***SYYSSISSIT ja alkuviikko ma-ke***

Ollut sellaista hulinaa elo viime aikoina, etten ole ehtinyt paljon käydä täällä. Jutuissa olen yrittänyt pysyä mukana lukemalla, mutten ole ehtinyt kirjoitella...



Jotenkin aika menee niin nopeaan, vaikka mitään ihmeellistä ei olekaan. Ristiäiset on tosin lauantaina, saa nähdä mitä muut meidän nimivalinnasta pitää, ei olla kerrottu kellekään=)



Jumpasta puheli täällä colis yms.. tietääkö kukaan alakautta synnyttänyt, että missä vaiheessa voisi kuntosalilla ja uimassa käynnin aloittaa? Kovat olisi himot. Jälkitarkistuksessa kaikki oli ok, mutta tämä lahopää unohti sitten kysyä asiasta siellä!!!! Onko jotain liikkeitä mitä pitäis välttää aluksi?



Täällä siis voidaan hyvin, tyttö on kasvanut kovasti ja juttelee jo paljon. Varsinkin aamuisin. Yöt nukkuis muuten varmaan loistavasti, mutta aamuyöstä alkaa kakkaa änkeämään ja se on tosi rikkonaista, jos tähän vinkkejä löytyy, niin tänne kiitos! =)



Tsemppiä kaikille alavireisille, toivotaan pian valkeaa maata, tää pimeyskin synkistää tosi paljon!



Poklo ja E-J 031007

Hei kaikille!

Minäkin nyt intoudun kirjoittamaan. Viime lauantaina oli kastejuhla ja nyt siitä toivumme. Poikakin on ollut välillä hieman levoton. Merkillinen viejari, saattaa valvoa yöllä tuntikausia ihan hyvällä tuulella. Ei itke, eikä naura. Heiluttelee käsiään ja jalkojaan ja yrittää nukahtaa, mutta ei vain tule uni. Hän ei siis metelöi valvoo vain. Minä yritän vieressä torkkua, mutta enhän minä osaa nukkua jos pieni mies valvoo.

Kastetilaisuus juhlineen sujui hyvin. Poika oli isänsä sylissä ja olis tyytyväinen kuten aina. Siskot toimivat mallikaasti, esikoinen sytytteli kynttilöitä ja keskimmäinen kuivasi vauvan pään. Muuten he jaksoivat melko hyvin tilaisuuden. Pientä kengänkopsuttelua, nenänkaivua ja kameran räpäläämistä oli tietenkin... Juhlat järjestimme pitopalvelun tiloissa ja se oli hyvä ratkaisu. Meidän olohuone olisi ollut liian täynnä juoksevia lapsi, jos olisimme olleet kotona. Niin ja ruokakin oli mahtavan hyvää. Ja mausteista. Poika sitten valvoikin noin kolmeen seuraavana yönä.



Sitten kommentoin jotain mitä muistan edellisistä keskusteluista.

Valinnoista; Jospa me mamma oppisimme vaikka tämän palstan kautta sen että lasta voi hoitaa hyvin erittäin monella eri tavalla. Toinen nukuttaa vieressä toinen omassa huoneessa ja lapsi ja vanhemmat saavat molemmissa perheissä riittävästi lepoa. Joku imettää kolme vuotiaaksi, toinen aloittaa kiinteät ruuat kahden kuukauden iässä ja molemmat lapset saavat riittävästi ravintoa. Esimerkkejä olisi loputtomasti. Tärkeintä on se että lapsi saa ravintoa, läheisyyttä, hellyyttä ja lepoa. Jos vielä vanhemmat olisivat sinut omien valintojensa kanssa niin olisipas todella hienoa! Eli itseluttamusta vain omien valintojen kanssa kaikille. Eikä heitetä kivillä, eihän. Ihmetellä ja kysyä tietenkin saa, eikä kaunis yhteisymmärrys ja samanlaiset valinnat kaikille ole millään tavalla mahdollinen vaihtoehto. Eikä edes tavoite.



