Kun möhlii töissä kunnolla, miten pystyä jatkamaan?

Eli olen muninut täydellisesti töissä. Tosin en nyt ihan yksin ole syyllinen, mutta päävastuullinen ja syyttävä sormi osoittaa ja tulee osoittamaan minuun. Sain väärää tietoa, enkä pureutunut saamaani informaatioon tarpeeksi tarkasti, ja siksi tein töitä väärän tiedon pohjalta ja raportoin tuon eteenpäin, ja sitä kautta loppukäyttäjälle meni katteettomia lupauksia sekä johdolle. Tästä seurauksena taloudellista tappiota ja viivästymiä. Voin toki selittää ja selittää, että myös muissa on vikaa, koska a) eivät kertoneet asiasta ajoissa ja b) kukaan ei kyseenalaistanut toimintaa aikaisemmin (eli ne joiden tehtävä valvoa). Silti minä tulen olemaan suhteellisen uutena työntekijänä pääsyyllinen.



Mahaa sattuu ja olen kelannut ja kelannut sitä, mikä virhe on missäkin välissä tapahtunut. Minua voi syyttää, etten keskittynyt asiaan tarpeeksi kokoon nähden ja lisäksi en ollut tarpeeksi tiiviisti kyselemässä asiasta muilta asianosaisilta vaan luotin vanhaan ja ylimalkaiseen informaatioon. Toisaalta muutkin asianosaiset ovat vastuussa asioista, eikä homma voi niin mennä, että muut menee laput silmillä ja ignooraa minut täysin.



En tiedä, miten uskallan mennä töihin maanantaina. Tämä ongelma selvisi loppuviikosta ja olin aivan horkassa perjantaina töissä. Tein lähinnä korjaavia toimenpiteitä, mutta tiedän, että tästä tulee vielä paljon sanomista jälkikäteen. Luultavasti selvittely alkaa maanantaina tai sitten ei. Ei hajuakaan, kuinka isosta ongelmasta on oikeasti kyse, koska en tiedä, millaisia ongelmia työyhteisössä on aikaisemmin ollut ja miten niistä on selvitty. (tyyliin, onko samaa tapahtunut myös muille vuosien saatossa vai onko tämä ainutkertaisen paha juttu)



Miten jaksaa maanantai? Miten pystyä ottamaan kaikki paska vastaan? Saanko tästä hyvästä potkut? (tosin ei taida olla mahdollista...) Ehkä minulle tehdään joku koulutussuunnitelma, jotta selviän työstäni? (olenkin luullut osaavani) Tekisi mieli hautautua peiton alle ja hakea pitkä sairasloma. Olla kohtaamatta niitä ihmisiä koskaan enää... Eipä sekään taida silti ratkaisu olla.