Pelkäätkö sairastuvasi syöpään? Fakta on se, että joka neljäs suomalainen

Ja sille joka kyseli miksi lisäännytte, niin ihan tiedoksi, että olin jo hankkinut lapseni, voi saanko anteeksi...



Sinäkin tulet hyvin todennäköisesti sairastumaan syöpään jossain vaiheessa elämääsi - annatko lapsesi siinä vaiheessa pois vai päästätkö ne hengiltä ettei tarvi kärsiä sen enempää - voi luoja minkälaisia idiootteja täälläkin kulkee!!!! Noi on just sellaisia joilla on korkeintaan tikku mennyt sormeen elämänsä aikana.



Jep ja samalla todennäköisyydellä siis sairastun johonkin toiseen syöpään - mutta pelkään sitä ehkä vähemmän kuin ennen syöpään sairastumista - en voi oikeastaan vaikuttaa asiaan sen enempää; en tupakoi, en ole ylipainoinen jne. Samoin kuin monella edellisellä, pelkään että läheiseni sairastuvat. Olen jo kertaalleen joutunut käymään läpi oman kuolemani ja luopumisen tuskan - sekin on sellainen asia, että sitä ei pysty kuvittelemaan ennen kuin sen käy läpi omalla kohdallaan.

en jaksais pelätä kaikkee mille ei ite mitään voi.

Suurin osa kantaa meistä jotakin riesaa mukanaan ;)



Entä onko sinusta parempi jäädä kokonaan syntymättä kuin sairastua vaikka viisikymppisenä syöpään, josta ehkä selviää, ehkä ei? Kysypä sairastuneilta sitä.



Nykyajan ihmisen on näköjään mahdoton ymmärtää, että sairaus kuuluu elämään eikä kukaan voi tietää, kuka sairastuu, koska ja mihin. Tässä puhutaan nyt taipumuksesta, ei suorasta perimästä.

Olen sairastanut melanooman, joka ei ollut levinnyt. Siitä on 20 vuotta aikaa, mutta eihän tuota koskaan tiedä. Äitini sairasti paksusuolen syövän, joka myöskään ei ollut levinnyt. Tätini on sairastanut leukemian.

Luultavasti jälkeläistemme riski sairastua on pienempi, koska hänen suvussaan rasitteena olevat sairaudet ovat erilaisia kuin minun suvussani. Meillä on eräs syöpä tosi yleinen, heillä munuaisvikoja.



Kaikissa suvuissa on jotain, eikö kukaan saisi lisääntyä?

Tulee kun tulee. Lapsen tai miehen kuolema pelottaa.

En kyllä yleensä jaksa etukäteen murehtia, vaikka mitä voi sattua, ja jos alkaa etukäteen kaikkea pelkäämään, jää paljon elämää elämättä.

Tämä on varmaan aika yleistä meillä " lapsellisilla" . Eli että ennen lapsia ei ollut huolta huomisesta, mutta nyt kun elämässä ihmisiä joita rakastaa äärettömästi, niin tilanne on toinen. Joskus sitä mietiskelee ja toivoo, ettei lapsille, puolisolle tai itselle tapahtuisi mitään ikävää.



Mutta niinhän se kai on, että lapset ovat lapsia aina ja vanhemmalla on aina se pieni huoli päällä, mutta sen kanssa vain pitää oppia elämään. Musta tuntuu, että tuo ajoittainen huoli kertoo omalla kohdallani ainakin siitä valtavasta rakkaudesta noita muksuja kohtaan, mikä kai on hyvä asia.

Ajattelen, etät jos sairastun olen todennäköisesti jo vanha. Vain muutamalla sukulaisellani on ollut syöpä, ja vain yhdellä alle 70-vuotiaana.

Vierailija:

Tämä on varmaan aika yleistä meillä " lapsellisilla" . Eli että ennen lapsia ei ollut huolta huomisesta, mutta nyt kun elämässä ihmisiä joita rakastaa äärettömästi, niin tilanne on toinen. Joskus sitä mietiskelee ja toivoo, ettei lapsille, puolisolle tai itselle tapahtuisi mitään ikävää.

Mutta niinhän se kai on, että lapset ovat lapsia aina ja vanhemmalla on aina se pieni huoli päällä, mutta sen kanssa vain pitää oppia elämään. Musta tuntuu, että tuo ajoittainen huoli kertoo omalla kohdallani ainakin siitä valtavasta rakkaudesta noita muksuja kohtaan, mikä kai on hyvä asia.

40-vuotias enoni. Tätini sairastui 30-v, parantui tosin. Kaikki saman puolen sukulaisia. Toisaalta aika monella on suvussa syöpäsairauksia.

Äitini kuoli hiljattain syöpään, ei-perinnölliseen sellaiseen (mitä ylivoimaisesti suurin osa syövistä muuten on, eli sen varaan ei kannata laskea että suvussa ei ole syöpää). Nyt kun näin minkälainen tauti se on niin kyllähän se mietityttää. Elän kyllä terveellisesti ja pyrin välttämään riskejä, mutta eihän sitä koskaan tiedä keneen se iskee.

Asumme alueella, josta lähes jokaisessa talossa on joku joskus kuollut syöpään.

Vierailija:

Itse voi tehdä parhaansa ja hyviä vinkkejä täällä on ollutkin.

Lisään siihen: parsakaali ja kaali yleensä. Muutama kerta viikossa olisi hyvä lisä jokaisen ravintoon.

Myös dödön vaihto kannataa rintasyöpää pelkäävillä. Tutkimuksia on ollut jos jonkin näköisiä, ja suurin osa kai sanoo ettei dödöllä ole osuutta asiaan. Tässäkin maalaisjärjen käyttö sallittu.

Fakta on, että dödöt sisältävät alumiinisuoloja (jokainen kemppari dödö). Ja juuri ne alumiinisuojat tukkivat ihohuokset, ettei hiki pääse pintaan. Tutkijat sanovat, ettei alumiinisuolat pääse ihmisen elimistöön. Mutta kuinka usein monet tutkijat ovatkaan olleet väärässä.

Kuulin ystävältäni, huom kuulin, en ole lukenut tieteellistä faktaa, että jotkut olivat ihmetelleet miksi miehilläkin rintasyövät lisääntyvät kovaa vauhtia. Joku oli sitten keksinyt, josko dödöjen yleistyminen myös miehillä lisäisi rintasyöpää heilläkin. En sitten tiedä oliko sitä tutkittu vai ei, ja mihin lopputulokseen oli päädytty.

Itse tein siinä samassa päätöksen, etten alumiinsuoloja enää kainaloihini pistä. Vaan ostan ystävältäni aloe vera dödöä, ja apteekista Sebamed dödöä, joissa alumiinia ei ole. Joskin molemmat ovat kalliimpia kuin kempparin tuotteet, mutta pidän terveyttäni tärkeämpänä kuin muutamaa euroa.

Äitini puolelta kaikilla on kuolinsyynä aina ollut syöpä. Nyt pelkään äitini puolesta, koska hänen tätejään ja serkkujaan (naisia) on monta kuollut syöpään 55-60 -vuotiaina. Isäni puolella taas syöpää ei ole ollut kellään ja kaikki elävät vähintään 90-vuotiaiksi, joten toivon että tulen itse siihen puoleen sukua...