Mun mies on taysin tunteeton, kylma. Itkin keittiossa, kun mies tuli sinne. Han laittoi astiat tiskikoneeseen, koneen paalle ja meni nukkumaan. Nyt kuorsaa. Ei kysynyt sanallakaan

Ehkä mies on tottunut/kasvatettu ratkaisemaan ongelmansa ja itkemään itkunsa yksin? Itse ainakin haluan työstää ja ratkaista omat ongelmani itsekseni. Jos kaipaan apua tai seuraa, pyydän sitä. Jos olen hetkellisesti ns. hajoamistilassa, toivon, että minut jätetään rauhaan. Kaikki lohduttelu- ja auttamisyritykset tuntuvat silloin vain ärsyttäviltä ja kiusallisilta. "Tunnekylmä" mies saattaa olla omasta mielestään kohtelias ja huomaavainen, kun ei noteeraa toisen pahaa oloa. Voi olla myös pelko ja ehkä kokemuskin siitä, että reagointi saattaa vain pahentaa tilannetta. Kun ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, on luontevaa olla tekemättä mitään.

Ellei mies ole ajatustenlukija, kannattaa kertoa, mielellään rautalangasta vääntäen, miten toivoisi tämän reagoivan tuollaisissa tilanteissa.

Minun mieheni on samanlainen,hänen kanssaan voi istua samassa ruokapöydässä ja itkeä,eikä hän huomaa mitään.Samoin hän kääntää heti tv-kanavaa,jos sieltä tulee jotain tunteista puhumista .Joskus pitäisi asioista osata puhua,en itsekään kaipaa jatkuvaa analysointia ja varmaan jokainen kaipaa toiselta joskus lohdutusta,vaikeuksia tulee kaikille joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija:

Miksi sen miehen se tilanne pitää korjata? Miksei vaimo itse huolehdi? Miksi ihmeessä tällainen perheenpää-mentaliteetti, että vaimo istuu, odottaa ja tyrskii?

En minäkään edes naisena jaksa katsella itkua pärskiviä naisihmisiä, tekevät itseään täysin avuttomiksi ja marttyyreiksi. Mitään ei itkemällä saa aikaiseksi, tekoja naiset, tekoja!

Itkeminen on ihan luonnollista ja se helpottaa ,kun on surullinen.Varmasti jokaisen paha olo helpottuu,jos joku yrittää auttaa ja lohduttaa.Se on merkki siitä ,että välittää.Ei itkevä ihminen ole yhtään avuton,hän on surullinen sillä hetkellä.

Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa suoraan sille miehelle mitä haluaa? Tyhmät ämmät kun ette osaa kommunikoida. Kyllä meillä toimii miehen kanssa hommat kun kumpikaan ei ala arvuuttelemaan että onko vai eikö ja mikä on. Sano suoraan ja pyydä suoraan äläkä oleta mitään.

Urpot.

Onko anoppisi sellainen joka on saanut itkemällä kaiken mitä haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa suoraan sille miehelle mitä haluaa? Tyhmät ämmät kun ette osaa kommunikoida. Kyllä meillä toimii miehen kanssa hommat kun kumpikaan ei ala arvuuttelemaan että onko vai eikö ja mikä on. Sano suoraan ja pyydä suoraan äläkä oleta mitään.

Urpot.

"tyhmät ämmä"  mitätöi kaiken pienenkin järjen tuosta sun tekstistäsi. Ilman sitä sut olisi voinut ottaa jopa tosissaan.

Jos tuota tapahtuu usein, niin voi olla, että mies on vain kyllästynyt ainaiseen draamaan.

Vaikutat siltä, että itket harva se päivä. Miehesi on vaan kyllästynyt siihen, kun ei sulla mitään hätää ole kuitenkaan. Hae sitä huomiota jollain muulla keinolla välillä.

Jos sulla olis joku oikea hätä niin et ryntäisi avautumaan asiasta vauva-palstalle...

Oma mieheni ei osaa yhtään puhua tunteista .Hän ei ole tunteeton,mutta ei vain osaa näyttää niitä.Hänkin mieluummin toimii,totettaa toiveita ja auttaa.Tyypillistä kuulemma miehille.

Tarina ei tässä nyt kerro mitä oli tapahtunut ensin?

Miehen reaktiosta saa ihan eri käsityksen jos

1.ihan tavallisen ja kivan työpäivän myöhäisen vuoron jälkeen mies tulee kotiin, vaimo itkee, mies ei huomioi vaan menee nukkumaan.

