Muiden ärsyttävä käytös raskaana olevia kohtaan

En oikein ymmärrä näitä ärsytyksen aiheita. Hyväähän ne ihmiset tarkoittaa sillä, että kertovat omista kokemuksistaan, veikkailevat sukupuolta tai taputtelevat kasvavaa massua! Itse yritän ajatella sillä tavalla, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu murhe on vain puolikas murhe :)

Odotan ensimmäistä, viikkoja kasassa vähän yli 17 ja nyt jo olen ihan kypsä toisten ihmisten suhtautumiseen ja kommentteihin. Joillekin voi ehkä myöhemmin nauraa, toiset on tuntunut niin kipeiltä, että niitä tuskin koskaan unohtaa. Äitini ensimmäinen kommentti raskausuutisten jälkeen kuuluu tähän sarjaan. " VOI EI! Etkö sä ole huolehtinu ehkäisystä!!?" Eikä veljien kommentti (ei kommenttia eikä onnitteluja lainkaan) tai tädin kommentti (" Tarvitsen aikaa asian sulatteluun" ) olleet paljon parempia. Ja olen tosiaan 26v ja ollaan oltu miehen kanssa naimisissa 4,5 v, joten ei mitenkään epätavallinen vaihe saada lasta... Ja vaikka olisi elämäntilanne mikä tahansa, niin silti on tuntunut ihan asiattomilta ihmisten kommentit.



Sitten oma sarjansa on puolituttujen äimistelyt ja mahan taputtelut, joita on saanut kestää varsinkin viime viikkoina. " Onpas sun maha pullahtanut" jne. Ihan samaa olen ihmetellyt kuin tällä listalla moni muukin, että miten ihmisen yksityisistä asioista tulee raskauden aikana yhtäkkiä julkisia ja mahasta samoin julkista omaisuutta, jota voi tulla vapaasti lääppimään. Minulta ei ole kukaan kysynyt lupaa ennen kummun taputtelua.



Olipas vapauttavaa päästä vähän avautumaan...

Mulla ainakin ärsytyskynnys on erityisen korkealla raskausaikana, jotenkin sitä on tuntosarvet pystyssä varsinkin puolituttujen kommentteja kuuntelemaan.



-painonnoususta: tuntuu että on vapaata riistaa kaikille tuon suhteen, " sinä se kasvat silmissä" , ehkä huvittavin kommentti, raskausviikkoja oli tuolloin n.16

-mahan koko ja muoto täälläkin kestoaihe. Olen nyt kertonut aika monelle, että meille tulee todennäköisesti tyttö, ja yhtäkkiä mahasta kuulemma huomaakin, että se on leveämpi... Ai miksei siinä äsken ollut vielä mitään eroa " poikamahaan" ?

-Täydellinen huomiomattomuus kuitenkin loukkaa enemmän kuin tökeröt kommentit. Esim. anoppi ei ole sanallakaan kysynyt, miten voin ym. tässä kolmannessa raskaudessa, ihmetellyt vain miksi ihmeessä vanhemmat lapset ovat hoidossa edelleen vaikka MAKAAN kotona?

-Sitten nämä nimenkeksijät, joka ärsyttää suunnattomasti. Niin, meillähän kaiketi on niin mielikuvituksettomat ja surkeat nimet vanhemmilla lapsilla että tulokkaalle pitääkin sitten koko suvun voimin pähkäillä nimeä...



Lapsen synnyttyä niitä kommentoijia tosiaan vasta riittää. Milloin on vauvalla liian vähän ja milloin liikaa vaatetta. " Miten sinä noin sitä roikotat, sehän putoaa..." " Ei kai se taas ole tissillä?" , letkautti appiukko, kun 2,5kg kuopusta piti herätellä n.2-3 tunnin välein syömään ja silti tissit oli räjähtämispisteessä. Kiinteät aloitetaan tietysti liian myöhään, " meillä kyllä syötiin tuossa vaiheessa jo lihaakin..." Onneksi varmuus siitä, että itse tietää parhaiten oman lapsensa tarpeet ym. lisääntyy jokaisen raskauden myötä.

aksiina 31+2

Tarttui vaan noin kommentit tosta työpaikalla huomioimisesta. Välillä tosin toivoo, että kumpa huomattaisiinkin (tai joo siis mahan koosta saa kommentteja, mutta...). Töiden ja nimenomana ylitöiden määrä ei vaan vähene, vaikka olen yrittänyt sanoa että " tiedän, että on kiirein kausi, mutta en vaan jaksa tehdä ylitöitä" . Hemmetti, omaa typeryyttä on kun en osaa olla tiukempi.



