TAMMITENAVAT UUSI VIIKKO

Minulla alkoi tänään äitiysloma, mutta koska olen ollut kotona hoitovapaalla koko syksyn, niin eipä tuo äitiysloma tuo muutosta arkeen. Kivaa on sen sijaan se, että äitiyspäiväraha tuntuu ruhtinaallisen isolta tuon kotihoidontuen jälkeen.



Mies kävi viime viikolla ostamassa pinnasängyn ja vaunut. Onneksi miehellä on energiaa ja taitoa hankkia varusteita vauvaa varten, koska mä olen aivan uupunut. Ei minua vaivaa fyysinen väsymys, vaan enemmän henkinen, kun sen vielä yhdistää tähän poksahtamaisillaan olevaan ilmapallo -olotilaan, niin ei ihme että uuvuttaa. Minusta on vaan just nyt niin ihana löhötä ja oleilla kotona, koska vauvan syntymän jälkeen on sitten kädet täynnä töitä. Tuo esikoinenkin juoksuttaa niin paljon päivisin, että iltaisin on ihana vaan olla ja katsoa, kun isä ja tytär touhuavat keskenään. Olen kyllä tosi kiitollinen mun miehelle, kun hän jaksaa ja jaksaa vaan. Eihän tämä hänellekään ole helppoa, kun on päivät töissä ja iltaisin/öisin hoitaa esikoista ja sen lisäksi vielä hoitaa lähes kaikki juoksevat asiat. Yleensä kyllä hoidetaan aika tasapuolisesti kotityöt ja muut juoksevat asiat (kaupassakäynnit ym.), mutta nyt musta tuntuu, että tarvitsen lepoa.



Joku kyseli horoskoopeista. Miehen kanssa ollaan molemmat leijonia ja esikoinen on vaaka.



Omaa napaa sen verran, että olotila on väsynyt, kuten tuossa edellä jo kerroin. Supistuksia tulee epäsäännöllisesti. Nukkuminen alkaa olla todella tuskallista, kun hyvää asentoa ei vaan tahdo löytyä. Liikkuessa minua ei supistele sen enempää kuin levossa. Välillä tuntuu että päinvastoin, rauhalliset kävelylenkit rattaita työnnellen tuntuvat helpottavan olotilaa. Maitoa on alkanut valua rinnoista paljon, mikä aiemmassa raskaudessa merkitsi, että synnytys on lähellä. Toivon, että vauva jaksaisi vielä viihtyä pari viikkoa vatsassa. Olen kyllä jo pakkaillut sairaalakassia, kun on sellainen tunne, ettei tässä yhtään tiedä, koska pitää lähteä sairaalaan. Eniten mua taitaa jännittää se, että miten esikoinen pärjää mun ollessa sairaalassa. Tämä on kai tätä äidin ikuista (turhaa) huolta lapsesta, joka menee riemusta kiljuen isovanhemmille hoitoon.



Monella tuntui olevan ikäviä kokemuksia synnytyksestä tai sairaalan henkilökunnasta. Tosi kurja juttu! Minulla on niin ihanat muistot synnytysosaston (TYKS) kätilöstä ja synnytyksestäkin, vaikka tuskallisen kivuliastahan sen oli. Synnytysvuodeosaston henkilökunta oli myös ihan asiallista, vaikka en juurikaan heidän kanssa ollut tekemisissä. Haluan nämä positiiviset kokemukset kertoa muille siksi, että erityisesti ensisynnyttäjät eivät joutuisi pakokauhun valtaan " kauhukertomuksia" lukiessaan, vaan uskoisivat, että asiat voivat myös sujua nin kuin niiden kuuluisi sujua. Toivotaan nyt, että mahdollisimman monelle tammikuun odottajalle " lapsenhakureissu" olisi positiivinen tai edes neutraali kokemus.



Tulihan tässä jo kirjoitettua, joten nyt lähden sohvalle löhöilemään. Voimia kaikille!



aamuhalla rv 34+3

Emem: Hurjia supisteluja sulla! Mulla ei ole ollut mitenkään polttavia supistuksia, sellaisia tavan harjoittelusuppareita kovempia, mutta ei sellaisia " tosi kyseessä" -suppareita kuitenkaan. Ehkä se olisi kuitenkin hyvä idea tarkastaa tilanne, jos tuollaisia tulee enemmänkin.



Vimpatti: Mulla on ollut viime ja tässä raskaudessa aika lailla kuvailemasi kaltainen olotila. Kaksi ekaa raskautta olin töissä äitiyslomaan asti, kolmannen kanssa olin sairaslomilla supistelujen ja selkäkipuilujen takia noin viikosta 27 asti. Nyt pärjäsin viime viikkoon (30) asti. Pystyisin käymään töissä, jos olisi pakko, mutta psyykkasin itseni olemaan vähättelemättä vaivojani lääkärille ja ajattelemaan, että vauva on nyt tärkein. Mulla on nyt sairaslomaa tämä ja ensi viikko ja sen jälkeen olisi vielä kaksi viikkoa töitä. Sitten taas katson miltä tuntuu ja olen töissä jos suosiolla kykenen, mutta luterilaisen työmoraalin työnnän takataskuun ja haen lisää sairaslomaa, jos tuntuu, etten jaksa. Kyllä monikin on saanut sairaslomaa muillakin syillä kuin kivuliailla supistuksilla: vähemmän kipeillä suppareilla, selkäkivuilla, väsymyksellä, stressillä, unettomuudella. Kuuntele sinäkin itseäsi ja pyydä lomaa, jos itse tunnet olevasi sen tarpeessa.



Aamuhalla: Oi, mun tekis mieli myös kovasti vaan olla ja lueskella ja ehkä vähän puuhata joulua. Nyt on vaan pää niin täynnä hoidettavia asioita, että ei oikein osaa rentoutua. Mies on onneksi ottanut kaikki rakentamisen loppurutistukseen liittyvät hommat eli parin urakoitsijan potkimisen puhelimitse hoitamaan viimeiset pikkujutut kondikseen. En sitä sitten ole raskinut enää usuttaa siivoamaan. Imurointi ei multa kyllä enää suju. Hmm, jos tavoistani poiketen lupaisin tuolle esikoiselle rahaa jos imuroisi kunnolla koko talon... Älä turhaan murehdi esikoisesi hoitoa, kun olet sairaalassa. Sellaisiahan me äidit helposti murehditaan, mutta lapset on silti ihan tyytyväisiä tai jopa onnensa kukkuloilla kun saavat huomiota isovanhemmilta.