Imetyksestä vielä sen verran. Olen ollut huomaavinani että kaikkein vaativin imetyksen laji on juuri tuo osittainen imetys. Siinä helposti vauva alkaa hylkiä juuri meidän lasten iässä jompaa kumpaa, rintaa tai pulloa. Siitä taitaa löytyä esimerkkejä tämäkin listan väeltä. Minun lapseni ovat molemmat olleet täysimetettyjä ja toiselle ei kelvannut pullo lainkaan. En kokenut sitäkään kovin raskaana. Ajattelin vain että me olemme nyt erottamattomat puoli vuotta. Sitten alkaakin vähittäinen erilleen kasvaminen. Lyhyt tämä imetyksen aika joka tapauksessa on.



Jellonamami. Meidän poijat on sitten komeita nuoria miehiä. Minun ukko painoin 6 vkon iässä 5920 ja oli 58 cm pitkä. Sinun poika oli lyhyempi mutta paksumpi : ) Hyvin siis nuoret miehet kasvavat. Pojat taitavat oikeasti kasvaa nopsemmin tässä alussa. Minäkin olen itkenyt vuoden takaista keskenmenoa. Että oli elämä raskasta tässä syksyn pimeydessä vuosi sitten! Nyt taas yhtä juhlaa!!!



Nyt poika heräilee. Ja ehkä pitäisi vaihtaa vaatetta äidinkin päälle. Olen vielä pyjamassa.

terv peikkoäet ja APJ 01102007

Täällä ainakin juuri nyt paistelee :)



Onnittelut Typykälle nuorimman neidin hienosti nukutun yön johdosta...niitä taitaa jo olla useampikin :).



Kiva oli kuulla Poklostakin pitkästä aikaa. Tuohon aamuöiseen vauvan vatsantoimintaan ei varmaankaan ole juuri mitään tehtävissä. Uskoisin, että ajan mennessä eteenpäin tilanne muuttuu, mutta nyt vain vauvallasi on tuollainen rytmi. Mietin, voisiko oma ruokavaliosi vaikuttaa siihen, syötkö esim. illan suussa jotakin mikä saa helposti vauvan masun toimimaan...? Mun käsittääkseni alatiesynnytyksen jälkeen voi aloitella liikunnan pikkuhiljaa esim. lantiopohjan lihasten harjoittelulla ja jos mitään vaivoja ei ole, niin eikö tuo jälkitarkastus ole se rajapyykki, jolloin ns. normaalisti voi alkaa liikkumaan.



Peikkoäet oli kirjoittanut taas viisaita ajatuksia. Olen samoilla linjoilla kanssasi, ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa toimia ja todellakaan kaikkien ei tarvitse mahtua samaan " muottiin" . Onneksi tänä päivänä kuitenkin ollaan mielestäni huomattavasti suvaitsevaisempia ja " luonnonläheisempiä" kuin vielä 14 v. sitten. Nyt mennään enemmän lapsen ehdoilla, hänen rytminsä mukaan.

Pahoitteluni kaikille keskenmenon kokeneille äideille, ainakin Peikkoäet ja Leijonamami näistä mainitsivat. Rankkoja kokemuksia, joita ei soisi kenellekään tapahtuvan. Varmasti tästä lapsesta osaa eri tavalla iloita tuollaisten kokemusten jälkeen.



Eilen suutahdin illalla miehelle, kun ei jaksanut muuta kuin maata sängyssä. Kovin oli nöyrää poikaa ja pahoillaan, oitis yritti osallistua vauvankin hoitoon, jotta pääsin käymään yksin kaupassa. Näytti itseäänkin harmittavan, että koko viikonloppu meni pikkujouluista toipumiseen...



Toivottavasti piiun vointi on jo parempi.