Sitten on tietysti nämä mahan kokoa kommentoivat sukulaiset ja mahaan taputtelijat, jotka mua ärsyttää aivan suunnattomasti.

kun ehtiin ensin itse sanomaan niin eipä muuten ihmiset kauhistele mahan kokoa tai pahoin vointia tai muutakaan. tarkoitan tällä omia kommentteja tyylillä " hitsit kun on vieläkin pahoinvointia ja ei jaksais yhtään enää, mutta eipä hätää, eiköhän se lopu viimestään ku vauva syntyy." tai " jokohan kohta pitäis alkaa kulkea remppamiesten kanssa että suurentelee oviaukkoja reitin varrelta" (jos iso maha) tai jos on pieni niin " koskakohan uskaltaa kävellä viemärin ritilän yli ilman että tarvii pelätä putoavansa välistä kun on tää maha on niin pieni vielä" ja sukupuoliveikkauksiin sanoo että veikkaa että tulee aika sata varmasti tyttö tai poika ja jos ei tuu ni sit voidaan miettiä uudelleen kumpi tuli.



mutta nuo tietäjät! ne ärsyttää yli kaiken aina ja edelleen! varsinkin anoppi kuuluu näihin. niin monta kertaa lause alko sullakin varmasti plaa plaa kun mullakin. ja miten niin kun silläkin?!? ikään kuin sen raskaus vaikuttais mun raskauteen mitenkään. eriasia jos kommentoija olis mun äiti (jonka kanssa muuten meni tää toinen raskaus lähes samalla tavalla! varsinkin synnytyksen käynnistyminen ja helppous)

Rv 30 menossa ja olen kuulema kauhean iso. ' Ohoh, niin monta kuukautta vielä' . Oikeasti olen ihan normaaleilla käyrillä.

Edellisellä kerralla maha oli ' naurettavan pieni' .



Juuri eilen olin juhlissa jossa kävin kymmeniä kertoja keskustelun ' teille ilmeisesti on tulossa vauva' - ' milloin on laskettu aika' ja sitten kokoelma typeriä kommentteja lastenkasvatuksesta/mahan koosta/vauva-ajasta jne.

Aina välillä toivoisi että joku jättäisi koko mahan huomioimatta ja puhuisi jostain ihan muusta. Olen minä muutakin kuin raskaana oleva nainen.

Tänään olin kaupungilla ostoksilla. Olen viimeisilläni 39+5 ja maha on sen mukainen eli tosi iso. 70-v mummo tuli kyselemään mahaani taputellen milloin on laskettuaika, onko ensimmäinen (ei ole). Sitten alkoi vuodatus miten kamalaa se synnyttäminen on, hän on synnyttänyt 5 lasta (yksityiskohtainen selostus synnytyksistä ja lapsien ikäeroista jne). Lopuksi hän kyyneleet silmissä selittää miten häntä säälittää kaikki odottavat äidit kun se synnytys on niin kamala kokemus. Kyseli vielä onko lapsi vanhinko vai toivottu...



Entäs naapurin 80-v pappa. Joka kerta kun näemme hän aloittaa samalla vitsillä: " onkohan sieltä viitoset tulossa?" Hehheh, eipä ole kuin yksi, se on tarkistettu juttu. " Ai ei uskoisi, kun on niin iso maha, yhtä leveä kuin sinä olet pitkä" Hehheh.



Mahan koosta on tullut viikosta 15 lähtien kommenttia kun se on niin iso. Vähän väliä joku taivastelee miten iso se voi olla. Hyvin pian aloin selittämään ihmisille jotka kyselivät miten pitkällä raskaus on, että nyt olen viikolla se-ja-se, mutta tämä maha on kyllä tosi iso siihen nähden. Tyhmää tuokin, mutta ei tarvinnut sitten kuunnella kaikilta samoja juttuja.

