siskoni ei pidä juuri mitään yhtyettä sukulaisiinsa.. aina tämä sama juttu

Ei halua olla missään tekemisissä sukunsa kanssa. Ihmiset kyselee multa, että mitähän sille kuuluu... hlluinta on se, että pitää paljon yhteyttä ex-miehensä sukuun. Meidän äiti kuulee sieltä kautta, mitä tyttärelle kuuluu.



Vaikka ei suvustaan tykkäisiä, ei voi olla ylivoimaista välillä nakata sähköposti tai tekstiviesti. Ja ei meidän sukulaiset mitään umpihulluja ole. Muutama kummallinen, mutta muuten ihan normaalia jengiä.

ja jos hän tarvitsee jotain (lastenvahtia) niin kylläpä siskon numero löytyy, mitä ei ole kuitenekaan nyt tapahtunut puoleen vuoteen.

ap-

Syynä on se, etteivät he ole koskaan hyväksyneet valintojani ja tapaani elää. On helpompaa kun ei tarvitse selitellä kenellekään mitään, vaan saa elää rauhassa niin kuin itse tahtoo.

Olen oikeasti erakkoluonne. Mua ei yhtään huvita selitellä kuulumisia ja jotain merkityksettömiä yksityiskohtia elämästäni moneen kertaan. Asiat ovat niinkuin ne ovat, miksi niitä pitäisi selitellä. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti semmoinen tyhjänpäiväinen kysely (mikä tuo muovikassi on, milloin menet kaupunkiin, jne.) Kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi oikeasti sukulaisistani!

Mutta jos esimerkiksi sukulaisilla on tapana lähinnä vaan arvostella, nälviä, alistaa tms. niin kai sitä etäisyyttä nyt haluaa sellaiseen ottaa. Joillakin voi olla niinkin nimittäin.



Joskus joillakin sukulaisilla taitaa olla sellainen hassu luulo, että kun toi on mun sisko, serkku, täti tai ihan kuka sukulainen vaan, niin sille voin sanopa melkein mitä vaan, sukulainenhan se on. Väärin, ei voi.

nini eikö se ole väärin lapsiakin kohtaan? sukumme ei ole mitään alkoholistisakkia tms.

ap.

Sukuni on tosin pieni, eli lähisuvun muodostavat äitini ja veljeni. Äiti ei ole koskaan hyväksynyt minun tapaani elää. Olen opiskellut väärää alaa, makuni asumisen ym. suhteen on väärä, poliittinen kantani on väärä, missään, mitä teen hän ei näe muuta kuin negatiivista. Äitini käy kyllä katsomassa lapsenlapsiaan ja muistaa joka vierailulla tuoda hyvin pahansuovalla tavalla esille minun elämäntapani väärät valinnat.



Miksi pitäisin yhteyttä?

Ja en tunne olevani kamala, kun ei lapsenikaan tule tuntemaan sukuani. Onhan lapsillani miehen puolella sukua tarpeeksi.

En voi ajatellakaan, että veisin lapseni sinne arvosteltaviksi ja pieksettäväksi, niinkuin minua lapsena kasvatettiin.

Ihmisiä, jotka kohtelee toisia kuin lehmänkakkaa, niin miksi niitä pitäisi tavata ja yrittää unohtaa aiemmat kokemukset.

juoruja minusta. Ei sellaisten kanssa halua olla yhteydessä, tai jakaa elämäänsä.

Vierailija:

Mutta jos esimerkiksi sukulaisilla on tapana lähinnä vaan arvostella, nälviä, alistaa tms. niin kai sitä etäisyyttä nyt haluaa sellaiseen ottaa. Joillakin voi olla niinkin nimittäin.

Joskus joillakin sukulaisilla taitaa olla sellainen hassu luulo, että kun toi on mun sisko, serkku, täti tai ihan kuka sukulainen vaan, niin sille voin sanopa melkein mitä vaan, sukulainenhan se on. Väärin, ei voi.

Mulla nimittäin on sellainen tilanne, että jos itse en pidä välejä yllä siskoihini, ei kukaan ikinä -IKINÄ- soita mulle. Mulla on useampi sisko, ja he kyllä keskenään ovat yhteyksissä, mutta jostain syystä minut ovat jättäneet ulkopuolelle :(. Äidiltäni aina kuulen mitä kaikkea heille on sattunut, ja sitten äitini ihmettelee, että miten en asiasta tiedä. En viitsi sanoa hänelle että ei kukaan koskaan minulle soita- äitini luulee, että minäkin olen ns. " geimeissä mukana" . En ymmärrä mistä johtuu, ainoa syy, minkä keksin on se, että olen mennyt ns. hyviin naimisiin, eli olemme melkoisen varakkaita, ja muut siskoni eivät ole, kuten lapsuuskotimmekaan ei ollut. Ja ei, en todellakaan ole tullut ylpeäksi tms, ihan sama olen kuin aina ennenkin, mutta ehkä he sitten kokevat että olen nykyään ns. eri piireissä kuin he, ja katson heitä nenänvarttani pitkin. Jotain alemmuuskomplekseja tms. Tosi ikävä tilanne vaan, itse yritän soitella säännöllisesti, mutta jos en soita, niin minulle ei ikinä soiteta ja kerrota mistään -isoistakaan tapahtumista.

Toisaalta omia huonoja puolia on joidenkin vaikea itse huomata (tai ei haluta huomata). Kysy heiltä suoraan mikseivät pidä yhteyttä?

Asumme 500 km päässä näistä sukulaisista. Aikaisemmin soittelin ja tekstailin heille, pyysin käymään meillä ym. Koskaan sieltä ei kukaan tule meille vaikka monesti on kutsuttu, vaan aina miedän pitäisi mennä sinne. Monta vuotta jaksettiin olla se aktiivinen osapuoli, mutta nyt kesällä päätimme, että ei oteta kehenkään yhteyttä, vaan on heidän vuoronsa. Kas kummaa, KUKAAN ei ole soitellut meille, saati tullut käymään. Joten kai me sitten jatketaan tätä hiljaiseloa, koska ketään ei tunnu kiinnostavan meidän perhe ja kuulumiset :(

kyllä siinä on jotain muuta taustalla, enkä kyllä muuta keksi kuin tuo erilainen elämäntilanteeni nykyisin. Välit on menneet niin " onpas ilmoja pidellyt" -väleiksi, että ei ole helppoa nostaa ns. kissaa pöydälle. Tähän on vaan tyydyttävä. 19

siskoni ei ole pitänyt yhteyttä viiteen vuoteen. Kolmisen vuotta pidin yksipuolisesti yhteyttä mahdollisimman neutraalilla tavalla, mutta minulle ei ole vastattu kertaakaan.



Sitä ennenkin hänen suhtautumisensa meihin on ollut hyvin dramaattinen. Teki niin tai näin, se oli väärin päin :-/ Diagnoosini on, ettei hän ole päässyt menneistä yli ja ne ovat paisuneet suhteettomiin mittoihin hänen päässään. Sisarkateus on suurta, vaikka hän on tietoisesti pyrkinyt aivan erilaiseen elämään.



Suren tilannetta kovasti. Olen pyytänyt anteeksikin, mutta en tiedä, mikä on perimmäinen syy. Olen joskus miettinyt, että lapsettomuuden " ymmärtäisin" syyksi. Toivon yhä, että tilanne parantuisi. Pelkään, että jossain vaiheessa en enää kaipaa häntä.