Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
reagoiko joku viime vauvassa olleeseen juttuun siitä pikkupojasta
10.12.2007 |
jolla " monta rakkaita ihmisiä" arjessa. Ei ole lehteä täällä mut se oli joku nainen joka KEHUI sillä että 1vuotiaalla on anoppi esim niiin läheinen että hoitaa lähes päivittäin. Olivat jo kun lapsi oli vauvana leffassa, ravintolassa ja vaikka missä mihin huvitti mennä koska anoppi on niiiin ihana ja hoitaa. Kuulosti että sillä lapsella ei ole vain 1 äitiä joka läheisin vaan 2 tai peräti 3. En ikinä haluaisi että joku anoppi jatkuvasti hoitaisi vauvani, se on mun paikka olla lähellä eikä todellakaan tarkoitus juosta leffoissa ja kapakoissa kun on vauva kotona ja olla vielä YLPEÄ siitä. Ei vauvakaan voi siitä hyvin että ei oikein tiedä kuka nyt oikein on äiti. Nainen (äiti) ei edes ollut 20nen vaan ihan kypsässä iässä oleva nainen mutta ei todellakaan puhunut sen mukaisesti eikä ajatusmaailmaakaan ollut 30sen. Huh, sanon minä. On mullakin mahtava anoppi joka varmasti hoitaisi koska vain pyytäisin mutta se ei todellakaan ole hänen tehtävä, ja jos hän ei sitä itse tajuaisi niin ois mun tehtävä näyttää hänelle ja pitää lapseni puolta ja saada ymmärtämään että jokaisella on oma tehtävä, anopin paikka ei ole olla kakkosäitinä. Se on jo lapselle selvä oikeus että äiti on se lähin joka lähes aina läsnä.
Kommentit (38)
Olette eri mieltä, mutta kummankaan ei voi sanoa olevan oikeammassa. Lapsen kannalta ei liene eroa tasapainoiseksi kasvamisessa sillä, onko läheisiä hoitajia yksi vai monta, kunhan on _ainakin_ se yksi.
Vierailija:
kyllä minä itse sit olisin ylpeänä jos (toivottavasti) lapset ihania, hyvinkäyttäytyviä ja fiksuja ja voisin todeta että " tein tämän hyvin, kasvatin heistä kivoja nuoria" . Ei olisi samaa fiilistä jos tietäisin että joku anoppi siellä on ollut jatkuvasti mukana, ei silloin olisi tunnetta että " me kasvatettiin heidät miehen kanssa hyvin" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä oo ainakaan omassa elämässä huomannut erityistä sekavuutta sen suhteen, kuka on äiti ja kuka mummi ja kuka vielä isäkin ja isoveli, joka myös kasvatti omalla tavallaan kun on mua niin paljon vanhempi ;)
Nyt kun ikää on 6-v, niin on ihan katsella, miten kiintynyt poikani on mummoon. Tyttö taas ei ole samalla tavalla. Kumpikin on minuun kiintynyt, kuten myös isäänsä, jota tapaavat joka toinen vkl. Kyllä mä uskon, että pääpointti on siinä, että hoitaja on sama, tuttu, turvallinen aikuinen. Eli meillä äiti, isä tai mummo. Ei heitä ole kierrätetty muilla sukulaisilla.
Vierailija:
Mä en ymmärrä miksi lapsia tehdään jos niiden kanssa ei jakseta olla? Nykyajan vanhemmat ovat niin mukavuushaluisia, että lapsi pitää saada pois jaloista todella usein=joka päivä.
Ja kouluikäisenä äiti vietti kaikki kesälomansa toisessa mummolassa. Samantyyppisiä kokemuksia ollut monilla muilla tuntemillani ihmisillä: ennen oli lyhyemmät äitiys- ym. vapaat, ja piti palata töihin (maatilojen asukkaista puhumattakaan). Tarhoja ei ollut samalla tavalla kuin nyt, joten mummo tai naapurintäti hoisi. Ei se mummoilla hoidattaminen mikään viimeaikojen keksintö ole.
