Mistä tietää mikä on totuus?

rohkaisisin ap:tä ja muitakin mietiskeleviä etsimään itsestään vastauksia, keskustelemaan täällä ja muuallal. Älkää hyväksykö valmiina annettuja vastauksia.



Oman itsensä ja paikkansa pohdiskelu on osa ihmisenä olemista. Lukekaa esim. Esko Valtaojan teoksia, ne ovat helppolukuisia ja käsittelevät ihmistä maailmankaikkeudessa.



Avatkaa rohkeasti mielenne uusille ajatuksille!

Hyvin sanottu.

Itsetutkiskelu on paras lahja jonka itselleen voi antaa...

Lisäksi perehtyminen maailman asioihin on erittäin suuri hyve.



t. 44

Taivaaseen kelpaavat vain täydelliset. Miten siihen täydellisyyteen päästään on ihminen keksinyt ovelan ratkaisun. (Tutustu uhrauksen historiaan) Oma lapsi, esikoinen joka on oltava poika, on täydellinen veriuhri. Esikoisia uhrattiin jumalalle /jumalille koska uskottiin tämän teon vaikuttavan ihmisen pelastumiseen ja kärsimyksen loppumiseen. Tämä tapa oli jo ennen kristinuskoa.



Ovatko uskovaiset narsisteja tai siihen pyrkiviä?



He haluavat elämälleen jatkumon kuoleman jälkeen täydellisinä täydellisyydessä. He ovat varmoja siitä, että vain valituilla on tähän mahdollisuuus.

hyvin pienestä määrästä asioita, esim. puhdas matematiikka. Kysymyksiin tyyliin " Mikä on elämän tarkoitus?" tai " Onko Jumala olemassa?" ei ole totuutta, joka voitaisiin määritellä totuudeksi. Nämä ovat asioita, jotka jokaisen tulee itse määritellä itselleen, jokaisen totuus on omanlaisensa. Voi tietysti kuunnella viisaampien puheita ja tehdä niistä tiettyjä johtopäätöksensä, mutta kenenkään totuus ei voi olla täsmälleen samanlainen kuin jonkun toisen totuus.



Hiljenny siis tutkimaan sisintäsi, mitä itse uskot, mitkä ovat omat arvosi. Elämän tarkoituksen selityksellä ei ole mitään merkitystä, jos ei uskalla elää, uskonnollisilla määritelmillä ei ole mitään merkitystä, jos sydän ei anna käsitteille sisältöä. Oma käsityksesi elämän tarkoituksesi voi hyvinkin olla täysin erilainen 30-vuotiaana kuin mitä se on silloin, kun olet 70-vuotias.

Vierailija:

Taivaaseen kelpaavat vain täydelliset. Miten siihen täydellisyyteen päästään on ihminen keksinyt ovelan ratkaisun. (Tutustu uhrauksen historiaan) Oma lapsi, esikoinen joka on oltava poika, on täydellinen veriuhri. Esikoisia uhrattiin jumalalle /jumalille koska uskottiin tämän teon vaikuttavan ihmisen pelastumiseen ja kärsimyksen loppumiseen. Tämä tapa oli jo ennen kristinuskoa.

Ovatko uskovaiset narsisteja tai siihen pyrkiviä?

He haluavat elämälleen jatkumon kuoleman jälkeen täydellisinä täydellisyydessä. He ovat varmoja siitä, että vain valituilla on tähän mahdollisuuus.

Mitä minä olen raamattua lukenut niin selvästi siellä lukee että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja syntisiä. JA jokaiselle ihmisellä on mahdollisuus pelastua jos vain ottaa vastaan Jumalan armon ja haluaa omat synnit pyytää anteeksi. Myös se joka sanoo itseä uskovaiseksi, on syntinen ja " huono" . Mutta se joka tunnustaa tehneensä väärin ja katuu ja anoo anteeksi antoa, pelastuu.

Jännittävää, miten ihminen tavallaan syyllistää itseään siitä että miettii mikä on elämän tarkoitus. Sitten kun huomaa sen olevan normaalia, että Jumala on istuttanut sen ihmisen mieleen ja sydämeen, niin sitten syyllistetään Jumalaa kun näin on ja ei voidakaan myöntää, että elämälle tosiaan löytyi tarkoitus sieltä, ylhäältä.

