Kertokaa miksi EI kannata ruveta yrittämään kolmatta lasta?
Meillä on ihanat tyttö ja poika, 5- ja 3-vuotiaat. Olen aina ollut sitä mieltä, että tässä tämä nyt on, meidän perhe on täydellinen juuri näin. Mutta viime aikoina on vauvakuume alkanut nostaa päätään...
Auttakaa hyvät naiset kitkemään tämä hourailu kolmannesta pois!
Kommentit (29)
Mutta meilläkin haaveillaan kolmosesta, ja yritys alkaa ensi kuussa..
Meillä 5 ja 2 vuotiaat.
Koitin lukea noita kommentteja että miksi EI pitäisi ja kaikki tuntui niin mitättömiltä pikku seikoilta?? :0 vaikka faktaa oli varmasti mukana.. kun kuume iskee siihen ei auta mikään muu kuin pikku kolmonen..
Aijai, olisi ihanaa olla jo raskaana.
En odota että elämä on aina ruusuilla tanssimista 3 lapsen kanssa, ei se ole aina kahdenkaan :)
Lapset pitää tehdä yksi kerrallaan.. voipi olla että se kuume iskee vielä kolmosenkin jälkeen... ja taas ja taas ja taas :)
Sen verran realistinen kannattaa kuitenkin olla että uutta vauvaa suunnitellessa perheessä on muuten asiat kunnossa ja leipää pöydässä kaikille entisillekkin.
ja elämä on aivan ihanaa! pikkuinen on täyttänyt vuoden, enkä ole hetkeäkään lapsen tuloa harmitellut. mieskin joutuu ottamaan ihan eritavalla osaa lasten hoitoon nykyään... sanoi muuten tänään, että tämän vesselin kanssa puuhailusta osaa vasta nauttia, noitten vanhempien kanssa on ollut kuulemma niin pihalla koko ajan.
tähän vaikuttaa varmaan sekin, että tokan lapsen syntymän jälkeen käytiin läpi todella rankka aviokriisi. nyt elämä on kuitenkin " yhtä juhlaa" .
Sori, ei vaan oo yhtään todellista syytä jättää sitä kolmatta (tai neljättä...) tekemättä!
ap. joka päivystää vielä jonkin aikaa
jos yhtään arvostaa omaa aikaa, niin sitten ei kannata varmaan tehdä kolmatta. Jos lapset riittävät elämän sisällöksi, niin sitten sen kolmannen voi tehdä.
Tämän eron olen huomannut kaveripiirissä, miten he ovat sen kolmannen lapsen ottaneet.
kyllä kolmen lapsen kanssa mahtuu tavalliseen autoon ja pystyy liikkumaankin suht vaivattomasti
ja vaatteisiinkaan ei mene tuhottomasti rahaa jos on ennestään tyttö ja poika niin samahan se on silloin kumpi sieltä tulee kun vaatetta jo on...
Tappeleehan ne joo, mutta tappeleehan ne kaksikin. Ja onpahan aikuisena sitten sukua ja perhettä....itselleni oma sisar huipputärkeä vaikka onkin 10v nuorempi, mitä se sitten onkaan jos on pienmpi ikäero? Siis parhaimmillaan, eihän kaikki tietysti tule toimeen välttämättä..
ja meillä on neljä, en koe elämää sen hankalammaksi kuin kahdenkaan kanssa, omaa aikaa ei ole esikoisen syntymän jälkeen hirveesti ollu, mies tuli tosissaan mukaan lastenhoitoon juuri kolmannen myötä, parisuhde aikaa vietämme kotona kun lapset nukkuu, vaikka pienen tovin vällyjen välissä jos ei muuten :D
turha elämää on pelätä, luulen että se parisuhde kariutuisi joka tapauksessa jos on kariutuakseen olipa lapsia kolme tai ei ollenkaan.
nimim. ei vieläkään valmis sterilisaatioon
Molemmilla puolensa. Kunhan muistat että kaikella on hintansa. Kun luovut jostain, saat uutta tilalle. Mutta päivän ja elämän pituus on aina sama.
Jos siihen mahtuu 3 lasta. Jotain muuta mahtuu vähemmän.
Kahden kanssakin on hyvä. Miksi ahnehtia? Eikö niiden kahdenkin kanssa olisi työsarkaa.
Lue niille. Ole niille läsnä. Elämäsi ja heidän elämänsä laatu paranee.
+sisarukset nauttivat toisistaan
+isot perheet on kivoja
+kunhan lapset kasvaa, niin sitten helpottaa ja voi olla tyytyväinen että hankki sen kolmannen
-joskus on hermo tiukalla noiden kahdenkin kanssa, tosin sekin on oma asennekysymys ja osaan handlata sen
-mies tekee pitkää päivää, olen käytännössä yksinhuoltaja kaikki arkipäivät
-asumme ulkomaille eli todella kaukana sukulaisista ja muusta avusta
-synnyttäminen tässä maassa vai missä? Jos muualla, niin sinne on lähdettävä jo 6vkoa ennen la:ta ja mies jäisi tänne siksi aikaa.
-arki mutkistuisi vauvan myötä
Jotenkin tuntuu, että jos jätän kolmannen tekemättä, niin kadun sitä sitten, kun lapset on isoja. Ainakin näin anoppi väittää ja pelkään että se on totta. Hänellä itsellä on tyttö ja poika ja nyt se suree sitä, että koskaan hankkinut useampaa lasta.