Minusta tuntuu oudolta, että anoppi luulee tietävänsä kahden lapsen kokemuksella lapsista enemmän, kuin minä...

Ja taas tämänkin vauvan syntyessä suunnilleen oli vieressäni varmistamassa että tuen niskaa riittävästi, kyselee koko ajan että eihän se varmasti putoa jne... Äidilläni yksi lapsi, minut laitettiin vieläpä päivähoitoon puolivuotiaana. Tämä on jo kolmas vauvani. Eli kummallakohan on enemmän kokemusta vauvanhoidosta..?

haluaisi edes neuvoja kuulla. Ja kyllä se niin on että jos lapset on isoiksi kasvattanut, on äidillä vähän eri perspektiivi niihin pikkulapsivaiheen ongelmiin ja muihinkin asioihin.

3: neuvoa saa, mutta onko se tehtävä tyyliin " minä tiedän paremmin lapsesi parhaan" ? Itse saan kuulla

imetyksestä ja siitä kuinka äitinä olisin huono jos joutuisin antamaan korviketta kokoajan ( tällä hetkellä imetän lähes kokonaan, silloin tällöin annan vähän lisäystä, joka vähenee kokoajan).

ei aki sitä mitata lapsiluvulla. lapset ovat toki hyvin erilaisia, mikä toimii yhdellä ei toimi toisella, mutta kai sitä voi kokeilla erilaisia juttuja.



Ja kyllä itsekin huomaa, kun vanhemmat lapset ovat murrosikäisiä, että kyllä sitä vauva-aikana stressasi aivan turhasta ja teki elämästä vaikeampaa kuin se on. Nykyisten vauvojen aknssa osa ottaa rennommin, on tullut matkan varrella suhteellisuudentajua lisää.

Ei mikään ole ärsyttävämpää kuin se, että kyseenalaistetaan toisen äitiyttä ja valintoja 20-30-40n vuoden takaisten " kokemusten" perusteella. Vaikka kaikesta näkee, että lapset voivat ja kehittyvät hyvin.

Esimerkiksi: Onhan sillä nyt varmasti tarpeeksi päällä? / Muista suojata auringolta! / Ota sitten vesipullo mukaan autoon! (helteellä) / Varo vauvan niskaa (ja tuskainen ilme päälle kun pelkää minun vammauttavan vauvani)!



Joo, eipä olisi mikään näistä tullut mieleeni ilman äitini neuvoa.



2

Miksi se nyt noin kiukuttelee, ei meidän lapset ikinä... Miten se ei vielä ole kuivaksi oppinut, kyllä meidän lapset puolivuotiaina. Mitenkäs se taas kitisee, kyllä vauvalle riittää neljän tunnin syöttövälit.

mutta ei se välttämättä ole kaikkien mielestä paras paikka lapselle. Kyllä minulle ainakin saa vinkkejä antaa lasten hoitoon, vaikka lapset ovatkin ihan hyvin kasvaneet ja jo aika vanhoiksikin. Ja paljon olen sukulaisilta ja kavereilta hyviä vinkkejä saanutkin. Tyhmäähän se on tuomita kaikki ohjeet ylimielisyydeksi kun niistä kuitenkin saattaa jotain hyötyäkin olla. En nyt tietenkään sano, että jos anoppi on sitä mieltä että lapsi pitää kylvettää aamuin illoin, niin se pitää silloin kylvettää aamuin illoin, mutta voi niitä hyviäkin ohjeita tulla huonojen lisäksi. Äitinä vaan pitää päättää mitkä ohjeet ovat noudattamisen arvoisia.

että kuinka se söi jo sen ja sen ikäsenä puuroa ja kaksi ateriaa päivässä... joka päivä soittaa että onko lapsi saanut tänään ruokaa.. ihan niinkuin nälässä sitä pitäisin.... poika oli viime neuvolakäynnillä kasvanut edellisestä kerrasta aika vähän, neuvolassa sanottiin että ihan hyvin, minun mielestä vähän.. äitni alkoi heti mussuttaan että sä et oo antanu sille ruokaa.. ei helvetti. arvostan neuvoja mutta kun ne alkavat mennä suoraan syytöksiin niin sitten alkaa vituttaan ja kunnolla...

