Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nostan hattua teille kotiäidit! Miten ihmeessä jaksatte?
09.12.2007 |
Oon ollut nyt 5päivän vapaalla kotona kahden vilkkaan pojan kanssa (2 ja 5v) ja täytyy sanoa että en koskaan rankan työviikonkaan jälkeen perjantai-iltana ole yhtä poikki kuin nyt. Toki lisänä vielä se että lähes koko ajan ollut hirvee ilma ulkona, joten ulkoilemaan ei ole päässyt kuin pieniä hetkiä kerralla ja muutenkin aika mennyt neljän seinän sisällä.
Nyt taas huomaan että vaikka rakastankin lapsiani yli kaiken, rakastan myös työtäni ihan oikeasti ja sitä kaikkea mitä se minulle antaa raskaista vastuista huolimatta.
Eli kaikista ei kyllä kotiäideiksi olisi, minusta ei ainakaan.
Siispä nostan hattua teille jotka sitä teette ja vielä nautitte siitä, teette arvokasta työtä!
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona ollessa lapsille muodostuu tietynlainen päivärytmi ja rutiinit (kuten myös parhaimmassa tapauksessa päivähoidossakin), jotka tasapainottavat lapsia kummasti. Sen sijaan sinun " yllättävä" viikon kotonaolo on selkeä poikkeus tavallisesta arjesta, joten lapset ovat todennäköisesti rauhattomampia kuin olisivat silloin, jos olisit AINA kotona. Siksi mielestäni kotiäitinä oloa ei voi verrata viikon " kauhulomaan" kotona.
Itse taas en " uskalla" lähteä töihin, kun pelkään, että sen jälkeen en ehdi enää hoitaa kotia, lapsia, ystävyyssuhteita jne. Eli itse henkilökohtaisesti koen kotiäityiden huomattavasti helpompana.
Kotiäitinä on helpompaa, saa tehdä kaiken omassa tahdissa. Työssäkäyvänä on illalla rättiväsynyt, ja pitäisi jaksaa olla lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tässä joskus tuntuu ympyrät aika pieniltä mutta silloin yritän sitten aktiivisesti taas etsiä aikuisseuraa itselleni. Tai lähden illalla johonkin kun mies tulee kotiin. Kaipaan kyllä työelämääkin mutta en jaksa uskoa että se varsinaisesti arkea helpottaisi.
Esikoinen on 3v ja ollut tarhassa 1v asti, nyt odotellaan toista lasta ensi vuoden alusta. Jäin kotiin jo 4kk ennen laskettua aikaa, syystä että olin väsynyt ja huonovointinen ja koko koti rumba meni aivan jumiin ja sekaisin.
Nyt oltuani 2kk kotona, olen aivan täysin eri ihminen. Esikoisenkin kanssa elämä on paljon rauhallisempaa. Kiukutteli ja teki paljon tuhmia, varmasti oireili siihen etten jaksanut leikkiä ja tehdä asioita hänen kanssaan. Oli aina kiire tai sitten nukuin kun voin pahoin.
Ollaan oltu todella köyhiä tämä väliaika, mutta perhe-elämän laatu on noussut moninkertaisesti. Minusta on ihanaa touhuta päivät esikoisen kanssa ja laittaa rauhassa ruokaa valmiiksi kun isukki tulee töistä. Ennen oli aina kauhea kiire ja nälkä ja kiukuttelu kotona. Nyt nukutaan aamulla rauhassa, isukki lähtee töihin me jäämme esikoisen kanssa aloittamaan rauhassa päivää- mitä sitten teemmekään!
Olen siis täysin onnellinen pikkuvaimo!! vaikka köyhä sellainen olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut työorientoitunut äiti. Niinsanottu uraäiti, joka työkseen matkustaa paljon ja työaikaa ei ole olemassakaan (paitsi paperilla jossain).
Nyt olen ollut kuukauden sairaslomalla ja kohta alkaa äitiysloma. Hoidan kodin ja hyperaktiivisen lapsen näiden supistusten ohella. Mies töissä lähes aina, eli sieltä ei apuja tule.
Mutta on tämä leppoisaa. Ei tarvitse joka ikinen aamu nousta 5.45 ja syöksyä ties minne päin maailmaa, vieden ensin lapsi päiväkotiin. Kaupassa voi käydä päivällä, pyykit voi pestä päivällä. Ihanaa.
Kyllä se melko kuluttavaa oli lähteä aamukuudelta lentokentälle ja palata klo 23 kotiin kun lapsi jo nukkuu. Ja taas nousta aamulla 5.45 viedäkseen lapsen hoitoon ja itsensä töihin, ties minne sinä päivänä.
Töitä on erilaisia. Siitä se johtuu.
Etkö sitten tiennyt tuota, kun perustit perheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin siitä, joskin se oli rankkaa.
Mutta tämä on leppoisampaa. En tiedä nautinko tästä kovin montaa vuotta kun olen tosiaan melko työorientoitunut ihminen ja pidän kansainvälisestä työstä.
Mutta kuten sanoin, ehdottomasti helpompaa ja leppoisampaa on olla kotona.
14
olen ollut vuosia kotiäitinä, joten tiedän mistä puhun. Oli ihanaa tehdä asiat rauhassa, ja oli aikaa itselle, miehelle ja lapsille. Nyt ei ole enää aikaa, pelkkää kiirettä ja väsymystä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehtyä omiakin juttuja kun lapset nukkuvat päivällä tms. Mut sit kun on päivät töissä niin ei ole edes sitä " omaa aikaa" ja vielä se että kun on ensin 8 tuntia kotoa pois töissä niin ihan samat kotityöt odottaa tekijää, mutta kotiäitinä niitä hommia voi tehdä pitkin päivää.
Vierailija:
Itse taas en " uskalla" lähteä töihin, kun pelkään, että sen jälkeen en ehdi enää hoitaa kotia, lapsia, ystävyyssuhteita jne. Eli itse henkilökohtaisesti koen kotiäityiden huomattavasti helpompana.
Kotityöt ei minnekään työpäivän aikana häviä. ne vaan hoidetaan kiireessä työpäivän PÄÄLLE tai viikonloppuna.
kokemusta työäitiydestä ja moiseen oravanpyörän en ikinä taaperoikäisten kanssa suostuisi. alati kiirettä, huonoa omatuntoa töistä, kodista, lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitinä oli helpompaa. Nyt päivät ovat megapitkiä ja jatkuvasti väsyttää, eikä aika tahdo riittää mihinkään. Omaa aikaa ei ole ja aika miehenkin kanssa on vähäistä ja pääosin sitä on viikonloppuisin.
Enkä valita. Ihan hyvä, että on töitä ja saa palkkaa. Ihan hyvä ettei ole taloudellisesti tiukkaa. Mutta kyllä kotona oli helpompaa :)
Alue: Aihe vapaa
Minusta työssäkäynti on ollut paljon uuvuttavampi yhdistelmä lasten kanssa.