Lue keskustelun säännöt.
Mä en uskalla hakea kesätöitä. :(
13.12.2007 |
Tänään soitin yhteen paikkaan, mut eipä siellä enää mitää oo tarjolla. Ei rohkeus riitä soittamaan enää muaalle tänään. Mä olen auttamattomasti myöhässä, kun siiirrän ja siirrän sitä hakemista, kun en vaan uskalla soittaa. Mä olen vielä opinnoissani alussa, mutta pitäisi mennä jo oman alan töihin. Mutta ei ole sitä kokemusta, millä itseään markkinoisi. Tätä menoa mä valmistun ilman, että oon ollu töissä missään. Sillon ei tipu kyllä töitä sen jälkeenkään.
Voiko näin luuseri olla?
Kommentit (53)
kaikki sanoi, että onpas mahtava idea. kokeneemman toimittajan neuvosta yritin myydä juttua etukäteen, jos oisin saanu vaikka kuvaajankin mukaan. mut sehän on fakta, että ei yksikään lehti sitä riskiä ota, kun ei tiiä millanen kirjoittaja olen. nyt olen kahteen lehteen lähettänyt sen jutun. mut ei oo soittoa kuulunut. eli ei tainnu kelvata.
mielenkiinnosta kyllä seuraan, kuinka monessa lehessä on ens vuonna juttu samasta aiheesta. kuulema niin tehään aika usein surkeitten opiskelijoitten kanssa, varastetaan aihe ja kirjotetaan paremmin.
toikin jotenkin kyllä veti mielen maihin. että ei musta taida olla sitten tähän. nyt tuhlasin sen hyvän idean sitten tässä vaiheessa, kun en osaa vielä kirjoittaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja täytyypä ottaa siellä puheeks tää mun ahistus jostain hiton työnhausta
ap
Yksi vinkki vielä: toimittajan ammattissa saat varautua siihen, että kritiikkiä ja vastoinkäymisiä. Siihen on vaan totuttava.
Tunnut olevan sen verran herkkänahkainen tyyppi, että mahdatko sopeutua vaikka töihin pääsisitkin?
Asennemuutos on ainakin paikallaan. Hakijoista 99% on valmis vaikka tappelemaan työpaikasta, mutta sinulle se tuntuu olevan jonkinlaista pakkopullaa ennen " haaveammattiin" pääsyä. Kyllä se paistaa läpi viimeistään työhaastattelussa, jos sinne asti pääset.
Noh, jos saisin ihan itse päättää mistä rahani kotiin kannan, niin voisin kirjotella freenä juttuja erikoisalaltani, jolla muuten sitten toimisin vaikka osa-aikaisesti. Totta kai tiedän, että siihen on aika matka. Pitäs ensin olla se rutiini, kokemusta ja nimeä, että toi onnistuisi.
Tavallaan valaisevaa huomata, että te ajattelette mun olevan vaan laiska paska. Noh, siltähän se mun CV:kin sit näyttää mun valmistumisen tienoilla, jos en oo tehny mitään. Sillä kai ei ole väliä, eikö ole viitsinyt vai uskaltanut. Ei tässä mitään, jos oisin mielestäni hyvä kirjoittamaan, niin toki oisin innolla taistelemassa paikoista. Mutta en ole mikään raudanluja ammattialinen, enkä siksi osaa markkinoida itseäni, että " olen juuri se henkilö kenee te haluatte töihin" .
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse onkin siitä, että sinun pitää myydä itsesi sille työnantajalle! Usko itseesi, niin saat sen työnantajankin uskomaan!
Nyt jo naurattaa, miten torvi sitä olinkaan silloin kymmenen vuotta sitten, kun tein harjoittelua ja olin ensimmäistä kertaa kesurina. Mutta usko itseen oli vahva, ja kaikesta oppii. Toimittajan ammatti on sitä paitsi sellainen, että mitä kauemman olet ollut töissä, sitä parempi olet. Kaikki tietävät, että alussa ollaan huonoja, kun sitä kokemusta ei ole.
Ajattele asiaa niin, että jos olet päässyt opiskelemaan alaa, niin sinussa on ainesta. Hakijoita on niin paljon, että vain hyvät saavat paikan!