Neuvolalääkärillä kävin. Kaikki ok, mitään kummempia ei ole kohdunsuulla tapahtunut. Hankalaksi meni kun lääkäri kysyi multa haluanko sairaslomaa sen sijaan, että olisi tutkinut ja kysellyt ja päättänyt itse. Noh, minähän sen tietenkin itse parhaiten tiedän olenko sen tarpeessa. Kerroin kuitenkin rehellisesti kaksijakoisen fiilikseni sairaslomasta. Lekuri sitten kirjoitti tämän ja ensi viikon. Hyvä näin. Sen jälkeen sitten katsotaan taas missä mennään. Siihen asti mä panostan aamupäivät nukkumiseen ja iltapäivisin/iltaisin olisi sitten pieni toivo saada jotain tehtyäkin. Jos vaikka pesisin ne äitiyspakkauksen vaatteet ja turvaistuimen kankaat...



Strutsi ja minihupi 30+6

Vimpatti: Käy ihmeessä lääkärin juttusilla jos olo on noin voipunut. Usein ovat kovin ymmärtäväisiä meitä raskaana olevia kohtaan. Minäkin olen ollut kohta kolme viikkoa sairaslomalla. Minullakaan ei ollut varsinaisia supistuksia, mutta olin muuten tosi uupunut sekä henkisesti, että fyysisesti. Lisäksi selän väsyminen ja vatsan juiliminen vaikeuttivat työn tekoa. Kyllä ne lääkärit haluavat, että tulevat äidit ovat henkisesti valmiita vauvan tuloon ja jos työn teko uuvuttaa kovasti, silloin oikea paikka on olla kotona ja levätä. Tsemppiä!



Mutsiko: No Viholassa mekin. :-) Hassuja yhteensattumia. Vaikka Vihola onkin kyllä suht iso alue. Me asutaan tässä ihan Edenin lähellä.



Turkoosi: Minäkin toivotan sinut tervetulleeksi joukkoon! Pohdinkin, että oletko sinäkin pinoutunut tänne. Nytpä meillä kaikilla kolmella on jo kasvot parille nimimerkille. :-)



Joulutohinoista: Lahjat on hankittu ja korttien teko on vaiheessa. Mehuglögiä ollaan miehen kanssa juotu jo muutamana iltana. Ensi viikolla ollaan luvattu mennä serkkutyttöjen kanssa leipomaan mummolle (87 v.) joulutortut. Mummo kun ei niitä tykkää tehdä. Muuten hän onkin kyllä aika supermummo ja aikoo edelleen kutsua koko porukan itse tekemälleen jouluaterialle.



Soittelin tänään neuvolaan kun tämä turvotus vaan pahenee koko ajan. Ei auta vaikka kuinka välttäisi suolaa ja joisi vettä. Aamulla herätessä sormet ovat niin turvoksissa, ettei meinaa saada käsiä nyrkkiin tai ainakin se oikein sattuu. Terkka sanoi kuitenkin, että ei kannata vielä olla sen enempää huolissaan. Ensi viikolla on taas lääkäri ja katsotaan silloin olisiko tilanne yhtään helpottanut. Äitini kertoi kärsineensä samasta vaivasta raskausaikana, joten voi olla, että tätä on sitten luvassa koko loppu ajaksi. Höh.



Siru-Sofia ja Julle 34+0

ohta lähden lääkärille ja sitten on taas uudet kuulumiset..Jännittää onko taas sokeria tikussa, epäilen kyllä että olis.



Tässä ihan kateellisena lueskelin kun toiset mammat voi lueskella ja ottaa rennosti.Meillä muuttohulinat jatkuu ja stressi on kova.Flunssankin tähän tietysti vielä lykkäs. Onneksi sain viime yönä nukutua kaksi neljän tunnin pätkää eikä uni katkeillut parin tunnin välein niin kuin toissayönä. Muutto on muutenkin rankkaa, mutta tuo 1v apulainen vielä lisää vaikeusastetta.



Mulla ei onneksi tässä raskudessa ole vielä selkä kauheesti vaivannu, mutta edellistä odottaessa olin issiaksen takia miltei liikuntakyvytyön loppuviikoilla.Olen tosi paljon venytellyt ja mies on hieronut. Ehkä myös tuon 10kiloisen kuopuksen nostelu on vahvistanut lihaksia.



Nyt neuvolaan...



rv 35+3

siru-sofia, mekin asutaan edenin lähellä. ' naapureita' ollaan. :)



tänään ajattelin herätä ajoissa ja heräsinkin jo ennen yhdeksää. olen ylpeä itsestäni. :) pyykkiä on peseytymässä koneessa ja miehen kanssa tuossa juuri pyöriteltiin parit sämpylät aamupalaksi, kun mieskin menee vasta iltapäiväksi kurssille. kävelylle voisin lähteä kun on kurjien ilmojen takia jäänyt monena päivänä väliin. nyt näyttää tuo ilmakin ihanan aurinkoiselta pakkaspäivältä. piristää kummasti kun aurinko pilkahtaa pilvien takaa! :) eilen tuli parit kestovaipat, kun ostin netin kautta. onkos muut miettineet kestovaippojen käyttöä vai tuletteko käyttämään ihan perinteisiä kertiksiä?



mutta nyt sämpylät uuniin ja pikasuihkuun!





//mutsiko ja pikkuinen rv34+3

Nyt oli jo pakko ottaa itteään niskasta ja tulla taas " linjoille" . Olen tehnyt joulusiivoja niin tosissaan etten ole edes juttuja ehtinyt lukemaan. Nyt tuossa vaan silmäilin pinon läpi ja aion ehtiä sen vielä tänään lukemaan tarkasti.



Eilen siivosin tosiaan meidän kodinhoitohuoneen ja voi että meinasi usko loppua että siitä ikinä tulee valmista. Pyhäiltana miehelle sanoinkin et mitenhän selviän tästä niin hän vain taputti mun mahaa ja kysyi et tästäkö. No, minä sanoin et no ei kun tästä tämän huoneen siivouksesta. Maha oli silloin pieni murhe! Nyt on ihanan siisti huone ja pakko oli heti laittaa kynttelikkö ikkunalle kun oli niin ihanan siistiä. vielä meidän kamari on siivoamatta katosta lattiaan ja sitten on joka paikka talosta koluttu kirjaimellisesti. Sit minä nosta jalat kohti kattoa ja aloitan jouluun asti kestävän nautiskelun!!!



Viime viikolla oli lääkärineuvola. Verenpaineet olivat ihan ok, painoa oli tullut 170g viikossa. Tällä hetkellä kokonaistulot n.7kg!