Tuntemattomat kaupankassatkin ovat kyselleet onko kaksoset tulossa. Eipä ole... Ajatteleekohan ihmiset lainkaan, että tälläisella lyhyellä (155cm) ei oikein paljon tilaa ole tuossa vatsanseudulla ja jonnekin sen vauvan on kasvettava. Siksi se puskee eteenpäin minkä ehtii ja mahanympärys on sen mukainen.



Mahaantaputtelijat ei ole kauheasti haitanneet. Kukaan ei ole kyllä lupaa kysynyt, vaan taputtelevat. Silti se ei ole minua häirinnyt, mutta riippuu varmaan ihmisestä kuka sitä tulee taputtamaan.

mua loppupeleis ärsyttää aika vähän asiat,koska oon ylpee raskaudestani ja on kiva puhua siitä jos ihmisiä kiinnostaa puhua.kuitenki eka raskaus niin kaikki siihen liittyvä kiinnostaa kamalasti.

Eniten kuitenkin ärsyttää vatsan lääppijät...mua inhottaa se tosi paljon,ehkä vähän liikaakin. Luvan kanssa tutut saa koskee,mut se et puoli tutut yllättäen tulee lupaa kysymättä koskee,on kamalaa!!mitä ne edes etsii sieltä mahalta!??se on vaan maha!mikä on joka ihmisellä,mulla vaan isompi,mut ei siellä mitään ihmeellistä tunnu.se ei edes potki viel,liikkuu kyllä mutta ei tunnu ulospäin.

ehkä tohon ällötykseen vaikuttaa isäpuolen tekemät seksistiset kommentit kun olin nuori,miten se katto mua limaisesti kännis ja arvosteli mun vartaloa teini-iässä,niin kammottaa tollainen lääppiminen, ja tunuu et haluun suojella itteeni ja lastani. mut eihän sitä muut ajattele.

sit inhotti aluks kun kerroin tästä,niin kaikien eka kommentti oli että " oliks se vahinko" ?tai et " ethän sä oo puhunu et haluut lapsen" .joo ollaa poikaystävän kans tunnettu vasta vuosi,mutta just siks en kertonu koska kaikki olis yrittäny kääntää pään,selittämällä raha-asioista ja pitkästä varmasta suhteesta..ihan kuin se rakkaus lasta kohtaan olis siitä kiinni..jos ollaa ite näin varmoja asiasta niin mitä se muille kuuluu?nyt onneks moni on sanonu et musta tulee hyvä äiti,toivottavasti ovat oikeassa.

ja pomon kommentit ärsyttää jos otan sairaslomaa. sillä ei oo lapsia niin ei se käsitä mitään,luulee että tää on joku tekosyy millä hankin sairaslomaa.mut jos ei pysty olee töissä niin ei pysty,sanokoo mitä tahtoo mut lapsi on tärkein.

mut muuten on ollu ihan hyvää kommenttia,jopa äidillä ja mummilla alkujärkytyksen jälkee.kaikki odottaa sitä innolla, töissä kehuu mua kauniiks ja suloiseks raskaana ollessa,kun oon porukan nuorimpia niin ne hössöttää kuin pikku kanaemot:D

vatsan koosta ei kukaan sano mitään. eikä sekään haittais,pähkäilen sitä ite kuitenkin. mut rumia kommenttei ja arvosteluja en kestä,sanon kyllä lujaa takas jos joku alkaa ilkeellä ja pomottavalla tavalla neuvoo.muut neuvot on tervetulleita,onhan tää mulle ihan uusi asia.

sitä vaan on normaalia kuikkuisempi raskaana ja asiat ärsyttää,mut pitäis vaan nauttia tilanteesta ja olla väliitämättä muista.se pieni suloinen mussukka on kaikkein tärkein.

-hendu- rv 21+0

Aloitetaampa esim. ihmiset jotka katsoo mun mahaa ja tokaiseen " onpa sun maha pieni, silloin kun mä olin raskaana mulla oli heti aivan valtava maha" ( mun maha kasvaa yläviivan yläpuolella ja tämä on mun kuudes raskaus, ja kiloja mulle on tullut jo 16 sekä vk31 eli maha ei tosiaan ole pieni).



