Ihanko totta te aikuiset ihmiset vietätte joulun vanhempienne luona ??

Kun tällaistakin pitää perustella.



Ei ihme kun on masennusta ja yksinäisyyttä ja piittaamattomuutta niin paljon.

Kaikki isovanhemmat asuvat 30 km sätellä, joten eipä tarvitse toiselle puolelle Suomea raahautua, ja voimme tulla illaksi aina kotiin. Kun lapsemme ovat ainoat lapsenlapset, isovanhemmat ovat kilvan pyytämässä kylään.



Valmiiseen pöytään mennään, koska aina kun kysymme mitä voisimme tuoda, on vastaus " ei mitään, kyllä me laitetaan" , astioiden korjaamisessa, kattamisessa ym tietysti autamme. Omilla vanhemmillani jouluruokien laitto tarkoittaa kinkun ja pipareiden (valmistaikina) paistoa, joulutorttujen tekoa (valmistaikina) ja alkupalojen värkkäämistä. Kaikki muu ostetaan valmiina. Samoin apen lja anopin uona, joilla tosin ei leivota edes niitä pipareita ja tähtitorttuja. Apen luona myös käy siivooja, eikä kenenkään luona saunota, joten tuskin meidän takiamme mitään suurta siivousstressiäkään on (etenkin kun he tietävät ettemme ole itse siitä niin turhantarkkoja).



Olen viettänyt sekä suku- että ydinperhejouluja, ja kaikkea siltä väliltä. En ymmärrä miksi mikään tapa olisi kaikelle se ainoa oikea tai suoraan helvetin esikartanoista. Ihme dissaamista, puolin ja toini.

Tänä vuonna joulua vietetään meillä koko sakki. Viime jouluna olimme vanhemmillani ja edellisenä olimme koko poppoo ulkomailla. :o) En haluaisi viettää joulua pelkästään oman ydinperheen kesken, vaikka on sekin toki koettu vaihtelun vuoksi. Toistan: joulu on perhejuhla. :o)

Isovanhemmat pyysivät meitä jouluaan piristämään. Lastenlapsia vasta kaksi, meidän lapset ainoastaan. Muuten istuisivat kahden aattoa viettämässä. Lapset tuovat riemua myös heidän jouluunsa ja kivaa olla lähisukulaisten kanssa.

Moni viettää aaton rauhassa ja kiertelee muut päivät. Meillä on aina aattona vietetty juhlaa joulupukkeineen isommalla joukolla ja sitten jatkettu muut päivät löhöten ja lahjoista/syömisistä nauttien kotosalla rauhallisemmin.

moni mummi ei uskalla sanoa, että ei jaksaisi enää isoja jouluja. Mutta kun lapset vaatimalla vaativat, että ainoa oikea juhla on perhejoulu, ei uskalleta sanoa ei.

Kaikki pitää laittaa aikuisille lapsille perinteen mukaan, mutta mitään ei saa vastikkeeksi. Koska lapset niin haluavat rikkumattoman perinteen, eikä osaa itse järjestää joulua.

Joulun jälkeen on monessa mummolassa uupunut mummo, joka toivoisi, että lapset joskus itsenäistyisivät.

Saatavat olla jopa siinä luulossa että se on mummosta mukavaa, ja että hänestä olisi kurjaa olla yksin tai pienemmällä porukalla. Ei ne lapset mitään ajatustenlukijoita ole, ja monet myös osallistuvat siihen ison joulun tekemiseen esim. tuomalla osan ruuista ja auttamalla muissakin töissä.

Mitäs siihen sanotte! Äitini otti aikoinaan joulun hoidettavakseen, kun hänen äitinsä kuoli ja isäni kuoltua minä otin seuraavan vuoron.



Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haluavat viettää joulua vain ydinperheen kesken, mutta itse aktiivisessa perheyhteisössä kasvaneena nautin suurista perhejuhlista, kylläkin vain pari kertaa vuodessa!

Meidän isovanhemmat tuleekin tänne meille...

niin me kyllä jaksamme roudata perheemme kaikkine matkatavaroineen ja lahjoineen sinne toiselle puolelle Suomea. Ja meillä on vieläpä ollut tapana viettää aatto toisessa mummolassa ja sitten matkustaa joulupäivänä toiseen. Onneksi mummolat ovat sentään samassa suunnassa, vaikka matkaa kertyykin satoja kilometrejä. Tiedän, että niin lapset kuin isovanhemmatkin odottavat näitä sukujouluja niin kovasti, että siitä saa itsellekin energiaa jaksaa se hässäkkä.

Menkääpä joillekin ranskalaisille ja italialaisille sanomaan, että vuoden suurinta juhlaa ei saisi juhlia sukulaisten kanssa. Eivät varmaan uskoisi korviaan. Mutta tää on niin tätä. Suomessa pitäisi käpertyä omaan nurkkaan eikä voida uskoa, että jotkut ihan oikeasti nauttivat toisten ihmisten seurasta.

asuvat 40km päässä. Ollaan muutama tunti ja sitten mennään viettämään ihan omaa joulua kotiin.