Tapaaminen Jumbossa käy hyvin ja tiistai päivä olisi erittäin hyvä...



haikarapolska kera nukkuvan kullanmurun

tässä loppuviikkoa:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=93&m=11785108&p=2&tmo…



Täällä aurinko paistaa ja mieli on keveä.



Meilläkin on mies viikonloppuna pikkujoulussa ja eilen kehitin siitä itselleni oikein kurjan olon, vaikka ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Sateinen keli ei auttanut asiaa.



Mutta nyt on ulkoiltu ja vauva nukkuu vielä vaunuissa. Ihasteltiin vielä moottorisahahommia tuossa lähistöllä 2-vuotiaan kanssa. Tralalaa.



Mukavaa päivää kaikille!



apinaemo ja oona ihanainen 0709



ps. Miten voikin mieli olla ailahtelevainen mammalla? Piiulle toipumisia!

Ihana teksti, peikkoäet! Kaikki ollaan erilaisia ja jokaisella eri tapoja, ei ole olemassa yhtä ainoa oikea tapa.



Minulla on kurja olo. Miehen kanssa taas riideltin, tuntuu että ei oikein puhutaan enää, vaan riita-riita-riita. Lasten kasvatus oli täälläkin kertaa aiheeksi. Yksin pärjän kahden muksun kanssa, mutta jos ollan kaikki kotona, niin aina tapahtu jotain mistä jompi-kumpi otta nuppiin. Mies ei puhu (jos ei puhu, niin ei ole ongelmia, aika vie kaikki huonot fiilikset???), minä myös enää ei jaksa. Kyllä se muutto tuntu niin väärälle. Jos nyte jo niin huonosti pärjämme perhen kesken, mitä sitten siellä tapahtu? Hän pääse töihin, illanviettoihin yms, minä vaan kotona, ei yhtäkään kaveria, tuttuja. Ihmiset ei puhu myös englantia. Kyllä masennusta purkaa päälle taas. Vauva myös ihmen itkuinen, ei nukku päivisin ja illalla ei saa nukahtamaan millään. Onneksi 2300-0830 nukkuu 3-4 syötöllä, mutta jotenkin hirveän väsynyt olen silti.

Tulipa taas valitusta, sorry. Toivottavasti mieli kohentu, ylös-alas kun vaihtele mielialat minullakin.

kewa ja poika 20092007

Tulipa niin kauniisti lunta tänne Keski-Suomeenkin eilen! Aivan ihanan näköistä oli illalla kun ajeltiin mummolasta kotiin. Esikoisen mentyä nukkumaan sytyttelin minäkin kynttilöitä ympäri kämppää. Eipä niitä muuten uskalla polttaakaan kun esikoisen pääsee joka paikkaan (paitsi katonrajaan) ja on niin mahdottoman nopea liikkeissään että huh! Vauvakin otti rauhalliset iltatorkut ennen loppurähinäänsä (säännöllinen iltakitinä klo 22-24), joten me syötiin miehen kanssa mukava iltapala ja juteltiin vaikka ja mitä. Olipa ihana rehellisesti todeta, että vaikka tämä elämäntilanne tuntuu rankalta fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti, niin kumpikaan ei vaihtaisi tätä siihen toiseen vaihtoehtoon eli elämään ilman lapsia, parempaan rahatilanteeseen ja enempään vapaa-aikaan. Ja tajusin jotenkin viime viikolla, että enää ei mene montaa kuukautta siihen, että pojat viihdyttävät toinen toisiaan. Nyt jo huomaan, että vauva katselee isoveljeä paljon ja hymyilee, ja isoveli on heti onnessaan kun laitan vauvan lattialle hetkeksi, kantaa pehmolelut siihen ja paijaa pienempää. Veljesrakkautta pienestä pitäen! :)



Kewa miten teillä esikoinen suhtautuu vauvaan?