Seuraavaksi: mulla on taas päinvastoin toi pahoinvointi juttu koska kun mä kerroin että mä voin huonosti vaikka raskaudet olivatkin jo puolivälin toisella puolen mulle tokaistiin että sä oot kyllä sairas ja miksi sä ylipäänsä hankkiuduit raskaaksi jos sä et sitä kestä.



Sitten mua ärsyttää ihmiset jotka ylistää yhtä oikeaa synnytystapaa, alatiesynnytys on ainoa oikea tapa, sektio äidit on " vain" niitä laiskoja synnyttäjiä. Eli molemmat kokeneena tuntuu oudolta että joillakin vaan on pokkaa arvostella toisia tietämättä sektioon johtavia taustoja.



Ärsyttävää on myös imetykseeen liittyvä syyllistäminen eli jos imetät mutta et jotain tiettyä aikaa se on huono ja jos imetät ja imetätkin liian kauan niin se on järkyttää.



Lisää tulee: päiväkoti vai kotihoito siinä myös aihe josta saa toiselle tosi pahan mielen eli arvostelemaan vaan jokaisen perheen henkilökohtaisia ratkaisuja.



Lasten ikäero : jos tulee liian vähän niin se seuraava on varmasti vahionko ja jos tulee liian paljon vanhemmat on itsekkäitä kun ei halua lapselleen sisaruksia eli mikään ei kelpaa.



Sitten vielä ne mahaan tökkijät jotka arvioi onko sulla lapsivettä normaalisti vai liian vähän vai liian paljon ja tuleeko lapsesta iso vai pieni.



Voi kun mua oikein rupeaa naurattamaan nämä mun muistelot mutta se raskaus on niin tunteita herättävää aikaa, mutta niin ihanaa, ja odotan kovasti että taas pääsen kuudennen kerran nauttimaan siitä vauvaajasta ja voin luvata kaikille että mun suusta ette kyllä kuule arvosteluja puoleen eikä toiseen.



Annlinn

jos esim kysyn onko pakastevadelmat itse poimittuja.

KYLLÄ SILLOIN SAI SYÖDÄ IHAN MITÄ VAAN KUN MINÄ OLIN RASKAANA ja ihan terveitä lapsia kaikki olette!! Juu varmasti...

Mainitsin äidille et joka vuosi suomessa kuolee 1-2 vauvaa listeriaan kohtuun yli 50 000:sta ja yllättäen äiti meni hiljaiseksi ja sanoi että no, on sekin liikaa. Vaikka ajattelin että hän nauraisi ja sanoisi että mitkä on todennäköisyydet että meidän vauva on tuossa joukossa. Eli sain " tukittua" äiskän suun.



Mulle ei kukaan ole yhdenkään raskauden aikana (kolmas menossa) sanonut mitään tuollaista mitä edellinen kirjoittaja kertoi, mahan koosta tai " miksi ees hankkiudut raskaaksi" tms. Mietityttää vaan että mimmosten ihmisten kanssa sitä oikein ollaan tekemisissä... ;-)

Ehkä täällä PK-seudulla ollaan niin itsekeskeisiä ettei huomata, mäkin sain ekan kommentin masusta tuntemattomalta vasta joskus rv 31-32 tienoilla. Sen jälkeen on tasan kaksi ihmistä perheeni ulkopuolelta sanoneet jotain (ystävällisessä mielessä).



Tosin kyllä mulle kerran huudettiin Kampin metroasemalla, kun kakkosta odotin, että oon tehnyt nämä lapset vaan siksi että saisin kaupungilta asunnon. Juu varmasti. Annoin sit samalla mitalla takas sille sosiaalipummi-juopolle. (Ei asuttu kaupungin asunnossa vaan ihan omistusasunnossa :-P en sit tiedä mikä ihme halu sille tuli kommentoida, en oo edes kovin nuoren näköinen ikäisekseni, silloin olin 22v.)



