reagoiko joku viime vauvassa olleeseen juttuun siitä pikkupojasta
jolla " monta rakkaita ihmisiä" arjessa. Ei ole lehteä täällä mut se oli joku nainen joka KEHUI sillä että 1vuotiaalla on anoppi esim niiin läheinen että hoitaa lähes päivittäin. Olivat jo kun lapsi oli vauvana leffassa, ravintolassa ja vaikka missä mihin huvitti mennä koska anoppi on niiiin ihana ja hoitaa. Kuulosti että sillä lapsella ei ole vain 1 äitiä joka läheisin vaan 2 tai peräti 3. En ikinä haluaisi että joku anoppi jatkuvasti hoitaisi vauvani, se on mun paikka olla lähellä eikä todellakaan tarkoitus juosta leffoissa ja kapakoissa kun on vauva kotona ja olla vielä YLPEÄ siitä. Ei vauvakaan voi siitä hyvin että ei oikein tiedä kuka nyt oikein on äiti. Nainen (äiti) ei edes ollut 20nen vaan ihan kypsässä iässä oleva nainen mutta ei todellakaan puhunut sen mukaisesti eikä ajatusmaailmaakaan ollut 30sen. Huh, sanon minä. On mullakin mahtava anoppi joka varmasti hoitaisi koska vain pyytäisin mutta se ei todellakaan ole hänen tehtävä, ja jos hän ei sitä itse tajuaisi niin ois mun tehtävä näyttää hänelle ja pitää lapseni puolta ja saada ymmärtämään että jokaisella on oma tehtävä, anopin paikka ei ole olla kakkosäitinä. Se on jo lapselle selvä oikeus että äiti on se lähin joka lähes aina läsnä.
Kommentit (38)
Mä olisin tosi tyytyväinen kun joku joskus hoitais lapsia, että pääsis johonkin ja sais hetken omaa aikaa tai yhteistä aikaa miehen kanssa
aivan, siinä se avainsana - JOSKUS. Se on ihan mahtava juttu ja mukavaakin jos joskus joku hoitaisi. Ei olekaan tarkoitus että lähes joka päivä joku hoitaa.
2ja3n kanssa, kyllä kai tuo lapsi tietää, kuka äitinsä on, vaikka mummin kanssa paljon onkin. Enemmän olisin huolissani noista lapsista, jotka jätetään heitteille.
kyllä minä itse sit olisin ylpeänä jos (toivottavasti) lapset ihania, hyvinkäyttäytyviä ja fiksuja ja voisin todeta että " tein tämän hyvin, kasvatin heistä kivoja nuoria" . Ei olisi samaa fiilistä jos tietäisin että joku anoppi siellä on ollut jatkuvasti mukana, ei silloin olisi tunnetta että " me kasvatettiin heidät miehen kanssa hyvin" .
Mistä sä tiedät, kuinka onnellinen se lapsi on, kun mummokin hoitaa? Ennenvanhaan mummot hoisivat paljonkin lastenlapsiaan, kun samassa pihapiirissä asuivat. Kyllä se äiti ehtii ihan tarpeeksi olemaan lapsensa kanssa, vaikka joskus leffassa/ravintolassa kävisivät. 2
Jos meillä mummi hoitaisi usein lastenlastaan, niin olisin tyytyväinen.
kun siitä mitä (oliko se 5nen) sanoi että kai lapsi tietää kuka on äiti. Ei se välttämättä niin helposti mene, lapselle voi tulla sekava olo jos on liian monta hoitajaa, on parempi että on yksi tai kaksi ns päähoitajaa.