Tänään on kyllä ollu taas vähän ankeammat fiilikset, jotenkin se viikonlopun jälkeen tuntuu yksinäiseltä tämä kotielämä. Ja esikoinenkin kai ikävöi isää, kun kiukuttelee ihan hirveästi. Niillä on joitakin omia leikkejä joita äiti ei harrasta, ja esikoinen on ihan isin poika viikonloppuisin ja osaa jo odottaa tiettyjä juttuja ja isän erikoishuomiota. Söpöä, mutta rankkaa näin maanantaisin.



Tekis mieli taas jotain hyvää, niinku joka päivä. Luin anoppilassa jostain terveyslehdestä, että kaamosväsymykseen liittyy usein hiidihydraattipitoisen ruuan himo. Allekirjoitan! Käyttääkö muuten kukaan teistä kirkasvalolamppua? Meillä sellainen on, tosin mun on vähän vaikea ehtiä sen ääressä istuskelemaan. Mutta huomaan että herään nopeammin ja olen aamupäivällä virkeämpi, jos olen ehtinyt juoda aamuteen lampun ääressä ennenku pojat herää.



Maitohamsterin lääkärikäynnistä ja Haikarapolskan kommenteista siihen tuli mieleen se oma viikontakainen jälkitarkastus. Ihan samaa ajattelin kuin mitä Haikarapolska kirjoitteli, mutta kuitenkin hyvin paljon epäilen ettäkö mun kohdalla olis niin etten vain itse tajua tilannetta. Mä oon yrittäny saada aikaa omalle psykologille, mutta jostain syystä sitä ei millään saa kiinni. Heh, mun tärkein odotus sille psykologikäynnille on, että se kumoais lääkärin sanomiset ja tsemppais mua niinku ennenkin. Näin luulen kyllä käyvänkin, mutta kävi miten kävi, luotan sen psykologin arvioon paljon enemmän, koska se tuntee mut ja on nähny mun molemmat lapset. Jotenkin sen lääkärin mielipiteet tuntuu täysin arvottomilta, koska se ei edes kyselly mitään, saati sitten että olis edes antanu mun puhua loppuun.

Tsemppiä kuitenkin Maitohamsterille harmitukseen!



Hups onpas kello jo paljon, pitää mennä syömään jotain enneku pojat herää. Mukavaa viikonalkua teille mammat!

Pikkujouluista on toivuttu ja morkkiskin oli ihan hirmuinen! Tällä kertaa ei onneksi liian juomisen tai muistikatkosten vuoksi (join tosi varovasti ja vielä vettäkin tämän tästä ettei vaan tule liikaa humalaa) vaan ihan siitä syystä että ylipäätänsä lähdin! Kivaa oli todellakin ja olin jopa jatkoilla pomon perheen kanssa. Laulamaan ei valitettavasti (hehehe) ehditty! Lauantaina olin pirteänä (??) miehen kanssa lenkillä jo aamupäivästä joten siitäkään ei olis morkkista pitänyt ottaa. Kai se eka kerta ilman Lukaa sitten vaan tuntui niin kauhealle. Hyvin oli pojat pärjänneet ja viikonloppuna huomasi muutenkin että isällä oli paljon entistä rennompi ja varmempi ote poikaan! Hienoa =).

Voi Kewa miten kurjaa.. Voi kun tuohonkin osaisi tai voisi sanoa mitä sun kannattaa tehdä! Sulla on tulossa tosi iso muutos elämässäsi ja sun tarvii kyllä tehdä niinkuin sun sydän sanoo! Ihan hirveää sun on vieraaseen maahan lähteä jos sua jo etukäteen noin paljn pelottaa! Voimia sulle!!

Peikkoäetillä oli taas todella kaunis teksti. Kiitos!

Voi kun täälläkin olis lunta! Mutta ihana aurinkoinen ilma kuitenkin. Joten Luksutin rattaisiin ja koira mukaan ja lenkille!

Koitan palata viel iltasella.



Colis ja Luka 20092007

Niin se vaan uusi viikko lähti käyntiin ja kohta ollaan joulukuussa!