Sintagma 36+0

Raskaana on kyllä jännää se, että porukka kokee oikeudekseen juuri kommentoida niin hitosti. Mahan kokoa:alkuun mulla oli liian pieni masu, sitten se kasvoi liian nopeasti isoksi ja sitä päiviteltiin. Eilen taas sain kommentin, että onpa pieni ja porukka on tyyliin väitellyt keskenään onko se nyt pieni vai iso vai jotain siltä väliltä. Pitäis varmaan itse alkaa mittaileen toisten kroppia, että onko liian levee vai kapee perse... heh.



Ja toinen on, että yllättäen sun asioista on tullut kaikille kuuluvia. Sulta kysellään mitä vaan ja kuinka tökerösti tahansa. LÄhinnä puolitutut, joille ei ole mitään tarvetta lähteä avautumaan. Vaikka suurimmalla osalla tarkoitetaan hyvää, ei kaikki nauti siitä että joka tilaisuudessa saa vaan tilittää omista asioistaan ympäripyöreää small talkia. Kiva joskus kuulla myös toisten kuulumisia, mutta ihmiset ikäänkuin piiloutuu raskaanaolevan taakse ja välillä tuntuu kuin olisi luentoa pitämässä. JOskus olisi helpompi järjestää juhlissa tms. infotilaisuus omista kuulumisista, kivuista, vaivoista, tai fiiliksistä, kuin tilittää yksi kerrallaan samat asiat uudelleen.



Nojoo, joku ehkä nauttisi siitä, mä nautin aidoista kontakteista, mutta en taida olla riitävän avoin kaikille kaiken kertoakseni..



Ja ehkä sitä itse taas viisastuu vähän ja tietää mitä ei kannata laukoa toiselle raskaana olevalle. Eipä näitä asioitakaan tiedä ennekuin kokee itse.



Jokatapauksesssa, nautinnollista raskausaikaa!



Magda_lena 31+3

se kun ihmiset kyselee että joko sulla on laskettu aika lähellä ja vielä ois tammikuun alkuun asti aikaa, maha on kasvanut keskikäyrällä ja joidenkin mielestä on iso ja toisten mielestä taas pieni, en mä kaipaa kommentoitia mun mahan koosta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Se on mikä on ja sillä siisti!!!!!!!!!!!!!!!

Olin tässä taannoin pöytäjuhlissa joissa oli tarjolla alkoholia. Olin hyvälle ystävälleni kertonut olevani raskaana, että hänen ei tarvitse kovaan ääneen ihmetellä täyttä juomattomuuttani. No ystävänihän sitten hylkäsi minut täysin ja edes tervehdystä ei ko. juhlissa hänen huuliltaan tullut. Pahalta tuntui, mielikin kun on muutenkin nyt aika herkkä. Mietinpä vain kuinka mahtaa käydä sitten kun vauva (toivottavasti) syntyy. Tosin onhan elämäntilanteemme täysin erilaiset. Hän on sinkku ja meille taas on tulossa toivottu vauva.



mapemaukka 9+4

Minulla on ollut negatiivisia kokemuksia lähinnä työkavereiden kanssa, vaikka tiedänkin, että hyväähän he tarkoittavat...

Pahinta on, kun verrataan kokemuksia omiin raskauksiin ja " tiedetään" miltä raskaana olevasta/äidistä tuntuu. Meillä on tällä hetkellä töissä toinenkin ihminen raskaana ja kun esimerkiksi yhtenä päivänä juttelimme siitä, kuinka on kiva, kun molempien miehet haluaa osallistua vauvan hoitoon alusta asti jne. niin heti oli vanhemmat työtoverit kommentoimassa, että voi kuulkaa, kyllä se sitten mieli muuttuu, kun saatte vauvan syliin, ei sitä henno antaa kenellekään hoidettavaksi. Teki mieli sanoa, että meillä eletään tasavertaisessa parisuhteessa ja lapsi on yhtä paljon miehen kuin minunkin.

Samoin tuo yksityisasioiden utelu, johon joku jo viittasikin, että yhtäkkiä asiat kuuluu kaikille. Jos olen kertonut töissä, että tulen vähän myöhässä, kun menen lääkäriin, niin heti ollaan kyselemässä, että oliko kaikki kunnossa ja mitä siellä sanottiin. Entä jos kaikki ei olisikaan kunnossa, mutta en haluaisi puhua siitä?