Sf-mittaa en muista mutta alakäyrän tuntumassa mennään. Sen verran malttia tuli joulusiivoihin että kohdun ulkosuu oli sormelle auki et pitää yrittää vältää niitä supistuspäiviä kun joskus ne supistukset eivät tunnu aivan normaalille. Kun tässä yli joulun selviäis niin hyvä. 35 viikko on tavoite, silloin pääsen lähisairaalaan. Mutta vauvahan tulee silloin kun haluaa, teki äiti mitä teki.



Hurjia kokemuksia joillakin. Älkää pelätkö te jotka ensimmäistä odotatte, ei niitä kaikille satu. Minulla on oikeastaan viisi ihan ok kokemusta, toiset mielyttävämpiä ja toiset ei. Mutta sitähän se synnyttäminen on. Nyt olen aika avoimella mielellä. Täällä oli muistaakseni aika monta Oulaisiin tulijaa. Saas nähdä sattuuko ketkään yhtä aikaa. Kaikki lapsemme ovat siellä syntyneet ja voin kyllä sanoa että siellä sijaitsee yksi maan parhaista synnytyspaikoista! Joku voi väittää vastaan mutta näin ainakin minun kokemukseni on.



MItähän kummaa mulla tuli mieleen tuossa silmäillessäni. Näin lyhyt se on tuo muisti. Joku kaipasi vauvaansa niin että koskee. Sama täällä.

Välillä tulee aivan mieletön ikävä vauvaa, haluais sen jo tuohon kainaloon tuhisemaan.



Valmisteluista sen verran että minäkin jopa kaivoin jotain neutraaleja vaatteita hoitopöydän laatikkoon kun siivosin sieltä isoveljen vaatteet pois ja tein joulusiivoja vaatehuoneeseen. Siinä samalla kaivoin jotain jo varalle ettei sitten jouluna tarvi niitä etsiä kun ajattelin että silloin on viikkotilanne se milloin yleensä olen kaikki laittanut valmiiksi. viikkoja silloin 34. Joku kauhistuu et tuo mamma kyllä sit myöhästyis! no, sänkyä en ainakaan ennen sitä laita. Meidän vauva nukkuu jalallisessa äitiyspakkauksen laatikossa. Mies matki niitä pahvisia keinujalaksia joita jossain netissäkin myydään ja teki puusta, joten vauva voi painonsa puolesta nukkua siellä niin kauan kuin vain laatikkoon mahtuu.



Olis mulla tässä vielä vauvaprojekteja kun pitäis turvaistuin päällystää uusiksi ja sitten olen ajatellut uuden verhon ommella sängyn suojaksi.



Mut nyt pitää mennä lapsia ruokkiin että selvitään kirjastoautolle. Iik, täällä on melkein 10 pakkasta, saa topata kunnolla että tarkenee.



Hyviä vointeja massunkantajille!



Iuiu ja perätilassa köllivä Sirkku-Omena rv 30 ja jotain

Hei vaan ja mukavaa keskiviikkoa kaikille.



Pia: Esikoista odottaessani äitini osti minulle mainion, hieman paksummasta kankaasta tehdyn mekon muutamaa kokoa isompana kuin normaalit vaatteeni. Ihan tavallinen mekko oli, vain normaalia isompi ja kommentteja tuli, että " Onpa kaunis odotusmekko" . Kyseistä mekkoa olen tässäkin raskaudessa käyttänyt. Toivottavasti löydät jonkun sopivan pikkujoulumekon pian.



Miina-Liina: Oletpa ollut ahkera! Saisinpa minäkin itsestäni irti jotain hyödyllistä...



Vimpatti: Pyydä vain sitä sairaslomaa, minullakin on osa supistuksista " vain" tuskaliaita, eikä niinkään kivuliaita, mutta en niidenkään aikana aina pysty oikein mitään tekemään kuin puuskuttamaan ja koettaa löytää jonkinlaista asentoa, jossa tuskallinen olo helpottaisi.



Floora: Pakko kommentoida yhtenä saamastani kohtelusta " valittaneena" . Kohtelu jota meille tälle palstalle kirjoittaneille osui, oli todella asiatonta. Tuskin kukaan meistä riskisynnyttäjistä itse on perussairautensa valinnut, ja tosiasia on, ettei täällä Etelä-Suomessa riskisynnyttäjiä hoideta oikeastaan muualla kuin naistenklinikalla. Kyseisen sairaalan synnyttäneiden osastolla on syystä tai toisesta ollut todella huonoja esimerkkejä hoitohenkilökunnasta, joka tuntuu purkavan omaa pahaa oloaan potilaisiin. Toivotaan tosiaan, että asiat ovat sielläkin nyt muuttuneet.

Toisekseen, olemme myös nimeltä maininneet hoitohenkilökunnan jäseniä, joihin olemme olleet todella tyytyväisiä.

Se, että tyytyväisiä potilaita on käy selväksi pelkästään katsomalla lehdestä kasteilmoituksia, niissä on moni kiittänyt hoitohenkilökuntaa. Ikävää on, että minä en koennut tarvettaa kiittää koko henkilökuntaa, koska yksi henkilökunnan edustaja kohteli minua niin asiattomasti. Jos muistaisin henkilön nimen olisin varmasti kertonut kaikille mahdollisille ihmisille senkin, jotta osaisivat varoa kyseistä henkilöä häneen törmätessään. On kamalaa, että hoitaja voi tulla yöllä ensikertalaisen äidin huoneeseen häntä säikyttelemään jollain ihme kauhutarinoilla, joilta ei sairaalassakaan vältyttäisi (hypoglykemia) ja kun äiti osaa perustella asiansa, miksei näin tulisi käymään kotona, kääntää hän kauhutarinat vauvaan, jolle lastenlääkäri oli edellisenä päivänä antanut " terveen paperit" . Varmasti olisin kiitollinen ollutkin, jos kyseessä olisi ollut oikea hätä, vaan ei ollut. Lisäksi juuri se, että hoitaja tulee keskellä yötä paitsi säikyttelemään kauhutarinoilla, myös ravistelemaan muutaman vuorokauden ikäistä vauvaani tekee käytöksestä mielestäni törkeän. Käytöstä ei paranna millään lailla se, että olin herkässä mielentilassa, koska olin juuri saanut lapsen, päinvastoin! Tiedän tarkalleen itse mitä tapahtui ja enää toista kertaa en tällaista käytöstä aio sietää. Itse en myöskään raivonnut parista tunnista, vaan kyse oli koko yöstä sekä päivästä. Yöllä saamani kohtelun jälkeen olin valmis tekemään kaikkeni, ettei vauvaani ravistellut hoitaja enään koskaan pääsisi häneen käsiksi.

