Miehet, onko vaimonne teidän mielestänne se kaikkein kaunein?
Koska mä ajattelen edelleenkin lähes 10 vuoden yhdessäolon jälkeen, että mun mies on komein mies mitä maa päällään kantaa. On kyllä oikeastikin aika komea, vaikka kyllä niitä vikojakin löytyy kun läheltä katsoo.
Mutta silti vaikka sitä näkee välillä tosi hyvännäköisiä miehiä, en osaa ajatella että olisivat kuitenkaan paremmannäköisiä kuin mieheni. Elävätkö kaikki pariskunnat samalla tavalla kuplassa, kuin minä? Naisetkin voivat vastata pitävätkö myös omaa miestään maailman komeimpana.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaalisuus on ihan todellinen asia, mutta jos aseksuaali pariutuu, voi suhteen toinen osapuoli todella huonosti.
Mitä se haittaa? Sen toisen osapuolen täytyy vain sopeutua. Kyllä sopeutuu jos oikeasti rakastaa toista.
Viimeksi puoli tuntia sitten pysähdyin ihastelemaan vaimoni kauneutta.
Kaunis hän on ja usein sanon maailman kauneimmaksi.
Ei todellakaan ole maailman kaunein. Kaunis kylläkin. On maailman rakkain minulle.
Assburger kirjoitti:
Viimeksi puoli tuntia sitten pysähdyin ihastelemaan vaimoni kauneutta.
Kaunis hän on ja usein sanon maailman kauneimmaksi.
Ihana Mies ❤️
Kysymykseen: No ei. Mutta joku missitissi voisi olla niin rasittava, että tulisi aivovaurio heti.
Ei kukaan ole kaunein, riippuu niin hetkestä. Vaimoni on paras.
Mun korvaan tää kuulostaa vähän lapselliselta. Mä ajattelen aika epäromanttisesti logiikan kautta ja sanon, että aina on kauniimpia ja rumpempia ihmisiä. Eikö se riitä, että toinen viehättää niin ulkoisesti kuin sisäisestikkin? Pitääkö sitä oikeasti romantisoida, että on MAAILMAN kaunein tai KAIKKEIN ihanin?
rakkaus sokaisee. Oma kulta näyttä maailman ihanimmalta vaikkei sitä muiden mielestä olisi.
vähän sama kuin äiti pitää omaa lastaan maailman kauneimpana.
Assburger kirjoitti:
Viimeksi puoli tuntia sitten pysähdyin ihastelemaan vaimoni kauneutta.
Kaunis hän on ja usein sanon maailman kauneimmaksi.
Oi olen niin kateellinen. Olisipa mulla tuollainen mies
Vieläköhän ap luulee, että täällä on miekkosia?? 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Mä olen taas eri mieltä kuin isäsi. Sopivia voi olla monia, mutta sitten kun ihastuu johonkin, ja siitä tulee kaikista kaunein ja lopulta hänet valitsee itselleen "omakseen", niin se pysyy sellaisena :)
quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 00:53"]
Haluaisin siteerata isääni, äidilleni hän sanoi näin:"Sinä et ole maailman kaunein. Etkä ole maailman mukavin. Mutta minulle olet maailman sopivin!"
Keskustellaan siitä pysyvyydestä parinkymmenen vuoden päästä uudelleen...
Kysyin mieheltäni olenko hänestä maailman kaunein.
Alkoi kierrellä kysymystä. Sanoin että vastaa kysymykseen. Ei vastannu.
Sille puhu jostain et en tykkää tuommoisista prinsessajutuistaa ja vertas johonki kerro kerro kuvastin ken on maassa kaunein.
Voi vi***!
Ei oo nyt rakastettu olo.
Itse rakastan miestäni niin paljo et hän on komein tottakai.
Koitin selittää että kysymys on tunteesta eikä siitä kuka on jonku v****n peilin mielestä kaunein.
Minusta aito rakkaus on sitä et kumppani on kaikkein kaunein tai komein. Ja kaikin puolin ihanin.
Voi kumpa mulla olisi mies joka tuntee samoin kuin minä..
Meillä ei taida olla niin vaan miehen tunteet ei ole tarpeeksi vahvat.
Eikä oo eka kerta kun joudun pettymään hänen tunteiden ilmenemiseen tai oikeastaan tunteiden ilmenemisen puutteeseen.
Ei hän aikonaan sanonu ees et rakastaa mua. Sitäkin sanaa piti pyydellä että sai sen kuulla.
Ja aikasemmin kieltäyty naimisiinmenosta ettei ikinä haluu mennä ja minä halusin, siitäki pitäny vääntää.
Kumpa olis parempi mies joka oikeesti tuntee samoin ku minä.
Ei vaan jaksas erota ja repiä taas kerran itteä hajalle.