Käytiin Mikon kanssa neuvolassa. Paino, 7360 g, pituus 63,4 cm. Joten oikein hyvin hän kasvaa.



Muutenpa ei ihmeempää täällä päin. Eilinen meni vielä hieman toipuessa migreenistä, mutta tänään jo virkeämpi olo, voi kuinka onkaan ihanaa! =)



Mutta tämä oli ihan pikainen käynti, nälkä kurnii vatsassa, joten ruoan laittoon käy minun tie!



Piiu ja Miko (230807)

Te jotka ootte jo käyny jälkitarkastuksessa. Mä sain sieltä sen jälkitarkastustodistuksen ja kelan kuoren. Pitääkö sinne kelaan laittaa ihan vain tuo pelkkä todistus, vai onko nyt joku aika hakea jotain tukea mitä mä en vain hoksaa???

Toimita pelkkä todistus Kelaan, se riittää. Kela haluaa sen, maksaakseen rahojaan.. =)

onko vauvojenne silmien väri muuttunut? mitä veikkaatte lopulliseksi väriksi ja miksi?



meillä neidin silmät ovat ehkä aavistuksen vaalentuneet. veikkaan että sinisiksi jäävät. kahdella lapsista ruskeat, toisella olivat heti syntymästä tosi tummat. toisella muuttuivat ruskeiksi vähän yllätyksenä. kolmannella siniset ja olivat samanlaiset alusta asti.



että tämmöistä kyselee

apinaemo



ps. pitäiskö tehdä vielä esittelypino, kun ei muisti pelaa kaikkien osalta?

Aika pikaisesti nyt vain kertomaan että hengissä ollaan vielä täälläkin.Aadan kanssa käytiin aamulla lääkärissä kun on nukkunut niin älyttömän katkonaisesti jo monta päivää ja yötä.Ei itke mutta on tuskanen ja hakee tuttia tai sitten vain heiluu ja huitoo ja juttelee...lääh.Ajateltiin että parempi käydä kun tota nuhaa on ollut toisella nyt kuitenkin lähestulkoon koko eliniän.Korvissa ei onneksi mitään eikä bakteeriperäistä flunssaa.keittosuola tippoja vaan nenään ja sitä kasvosaunaa.Oon ollut nyt tosi väsynyt ja mies jäikin tänään kotihommiin että sain päivällä nukkua.Olisin saanut nukkua vaikka kokopäivän mutta taitaa olla nyt yliväsymyksen puolella joten en saanut nukuttua kuin ehkä 10min.Mutta levätä olen saanut ja täydellisen vapaan vauvan ja kodinhoidosta.

Palaan myöhemmin paremmalla ajalla,mies sai just tiikerikakun uunista joten eikun syömääään:)



rakkausvauva " Aadeli" 0609 ja väsynyt äiree

Kirahviina, tilanteesi on varmasti juuri noin kuten koet. Tarkoitin kommentissani sitä, että mikäli tilanne on ollut rankka ja äiti väsynyt, univelkainen, alakuloinen, jopa masentunut (nämä asiat selviävät yleensä lääkärin tai hoitajan perusteellisessa haastattelussa, jossa kartoitetaan laajasti elämäntilannetta monelta eri kantilta) yms. on tärkeää, että joku havainnoi ja huomaa tilanteen ja tarjoaa apua. Hoitoa voi olla niin monenlaista, jollekin se on juuri tuota keskusteluapaa esim. psykologin kanssa, jollekin jotakin muuta. Pääasia, että apua ja tukea tarjotaan. Tietenkin on jokaisen ihmisen oma yksityisasia ottaako apua vastaan tai kokeeko ylipäätänsä apua tarvitsevan. Yleensähän se on niin päin tässä 2000-luvun Suomessa ns. hyvinvointivaltiossa, että apua ja tukea ei kovin helposti saa mm. kustannussyistä ja ihminen jää aika lailla yksin vaikeuksiensa kanssa. Uskon, että suurin osa lääkärikunnan edustajista on kuitenkin hyviä, asiansa taitavia ihmisiä, joiden ammattitaitoon suurimmaksi osaksi voi luottaa, mutta toki joukkoon mahtuu monelaista kulkijaa, kuten ylipäätänsä meihin ihmisiin.

