Ihanko totta te aikuiset ihmiset vietätte joulun vanhempienne luona ??
minulle ei tulisi mieleenkään lähteä roudaamaan perhettä ja lahjoja toiselle puolelle suomea. Keskelle hössötystä jossa pahimmillaan voi olla 6 lasta: 12, 11,10,9, 4 ja 3 vuotiaat. Ja viettää joulu kovassa metelissä ja hälinässä ilman minkäänlaista omaa rauhaa. Ei kiitos, meidän perhe haluaa viettää rauhallisen joulun oman perheen kanssa. Ihanaa
Kommentit (139)
Vierailija:
- on hauskempaa käydä saunassa siskon ja kälyn kanssa, tehdä kaikkia hunajahoitoja ja kikattaa :)
- on hauskempaa juoda shampanjaa kynttilänvalossa isolla porukalla
- on hauskempaa istua joulupöydässä isolla porukalla
- on hauskempaa katsella lasten riemua joulupukin käytyä ja lahjojen parissa, kun seassa on omien kahden lapsen lisäksi myös 3 serkkua
Nautin mummolajouluista, ja serkkuhälinästä. Mutta ihan yhtä lailla nautin kotijouluista, jolloin olemme oman perheen kesken, joskus jopa niin, että olen itse keskenäni lasten kanssa, kun mies on töissä. Kotijouluina appivanhemmat käy tunninparin vierailun joulupukin käynnin aikaan. Sitten jatkamme taas keskenämme joulun viettoa. Nautin siitäkin.
Kun olin pieni, vietimme yleeensä aina kotijoulua. Asuimme toisessa maassa kaukana sukulaisista. Joskus vierailimme Suomessa jouluna. Mutta harvemmin. kun muutimme suomeen, jatkoimme kotijouluja. Joskus oli sukulaisia kylässä, jouluaattona käytiin aina mummoa ja vaaria moikkaamassa, muttei jääty sinne asumaan, vaan jatkettiin takaisin kotiin. Mummo ja vaari puolestaan kiersi lastensa luona vuorojouluin joulua viettämässä.
Meillä aatto vaihtelee rauhallisesta kotijoulusta aina tuohon kuvailemaasi joulupäivänne ohjelmistoon. Pidämme rehelliseti monista erilaisista jouluista ja on mukavaa kokea erilaisia jouluja... Lisäksi meillä me ja miehen suku asutaan samassa kaupugissa mutt omia sulaisiani 250km päässä jotan mahdotonta käydä molemmissa paikoissa yhtenä päivänä :)
Vierailija:
tosiasia on kuitenkin se, että tosi harvat aikuiset viettävät enää joulujaan omassa lapsuudeskodissaan. Jotkut tekevät niin mutta taitavat olla vähemmistö. Meillä töissä ei kukaan lähde mummolaan ainakaan koko jouluksi eikä kukaan minun ystävistikään. Jonain päivänä pistaytyminen on eri asia kuin koko jouluksi majoittautuminen (jota minäkään en ymmärrä)
Ainakin minun kaveripiirissäni, kolmikymppisiä ollaan.
Meillä lienee sukuvikana tuo " kykenemättömyys irtautua perheestä aikuisenakaan" , koska muistan kun isoäitini kuoli 89-vuotiaana, äitini sanoi että " nyt ei ole enää kotia minne mennä" . Viittasi kai samaan mitä minulle on sanonut siitä asti kun 18-vuotiaana muutin omilleni, että " kotiin voit aina tulla" .
Olen tottunut lapsesta asti sukujouluihin,joten hiljainen joulu tuntuu ahdistavalta.
Pitää olla kaikki rakkaat sukulaiset(ystävätkin),meteliä,naurua ja vilskettä;siinä on oikean joulun ainekset-minulle.
Oma sukuni ja miehen suku, lähes kaikki eronneita ja asuvat uusien puolisoiden kanssa uusissa kodeissaan... Surullista...
Miehen mummola (äitinsä lapsuudenkoti) on sentään yhä mummolla ja ukilla kotina.
Minun suvulla ei ole mitään lapsuuden asutuksia enää...
Toivoisin että itse voisin tarjota omille lapsilleni lapsuuden kodin mahdolliden sekä lapsen lapsille mummolan jossa ovat molemmat isovanhemmat samoilla sijoillaan :)
Olen tottunut lapsesta asti kotijouluihin,joten hirveä meteli/hässäkkä joulu tuntuu ahdistavalta.
Pitää olla oma rakas perhe meidän OMASSA kodissa;siinä on oikean joulun ainekset-minulle. Ihana laittaa joulua omaan kotiin. Toki käymme Tapanina anoppilassa syömässä mutta muuten vietämme ihanaa RAUHALLISTA joulua kotona
saa mummu raataa ja laittaa ja siivota ja pestä saunat ja tehdä laatikot ja me vain tullaan sinne nauttimaan tunnelmasta. Pannaan ne vielä hoitaan meidän lapsia kun me vain maataan ja syödään suklaata.