Yleisesti ottaen on kyllä kiva, kun työkaverit kyselee vointia ja kuulumisia ja esimerkiksi sanoo masua kauniiksi, mutta pitää olla aika hienotunteinen, mitä sanoo ja miten. Itse en kuitenkaan koe työkavereita -vaikka hyvin toimeen tullaankin- yhtä läheisiksi kuin ' oikeita' ystäviä tai perheenjäseniä, enkä halua kaikista asioista työkavereille kertoa.

Minulla jo useampi raskaus takana, ja sitten ystävät ja sukulaiset vertailee että minkä näköinen nyt tässä raskaudessa olen verrattuna muihin raskauksiini. Olenko nyt hieman pyöreämpi vain solakampi. Onko mahani muoto nyt leveämpi vain terävämpi. Onko peppuni isompi vai pienempi, tissini isommat vai pienemmät. Ja onko painoa noussut nyt minkä verran. Neuvolakorttia ihan pyydellään katsoa, näkeehän siitä minkä verran se neuvolan puntari nyt heilahtikaan!

Ja tietysti sitten kauhistellaan että mitä sä noin nyt riehut kotihommien kanssa, anna vain nyt sen imuroinnin olla.



Alussa tietysti kytättiin sitä mahan muotoa että kumpaa sukupuolta sieltä on tulossa. Ja kommentit vaihtui lähes viikottain. Ja sitten arvuutellaan nimeä kun raskautta on kulunut jotain 10 viikkoa!

Ja sitten jokainen sukulainen antaa sen oman " tekonimen" ja kutsuu sillä. Inhottavaa!!!

Ja sitten pari kuukautta ennen laskettua aletaan arvuutella että montako viikkoa ennemmin se varmasti syntyy kun on maha niin iso tai valahtanut alaspäin. Ja sitten kun yli menee niin arvuutellaan painoa. Taatusti tulee taas 4,5kilonen!



Ja sitten kun synnytys on takana, pidetään hulluna jos ei ole kipulääkettä ehtinyt saamaan. Ja sitten vähätellään jos kipulääkettä saa, että eihän sulla oo tuntunu missään kun oot lääkepöyryissä ollut. Ja vanhemmat sukulaiset... ei sitä heidän aikana vain ollut lääkkeitä! Lakanaa purren kestettiin jne.



Kyllä sitä saa moneen tottua kun on raskaana!

Mulle tuli oikein himo jatkaa kun luin noita teidän muiden juttuja:



Niin sitä minäkin olen ihmetellyt että miksi on oikeutettua sanoa toiselle kommenteja mahasta mutta auta armias jos katsoisit ystävää silmiin ja selittäisit että: " kyllä sulla on sitten isot korvat katsoppa näitä mun," tai " miten sun nenä kaareutuu tollein se olis kyllä vähän kauniimpi suorempana " .



Tai sitten kun appi huutaa kirkossa: " Teillä on varmaan puhjennut kumi" (hahahhaaaa) kyllä siis tosiaan nauratti.



Tai sitten kun odotin neljättä lastani niin kaikki kysyi " ollaanko me jotenkin lestaadiolaisia vai eikö me osata huolehtia ehkäisystä"



Tai neuvolassa: kun miehellä ja mulla on sama sukunimi siis olimme olleet naimisissa en nyt muista miten kauan mutta jos ajattelee että meille syntyi viisi lasta seitsemän vouden sisällä niin viidettä odottaessa neuvolatäti laukaisee " että onko mun mies näiden lasten isä" siihen vastasin ei kun talonmies, mites sulla? Onneksi tällä neuvolatädillä oli sen verran järkeä että pyysi anteeksi.



Sitten meiltä on myös kysytty että montako kertaa me oikein harrastettiin seksiä että raskaus alkoi, eli aivan kuin raskaus olis merkki siitä että toi kun selkeästi on harrastanut sitä, niin kaiken kysyminen on sallittua.



Joo ja se poikamaha ja tyttömaha ei vois olla ärsyttävämpää varsinkin kun mun maha on ollut samanlainen sekä pojista että tytöstä.



