteni elämässä pitkään, enkä tosiaan JAKSAISI neljäkymppisenä mitään pikkuvauvoja. Aikansa kutakin. Olen vakaasti sitä mieltä, että lapset pitää tehdä välillä 16-30v, sitten olla nuorehko aikuinen heidän kanssaan ja vanheta kun lapset ovat aikuisia. Eikä synnyttää mummoiässä.. Mieheni äiti sai hänet 17-vuotiaana, joten meillä on nuoret mummot lapsilla, jotka jaksavat heidän kanssaan pitkään, vuosikausia, ja näin syntyy kiinteät yhteydet sukuun. Äitini on alle 50v, mikä mielestäni on aivan mahtavaa. Asumme vuokralla, enkä haluaisi sitoutua lainoihin vielä tässä iässä. Mieluummin matkustellaan ja nähdään maailmaa lasten kanssa, laitetaan rahat siihen että voidaan tehdä lasten kanssa hyviä juttuja. Opiskellaan unelma-ammatteihimme molemmat miehen kanssa, talot ja autot sun muut asiat saavat tulla myöhemmin, että jää lapsille sitten jotain. Nyt olemme läsnä, vaikka asutaan ahtaasti niin rakkautta ei puutu. Vanhat äidit, en kadehdi teitä. Lähinnä säälittää lapsenne, jotka aikuisuuden kynnyksellä joutuvat pitämään huolta vanhuksistaan.

Vierailija:

itse sain esikoisen 23-vuotiaana, ja olen monesti miettinyt, että olisi pitänyt tehdä vielä nuorempana.. Toisen sain 26-vuotiaana, nyt olen 28v ja kolmas saa tulla sinne paikkeille kun täytän pyöreitä vuosia. En kadehdi pätkääkään 35+ ikäisiä, joilla talot sun muut, ja vääntävät esikoisiaan. Itse olen aina ollut hyvin kiitollinen nuoresta äidistä, joka on aina ollut kaunis, viehättävä, ihana nainen, joita muiden vanhat äidit ovat katselleet kateellisina. Lisäksi saan (toivon mukaan) pitää äidin lähelläni kauemmin kuin ne, joiden äidit ovat heidät synnyttäneet lähellä 40 ikävuotta. Itse tahdon olla lasteni elämässä pitkään, enkä tosiaan JAKSAISI neljäkymppisenä mitään pikkuvauvoja. Aikansa kutakin. Olen vakaasti sitä mieltä, että lapset pitää tehdä välillä 16-30v, sitten olla nuorehko aikuinen heidän kanssaan ja vanheta kun lapset ovat aikuisia. Eikä synnyttää mummoiässä.. Mieheni äiti sai hänet 17-vuotiaana, joten meillä on nuoret mummot lapsilla, jotka jaksavat heidän kanssaan pitkään, vuosikausia, ja näin syntyy kiinteät yhteydet sukuun. Äitini on alle 50v, mikä mielestäni on aivan mahtavaa. Asumme vuokralla, enkä haluaisi sitoutua lainoihin vielä tässä iässä. Mieluummin matkustellaan ja nähdään maailmaa lasten kanssa, laitetaan rahat siihen että voidaan tehdä lasten kanssa hyviä juttuja. Opiskellaan unelma-ammatteihimme molemmat miehen kanssa, talot ja autot sun muut asiat saavat tulla myöhemmin, että jää lapsille sitten jotain. Nyt olemme läsnä, vaikka asutaan ahtaasti niin rakkautta ei puutu. Vanhat äidit, en kadehdi teitä. Lähinnä säälittää lapsenne, jotka aikuisuuden kynnyksellä joutuvat pitämään huolta vanhuksistaan.

Ja mummoiässä voi tehdä lapsia vain sellainen, joka on tehnyt ekat lapset nuorena ;)

Vierailija:

Mut asiaan: itsellä isä 18 v vanhempi ja äiti 20 ja on sit suunnattomasti ärsyttänyt ainakin näin vanhemmiten että miten lapsellisia ne on olleet silloin.