Jumala on luonut ihmisen, se on narsistista? Onko se sitä, jos ajattelee mitä kaikkea Jumala on tehnyt meidän hyväksemme?

Jos sinä vuokraisit talosi, eikö olisi luonnollista luoda jonkinlaiset pelisäännöt, joiden mukaan haluaisit uusien asukkaiden siellä elävän? vai onko se narsistista?

Samoin Jumala luodessaan ihmisen maan päälle loi samalla tietynlaiset pelisäännöt siitä, miten hän haluaisi ihmisen elävän ja asuvan - ihmisen omaksi hyvinvoinniksi. samalla on mahdollisuus kunnioittaa Luojaansa noudattamallla noita pelisääntöjä. Ja mikä parasta, se tuo mukanaan onnellisuuden ja tarkoituksen elämälle!

Ja eikö Jumalan rakkaudesta kerro myös se, että hän " antaa aurinkonsa paistaa" niillekin, jotka eivät hänestä välitä tai edes hänen olemassaoloonsa usko! Silti hän antaa mahdollisuuden elää ja etsiä itseään ja elämän tarkoitusta. On siis vapaa tahto.



Mutta siitä asiasta voi jokainen olla varma, että tarkoitus elämälle löytyy ja sitä myös kannattaa etsiä.

Onnellisuutta voi saada monista asioista, mutta PYSYVÄÄ onnellisuutta löytää harvoin mistään muualta kuin hengellisistä ja syvällisistä asioista. Raamattu sisältää nykyisen ja tulevan elämän toivon. Se antaa kysymyksen kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin; Miksi olemme olemassa? Mikä on elämän tarkoitus? Mistä kaikki sai alkunsa? Miksi elämme vain vähän aikaa ja sitten kuolemme pois? Mitä tapahtuu kuolemassa? Mikä on maapallon tulevaisuus? Mitä... miksi... kysymyksiä on paljon, mutta niihin löytyy vastaus.

kiitos vastauksista. Mielenkiintoista lukea ja nähdä taas jälleen kerran miten erilaisia ihmiset ovat ja miten erilailla ihmiset näkevät maailman ja miten erilainen totuus itse kelläkin on.





Miksi ihmiset sitten arvostelevat niin kärkkäästi toisia? Miksi esim toisen valintoja tai sitä mikä toiselle on totuutta?



Huomannu esim tällä palstalle sen erittäin selvästi. Aina sitä ei " tosi elämässä" huomaa.



ap

erittäin hyvä kirjoitus!



Osaisitko kertoa anteeksi annosta? Osaisitko kertoa siitä kun ihminen lankeaa syntiin? Miten tulee toimia mielestäsi?



Miksi Jumala ei herättele kaikkia ihmisiä uskomaan? Kuuleeko kaikki ihmiset Jumalasta ennen kuolemaa? Ja saavatko he mahdollisuuden " parannukseen" .



ap

Ihmiset jaetaan kelvollisiin ja epä-kelvollisiin tuomiolla.

Uskovaiset jo eläessään tietävät ketkä ovat kelvollisia ja ketkä epä-kelvollisia. (tästä muistetaan muistuttaa aina sopivasti tietyissä tilanteissa)Asiasta on toki paljon kädenvääntöä ketkä sinne taivaaseen pääsee. Jakautuminen jopa satoihin eri kristinuskon lahkoinin osoittaa sen.

mutta eihän ihminen voi olla 100% varma omasta pelastumisesta. Vain Jumala yksin tietää.. Ehken ymmärrä mitä ajat takaa.:) Ei se mitää.

Ei ole kysymys tiedosta vaan uskosta.

mutta eikö elävä usko epäile? Eikö uskossa oleva koskaan epäile? Eikö sitä sanota että eläväusko epäilee? JA että sitä uskoa tarvii vain sinapinsiemenen verran??

oletko itse joku uskovainen? Heräsi kyllä todella mielenkiinto.:) t. se sama joka täsä sua kysymyksillä pommitellut:)