Ihana sukujoulu tällainen. Koti pysyy puhtaana ja pääsee itse leväänneenä kotiin. Mummu vielä antaa matkaan kinkut ja laatikot, säästyy omat rahat ja saa levätä.
Mies on sitä mieltä, että ainoa oikea joulu on sukujoulu. Meillä on niin sekavat sukulaisuussuhtet, että kaikki tuppaa meille. ja se olen minä, joka laitan sen joulun.
Mies kerran vohkasi, että lapset saa (lapsia 4) tulla meille perheineen aina jouluna kun sukujoulu on se ainoa joulu. Silloin hermostuin kunnolla ja sanoin, että on se helevetti, enkö edes silloin saa viettää joulua niin, että ei tarvitse raataa niska limassa. Että nuorena jaksaa, mutta pitääkö minun vielä mummona laittaa viimeisen päälle kaikki.
Sukujoulut loppui meillä siihen kun uhkasin lähteä lasten kanssa viettämään hotellijoulun ja mies saa laittaa joulun sukulaisilleen.
Nyt vietämme ihanaa perhejoulua ja todella nautin siitä kun ei ole ylimääräisiä passattavia ja ei tarvitse laatikoita ja leivonaisia laittaa kamalasti ja siivota niin tarkkaan kun ei ole ulkopuolisia arvostelemassa.
vaikka kukapa sitä aikuisena toisia ihmisiä kaipaiskaan.
Sanoisin että tässä kohtaa pitää paikkansa sanonta " happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" . Jos on läheiset suhteet vanhempiin ja sukulaisiin, ei mikään ole hienompaa kuin yhteinen oikein suuren porukan joulu. Lapsillekin on suuri rikkaus saada olla yhdessä sukulaistensa kanssa.
mut sitä se itsekkyys teettää; minäminäminäminä oli joulu tai juhannus. Eikä toisten ihmisten- edes omien sukulaisten kanssa osata olla. Varmaa on kuitenkin se, että lapsille on tärkeää nauttia muidenkin kuin minämibnä äidin ja isin seurasta. Jos muuta seuraa on.
Mutta että ihan totta- mekin vietetään joulu sukulaisten kanssa, koska on niin kivaa olla yhdessä- ja sitten joulun jälkeen nautitaan perheen kesken.
Sen sijaan joulupäivänä he tulevat meille syömään. Ei tosiaan haluta aattona lähteä mihinkään omasta kodista.
Meidän vanhempamme asuvat kaikki pk-seudulla, kuten mekin. Ja kun lapsemme on ensimmäinen lapsenlapsi kaikille, he haluavat nähdä jouluna. Kyläpaikka päivässä mennään.
Nähdään heitä kahdesti vuodessa, asuvat niin kaukana.
Vanhempani ovat meille hyvin läheisiä (miehelleni myös koska hänen omansa ovat kuolleet) ja lapsiemme ainoat mummi&pappa :) Olemme muutenkin tiiviisti yhteydessä ja tulemme hyvin toimeen!
Vierailija:
Sen sijaan joulupäivänä he tulevat meille syömään. Ei tosiaan haluta aattona lähteä mihinkään omasta kodista.
Kiva, kun on paljon porukkaa koolla. Pelkän oman perheen kesken ei tulisi yhtä suurta juhlan tuntua. Ja pääsee vähemmällä vaivalla, kun jokainen tekee oman osansa jouluruoista.
sen vertaa yhteistä, että osaisivat olla joulun kahden ja nauttia siitä.
Minun ja miehen vanhemmat eivät edes halua meitä jouluksi, koska kummatkin matkustavat jouluna ja haluavat nauttia nyt siitä, mistä eivät ehtineet meidän ollessa pieniä.
No nyt voisi tietenkin nyyhkiä, että mummon ja papan velvollisuus on pysyä joulu kotona ja passata meitä aikuisia lapsia. Mutta heillä on oikeus tehdä, mitä haluavat.
Muuten vierailemme toistemme luona paljon.
Eikä meitä ainakaan tarvitse passata, kuten totesin, jokainen tekee osansa. 141
Välillä ollaan anoppilassa miehen suvun kanssa, välillä miehen veljen perheellä, välillä minun äitini luona minun suvun kanssa ja toisinaa sitten kotona joka keskenään tai sukulaisten kanssa.
Meillä vasta 2 pientä lasta mutta ei se reissaamista estä.
Minä miellän joulun sukujuhlaksi jolloin ollaan rakkaiden läheisten seurassa. Se on mahtavaa! Syödään, rentoudutaan, peltaan pelejä jne. ikähaarukka 0-80... Kyllä on ihanaa!