Ottaen huomioon, että vauva ja äiti elävät lähes täydellisessä symbioosissa ensimmäisen vuoden ajan, vaikuttaa molempien hyvinvointi tai pahoinvointi kumpaakin osapuoleen. Valitettavasti meissä suomalaisissa asuu vielä syvällä ajatus, että jos jostakin, tilapäisestäkin, mielenterveydenhäiriöstä esim " babybluesista" kärsii, niin leimataan hulluksi. Myös se alkukantainen ajatus " minähän en apua tarvitse, vaikka henki menisi" on valitettavan yleistä vielä edelleenkin.

Kommenttini myöskin kumpusi omasta kokemuksesta, joka minulla oli esikoisen ollessa kolme ja keskimmäisen ollessa vauva. Itse en huomannut tilanteen ajatuneen umpikujaan, enkä tunnistanut enää väsymystäni. Onneksi ystävä huomasi ja sain apua.

..Jos huomenna ei kerkeä/pysty kun mies lähtee yön yli työreissuun ja esikoisella on illalla koulumusikaalin ensi-ilta.

Haikarapolska:nostin peukut pystyyn luettuasi ed.kirjoituksen eli yhdyn sanomaasi täysin!Peikkoäet kirjoitti myös viisaasti!

Syvimmät osaanottoni keskenmenon kokeneille sitä ei kenellekkään soisi tapahtuvan eikä sitä tunne myrskyä voi tietää kuin sen kokeneet;(

Silmien väristä:Meillä isukki peukuttaa sen puolesta että tytölle tulisi ruskeat silmät niinkuin hänellä.Mun tytöillä on vihreät samoin miehen tytöllä.Nyt näyttää tietyssä valossa ruskealta mutta toisinaan myös vihreältä,no se on kyllä loppupeleissä aivan sama minkä väriset tulee.

Uusi esittelypino olisi mustakin hyvä myös syntymäajan laittaminen ihan ok idea.



Masenuksesta on mullakin kokemusta edellisen paskan suhteen ansiosta ja myös samoihin aikoihin oli tosi PEEEE pomo mulla joka sairastutti koko työyhteisöä.Sehän on helposti uusiutuva ken sen on kokenut.Minäkin tiedän milloin on aika hakea apua.Nyt lähinnä olen väsynyt ja koen tämän baby bluesina.Välillä jaksaa paremmin ja välillä tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja meillä on kuitenkin helppo vauva joten ei tähän edes mitään selvää syytä tarvitse.



Kewalle toivon paljon voimia ja keskusteluja jonkun kanssa jotta selviät tämän vaikean vaiheen yli.Muutto joka on edesä on niin suuri asia että tämänkään puolesta en soisi että jäät mietteinesi yksin.Me ei kuitenkaan täällä suo hylätä vaikka sitten niin kaukana oletkin:)