Pitääkö tyytyä tämmöseen paskaan.. mä en jaksa.
Nyt ollaan kihloissa mutta mitä merkitystä kun sekin oli taistelun takana kun mies ei ees halunnu naimisiin kunnes olin eroomassa siitä ja puhuin sen naimisiinmenon kannalle.
Miks mulla ei oo miestä jolta saa ton kaiken ihan luonnostaan pyytelemättä ja vääntämättä.
Ei ihme että ihastuin toiseen, ehkä siksi kun en saa tässä suhteessa mitä tarvitsen.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin siteerata isääni, äidilleni hän sanoi näin:"Sinä et ole maailman kaunein. Etkä ole maailman mukavin. Mutta minulle olet maailman sopivin!"
Hirveen julmasti sanottu. Hyi. Kenkää sais mies joka noin mulle sanois
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 00:49"]
Entä jos naisesi kysyy sinulta suoraan, että onko hän kaikista kaunein silmissäsi, mitä vastaat?
Pitäisin niasta naiivina, jos tuollaista kyselisi. Ei niitä prinsessasatuja nyt niin todesta pitäisi ottaa.
Mitä tekemistä sillä on prinsessojen tai satujen kanssa
Ei todella, eikä koskaan ole ollutkaan. Asiaa toki kompensoi paska luonteensa.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin mieheltäni olenko hänestä maailman kaunein.
Alkoi kierrellä kysymystä. Sanoin että vastaa kysymykseen. Ei vastannu.
Sille puhu jostain et en tykkää tuommoisista prinsessajutuistaa ja vertas johonki kerro kerro kuvastin ken on maassa kaunein.
Voi vi***!Ei oo nyt rakastettu olo.
Itse rakastan miestäni niin paljo et hän on komein tottakai.
Koitin selittää että kysymys on tunteesta eikä siitä kuka on jonku v****n peilin mielestä kaunein.Minusta aito rakkaus on sitä et kumppani on kaikkein kaunein tai komein. Ja kaikin puolin ihanin.
Voi kumpa mulla olisi mies joka tuntee samoin kuin minä..
Meillä ei taida olla niin vaan miehen tunteet ei ole tarpeeksi vahvat.
Eikä oo eka kerta kun joudun pettymään hänen tunteiden ilmenemiseen tai oikeastaan tunteiden ilmenemisen puutteeseen.
Ei hän aikonaan sanonu ees et rakastaa mua. Sitäkin sanaa piti pyydellä että sai sen kuulla.
Ja aikasemmin kieltäyty naimisiinmenosta ettei ikinä haluu mennä ja minä halusin, siitäki pitäny vääntää.Kumpa olis parempi mies joka oikeesti tuntee samoin ku minä.
Ei vaan jaksas erota ja repiä taas kerran itteä hajalle.
Pitääkö tyytyä tämmöseen paskaan.. mä en jaksa.Nyt ollaan kihloissa mutta mitä merkitystä kun sekin oli taistelun takana kun mies ei ees halunnu naimisiin kunnes olin eroomassa siitä ja puhuin sen naimisiinmenon kannalle.
Miks mulla ei oo miestä jolta saa ton kaiken ihan luonnostaan pyytelemättä ja vääntämättä.
Ei ihme että ihastuin toiseen, ehkä siksi kun en saa tässä suhteessa mitä tarvitsen.
Vai onko mun mies niin tyhmä ettei tajunnu kysymystä. VOIKO joku olla niin tyhmä?
Voiko joku taulapää oikeesti käsittää kysymyksen väärin. Jos on niin idiootti et luulee et kyse on vaan itseriittoisesta pinnallisuudesta eikä toisen tunteista?
Tässä on kaks vaihtoehtoo, joko se ei rakasta tai on idiootti
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan ole mieheni mielestä maailman kaunein. Aivan kuten ei hänkään ole mun mielestä maailman komein.
Kyllä mä pitäisin miehen arvostelukykyä jo vähän alentuneena, jos hän väittäisi silmät kirkkaana, että olen kauniinmpi kuin Heidi Klum tai vaikkapa Scarlett Johansson.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joku nainen olisi mieheni mielestä kiinnostavampi aivan kuten mieheni on mielestäni kiinnostavin ihminen maailmassa, ainoa, jonka, ja jota, haluan.
Hyi suhteenne kuulostaa painajaiseltani.
Olen ihan wïtun akateeminen 30-vuotias nainen johtavassa asemassa. Haluan olla mieheni silmissä kaunein, ihanin ja haluttavin.
Ainakin mun vaimo on maailman ihanin, vaikka hänessä on vähän wt-piirteitä, ja on hieman erikoinen persoona. En vaihtaisi omaa rakastani keneenkään, hän on just se oikea.