2.pariskunta on tapellut, vaimo on haukkunut miehen alimpaan maan rakoon, mies käy tuulettumassa kuistilla ja tulee takaisin sisälle.

Onko itkeminen uusi näky, vai onko itkeminen esim tapa manipuloida.

Ilman taustoja vaikea sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat siltä, että itket harva se päivä. Miehesi on vaan kyllästynyt siihen, kun ei sulla mitään hätää ole kuitenkaan. Hae sitä huomiota jollain muulla keinolla välillä.

Jos sulla olis joku oikea hätä niin et ryntäisi avautumaan asiasta vauva-palstalle...

Sitä vartenhan tämä palsta on,että täällä voi avautua milloin mistäkin asiasta.Auttaa,kun saa vertaistukea.

tuommoinen huomionhakeminen on kamalaa. vielä kun toinen tulee väsyneenä töistä ja seuraavana päivänä pitäisi herätä aikaisin ei jaksa kokoyötä vatvoa jonkun huomionkipeän riidanhaastamista

Miten tuo juttu, ap, oikeasti meni? Olit jostain pahalla mielellä, halusit kertoa siitä miehelle ja keskustella siitä miehen kanssa, mies oli hiljaa ja tunteeton tai vähätteli, sinä menit keittiöön itkemään ja mies teki keittiötyöt ja sitten meni nukkumaan kiinnittämättä sinuun mitään huomiota? Vai: sinä itkeä pillitit keittiössä ilman mitään edellä kuvattuja tapahtumia ja mies ei kiinnittänyt mitään huomiota?

Minulla, naisena, ärsyttää suunnattomasti Tällainen huomiohu*minen, jossa ollaan pahalla päällä tai surullinen, osoitetaan sitä mykkäkoululla, tavaroita paiskomalla, huokailemalla, tiuskimalla jne eikä sanota, mikä mättää. Ärsyttää, kun pitää aikuiselta ihmiseltä alkaa nyhtämään, mistä kenkä puristaa, sitten lohduttamaan jne. Sanoisi suoraan, että nyt on paha päivä. Yksi työkaverinainen (ystäväkin) tällainen, oma mies joskus, miehellä yksi työkaverimies samoin kuuluu tällainen olevan. Se on tosi loukkaavaa käytöstä toisia ihmisiä kohtaan enkä nykyisin jaksa siihen suuremmin huomiota kiinnittää. Tiuskikoon ym jos aikuista niin lapsettaa.

Jos olisin mies, tuollainen mielivaltainen itkeminen ärsyttäisi varmasti vieläkin enemmän kuin nyt naisena ja tekisi oloni vielä tosi avuttomaksi toisen, aikuisen tunteiden edessä.

Henkistäväkivaltaa.. onko sun mies mahdollisesti Tero N?

Nyt oli aikamoinen leikkaus.

Miksi on itketty, ihan näin alkuun?

Olen nainen, mutta en ymmärrä, mitä ihmettä miehen olisi pitänyt tehdä? Tuskin sinä siitäkään olisit tykännyt, jos hän olisi vain kääntynyt kannoillaan ja jättänyt koskematta koneeseen? Nyt jotain realismia kehiin vai hellekö teidän aivot on jo sulattanut?

Tai sitten ei jaksa kiinnostua kaltaisestasi huomionhakuisesta joka asiasta pillittäjästä/loukkaantujasta. Hanki elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia voi todellakin olla niin, kuten osa tähän viestiketjuun vastanneista on kirjoituksellaan tuonut ilmi, että osa ihmisistä ei kykene eläytymään toisten tunteisiin. Aivot eivät kaikilla ole kehittyneet siltä osin. Se voi olla täysin geneettistä, tai myös osittain ympäristön vaikutuksen tulosta. 

Miesten aivoille kuulemma hyvinkin tavallista,mutta onhan olemassa tunteellisiakin miehiä.

Näitä kutsutaan oudoiksi sinkkumiehiksi

Tuttavapiirissäni on tällaisiakin perheellisiä miehiä ja he ovat kaikkea muuta kuin outoja.Heillä on onnelliset perheet.

Mikä ihme siinä tunteiden jauhamisessa on? Mitä ne edes on?

Asiat on asioita ja ne joko vituttaa, tai ei.

Jos vituttaa, niille pitää tehdä jotain.

Ei se paska puhumalla parane.

Vähän väliä itkun tihrustaminen ja draama on todella rasittavaa ja ärsyttävää. Varsinkin jos sillä ei ole muuta syytä kuin huomion haku