Mä olin todella läheisissä väleissä lapsena mummojen ja mun kummitädin kanssa ja suurimman osan ajasta mitä muistan olenkin viettänyt jossakin muualla kuin kotona, mutta kyllä mä edelleenkin vielä näin vanhanakin koen että kyllä mun äiti on mut kasvattanut ja äiti on aina äiti, on vaan rikkaus kun on paljon rakkaita ihmisiä lähellä ja olen toisaalta surullinenkin että mun lapsilla ei tällaista mahdollisuutta ole kuin mulla on lapsuudessani ollut. (ja toki sitä omaa vapaa-aikaakin haluais ja ETENKIN aikaa kahdelleen miehen kanssa)
ap täällä, ei ole 1 lapsi. Mulla on itse asiassa 4 ja olen edelleen samaa mieltä tästä asiasta kun silloin kun eka syntyi. Mun tehtävä on olla päähoitaja mieheni kanssa.
Ikävä tiputtaa ap jalustaltaan, mutta ei se äiti todellakaan ole kaikki kaikessa. Tietysti jos kieltää lapselta kaikki muut läheiset aikuissuhteet, niin silloin äiti on koko maailma, mutta se ei todellakaan ole lapsen etu.
Itse olen aina ollut kateellinen niille kavereilleni, jotka ovat olleet isovanhempiensa kanssa niin läheisiä, että ovat esim. päivittäin tavanneet toisensa. Omat isovanhemmat asuivat kaukana, joten läheistä suhdetta ei päässyt muodostumaan.
toinen mummoni asui samassa talossa kun olin pieni, ja toisen luona vietin usein viikonloput. Mummolassa sain aina erityiskohtelua, huomiota ja herkkuja, itse halusin sinne mennä. Silti oma äiti oli kuitenkin rakkain, ja isä myös, ja tiesin että he päättävät minun asioistani. Harmi ettei meidän lapsilla ole nyt mummolaa lähellä, eivät saa täällä arjen keskellä sellaista jakamatonta huomiota osakseen kun minä pienenä.
Ihan kaikki viikonloput ja lomat olen hoidatettu mummeilla ja muuallakin ja myös pikkusiskonei....
Ollaan NIIN onnellisia että edes on hoidatettu... Oltais muuten jouduttu olla häiriintyneen äitini kanssa jatkuvasti ja teis millaisia meistä olis tullut...
Nyt sentään on oikea käsitys terveellisestä perhe-elämästä ja kunnon käytöstavat hallussa......
Että silleen!! Eli Iso kiitos mummeille jotka hoitaa välinpitämättömien i9hmisten lapset ihmisiksi!!!
Mitäs jos se jokapäiväinen hoito on esim. 2 h? Tuskin se lasta hämää.
Mun kavereilla on myös ollut se tilanne, että väitöskirjaprojektia ei voinut lykätä vuotta kauempaa. Niinpä äiti meni takaisin sen pariin kun lapsi oli noin vuoden. Isä ei voinut jäädä kotiin (myös väitöskirjan teon takia). Niinpä lapsen hoitajaksi kutsuttiin mummo, joka sitten oli joka arkipäivä 6-8 h lapsen kanssa sen vuoden. Ei ole ainakaan vielä osoittanut lapsi traumojen merkkejä (nyt kolme).
Mä en ymmärrä miksi lapsia tehdään jos niiden kanssa ei jakseta olla? Nykyajan vanhemmat ovat niin mukavuushaluisia, että lapsi pitää saada pois jaloista todella usein=joka päivä. Joskus on käsite, mitä tässä ketjussa ei ainakaan tunneta.
lapsenlapset ei näitä nykyajan mummoja liiemmin kiinnosta, kun ei omatkaan aiemmin. Nähdään mieluummin nätisti kammattuina kahvipöydässä pari kertaa vuodessa! Eli se siitä arjen avusta ja läheisyydestä. Oma napa on tärkein.
Vierailija:
Mä en ymmärrä miksi lapsia tehdään jos niiden kanssa ei jakseta olla? Nykyajan vanhemmat ovat niin mukavuushaluisia, että lapsi pitää saada pois jaloista todella usein=joka päivä. Joskus on käsite, mitä tässä ketjussa ei ainakaan tunneta.
Jokainen hoitaa mukelonsa, niinkuin parhaaksi katsoo. Olisin iloinen, kun joku joskus hoitaisi meidän lapsia.