Kuten huomaat aihe on minulle herkkä ja edelleen ajattelen asiaa, varsinkin nyt kun on toinen lapsi vihdoin tulossa.

Edelleen korostan, että itse sektio meni todella hyvin ja olen kiitollinen asiallista kohtelua ja empatiakykyä osoittaneelle henkilökunnalle.



Tolleroinen: Tsemppiä ja jaksamista vain, toivottavasti asia selviää tai ottavat asian liitosta hoitaakseen ihan kunnolla.



Aamuhalla: Onnittelut äitiysloman alkamisesta! Kyllä ne miehet joskus on vaan niin ihania. Meillä on vähän sama tilanne, että minä jaksan huonosti, etenkin nyt kun on supistellut, mutta mies korvaa tilanteen leikkimällä esikoisen kanssa ja ottamalla suurimman osan kotitöistä hoitaakseen. Lisäksi järkkää minulle aina välillä (kuten tänään) vapaapäivän, kun vie esikoisen äidilleen hoitoon.

Hyvä kun kirjoitatte niistä hyvistä kokemuksistanne. Ei minunkaan tarkoitus ole ollut ketään säikytellä, jotenkin on vain halunnut purkaa tunteita ja ajatuksiaan.



Strutsi: Hyvä kun voit olla sairaslomalla tuntematta siitä turhaa syyllisyyttä. Näin se menee, että raskaus on tärkeämpää ja omat fiilikset myös.



Siru-Sofia: Toivottavasti turvotus helpottaa..Teidän joulu kuulostaa ihanalta sukujoululta!



Sammermanni: Toivottavasti ei sokeria ollut tikussa ja muutkin lääkärikuulumiset oli hyviä. Edelleen toivotan tsemppiä muuttohulinaan ja flunssan selättämiseen.



Mutsiko: Oletpa ollut ahkera! Ihan tulee huono omatunto itselle kun ei millään jaksaisi...

Kestovaippakysymykseen: olen ajatellut kokeilla niitä nyt kun niitä housuja oli äitiyspakkauksessa, mutta lopullista päätöstä en ole tehnyt. Esikoisen kanssa käytin vain kertakäyttöisiä.



Iuiu: Sinäkin olet touhunnut niin, että pelkkä ajatuskin heikottaa! ;)

Otahan rauhallisesti nyt, kun oli jo kohdunsuukin auennut!



Oma tilanne: Eilen tosiaan supisteli aamulla niin, että poltti. Päivän aikana tuli " vain" niitä tukalia supistuksia, mutta illalla tuli taas 1,5 h ajan polttavia supistuksia. Näiden takia mentiinkin sitten synnyttäjien päivystykseen. Henkilökunta siellä oli todella ymmärtäväistä eikä kukaan ollut sitä mieltä, että turhaan olisi tultu, vaikkei supistukset mitään olleet aiheuttaneetkaan. Lääkäri totesi, että joillain vain on todella kivuliaita supistuksia jotka eivät kuitenkaan mitään saa aikaiseksi. Viikon päästä on taas tarkistus ä-polilla ja silloin voivat tarkistaa tilanteen uudelleen, mikäli supistukset jatkuvat.



Oikein hyvää vointia kaikille!



T: Emem rv 32 tasan

PItkästä aikaa ehdin taas käydä kunnolla läpi tätä pinoa. Täällähän on porukka ihanasti koossa! (ja mopo lipes täysin tuon avatun suklaarasian suhteen.....) Peppu kasvaa...aijai.



Synnytyksestä ja ylipäätänsä kokemuksista: Tulen itse varmasti olemaan paniikissa synnytys-tilanteessa ja ennen sitä ja sen jälkeen.... ;) Yritän toistaiseksi noteerata sellaiset selkeät perusasiat ja sitten toimia melko randomina tilanteen mukaan (joten vältän infoähkyä nyt). Se mitä itselleni ja teille(!!) toivon on hoitohenkilökunta, joka ymmärtää raskauden ja synnytyksen tuoman herkkyyden potenssiin tuhat. Mä saan varmana kunnon tykytykset jos tullaan esittämään arvailuja ja mahdollisuuksia vauvan tilasta.. Toivon, että mulle kerrotaan asiat rehellisesti, mutta ei kartoiteta kaikkia mahdollisia pelkotiloja mitä VOI olla.. Toi herkkyys-asia on musta sellainen minkä pitäisi jokaisen henkilökunnassa tietää. Mun neuvolassa se ainakin otetaan huomioon aivan ihanasti. Siellä toimitaan jotenkin niin johdonmukaisesti. Toivotaan että näin loppuun asti. Mä olen siellä se hysteerinen ämmä ja kaksi hysteeristä olis kyllä tässä elämäntilanteessa liikaa.. ;) Onneksi oma mies on rauhallinen ja jalat maassa.



Tässä vaiheessa pitäisi kyllä itsekin rueta pesemään jo kaikki pienet vaatteet valmiiksi. Eli se on mun seuraava projekti.



Mieli on ollut oikein hyvä nyt. Olen saanut monta asiaa pään sisällä loksahtamaa paikoilleen. Olen myös melko luottavainen tulevaisuuden suhteen. Toivottavasti saan tätä ilo-energiaa myös teille lähetettyä näin etänä!



Tsemppiä taas kaikille tähän viikkoon!



Magdalena



PS: OLETTEKO KOSKAAN SAANUT KOMMENTTEJA WELEDAN TAI MUUN SARJAN VÄLILIHAN HIERONTAÖLJYSTÄ SYNNYTYKSEEN LIITTYEN?

Mulla ei ollut sokeria pissassa tänään-JABADABADUU!!!! Olin onnellinen=) Vauvan painoarviokin on keskikäyrällä eli 2300g, joten olen tyytyväinen että kuuntelin itseäni ja pidin pääni enkä suostunut niihin sokerirasituksiin. Lääkärin mukaan kaikki vallan mainiosti eikä yksi sokerin esiintymä tikussa haittaa mitään.



Verenpaineet 65/108

syke 145-150

painoarvio 2300g

oma paino -1000g (myönteistä että oli mennytkin alaspäin makeiden jättämisen jälkeen)

sf-en muista, mutta yläkäyrällä

pissat puhtaat

vilkaat liikkeet



Että semmoista=)



Flunssa on vienyt voimat totaalisesti, mutta sinnillä olen pessyt pyykkiä, juossut asioilla jne. Poikaakin piti käyttää nieluviljelyssä.

Eli ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä on kohta pulkassa ja hyvin menee :) Tosiasiassa ei kauheesti poikkea aikaisemmista päivistä, mut kuitenkin.