Kerran Jeesus esitti lyhyen kertomuksen opettaakseen erään tärkeän seikan ihmissuhteista. Hän kertoi kuninkaasta, joka halusi selvittää tilit palvelijoittensa kanssa. Yhdellä heistä oli valtava velka, muttei mitään mahdollisuuksia maksaa sitä takaisin. Isäntä määräsi tuon miehen sekä hänen vaimonsa ja lapsensa myytäväksi ja maksun suoritettavaksi. Mies lankesi maahan ja anoi: ¿Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä varmasti maksan sinulle kaiken takaisin.¿ Säälistä liikuttuneena isäntä antoi velan anteeksi. Pois lähdettyään tuo orja kuitenkin tapasi orjatoverinsa, joka oli hänelle velkaa pienen summan, ja vaati tätä maksamaan sen takaisin. Orjatoveri anoi häneltä armoa, mutta hän heitätti toverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi takaisin kaiken, mitä oli velkaa. Kun kuningas kuuli tästä, hän vihastui. ¿Eikö sinun ¿ ¿ olisi pitänyt olla armollinen orjatoverillesi, niin kuin minäkin olin armollinen sinulle?¿ hän kysyi. Sen jälkeen hän antoi vangita tuon säälimättömän orjan, kunnes tämä puolestaan maksaisi takaisin kaiken, mitä oli velkaa. Jeesus tähdensi kertomuksen opetusta sanomalla: ¿Samalla tavoin minun taivaallinen Isänikin tulee tekemään teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.¿ (Matteus 18:23¿35.)



Epätäydellisinä ihmisinä meillä on monia puutteita. Emme voi koskaan maksaa Jumalalle takaisin sitä suunnatonta velkaa, joka meille on kertynyt, koska olemme rikkoneet häntä vastaan. Emme voi tehdä muuta kuin anoa häneltä anteeksiantoa. Jumala onkin halukas antamaan meille anteeksi kaikki virheemme, jos itse annamme anteeksi veljillemme ne synnit, joita he ovat tehneet meitä vastaan. Miten voimakas opetus! Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan: ¿Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme.¿ (Matteus 6:12.)



Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tieten tahtoen tekee " pahaa" tai " syntiä" , sitten vain anelee anteeksi ja kaikki on hyvin. Me kaikki olemmen epätäydellisiä ja tosiaan teemme virheitä päivittäin. Asioita, joille emme mitään voi. Mutta on eri asia tehdä asioita TAHALLAAN, katumatta. Jumala näkee sydämeemme, onko katumuksemme aitoa, haluammeko vilpittömästi ikäänkuin parantaa tapamme ja korjata erehdyksemme. On asioita joita ei tietenkään saa tekemättömäksi, mutta se että vilpittömästi rukoilemme anteeksiantoa ja pyrimme jatkossa toimimaan oikein, on avain asia. Hänen armonsa ja anteeksiantonsa on suuri!



Kaikille ihmisille kyllä annetaan mahdollisuus kuulla totuudesta, ottaa Jumalan sana vastaan. Paljon on tietysti kiinni ihmisestä itsestään, miten hän tarjottuun apuun suhtautuu. Tai sitten on ihmisiä, jotka eivät saa mahdollisuutta esim. sairauden tai varhaisen kuolemansa vuoksi. Mutta heidätkin Jumala muistaa, hän pitää jokaisen ikäänkuin " muistikirjassaan" .

Ja tosiaan, kaikille annetaan mahdollisuus parannukseen.

Jumala kuvailee kykyään antaa anteeksi: ¿Vaikka teidän syntinne osoittautuisivat helakanpunaisiksi, ne tehdään valkoisiksi niin kuin lumi; vaikka ne olisivat punaiset kuin karmosiininvärinen kangas, ne tulevat sellaisiksi kuin villa.¿ (Jesaja 1:18)

ei ole sellaista ihmistä, joka ei edes joskus epäilisi. Pääasia on sillä että uskoo kuitenkin...

ei mene pelkästään uskonnon julistamiseksi. Itse kavahdan suuresti ihmistä, joka väittää tietävänsä ainoan oikean totuuden, oli uskossa tai ei. Meillä jokaisella on oma näkökulma maailmaan eikä kenenkään totuus ole oikeampi kuin toisen.



44? tai 48? jotain sinnepäin

oletko vl?

Evoluution kulku todistaa myöskin tämän.



Raamattu on täynnä kertomuksia ihmisen piirteitä omaavasta jumalasta. Vt on raakuuksia täynnä eikä niitä puutu Ut:n sivuiltakaan. Mitä järkeä on tapattaa oma lapsensa, jos on muita vaihoehtoja käytössä.

.

oletko uskovainen itse? MIkä?