Pikkujouluista..joopa joo.Tuli sitten otettua vaikka vain syömään olin menossa.Monet olivat jo aika maistissa kun ravintolassa nähtiin ja loppujen lopuksi sitten menttiin kaikki karaoke baariin (ennen kävin lauleskelemassa)ja nytkin sitten siellä lauloin ja sieltä sitten suunnattiin vielä paikalliseen " lihatiskiin" kun ei muitakaan paikkoja täällä ole missä olisi yli 18-20vee juhlijoita.Siellä muo alkoi sitten tosiaan jurpimaan kiimaiset miehet joita tuli ovista,katoista,seinistä....kaikilla vain se yksi mielessä ja kuinkahan moni oli sinkku???!Yhden vanhemman miehen kanssa juttelin että miksi siellä vonkaa nuoria tyttöjä vaikka vaimo on varmasti kotona odottamassa.Tämä keskustelu sai aikaan sen että iso mies ITKI JA KATUI ja sanoi minua enkeliksi eikä edes ollut herra humalassa.Hän lähti kotiin vaimon luokse!!!Sitten " juttelin" tai lähinnä meuhkasin vielä muutamalle että MIETTII mitä tekee.Vaimot kotona ja lapsiakin varmasti,että voiko oikeasti olla mieli hyvä.Tästä kaikesta sai vielä oma kultani tuta kun tulin kotiin suurta mies vihaa keränneenä,ja loppupeleissä meillä oli riita joka selvitettiin lauantaina ja sain kyllä anteeksi paljon pyydellä.Olin kuulemma vihjaillut että samanlasia ovat kaikki.Oli mulla kyllä siellä oikeasti kivaakin.tanssittiin ja juteltiin työkavereiden kanssa pitkästä aikaa.Mutta tosiaan join sitten enemmän kuin piti ja olo oli KAMALa koko lauantain,henkisesti ja fyysisesti.En olekkaan yli vuoteen juonut joten kihahti sitten nuppiin herkästi.Nyt ei sitten todellakaan mitään vastaavaa pitkään aikaan,kun ei toi nyt kuitenkaan yhtään mun oloa helpottanut päin vastoin!!!ja imetinkin monien lysämisien jälkeen vasta ihan illalla lauantaina.Että näin nolosti mun juhlinnat!



Mies ehdotti mulle juuri että voisin nukkua sohvalla ensi yön että saan nukuttua jos vauveli on taas hereillä että jaksan sitten paremmin seuraavan yön.Laitan ehdotuksen harkintaan.Olisihan se luxusta herätä vain syöttämään kerran..



Nyt lopetan tällä erää.

HYVÄÄ YÖTÄ KAIKILLE=)

talo on hiljentynyt, kaikki kolme tyttöä ovat unten mailla, mutta mamma vielä ylhäällä.



Lisään tuohon edelliseen pätkään tärkeän pointin nimittäin sosiaalisen verkoston tuen, joita voivat oman perheen lisäksi olla ystävät, sukulaiset, naapuri, kummin kaima :) tai vaikka tällainen nettiyhteisö, jota me SyysSissitkin edustetaan. Aina se apua ei tarvitse todellakaan olla ammattiauttajien tarjoama tuki, vaan yhtälailla omaan sosiaaliseen verkostoon turvautuminen voi olla yhtä " tehokasta" ellei jopa tehokkaampaa arjessa selvitymisessä. Täällä palstalla voimme auttaa toisiamme " kuuntelemalla" huolia, jakamalla ajatuksia, antamalla vinkkejä, ideoita...ne läheiset taas fyysisessä ympäristössä voivat tarjota sitä ihan oikeaa konkreettista tukea esim. vaikka lastenhoito apuna. Tosin sitäkin pitää osata pyytää, mikäli kukaan ei sitä tarjoa oma-aloitteisesti. Nimittäin tässäkin tulee tuo suomalaisten " hienotunteisuus" toisia kohtaan esille siinä mielessä, että saatetaan ajatella, että ei ole sopivaa ns. " puuttua" toisten elämään, mutta moni kylläkin sitten mielellään auttaa, kun pyydetään.



Rakkausvauva oli pistänyt sitten miehet kunnolla järjestykseen. Taidan tietää mistä paikallisesta " Cinderellasta" puhut...

Onneksi kaikki miehet eivät ole samanlaisia, ainakin haluan uskoa, että oma mieheni kuuluu siihen 1% luotettavia ukkomiehiä :). Tuo karaoke laulaminen on minunkin mieleeni, varsinkin parin neuvoa-antavan jälkeen, mutta laulunlahjoja ei kyllä ole meikäläiselle annettu. Olen kyllä lohdukseni huomannut, että en ole ainoa...