Lapsella saattaa olla pahimmassa tapauksessa luottamussuhde vain yhteen ainoaan ihmiseen -äitiin. Aiemmin perhepiiri oli laajempi, oli isoäidit, isoisät, tädit ja monet muut sukulaiset, monesti naapuritkin, mukana joka päiväisessä arjessa. Isommat sisaruksetkin hoivasivat enemmän pienempiään. Tämä oli myös turvallista, jos äidille vaikka sattui jotain, ei lapset jääneet tyhjän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sitä, että mummu on ollutkin parempi kasvattaja kuin äiti tai sitä että tarvittaessa vuonna 1972 mummu katsoi lapsia kun äiti kävi kaupassa tms. Ja siinä mun lauseessa oli vielä se sana JOSKUS! Mä olen kyllä sitä mieltä, että me nykyajan vanhemmat emme vietä tarpeeksi aikaa omien lastemme kanssa.
Ymmärrän kyllä, että olet uupunut, mutta älä käännä aina asioita itsellesi positiiviseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mä olen kyllä sitä mieltä, että me nykyajan vanhemmat emme vietä tarpeeksi aikaa omien lastemme kanssa.
Se oli kuule hyvätuloisten porvarisperheiden juttua se kotiäitiys, ja silloinkin oli usein kotiapulainen tai lastenhoitaja mukana, ja lapset saivat näkyä mutteivät kuulua. Usein jos oli paljon lapsia heistä vanhemmat hoisovat nuorempia vanhempien tehdessä töitä ja kotihommia (pyykin pesua käsin, vedenhakua jne). Työviikko oli pidempi ja lomia vähemmän. Sata vuotta sitten ei äitiyslomaa edes tunnettu, eikä ne vanhempainvapaat vielä 60- ja 70-luvuillakaan olleet nykyisenveroisia ja hoitoonhan se lapsi sitten lykättiin, sinne minne nyt sattui saamaan.
Herää ja riisu ne nostalgia-lasit silmiltäsi. Nykyisin äideillä ja isilläkin on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan viettää aikaa lastensa kanssa.
30 ei jatka tätä keskustelua enää. Ja olen töissä tällä hetkellä... Mulle on periaatteessa ihan sama mitä kukin tekee. Ja toistan yhä edelleen, että ette näköjään ymmärrä niin yksinkertaista sanaa kuin JOSKUS. Minulla ei ole nostalgialaseja silmillä, enkä ole uupunut vaan aivan tyytyväinen tähänhetkiseen tilanteeseen. Mummut ja papat hoitavat JOSKUS meidänkin lapsia mikä on ihana asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisaikaan vain hyvin varakkailla ihmisillä oli mahdollisuus olla lastensa kanssa pitkiä aikoja päätoimisesti. Esimerkiksi monen meidän isoäidin aikaan lapset kulkivat mukana joko talon töissä ja tekivät myöskin oman osansa töistä. Hoitajina sitten saattoi olla vielä erikseen mummoja tai muita kylän naisia. Jos taas oma äiti sattui olemaan se piika, niin kyllä silloin lapset kirmasivat aika lailla oman onnensa nojassa pihoilla.
Kaupungeissa naiset olivat myös töissä tehtaissa ja kaupoissa. Naapurin täti katsoi hieman perään ja tehtailla saattoi olla omia seimiä. Ei kellään ollut varaa jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi.
Tää kotona kolmevuotiaaksi -ihannehan vakiintui vasta 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Nyt on taas sellainen tilanne, että erityisesti vähavaraisilla on mahdollisuus hoitaa lapsiaan kotona, koska yhteiskunnan avustukset ja tuet eivät ole välttämättä kovin paljoa pienemmät kuin palkat.
Eiköhän se nyt ole tärkeintä, että lapsi on hyvässä hoidossa ja hänellä on useita rakastavia hoitajia.
Päiväkodin virikehoito on MUST mutta jos joku tuulettaa sen puolesta, että haluaa ja yrittää olla itse lapsiensa kanssa mahdollisimman paljon niin paskaa sataa niskaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et näytä ymmärtävän että ei ne lapset (etenkään) ennen aikaansa 100 % ole äidin hoivissa viettäneen.