poikani joutui hyvin pienenä sairaalaan, ei tiedetty mikä oli - äitini pisti senkin minun syyksi että ei mikään ihme jos on sulta saanut jonku pöpön kun paskasin käsin häntä syötin... en nyt kyllä moista ole kuullutkaan että jos en pese käsiäni ennen kuin syötän vauvan niin hän saa jonku bakteerin.. syytti siis minua siitä.. vauvan vaiva saatiin kuitenkin sitten ajan kuluessa selville ja kyseessä oli maitoallergia, äitini ei ole vielä tänä päivänäkään pyytänyt anteeksi että syytti minua..

Hän on kasvattanut aikuiseksi asti kaksi lasta, sinulla on neljä pikkulasta. Kannattaa kuunnella niitä vinkkejä, hän ihan oikeasti tietää jotain.

enemmän kokemusta vauvoista kuin neljän lapsen äidillä. Etenkään, kun tuosta ajasta on kulunut jo kolmekymmentä vuotta.

Niin siis anopin neuvot ovat esim tällaisia: Olen juuri syöttänyt vauvan, vauva on ihan tyytyväinen. Anoppi ottaa vauvan syliinsä ja laittaa sormensa(!) vauvan suuhun ja jos vauva alkaa imemään sormea niin minun pitäisi syöttää vauva heti uudestaan...

Vauva oksenteli maitoallergian takia kovasti, anopin mielestä minä syötän vauvaa liikaa...

ym ym ym ym...



Niin ja olen todellakin sitä mieltä, että ihminen, joka on kasvattanut kaksi lasta (eli siis hoitanut kahta vauvaa yli 30v sitten) ei ole yhtä " pätevä" vauvan/lastenhoidossa, kuin äiti jolla on nyt 4 pientä lasta. Toki riippuu vielä esim onko ammatiltaan lastenhoitaja tms, mutta meidän anoppi on kirjanpitäjä

ap

Vierailija:

enemmän kokemusta vauvoista kuin neljän lapsen äidillä. Etenkään, kun tuosta ajasta on kulunut jo kolmekymmentä vuotta.

Tajuatkos? On ihan eri asia " kasvattaa vauvaa" kuin aikuiseksi asti. Usko nyt vain, kyllä se anoppi tietää asiasta sinua enemmän.

sivistymätön moukka.

Ja anopilla ei ole ollut, kuin 2 pientä lasta ja ap:llä 4!

Ap:llä ei ole muuta kokemusta kun sen hetkinen kokemuksensa, hänen anoppinsa on jo kahdesti käynyt saman läpi. Kyllä taas av-mammoilla vaikeaa tajuta...

Eihän anoppi voi neuvoa ap:ta teinien kasvatuksesta vaan pienten lasten (joita hänellä on ollut 2 ja ap:lla 4)

Tottakai kokemusta on vuosissa enemmän, mutta tässä täytyykin verrata sitä paljonko anopilla ja ap:lla on esim vauvanhoitokokemusta.



Tai sitten anoppi on tosissaan outo jos neuvoo ap:ta teinien kasvatuksen mukaan.

Jokainen ikäkausi on ap:lle uusi, mutta anoppi on jo käynyt sen läpi - kahdesti! Ei ole kyse mistään teini-iästä, vaan _mistä tahansa_ lapsen iästä! Jokohan meni jakeluun?

Kaiken lisäksi ap:n tiedot ovat tuoreempia ja hän tietää, mikä on sopivaa juuri hänen omille lapsilleen.

Oma anoppi on juuri tuollainen neuvojen tuputtaja. Hän luulee tietävänsä kaikesta kaiken. Sitten kun vauvamme syntyy, olemme varmasti koko ajan napit vastakkain. Anopin mielestä ainoa oikea tieto on 70-luvulta ja nykyaikainen tieto turhaa pilkunviilausta.



Vähän ot...

Miksi anoppia pitäisi nöyristellä maailman ääriin asti, vaikka sen puheissa ei olisi järjen hiventäkään? En anna muidenkaan läheisteni aiheuttaa mielipahaa, mutta miksi anoppi saa tehdä ja sanoa mitä vaan?