Annlinn

sitten sen vasta alkaakin. " Kyllä nyt kaksikuiselle pitää jo perunaa antaa, eihän se nyt pelkällä maidolla elä" ja suklaata ja mummon keittämää mustaherukkamehua" . Kyllä tekin ootte saanut läskiä ton ikäisenä. Kyllä vauva tarvitsee vettä päivittäin. Ihme sääntöjä; miksei tavallista maitoa anneta, mikä ihmeen botuliinimyrkytys; teidänkin tutteja kastettiin hunajaan... mitä sinä sitä tissiä koko ajan annat, neljä tuntia pitää olla väliä...Ym. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!!!

Tai ei nyt ärsyttänyt, mutta lähinnä huvittanut, kun yksilapsiset " neuvoo" vauvaperhettä, jossa jo useampi lapsi. Vihjailuja tyyliin, että hyvä äiti ei anna purkkiruokaa eikä vie isompia lapsia päiväkotiin. Ja että kyllähän sitä pitää lähteä ulkoilemaan joka aamu ysiltä. (Ihan kuin isommat lapset ei voisi joskus leikkiä/askarrella/kuunnella satuja sisällä ?? Sen aikaa kun äiti hoitaa vauvaa tai vähän lepää yön jäljiltä...)

Eli mulla on yksi ystävä joka ei voi " sietää" lapsia. Hän sitten näkee tarpeelliseksi lähes joka keskustelun aikana, jossa raskauteni tulee puheeksi, " halveksua" meidän valintaamme lapsiin liittyen. Hänen on niin mielettömän vaikeaa pitää oma suuri suunsa kiinni liittyen omiin mielipiteisiinsä. Tottakai ymmärrän ettei kaikki halua lapsia ja joillain on jopa kielteinen asenne lapsia kohtaan, mutta olen aina itkun partaalla hänen juttujaan kuunnellessa, koska niin paljon toivoisin että hänkin voisi olla onnellinen meidän puolesta vaikkei itse toivoisikaan olevan tässä tilassa.



Olen tästä hänelle sanonut, hän pyysi asiaa anteeksi, mutta ei se juurikaan tilannetta muuttanut.



Tuntuu pahalta, kun ei voi hehkuttaa vauvajuttuja hänen ollessa paikalla, vaikka muita ihmisiä asia kiinnostaisikin..



No, ehkä tämä tästä..



Pääasiahan on se, että itse on onnellinen asiasta.



Voimia kaikille, jotka tuskailevat näiden asioiden kanssa! Olkaa vaan vahvoja!!



Suan ja Nuppu 29+0

Moni muu onkin jo kirjoitellut sellaista mikä muakin ärsyttää mutta tässä vielä muutama lisää:



-kasvava masu on kaikkien vapaasti lääpittävänä, ei edes tule mieleen kysyä ensin sopiiko äidille. Pätee tuttuihin ja jopa puolituttuihin. Mitäs jo minäkin menisin kaikkia muuten vain mahakkaita taputtelemaan vatsakummulle??



-anopin jäätävät kommentit, esikosta alkoi rv 13 " sulle on kyllä tullut muutenkin painoa lisää kuin vain masuun, poskistasi katselin" Joo kiitti vaan sinä reilusti ylipainoinen anoppini, ei ois varaa sanoa. Ja mulle tuli painoa raskauden aikana 10kg, lähtöpainokin oli normaali... Nyt toinen tulossa ja anoppi halusi tietää että milloin on laitettu alulle (päivälleen, ei kuulu sille tip-paa-kaan, hyvä ettei asentoa kysynyt)



-asutaan ulkomailla ja täällä raskaana olevia kohdellaan kuin jotain sairaita. Viimeksi tänään töissä en saanut mennä yksin ostamaan juomakoria kun ei sovi raskaanaolevan sellaista nostella (mulla oli kärryt kaupasta työpaikalle, en siis kantanut koria kuin nostin vain kyytiin). Ja muutenkin säälitellään koko ajan kaikkia raskaana olevia, eihän tämä nyt sairaus ole!! Toki joillakin on kovia ongelmia jo alkuraskaudesta mutta jos itse voi hyvin niin ei mua ainakaan tarvi sääliä!



Lisääkin varmasti olisi mutta kun moni aikaisempi oli jo niin hyviä ärsyttäviä juttuja listannut niin en viitsinyt samoja laittaa enää...



Emmis 18+