Opetelkaa nyt hyvä ihme sisäistämään lukemanne. 30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja
Vierailija:
tarvittaessa vuonna 1972 mummu katsoi lapsia kun äiti kävi kaupassa tms.
Eli viitaat siihen että ennen oli paremmin ja ennen äidit viettivät aikaa lastensa kanssa enemmän.
olin perhana 24/7 lapseni kanssa. Voi, miten kiitollinen olisinkaan ollut, jos olisin voinut välillä käydä mieheni kanssa syömässä rauhassa!
On vaikea kuvitella, että kyseinen äiti kävisi miehensä kanssa yhtä, tai kahta kertaa useammin viikossa ulkona.
Ystäväni vanhemmat asuvat saman kotipihan piirissä, joten lapset ovat olleet vuoroin kummassakin kodissa. Lapset ovat silti aina tienneet, kumpi on heidän kotinsa ja ketkä ovat heidän vanhempiaan.
Tuskin se lapsi siellä mummolassa päivittäin on, kummankin vanhemman ollessa töissä, jolloin aika lapsen kanssa jää vähiin.
kärryillä siitä, mistä jutusta te puhutte, niin voin kyllä olla melko varma, ettei lapsen kiintymyssuhde omiin vanhempiin ole vahinogoittunut. On totta, ettei aivan sylivauvaa olisi syytä jättää hoitoon toistuvasti, sillä tämä rikkoo lapsen turvallisuudentunnetta ja saattaa saada lapsen mielessä aikaan virheellisen kuvan hylätyksi tulemisesta. Juuri tästä samasta syystä suositellaan kotihoitoa alle kolmivuotiaille lapsille, sillä pääsääntöisesti kolmevuotiaat osaavat jo käsitellä eroamista vanhemmistaan esimerkiksi puheen keinoin ja hahmottamalla aikaa siten, että ymmärtävät että vanhemmat kyllä palaavat hakemaan.
Itse kasvatustieteen maisterina ja kahden pienen lapsen äitinä olen myös pyöriskellyt näiden asioiden parissa. Haluan hoitaa lapseni kolmivuotiaiksi kotona, mutta ilolla tarjoan lapsille mieheni ja itseni lisäksi muitakin pysyviä ja turvallisia aikuiskontakteja, kuten isovanhemmat, tädit ja sedät. Turvalliset aikuiset ovat lapsen elämässä mittaamattoman arvokas voimavara: koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu esim. vanhemmille ja vain jo senkin vuoksi on hyvä, että lapsella on muitakin turvallisia aikuisia olemassa.
Hyvä äiti ei ole äiti, joka on väenvängällä 24/7 lapsiensa kanssa. Hyvä äiti on äiti, joka isän ohella kantaa luonnollisesti päävastuun kasvatuksesta ja hoidosta, mutta ei omi lasta itselleen niin, ettei lapsi saa luotua muista aikuiskontakteja. Myös vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa, tämähän on päiv' n selvä asia.
Kun se on nimenomaan niin, että nykyisin usein asutaan kaukana isovanhemmista, jolloin välit jäävät etäisiksi. Ennen asuttiin samassa pihapiirissä tai jopa samassa talossa, jolloin kaikki hoitivat niitä lapsia.
Vierailija:
Mä en ymmärrä miksi lapsia tehdään jos niiden kanssa ei jakseta olla? Nykyajan vanhemmat ovat niin mukavuushaluisia, että lapsi pitää saada pois jaloista todella usein=joka päivä. Joskus on käsite, mitä tässä ketjussa ei ainakaan tunneta.
Alue: Aihe vapaa
että kuka ne lapset on kasvattanut jos niistä tulee hyvinkäyttäytyviä ja kunnollisia. Senkö takia niitä lapsia tehdään että voidaan olla ylpeitä tuloksesta; että ihan itse kasvatin, ja hymistään tekopyhästi.