Strutsi ainakin (taisi olla joku muukin)harmitteli, ettei ole tarpeeksi kivuliaita supistuksia sairaslomaa varten. Mä oon ollut supistusten takia sairaslomalla rv:sta 20 eikä vielä yksikään supistus ole ollut kivulias. Joskin supistuksia tulee tosi paljon ja työni on raskasta ja paskasta (ja meluista) tehdastyötä, millä saattaa myös olla vaikutusta. Joka tapauksessa lääkärin mukaan liiallinen supistelu (kivutonkaan) ei ole hyväksi eli hyvällä omalla tunnolla olen ollut sairaslomalla. Samaa suosittelen teille, joiden työmoraali ei meinaa joustaa ;)



Osa teistä ollut tosi reippaita! Mä oon niin kade! Ehkä mäkin vielä repäsen... imurointia suunnitellut koko päivän, mutta mutta... Osa vauvanvaatteistakin on vielä pesemättä, kylläkin vaan muutamat potkuhousut, mut kuitenkin.



Millaset vaunut Floora haitte? Entä aamuhalla? Me käytiin kans eilen viimein ostamassa vaunut ja se vähän rauhoitti mieltä, kun tuntuu ettei mitään kerkee saada valmiiksi ennen kuin vauva syntyy. Oran Saagat ostin, kun ne vaikutti niin tukevilta ja jämeriltä. Ja vanhaa mallia oli vielä tyrkyllä eli sai edullisemmin. Vielä turvaistuin/-kaukalo puuttuu...



mutsiko kyseli vaippa-aikeista. Meinasin ainakin kokeilla kestovaippailua, mut alkuun ostan myös kertiksiä, jos sattuu että kovin vaikea ja vaativainen vauva tulee, niin en meinaa stressata asialla.



Sammermannille onnittelut hienosta ja helpottavasta lääkärikäynnistä!



Tänne ei ihmeitä, kuin et vaunuja vain ihailen ;) Papunen tunkee pyllyään tuohon kylkiluihin aikas kipeesti ja yöllä ojentelee jalkojaan kyljestä läpi, mut muuten olo ihan kelvollinen. Ihana ilma ollut tänään, yritettävä houkutella jos mies lähtisi vielä ulos kävelemään. Se vaan leikkii uudella digiboksilla , joka eilen ostettiin....



Voimia meille kaikille! Varsinkin töissä vielä sinnitteleville ja muuton kanssa tuskaileville.



Pore&Papunen 34+3

Hyvää keskiviikkoa!



Kommentoin noin yleensä sitä minkä muistan.



Sammermannille onnittelut hyvistä neuvolatuloksista. Jotkut tuntuvat edelleen olevan energisiä ja saavat siivotuksi ja muutetuksi. Itse en pystyisi, nostan hattua. Olen pessyt vauvan vaatteet ja mies silitti ne. Muuten on kamat kasassa, turvaistuimen vuokraan liikenneturvasta.



Sille joka kommentoi, että OIKEASTI sairaat ovat niin tyytyväisiä aina hoitoonsa. Sanon seuraavaa: Toisen ihmisen henkilökohtaista kokemusta ei voi mitätöidä. Olin mielestäni oikesti sairas; raju raskausmyrkytys, sektio ja pikkukeskosvauva teholla. Sain asiallista ja asiantuntevaa hoitoa synnytysosastolla. Olin vissiin OIKEASTI sairas, koska lääkäreitä oli välillä 2-3 arvioimassa kuntoani.

Olin edelleenkin OIKEASTI sairas, kun minut kärrättiin osastolle 51. Odotan, että sairaalassa minua kohdellaan potilaana. Että saan hoitoa ja asiallista kohtelua. En halua olla potilaana kuuntelemassa narisevan kätilön arvovaltakiistaraivareita, resurssipulaa tai halveksuvan ivallisia arvioita toisista synnytyssairaaloista. Olin OIKEASTI sairas ja ihan loppu.

Osastolta 51 puuttui selvästi selkeä johto; tehtävien määrittely. Toimista oli sattuman varaista ja hoito potilaan omalla kontolla. Henkilökunta ei ollut motivoitunutta hoitamaan töitään.



Siinä Sammermannin? synnytyksessä oli mennyt myös moni asia pieleen. Kommentoijalle vielä sanoisin: " Jos potilaalta amputoidaan leikkauksessa vahingossa väärä jalka, on se jalka sitten OIKEASTI poissa." Vahinko on tapahtunut ja potilas saa kantaa siitä seuraukset! Virheitä sattuu kaikille. Kerroin lääkäristäni pelkkää positiivista. Kätilö KMaa on toiminut kuten kerroin, valitettavasti.





Tällä kertaa en tiedä, että synnytänkö alakautta vai tuleeko sektio.

Jouduin lähtemään neuvolasta päivystykseen Naikkarille, verenpaineet oli 100/150, turvotusta ja huono olo. Lepäilin siellä ja odottelin lääkäriä. Tietysti tuli mieleen, että nytkö tämä kaikki taas alkaa. Onneksi labrat oli OK, vauva 2,1kg voi hyvin ja verenpaineet olivat hieman laskeneet. Lääkäri kysyi, että haluanko osastolle seurantaan/lepäilemään. No tulin kotiin lepäilemään.



Piti kirjoittaa Emem03:lle, että Naikkarilla ei ole ruuhkaa. Mutta olitkin jo käynyt siellä. Hoitajia oli ainakin taukotupa täynnä!



Mies paketoi joululahjat eilen, jos mulle tulee vaikka äkkilähtö sairaalaan.



Kaikille vaivaisille: Jääkää sairaslomelle, olette sen ansainneet! Kukaan muu kuin sinä ei tiedä kuinka väsyttävää/raskasta on odottaa vauvaa.





Ametisti ja Esko 31+

Onpas ollut aivan upea keli tänään! Viitisen astetta pakkasta ja aurinko paistoi koko valoisan ajan. Sain raahattua itseni pienelle kävelylenkille aamupäivästä. Meinasin, että nytpä kävelen oikein reippaasti ja otan kaiken irti siitä, että aurinko hellii. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen oli kuitenkin pakko vähän hidastaa ja tyytyä taas lyllertämään. Alkoi sen verran inhasti juilimaan alapäästä, että katsoin parhaaksi ottaa loppumatkan ihan rauhassa. Helpotti onneksi sitten kun tulin kotiin ja olenkin loppupäivän ollut melko rauhassa.



Meilläkin on nyt pinnasänky haettu paikalleen ja uusi patja hommattu siihen. Sänky on 110 cm pitkä ja uudet valmiit patjat ovat kaikki 120 senttisiä. Onneksi vaahtomuovia on helppo leikata, joten nyt on sänky ihan valmiina (petaamista vaille) odottamassa tulokasta.