Vierailija:
Kyse onkin siitä, että sinun pitää myydä itsesi sille työnantajalle! Usko itseesi, niin saat sen työnantajankin uskomaan!Nyt jo naurattaa, miten torvi sitä olinkaan silloin kymmenen vuotta sitten, kun tein harjoittelua ja olin ensimmäistä kertaa kesurina. Mutta usko itseen oli vahva, ja kaikesta oppii. Toimittajan ammatti on sitä paitsi sellainen, että mitä kauemman olet ollut töissä, sitä parempi olet. Kaikki tietävät, että alussa ollaan huonoja, kun sitä kokemusta ei ole.
Ajattele asiaa niin, että jos olet päässyt opiskelemaan alaa, niin sinussa on ainesta. Hakijoita on niin paljon, että vain hyvät saavat paikan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu, kun mä sävellän, niin mä ajattelen, että sen on oltava vähintään Beethoovenin yheksäs sinfonia, ennen kuin sitä kehtaa edes näyttää kenellekään.
Toisaalta sitten, kun tietää sen työtahdin, niin en haluaisi olla kenenkään tiellä. Jos kaikilla muillakin on kiire, ei kukaan ehdi neuvoa. En mä halua mennä mokaileemaan. Sit saisin vaan olla koko toimituksen sadattelun kohteena 4 kuukautta.
ap
Vierailija:
Kyse onkin siitä, että sinun pitää myydä itsesi sille työnantajalle! Usko itseesi, niin saat sen työnantajankin uskomaan!Nyt jo naurattaa, miten torvi sitä olinkaan silloin kymmenen vuotta sitten, kun tein harjoittelua ja olin ensimmäistä kertaa kesurina. Mutta usko itseen oli vahva, ja kaikesta oppii. Toimittajan ammatti on sitä paitsi sellainen, että mitä kauemman olet ollut töissä, sitä parempi olet. Kaikki tietävät, että alussa ollaan huonoja, kun sitä kokemusta ei ole.
Ajattele asiaa niin, että jos olet päässyt opiskelemaan alaa, niin sinussa on ainesta. Hakijoita on niin paljon, että vain hyvät saavat paikan!
Sitten tarjoat niitä jokaiseen lehteen.
Mulla ei ole toimittajan koulutusta ollenkaan ja silti kirjottelen nyt vaikka mihin lehtiin. Ja jokainen julkastu juttu tuo lisäkokemusta ja itsevarmuutta.
Jos osaat myydä (siis sähköpostissa) omaa juttuasi nin siinä ratkasee sen jutun taso, ei sun kokemus tai koulutus. Mäkin alussa vain kirjotin tyyliin että Hei, olen freelance-toimittaja jne....
Nyt mulla on kyllä vielä enemmän oman alan työpaikka, mutta juttuja teen edelleen friinä lehdille.
Vinkkinä, liity vaikka Stop Huumeita -lehden toimittajalistalle. Saat kirjottaa lehteen ja näin saat julkastuja juttuja itsellesi. Palkkio on pieni, mutta silllä ei alussa ole mitään väliä. Ole aktiivinen ja tee hommat hyvin. Siitä se lähtee!!
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis olet musikaalinen, tee juttu josta musiikkiin liittyvästä, vaikka tapahtumasta, ja myy sekä pienille erikoisalojen lehdille että ihan yleislehdillekin. Jos matkustelet, tee matkajuttuja (niitähän voi toki tehdä ihan kotimaastakin). Matkalehdet käyttää tosi paljon friitoimittajien juttuja.
Tiedän, et pitäs vaan kirjotella, mut oon tosta edellisestäkin keikasta 80 euroa miinuksella, niin ei oikeen oo kannattavaa tää homma... Siinä mulla oli tarkotuksena päästä nollille, ja palkkana ois se työkokemus ja julkaistu juttu. Toi oli mulle tosi iso projekti, ja kun se meni pieleen, niin ei oikeen nyt ole innovatiivinen fiilis.
Ehkä pitäisi sitten kirjoitella johonkin vaikka ilmaiseksi.