Sinne matkustetaan me ja kaksi lastamme, mieheni sisar lapsensa kanssa ja veljensä vaimoineen. Jouluaatto vietetään ihan perheen kesken eli mieheni vanhemmat ja kaikki lapset perheineen.



Aatonaattona on sitten enemmän sukulaisia perinteisellä illallisella. Tuolloin pelataan ja leikitään suvussa (mieheni isän puolelta) 1800-luvulta asti kulkeneiden perinteiden mukaisesti. Tämä on tosi kiva tapa aloittaa joulun juhlinta. Kaikki tykkää :) Jatkossa nämä perinteet siirtyvät vanhimmalle pojalle eli meidän perhe tulee olemaan se " isäntäperhe" :).



Toisena joulupäivänä menemme perinteisesti päivälliselle anoppini veljen luo. Sielläkin on varmaan 20-30 sukulaista perheineen.



Juu, me tykätään juhlia joulua vähän isommalla porukalla :)

Meillä joulu vietetään ydinperheen kesken. Taustalla ei ole yhtä tai kahta syytä. Isovanhemmat tietenkin tykkäävät huonoa ratkaisustamme, mutta en lähde joulunviettoon sukulaisten luokse vain moraalisesta velvoitteesta. Periaatteessa joulujuhla isommassa porukassa viehättää. Olen vähän kateellinen teille jotka omasta halustanne voitte sellaiseen osallistua ja nautitte siitä täysin sydämin.



Miksi joulu ydinperheen kesken?

- Lapsuusjouluista ei kauhean hyvät muistot, äiti teki, järjesteli ja STRESSASI, noudatettiin tarkkoja aikatauluja jne. joulutunnelma ei ollut katossa. Ruokaa ei puuttunut pöydästä, koti oli koristeltu ja lahjoja kasa. Entä rauhallinen joulutunnelma? Lisäksi en ole kovin läheinen vanhempiini, vaikka pidämme yhteyttä, tapailemme ym.

- Miehen vanhempien luona joulunvietto on ollut todella tylsää. Kukaan ei puhu toisilleen, vähän jähmeää touhua ;-)

- Olen luonteeltani miellyttäjä (ei hyvä juttu). Näen helposti jos jollakulla on tylsää tai ajautuu omiin oloihin. Ajaudun miettimään mitä voin tehdä, että kaikilla olisi kivaa.



Eli yhteenvetona sukujoulunvietto tuntuu ahdistavalta, mutta meidän perheemme tulee mielellään kuokkimaan jonkun toisen sukujouluun ja nauttimaan hyvästä, rennosta tunnelmasta :)

vanhempiin koetaan ripustautumisena ja jotenkin jälkeenjääneenä. Siis aikuisuuttako on se, ettei tarvitse ketään muuta? Sanonta " lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä!" -pitää paikkansa siinä mielessä, että vaikka vanhemmat olis kuinka omahyväisiä lapselle on suureksi eduksi läheiset suhteet isovanhempiin, sukulaisiin, muihin ihmisiin. Surullista että tämäkin perusasia on hämärtynyt ja tilalla aivan käsittämättömiä ajatuksia.



Kukin viettäköön joulunsa miten haluaa, mutta ei siinä todellakaan ole mitään halveksimista jos sukulaiset kokoontuvat yhteen. Ja sekin on hieno asia jos perheenäiti saa jouluna istahtaa valmiiseen pöytään.

joulupäiväksi veljeni ja hänen avovaimonsa sekä äitini meille syömään. Yleensä ollaan menty mun isoveljen luo, mutta heillä on vastasyntynyt vauva, joten kunnioitamme heidän toivettaan olla eka joulu kolmestaan.



Mun parhaat muistot ovat siitä, kun 7 serkkuani ja minä, 2 tätiäni, vanhempani, isovanhempani sekä sisarukseni olimme yhdessä samaan aikaan samassa paikassa jouluja viettämässä! Lammen jäälle teimme kunnollisen luistelualueen, pelasimme kiekkoa, kävimme hiihtämässä, laskimme mäkeä (aikuisetkin). Ei niillä lahjoilla niin väliä, vaikka kyllä me pakettejakin saimme. Mutta se yhdessäolon tunne! Me lapset saatoimme olla omillamme pelaamassa lautapelejä yhdessä mökissä, aikuiset keskustelivat rauhassa juustotarjottimen ääressä toisaalla.

koska siellä on TILAA. Omakotitalossa asuvat harvemmin haluavat lähteä omasta kodistaan minnekkään. Kun tämän ketjun lukee niin ei voi muuta kuin ihmetellä sukujoulujen kannattajien huonoa käytöstä, onko heilläkin pieni epäilys oman " valintansa" kärkevyydestä kun sitä niin kärkkäästi (liiankin) puolustavat ?

Vierailija:

Kun tämän ketjun lukee niin ei voi muuta kuin ihmetellä sukujoulujen kannattajien huonoa käytöstä, onko heilläkin pieni epäilys oman " valintansa" kärkevyydestä kun sitä niin kärkkäästi (liiankin) puolustavat ?

" Siis ihanko tosi jotkut aikuiset menee vanhemmileen" , " helppohan se on mennä valmiiseen pöytään" jne. jne.

Niin