Vaipoista: Minä olen ihan hurahtanut tuohon kestovaippaideaan. Olen hommannut netistä muutamat kestovaipat valmiiksi ja kutonutkin jo yhdet villavaippahousut. Ajateltiin siis ainakin kokeilla ja luulenkin, että ainakin täällä kotosalla ollessa koitan niitä parhaani mukaan käyttää. Aion kuitenkin pitää aina kotona myös kertakäyttövaippoja ja antaa itselleni luvan käyttää kerttiksiä öisin ja kyläillessä jos se tuntuu helpommalta. Aika näyttää mitä siitä tulee. Ai niin, ja pistin just tänään tilaukseen kankaita ja muuta materiaalia vaippojen tekoa ajatellen. Ajattelin kokeeksi ommella ainakin yhden vaipan itse.



Turvotusta on vaan koko ajan, mutta niin kauan kun pikkuinen jaksaa viuhtoa kohdussa, en meinaa stressata omista vaivoistani.



Siru-Sofia ja Julle 34+1

Kirjoitin pitkät pätkät ja kaikki hävis. Taas kerran, enkä ikinä opi...



Juu,vaunut ostettiin, Teutoniat. Näppärän oloiset ovat. Ja kalliit =/ Mutta kai ne sitten kestääkin. Ja hoitopöytäkin on koottu.



Sammermanni: Arvaas mitä! Mulla vauvan painoarvio 2300 jo viikolla 33! Vaikka oma lähtöpaino matala, sokerirasitus kunnossa eikä painoakaan oo tullut kuin 7-8 kiloa. Että millainenkohan möhkäle tämä kaveri on, jos on laskettuun aikaan asti...



Kaikille, jotka paihoitti mielensä edellisestä kirjoituksestani: tarkoitus ei ollut vähätellä sairauttanne tai kokemustanne. Kirjoitin vain omien menneiden työkokemusteni perusteella ja siksi laitoinkin useinmiten (tai jotain sellaista), en aina! Ja kuten aiemmin laitoinkin, tärkeintä on potilaan kokemus saamastaan hoidosta, sen pitäisi olla hyvä.

Mutta mielestäni ei ole oikeesti oikein julkaista lääkärien/ hoitajien nimiä täällä netissä. Heillä ei ole mahdollisuutta vaitiolovelvollisuudenkaan takia puolustautua ja usein tapahtumista on eri osapuolilla erilaiset näkemykset, molemmat periaatteessa oikeita. Kantsii antaa jo sairaalassaoloaikana palautetta kokemuksestaan ja saamastaan hoidosta, silloin hoitajaa/ lääkäriä voidaan vaihtaa tai he ehkä voivat parantaa hoitoa/kohtelua, kun siitä heille sanoo. Ja palautetta voi antaa esimiehille siellä myös.

Ja tällä edellisellä en puolustele ilkeitä hoitajia tai lääkäreita tai huonoa hoitoa! Toivoisin tosiaan kaikille hyvää kokemusta ja mukavaa henkilökuntaa. Pahoittelen todella, tarkoitukseni ei ollut loukata ketään! Siis anteeksi.



Nyt pitää mennä tekemään ruokaa (jotta ei vaan pääse pienenemään tää vauva... ;) )



Floora ja masuasukki 34+1

Ahkeria olette olleet kirjoittelussa. En millään jaksanut perin pohjin joka tekstiä lukea loppuun asti, silti itse olen näpyttelemässä vielä lisää luettavaa teille... :)



Kaunis pakkaskeli tänään. Harmi vaan että ne valoisat tunnit menee neljän seinän sisällä töissä! Olisi ihana päästä edes pienelle kävelylenkille päiväaikaan, tekis ihmeitä. No, töitten jälkeen kävin uimassa uimahallissa kilsan, tuntui että olis jaksanut enemmänkin! Ihme voimantunnoissani olin :) Ajattelin silti että parempi kai lopettaa, etten vaan turhaan väsytä itseäni liikaa. Ihan tarpeeksi naatti olo se tuntuu nyt illasta kuitenkin olevan.



Sellainen kysymys tuli mieleen, liittyy kai enempi tuonne tarvikepuolen keskusteluihin mutta ajattelin teiltä kysyä neuvoja: vielä mietitään noita vaunuja täällä että millaiset laitetaan ja itselläni on ollut yksi kriteeri se heittoaisa. Sanokaapa nyt kokemusta omaavat että kuinka kätevä/tärkeä se heittoaisa oikein on?? Näyttää siltä, että jossain kohti joutuu kuitenkin kompromisseja tekemään näissä hankinnoissa. Että onkohan tuo sellainen asia, joka loppujen lopuksi ei ole ollenkaan niin tärkeä?



Sain kaverilta kassillisen pikkuruisia vauvanvaatteita lainaan tänään. Ihania! Pitää varmaan käydä itsekin jotain ostamassa, vaikka niitten pienenpienten käyttöaika onkin niin lyhyt.



Jaksamisia kaikille, voikaahan hyvin!!



Tolleroinen

Meillä on perjantaina ultra, tulen sitten kertomaan meidän neitin painoarvion, mutta veikkaan jo nyt että on reilu kaks kiloinen ;)



Sammermanille onnittelut negasta, siis sokereiden suhteen!



Tolleroiselle heittoaisasta, siinä mielessä se on kätevä että vauvan menosuunta on helposti vaihdettavissa jos esim. tuulee kovasti tai lapsi on jo niin iso, että äidin/isin kasvot eivät enään jaksa kauaa kiinnostaa ;) Enpä kyllä muuta lisäarvoa sillä näe, vain tuo nopeus =/



Joku kyseli väliliharasvasta, ei ole kokemusta, mietin sitä kyllä itsekin mutta taidan hoitaa homman lämpimillä suihkutuksilla/pyyhkeillä ja ihan normi perusrasvalla... Tällä kertaa ois toiveena ettei epparia tarttis tehdä lainkaan...



Paljon muutakin juttua oli tullut, mutta siirryn omaan napaan jota tänään aamupäiväisen parin tunnin shoppinki kiertelyn jälkeen on supistellut vallan mahdottomasti =/ Ei saatu puoliakaan pojan kans ostettua, kun oli pakko lähteä kotiin lepäämään. Mies ja vanhin viettävät tänään synttäreitään ja tarkoitus oli lähteä koko perheen + pojan ystävien kanssa ulos syömään, no - muu perhe lähti kyllä mutta itse jäin makoilemaan...