Vierailija:

Joillekin on liikaa, että 21-vuotiaana on terve, hyväkäytöksinen lapsi, pitkäaikainen suhde+avioliitto ja tili pullollaan rahaa.

ja ollaan todellakin huomattu että se elää vieläkin sillä 60-luvulla milloin on isoveljeni saanut. ei olla aina samalla aaltopituudella kun ikäeroa on noin paljon, ja asiat kun on paljon muuttuneet siitä 60 luvusta

Olen yli 40-v. Minulla on vauva, joka on tullut minulle tekemättä. Olisiko minun pitänyt kieltäytyä ottamasta vauvaa? Pitäisikö minun nyt luopua vauvasta? Miten minun asemani eroaa vauvan synnyttäneen yli 40-vuotiaan asemasta? Samalla tavalla varmasti jaksetaan. Olisiko lapsen parempi mennä lastenkotiin kuin tulla " vanhan" äidin ja / tai isän lapseksi? Pitäisikö jokaisen yli 30-vuotiaan raskaaksi tultuaan teettää abortti, antaa lapsi adoptioon, jättää lapsi laitokselle?

Vierailija:

Suurin osa naisista haluaisi varmasti lapsen jo ennen 30 ikävuotta, mutta jos ei ole miestä tai mies ei edes halua " vielä" , jotkut naiset ALISTUVAT miehensä tahtoon ja muka ovat haluamatta lasta vielä itsekään.

Tsemppiä teille kaikille lapsettomuushoitoihin...

jaksan hyvin, ja jos oikein onnellisesti käy niin voin nähdä joskus jopa omat lapsenlapseni, tai jopa lapsenlapsenlapset. en kadu että tein lapsen 20v.

ja olen mielestäni hyvä äiti vaikka olenkin nuori, tiedän monia vanhempia äitejä jotka hoitavat lapsen huonommin, ja jotka eivät tie lastenhoidosta tuon taivaallista vaikka heillä onkin elämänkokemusta..

ei se elämänkokemus äitiä tai hyvää hoitajaa tee.

mikä numero nyt ikinä sitten olinkin

Vierailija:

Vanhat äidit, en kadehdi teitä. Lähinnä säälittää lapsenne, jotka aikuisuuden kynnyksellä joutuvat pitämään huolta vanhuksistaan.

Vierailija:

Suurin osa naisista haluaisi varmasti lapsen jo ennen 30 ikävuotta, mutta jos ei ole miestä tai mies ei edes halua " vielä" , jotkut naiset ALISTUVAT miehensä tahtoon ja muka ovat haluamatta lasta vielä itsekään.

PS Aika moni mies on huijattu isäksi. Osa on joutunut väsytystaistelun uhriksi.

ja hankkia työpaikka. Ei maleksia kotona pikkukakaran kanssa ja pistää muksu hoitoon silloin kun tulee biletysvaihe ja pyytää mieheltä rahaa kun ne loppuvat...

vasten tahtoa lapsettomaksi.

[/quote]

PS Aika moni mies on huijattu isäksi. Osa on joutunut väsytystaistelun uhriksi.

[/quote]

Vierailija:

lähiöissä ja haaveilevat omakotitaloistaan tai isoista kaupunkiasunnoista, 35vuotiailla on ne jo. Heitä ei huoleta jäädä hoitovapaalle, koska ovat ehtineet olla työelämässä mahd. 10 vuotta ja hankkia asemansa ja omaisuuttakin sen verran, ettei lapsilisäpäivää tarvitse odottaa.

t. 36v esikoisen saanut, nyt kahden lapsen äiti 38v

Vierailija:

vasten tahtoa lapsettomaksi.

PS Aika moni mies on huijattu isäksi. Osa on joutunut väsytystaistelun uhriksi.

Miksi sitten tullaan av:lle vinkumaan, että mies lähtee baariin, ei tee kotitöitä, ei tee sitä tai tätä..?