Mun mies on taysin tunteeton, kylma. Itkin keittiossa, kun mies tuli sinne. Han laittoi astiat tiskikoneeseen, koneen paalle ja meni nukkumaan. Nyt kuorsaa. Ei kysynyt sanallakaan

Naiset voisivat parkua vähemmän, niin voisivat saada enemmän huomiota. Mutta ei, parkuvat ihan kaikesta.

Ovat kuin pikkulapsia.

Vierailija kirjoitti:

Naiset voisivat parkua vähemmän, niin voisivat saada enemmän huomiota. Mutta ei, parkuvat ihan kaikesta.

Ovat kuin pikkulapsia.

Minä olen nainen ja en todellakaan itke joka asiasta! Itken, jos minua loukataan pahasti. Se on normaalia. Tunteiden patoaminen sen takia, että "kovat äijät ei itke" on sen sijaan epänormaalia ja lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Naiset voisivat parkua vähemmän, niin voisivat saada enemmän huomiota. Mutta ei, parkuvat ihan kaikesta.

Ovat kuin pikkulapsia.

Totta! Ei tarvitse tapahtua oikeastaan mitään niin jo tihrustetaan itkua. Aikuisvauvoja.

Miten ne tunteet saa siis työnnettyä sisälle? Kovasti yritän mutta minkäs teet jos itku aina pääsee.

Sitä muuten ei helpota jos rupee syyttämään ”taasko sä itket”

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuvaus kyllä sopii paremmin ihmiseen joka on ihan puhki, burnout, masentunut tai jotain sellaista. Ei normaalivoimissaan.

Tiedättekö naiset ja äidit: mieskin voi olla hirvittävän väsynyt, tarvita tukea mutta " ei voi" sitä näyttää tai kertoa, tai edes myöntää itselleen - koska on mies :/ Voi olla ettei hänellä yksinkertaisesti riitä resursseja lohduttelemaan toista.

Joku joskus täällä ivallisesti kommentoi muotisanaa toksisuus, mutta eikä tämä ole juuri sitä toksista maskuliinisuutta?

Kyllä mies saa itkeä ja mikä voimavara suhteella olisi muuta maailmaa vastaan, jos pariskunnat uskaltaisivat ja voisivat tehdä sen yhdessä

Tsemppiä ap, jospa kaivaudut puolison viekkuun ja pyydät päästä kainaloon. Sanot hänelle, että se auttaisi. Riittävän monta toistoa opettaa, että se auttaa ja sitten sitä tuntuu mies hakevan jo itseni ;)

Toki pitää olla ihan hyss, koska valitettavasti miehen herkkyyttä tunnutaan pitävän heikkoutena, mutta kyllä se on rikkaus ja suhdetta yhdistävä asia. Herkkyys ja uhriutuminen ovat sitten eri asioita, muistetaanhan se. Uhriutuminen ei saa ketään näyttämään miellyttävältä seuralta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voisivat parkua vähemmän, niin voisivat saada enemmän huomiota. Mutta ei, parkuvat ihan kaikesta.

Ovat kuin pikkulapsia.

Minä olen nainen ja en todellakaan itke joka asiasta! Itken, jos minua loukataan pahasti. Se on normaalia. Tunteiden patoaminen sen takia, että "kovat äijät ei itke" on sen sijaan epänormaalia ja lapsellista.

Mitä se itkeminen auttaa siihen että sinua loukataan?

Vierailija kirjoitti:

Miten ne tunteet saa siis työnnettyä sisälle? Kovasti yritän mutta minkäs teet jos itku aina pääsee.

Sitä muuten ei helpota jos rupee syyttämään ”taasko sä itket”

On lapsellista käytöstä itkeä jokaisesta asiasta. Yritä siinä sitten elää tasa-arvoista kahden aikuisen välistä suhdetta.

Sekin on välillä jo liikaa, kun lapsetkin parkuvat. Aivan kuin joutuisi toimimaan vanhempana koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Miten ne tunteet saa siis työnnettyä sisälle? Kovasti yritän mutta minkäs teet jos itku aina pääsee.

Sitä muuten ei helpota jos rupee syyttämään ”taasko sä itket”

Vaaditaan miehiltäkin tunteiden hallintaa varsinkin jos kyseessä on aggressio ja viha niin miksi naiset eivät pysty hallitsemaan tunteitaan vaan ovat tunteiden hallitsemaan?

