Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut paskin joulusi? Entä iloisin?
22.12.2007 |
Mulla ei ole oikeastaan yhtään iloista muistoa lapsuuden jouluista. Mutta tässä on kaikkein paskimmat lapsuuden jouluni:
Olin muistaakseni 3-4v ja tämä on yksi ensimmäisiä muistojani, kun setäni tuli meille jouluaattona ärisemään, kun isäni oli hakenut serkkuni ja heidän äitinsä meille joulun viettoon. Tuon tapahtuman jälkeen setäni laittoi välit poikki isäni kanssa ja vihanpitoa kesti yli 10 vuotta.
16 vuotiaana olimme mummilassa joulupäivänä, kuten joka vuosi, kun tätini soitti sinne ja käski isäni tulemaan heti setäni luokse. Kun me mentiin hakemaan isä kotiin, setäni pihassa oli ruumisauto ja poliisiauto -> setä oli ryypännyt itsensä hengiltä.
Kommentit (2)
Luulin äidin salassa pakkaavan lahjoja.. olin noin 7v.
Menin " nuuskimaan" äidin puuhia..
Hänpä pakkasinikin meidän vaatteita, (omiaan, siskoni ja minun). Käski minun olla ihan hiljaa, kertoi että lähdemme pois, meille oli asunto.
Sanoi etten saa kertoa isälle.
Ei olisi tullut mieleenikään. mieleni valtasi ilo ja onni! Ei enää lyöntejä, ei enää äidin hakkaamista keittiön lattialle.. ei enää tulistamista, kuutoa, viinaa (ja sen hajua), ei enää pelko eikä ahdistusta! Niin monet kerrat kävin katsomassa hengittääkö äiti enää kun verissään, kasvot turvonneena makasi keittiön lattialla.. pelkäsin kun isä löi ikkunan ruutuja rikki.. pelkäsin kun heitti 2v siskoani päin seinää ja retuutti minua saparoistani ympäri huushollia.
Muistan tuon joulun, muistan sen ilon, kun kuulin että voimme lähteä!
Muistan tuon joulun ikuisesti, muistan kuinka tuntui siltä että enkelit olivat kuulleet minun rukoukseni! Sain vastauksen äitini kautta, nyt se loppuu. Saamme kodin jossa ei kenenkään tarvitse pelätä, kodin, jossa kukaan ei satuta toista.
1. tammikuuta 1984 muutimme omaan asuntoon, ilman isää. Siitä alkoi minun lapsuus ilman pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisin joulumuistoni on, kun lapsena vertasin omaa lahjakasaani neljä vuotta nuoremman veljeni kasaan. Veljellä oli paljon vähemmät lahjoja ja mulle tuli surullinen mieli, kun mun mielestä veljen olis nuorempana pitäny saada enemmän lahjoja.