Flooralle kysymys, kun tiedät niin paljon noista estolääkkeistä että voiko ne tehdä semmoisen jutun, että supistusten aikaan yläosa kohdusta on ihan " rento" kun taas alaosa kivikova...? Mulla nimittäin tekee näin ja olen aivan ihmeissäni... =/



Eilen saatiin Rasmukselle lastensänky sekä vaatekaappi, johon olenkin sitten pessyt jo vauvallekin vaatteita valmiiksi! Muiden tapaan minäkin kaipaisin vauvan jo syliin ja sanoipa nuo isommatkin viimeksi eilen etteivät malta odottaa että saavat pienen suukotettavaksi ja halittavaksi! Toivottavasti pysyy kuitenkin vielä muutaman viikon masussa bdbd



-Allu ja Pupu rv32+

Tolleroisella on hyvä kunto! Itse en jaksaisi kun kellua altaassa, jos uimahalliin asti pääsisin.



Kestovaippailin esikoisen kanssa ihan täysillä. Siihen tottui ajan kanssa. Ei tarvinnut raahata vaippoja kaupasta ja jätettä tuli vähemmän. Aluksi jouduimme silittämään harsot, koska keskosvauvan iho oli niin herkän ohutta. Tästä silittämisestä on jäänyt miehelleni kammo, joten aloitamme nyt kertavaipoilla. Hankin kuitenkin parit hahtuvat ja harsoja, josko mieli muuttuisi.



Floora1: Noin minäkin kommentoisin oman alani juttuja varmasti. Sisältäpäin sitä näkee kaikenlaisia tapauksia.

Pidän yleensä puoleni ja kerron asioista asiallisesti heti paikanpäällä. Periaatteessa ainakin.

Synnärillä kaikki toimi, paitsi yksi kätilö oli outo. Koska outo oli poikkeus, niin mainitsin asiasta toiselle kätilölle. Varmistin ettei se kätilö tullut " hoitamaan" minua seuraavana yönä. Tämä toinen kätilö oli kiinnostunut siitä, että mikä meni pieleen. Ei juoruilumielessä, vaan asioiden kehittämismielessä.

Osastolla 51 töykeys ja outous oli sääntö, ystävällinen asiantuntemus poikkeus. Olin erittäin huonossa kunnossa. En ole ikinä ollut niin huonossa kunnossa,kuljin viikon pyörätuolilla yms. Mulla ei ollut voimia ruveta organisoimaan osastoa uudelleen ja valittaa hoidosta. Olisihan tämä kätilö KMaa voinut siirtää minut vaikka " siedätyshoitoon" johonkin isoon vierihoitohuoneeseen. Olin menettänyt luottamuksen hyvään ja asialliseen hoitoon. Yritin vain selviytyä tilanteesta kuuntelemalla niitä ihmejuttuja ja vaatimalla hoitoja ja luvattua lääkäriä paikalle.

Lääkärille sitten kerroinkin osaston toiminnasta, hän oli osaston ulkopuolinen. Pääsin kotiin seuraavana päivänä. Yleensä raskausmyrkytyspotilasta seurataan osastolla 10 vrk komplikaatioiden takia.

En tiennyt, että miten tervehdyn, jääkö vauva eloon, lapsi on esikoinen ja hartaudella pitkään tehty.



Luin osaston 51 esittelylehtistä vauvamyönteisestä hoidosta. Esite tuntui lähinnä vitsiltä. Oma vauvani oli tehohoidossa ( en nähny häntä 2,5vrk), kukaan ei kunnolla opastanut maidon lypsämisessä. Katsoin Tanskalaisen dokkarin; siinä äiti vietiin sängyllä maaten katsomaan keskosvauvaa. Oli myös vierihoitohuoneita keskosvauvan saaneille. Dokkarin sairaala tuntui vauvamyönteiseltä. itkin vain, että miksi kukaan ei vienyt minua katsomaan vauvaani. Yritin vain hokea itselleni, että minulla on vauva joka on elossa, kun makasin letkuissa siellä sängyssä.



Tehohoidossa vauva sai erittäin hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Henkilökunta oli 99% osaavaa ja ammattitailoista. Siinä tilanteessa en kyllä olisi kestänyt enää töykeitä/yimielisiä/väsyneitä/syyllistäviä Keskosvauvojen hoitajia. Myös ko. osaston lääkäri oli erittäin mukava ja osaava.



Nyt iltamaidolle ja nukkumaan. Josko uni tulisi.





T. Ametisti ja vauva rv.31++ (2,1kg)

Minua mietityttää tuo osasto 51-keskustelu , koska olin siellä itse silloin vuosi takaperin. Olin itse pyörätuolissa viikon ja kohtuuvahvassa lääkityksessä ankarien kipujen takia. Minulla kun ei kohtu supistunut normaalisti, niin sitä piti heräämössä hoitajan kaksin käsin runnoa 5min välein ja lisäksi kun on arpikudoksen liikakasvua, oli koko kohtu ollut kiinnittynut ympäröiviin kudoksiin arvilla edellisen sektion takia ja siksi leikelty ja poltettu erittäin monesta kohtaa-siitä valtavat kivut.



Mullahan oli vauva leikkauksessa ja voin kertoa että siellä teholla tarkkailussa vauvalle kävi hoitovirhe. Omat kokemukset jäi taka-alalle, kun pelkäsin vauvan hengen puolesta. Ymmärsin hyvin, etti kätilöillä ollut aikaa kärrätä minua maan alta vauvaa katsomaan, vaan mies tuli ja vei.Raskastahan se oli. Pääsin vauvattomaan huoneeseen lepäämään muutamaksi päiväksi eli siellä ei ollut ollenkaan vauvoja, synnyttäneitä äitejä vain, joiden vauvat oli tarkkailussa tai hoitotoimenpiteissä.Minulle se oli hyvä, niin ei tullut paha mieli katsoa kun muut hoitavat vauvojaan.



Jonkin verran aistin osastolla hoitajien välisiä erimielisyyksiä ja hoitometodiristiriitoja, mutta itse naisvaltaisella alalla työskennelleenä ajattelin että semmoista se joskus on..Vaikkakaan ei se saisi potilaille näkyä.



Kaikesta huolimatta kokemus oli ihan hyvä ja uudelleen olen menossa samaan sairaalaan. On se sentään eri asia päästä tunnelia pitkin talon pyörätuolilla aamutakissa vauvaa katsomaan kuin matkata toisesta sairaalasta tai kotoa taksilla sinne joka päivä.Jos olisin olliut Kättärillä ja vauva teholla lastenklinikalla, en olisi päässyt häntä varmaan viikkoon katsomaan oman huonon kuntoni takia.