Aleksitymia nimeltään tämä niin monia koskeva tila.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies suorastaan ärsyyntyy jos rupean itkemään. Etenkin silloin, jos hän on loukannut minua niin pahasti, että sen takia pääsee itku. Luulee että väännän tekoitkua ja itken vain ärsyttääkseni häntä. Ei tajua, että mulla on oikeasti paha olla. Ja vaikka tajuaisikin, niin ei välitä. Ei lohduta, ei koskaan muutenkaan ole kiinnostunut miten voin. On kyllä yksi kylmimmistä ihmisistä mitä tiedän. Ja vain hänen ongelmat ovat tärkeitä. Jos puhun jostain, mikä minua vaivaa, hän usein sanoo että "ei kiinnosta vi*tuakaan" Sitten kun vielä keksisin miten pääsisin eroon hänestä helpoiten. Hän on juuri sitä tyyppiä mistä saa sitten jälkeenpäin lukea lehdistä, miten naiselle on käynyt eron jälkeen...

Väkivallan pelon takia ei enää nykypäivänä tarvitse suhteeseen jäädä. Helpoiten pääset ehkä eroon, kun haet ensin keskusteluapua ensin esimerkiksi mielenterveystoimistosta tai alueesi turvakodista, jotta saat näkökulmaa ja tukea tilanteeseesi. Saat samalla neuvoja asioidesi järjestämiseen ennen kuin mies tietää mitään. Lisäksi voit arvioida, onko vaaratilanne mahdollinen lähtiessäsi, vai onko mies sen tyyppinen että vainoasi vielä eron jälkeen. Etenkin jos asunto ja tavarat ovat sinun ja miehen pitäisi lähteä kodista, erotilanteeseen tarvitaan usein vielä enemmän ulkopuolista apua.

Olen itse lopettanut uhkaavan suhteen onnistuneesti. Yleensä siihen ei ilman apua pysty, vuori tuntuu mahdottomalta kiivetä ja päässä kieppuvat pelot estävät toimimasta. Hanki tukea, ja pystyt siihen kyllä!

Koita kestää... Mieti koska itse huomioit miestäsi ja miten. M36v

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet tosissaan luulee, että tuollainen on mielenosoitusta vaan, kun se on niin vierasta heille.

Itse en kyllä ainakaan pystyisi olemaan miehen kanssa, joka ei edes tuon vertaa osaa tulkita kumppania tai edes viitsi kysyä ja ottaa selvää miksi puoliso on itkuinen. Jos minä itken niin mun mies tulee automaattisesti halaamaan ja suukottamaan.

Tekoitkijänaiset ovat pahimpia. Tulee Cartman mieleen tuollaisesta käytöksestä.

Törkeää vallankäyttöä.

Eli edelleen: naisia pitäisi kohdella kuin lapsia? Jotenkin en näe esim. tuntemiani naislääkäreitä pillittämässä kotona kun Ritu sanoi töissä niin ilkeästi tai kun muuten vaan itkettää. 

Parkuvalle naiselle kannattaa tunkea suklaapatukka suuhun tuttina.

Kyllä se siitä rauhottuu, ainakin niin kauaksi aikaa, kun patukkaa on jäljellä.

Itkeville lapsillekin laitetaan tutti suuhun niin auttaisiko se naisillakin?

Miksi itkit, etkä huolehtinut tiskeistä?

 Siis itkit, ja laitat jonnekkin vauvapalstalle viestiä mikä vikana?

kun mies laittaa tiskit koneeseen ja menee nukkumaan?

Vierailija kirjoitti:

Eli edelleen: naisia pitäisi kohdella kuin lapsia? Jotenkin en näe esim. tuntemiani naislääkäreitä pillittämässä kotona kun Ritu sanoi töissä niin ilkeästi tai kun muuten vaan itkettää. 

Hengailetko sä 24-7 näiden naislääkäreiden kanssa kun tiedät noin hyvin itkevätkö he kotonaan ja mistä asiasta? Itkemisessä ei ole mitään häpeämistä ei niin naisille kuin miehillekään. Tuommoinen itkemisen tuomitseminen on todella toksista ja epäempaattista käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ne tunteet saa siis työnnettyä sisälle? Kovasti yritän mutta minkäs teet jos itku aina pääsee.

Sitä muuten ei helpota jos rupee syyttämään ”taasko sä itket”

Vaaditaan miehiltäkin tunteiden hallintaa varsinkin jos kyseessä on aggressio ja viha niin miksi naiset eivät pysty hallitsemaan tunteitaan vaan ovat tunteiden hallitsemaan?

Itku on siinä mielessä hyvä asia, että sillä on myös mieltä puhdistava vaikutus toisin kuin aggressiolla, joka tekee tilanteen vain pahemmaksi. Jos aivan joka asiasta itkee niin silloin ehkä kannattaa opetella hallitsemaan negatiivisia tunteita esim. meditoinnin avulla, mutta jonkin verran itkeminen on aivan tervettä ja normaalia käytöstä.

Research has found that in addition to being self-soothing, shedding emotional tears releases oxytocin and endorphins. These chemicals make people feel good and may also ease both physical and emotional pain. In this way, crying can help reduce pain and promote a sense of well-being.

https://www.google.com/search?q=crying+is+healing&rlz=1C5CHFA_enGB945GB…