Mä yritän jaksaa tsempata. Aina välillä vaan iskee tällanen että ei musta oo mihinkään ikinä koskaan. Mä oon aina ihmetelly, kuinka jotkut porskuttaa läpi elämänsä rinta rottingilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis, ei pidä lannistua, jos ne ekat 30 sanoo ei kiitos. Pitää jaksaa sinnikkäästi yrittää, niin joku sanoo kyllä. Siinä ne kauppaamistaidot karttuu.
kaupunkilehdestä tai paikallislehdestä. Pari kertaa vkossa ilmestyvässä lehdessä voi olla vähän rauhallisempi tahtikin. Sitä paitsi kesätoimittajat ja harkkarit perehdytetään aika hyvin talon tapoihin, toisin on muihin työsuhteisiin tulevat. Pienessä lehdessä pääset tekemään kaikkea, jolloin voit arvioida uudelleen halujasi ja kykyjäsi.
Juttunäytteet ovat erittäin hyvä tapa osoittaa, että osaat kirjoittaa. Ei niiden tarvitse olla julkaistuja juttuja! Jäin kerran rannalle kesätoimittajavalinnoissa, mutta soitin perään ja vaadin selitystä. Toimituspäällikkö sanoi, että saat syksyllä mahdollisuuden näyttää. Sain harjoittelijan paikan ja olen yhä alalla.
Totta on, että suurimmilla lehdillä on varaa mistä valita. Mutta jokainen aloittaa alusta. Tuskin kukaan pääsee heti ekalla kerralla unelmapaikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit oon ollu kerrossiivoojana, laitosapulaisena ja lastenhoitajana lastenkodissa. Sit pidän yksityissoittotunteja (vähän, mutta kuitenkin). Aika vähän kai. Jotkuthan on ollu joka kesä jossai 15-vuotiaasta lähtien ja koko opiskeluajan jossai osa-aikaisesti. Ai niin, olin mä viikon lehtimyyjänä joskus yläasteella :D.
ap
en kyllä mihinkään päivälehteen uskaltaisikaan, nimenomaan pikkulehteä olin ajatellut.
ap
Ai, pitävätkö paikallislehdetkin jo niin kiirettä. Yleensä pienemmät lehdet panevat paikat auki vasta keväämmällä. Älä luovuta. Lähetä paperit siitä huolimatta. Joku jo valituista pääsee kuitenkin jonnekin muualle ja peruu paikkansa.
Tällä alalla pitää olla munaa. Tuollainen paikat on jo täytetty -vastaus voi olla eka testi.
Pitäs vaan uskoa itseensä, mut se on hiton vaikeeta. Sikäli hullua, että mä ahistelen koko kesätyötä, ennen kuin olen hakenukaan kun muutamaan paikkaan. Pitäs kai eka ahistella sitä saako paikkaa. Ja sit jos saa, niin valmistautua siihen autoiluun sun muuhun....
ap
taitaa olla yksi kynnyskysymys?
Tiedän mistä puhut. Minäkin jouduin työpaikkaan, jossa piti omistaa auto ja tietysti uskaltaa ajaa sillä. Olin häthätää päässyt inssistä läpi kymmenen vuotta aiemmin enkä ollut sen koommin juuri ajanut. Nekin muutamat ajot, mitä oli vuosien varrella ollut, oli ihan paniikkiajoja ja pelkäsin kamalasti.
Ajaminen tuossa työssäkin oli aluksi ihan hirveää, eikä kukaan ymmärtänyt, mutta pikkuhiljaa se alkoi sujua. Pitää valita helppoja reittejä ja ajaa omaa rauhallista nopeutta aluksi. Puoli vuotta myöhemmin tajusin, että minähän osaan ajaa. Rutiini sen tekee, ja sitä ei tule muuten kuin ajamalla.
Oikeasti tuo, että opin lopulta hyväksi kuskiksi, on yksi niistä asioista mistä olen elämässäni hirveän ylpeä. Tätä ei tajua kukaan muu kuin sellainen joka on myös pelännyt ajamista. Ajattele sinäkin sitä etuna: työpaikan takia saatat siinä sivussa saada sellaisen taidon, jota et muuten olisi saanut.
Helsingissä olen kyllä korttini hankkinut, mutta en ole kaupungissa ajanut aikoihin. Ja aina mua on jännittäny ajaa jollain oudolla autolla, oudossa paikassa. No, kai nykyään on autoissa kivoja laitteita, jotka kertoo mihinpäin pitäs ajella. Mulla ei toi suuntavaistokaan ole mikään paras. Se kyllä todellakin pelottaa...
ap
vois toimia sun tilanteessa, jollei siihen ole varaa, kokeile ammatinvalinnanohjausta, työkkärin kautta.