Heittoaisasta sen verran että se on varuste, josta itse olen tinkinyt, kun vaunuissa on muut hyvät ominaisuudet: iso ostoskori, isot pyörät ym.



Välilihaa voi rasvata ihan oliivi-,manteli tai sesamöljyllä tai ceridal-öljyllä.Samaa öljyä voi levittää koko vartaloonkin, niin pysyy iho kunnossa.



Huomenna pitää olla tämä vanha asunto tyhjä.flunssaisena ja näillä raskausviikoilla täytyy kyllä käyttää kaikki tahdonvoimansa, että saa vedettyä ruljanssin läpi.Jouluna sitten pidämme takassa tulta, saunomme ja syömme hyvin uudessa ihanassa kodissa-ajatus tuo voimia.



voikaas hyvin mammat!!!

Piti tulla muutamaa juttua kommentoimaan.

Heittoaisasta: Meillä ei edellisissä vaunuissa sitä ollut, tulokkaalle ostetuissa sensijaan on. Käytännön kokemuksia ei siis ole, mutta heittoaisaa olisin kaivannut monet kerrat kuopuksen ratasaikana. Ilmankin toki pärjäsi, mutta hyvä lisä tuo vaunuihin on. Meillä siis nyt vaunuina Brion kombit.



Synnytyskokemuksista jne. minä ymmärsin täysin pointtisi Floora1! Ikävästä kohtelusta kannattaa aina antaa palautetta kyseiseen yksikköön, jos haluaa että asiat siellä paranee! Hoitovirheistä puhumattakaan. Esim. meillä työyksikössäni on palautelaatikko, jonka esimies tyhjentää ja käy vaikka kahdenkesken palautteen läpi sen työntekijän kanssa jota se koskee. Palautteesta myös oikeasti yritetään ottaa opiksi. Tämä siis koskee suurinta osaa hoitoalalla työskentelevistä, toki poikkeuksia löytyy, mutta eiköhän niitä mätäpaiseita löydy joka alalta!?

Enkä ole tässä nyt puolustamassa ketään törkeästi käyttäytyvää hoitajaa, mutta toivon että ette yleistä. Hoitajatkin ovat vain ihmisiä ja potilas-hoitaja-suhteessa kyllä molemmat peilaavat sitä toisen käytöstä jollakin tasolla. Toiset hoitajat ovat tässä taitavampia kuin toiset, jotka provosoituvat helpommin. Jokaisen subjektiivinen kokemus on se tärkein ja jokaisella erilainen. Jos mahdollista, ikävät kokemukset kannattaa kuitenkin yrittää nollata tai ne värittävät negatiivisesti myös tulevia sairaalakokemuksia.

Olenhan itsekin aiemmin kirjoitellut tänne saamastani ikävästä kohtelusta synnyttäneiden osastolla, joten en ole tässä asettautunut kenenkään puolelle. Ja riskisynnyttäjähän tässä on itsekin. Toivottavasti tällä kertaa kaikille jäisi positiivisia muistoja synnytyksestä ja riskitilanteet osattaisiin hoitaa hienotunteisesti! Tein aikanaan opinnäytetyön synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja siellä nousi selkeästi huonojen kokemusten + tuen puutteen merkitys alttiuteen sairastua ko. sairauteen.



Välilihan öljyämiseen käy myös vauvaöljyt. Epparin paranemista vauhdittaa myös ilmakylvyt ja suihkuttelut.



Meillä tuskin tuollaisia painoarvioita tulee seuraavassa ultrassa, kun tämän perheen täysiaikaisetkin ovat olleet alle 3kg.



Kestovaipoista: mielelläni niitä käyttäisin, mutta voipi olla että helpot ja nopeat kertikset vie taas voiton... Raskauden ulkopuolella kun ei mieheltä apuja heru juuri mihinkään kotihommiin, helppous ja nopeus valitettavasti vie voiton ympäristöystävällisyydeltä ym. Ä-pakkauksen vaippasysteemiä aion kuitenkin käyttää.



Mukavaa loppuviikkoa!

aksiina 31+1

heissan,



saisinko liittyä joukkoonne mukavaan?



olen 3v pikku riiviön äityli ja toinen riiviö kasvaa masussa hurjaa vauhtia. Laskettu aika on 20.01. Asumme Helsingissä, synnyttämään mennään naistenklinikalle, eka syntyi myös siellä, kaikki meni tod hyvin joten se on haaveissa tämänkin kanssa..



on ollut tosi kiva lukea täältä teidän kokemuksia, en meinannut eilen päästä nukkumaan ollenkaan kun jäin ihan jumiin!! jäin nyt kotiin joten AAAAH JA AUTUUS!! ja aikaakin on.. huono äiti? kenties, mutta esikoinen on edelleen tarhassa, nyt tosin vain 3pvä viikossa mutta on kuitenkin. Katsoimme isukin kanssa että hänelle tärkeää myös tarhakaverit ja energianpurkaus muiden pikkumiesten kanssa.. ja jotenkin olen itse ollut todella väsynyt ja ehkä hieman masentunutkin kun ei jaksa mitään niin saa nyt ottaa relasti ja kerätä voimia jouluun ja vauvaan. Myöskin olemme kaksikielinen perhe, suomi-ruotsi, ja esikoinen ruotsinkielisessä tarhassa, kotikielenä on suomi ja siksikin musta tärkeää että pysyy kieli hallussa tarhan kautta.



katsokaas nyt, heti selittelee miksi ei pidä lasta kotona vaikka itse on..? tää on tätä.. mä olen loistava syyllistämään itseäni kaikista valinnoista oli ne mitä tahansa. nyt vielä tuplana kun hormonit paukkuu päässä.



nojoo.. mutta viikkoja siis 32 + kasassa ja jännittää vietävästi. ei jaksaisi enää odottaan. just miehelle kiukuttelin että olisipa ihanaa kun olis jo jouluna vauva.. onneksi mies järkevä ja totesi heti että jos jouluna on jo vauva, ei se kulta ole kotona vaan me kaikki sairaalassa.. tottahan tuokin on!!!



pikkunuttuja hypistelen lähes päivittäin ja hihittelen ja höpisen mahaasukille. pitkä on odottavan aika!!



soitatteko te tiettyä musiikkia vauvalle?? funtsin just että jostain olen lukenut että se voisi toimia rauhoittavana tekijänä, tuttu musiikki maha ajoilta? oletteko kokeilleet??



noh tulipas masentunut esittelymeili.. uuhpuuh.



iloista päivänjatkoa kaikille!!



t pikkuhömppä