Apinaemon galluppiin, mulla on kotona yksi vihreäsilmäinen, yksi siniharmaasilmäinen ja pienimmäinen, jolla edelleen syvän siniset silmät. Muistelen kyllä, että molemmilla vanhemmilla tytöilläkin oli tummansiniset silmät aika pitkään, ennen kuin väri alkoi haalenemaan. Vaikea on vielä sanoa... Minulla on sinivihreät silmät ja miehelläni on siniharmaat silmät.



Kewalla myös sanoisin Coliksen sanoin, että tee kuten sydämesi ja ilmeisesti myös järkesi kehottaa sinua tekemään. Tilanteesi ei ainakaan helpotu ulkomaille muuttamisen jälkeen. Keskustele asiasta läheistesi kanssa esim. äitisi ja ystäviesi kanssa. Myös kysy neuvoa vaikka perheasiainkeskuksesta, sosiaalivirastosta. Toivottavasti löydät ratkaisun. Mekin yritämme omalta osaltamme tsempata sua päädyitpä sitten mihin tahansa ratkaisuun. VOIMIA!



Nyt tämä mamma lopettaa tältä päivältä ja asettuu nukkumaan...

Hyvää yötä.

Voi itku, te ootte kaikki niin viisaita!! :) Oikeesti kirjotatte ihan täyttä asiaa Haikarapolska, Peikkoäet, Rakkausvauva jne. Ehkä minustakin joskus tulee, ku ikää vähän karttuu. ;) Heh, oikeesti tuntuu että mua vaivaa vain nuoruus ja epävarmuus, ja sen takia pyörittelen joskus asiaa kuin asiaa vaikkei se siitä miksikään muutu.



Silmien väristä. Jostain syystä mä oletan että tälle vauvalle tulee siniset silmät. Mulla ja esikoisella on ruskeat (esikoisen silmät oli syntymästä asti jotenkin tooosi tummat). Nyt tällä pienimmällä pojalla on nätin siniset silmät, ja koska hän on muutenkin ihan kuin isi vauvana, niin odotan että silmätkin pysyy sinisinä koska isälläänkin sellaiset on. Saapa nähdä kuinka käy.



Kyllä mä illalla taas hämmästelin että miten meillä voikaan olla kaks niin suloista poikaa. Ja miten voi vauva olla niin täydellinen! Silmäluomet ja kaikki niin viimisen päälle.



Mä sain jonkun ihan ihme hepulin illalla ku nukuttelin vauvaa sylissä ja surffasin netissä. Luin tuolta taaperopuolelta jotain juttuja enkä voinu lopettaa nauramista ku luin että jonkun lapsi oli kaupassa kaatanu äidin ostoskärryt. Voi ei, mä alan nytkin hytkymään... Siis ei se niin hauska juttu ollu, mutta siitä vain tuli ihan hirveä hysterianauru ku aloin lukemaan miehelle sitä pätkää ääneen ja sit mua nauratti niin paljon etten voinu. Mä en saanu sitä naurua millään loppumaan ja mies tuli silittämään niskasta että oot vissiin vähän väsyny... Joo olin. Vielä sängyssäkin oli vaikea rauhottua nukkumaan ku joka kerta ku muistin ne sanat " kaatoi ostoskärryn" mua rupes naurattamaan hillittömästi. No, mies onneks jaksoi vielä keskellä yötä jutella mun kans jostain ihan muusta, niin lopulta unohdin mokomat ostoskärryt ja simahdin.



Jahas, pitäis varmaan hakee esikoinen tänne seuraks. Kuuluu jo heränneen. Jospa vauveli nukkuis vielä jonkun aikaa, ni sais sylittelyaikaa tuon esikoisen kanssa.



240907

Kävin vakoilemassa Lokalutusten 2007 esittelypinoa. Mun mielestä aikas hauska. Otettaisiinko siitä mallia ja tehtäisiin oma Sisseille? Dumle?



Kirahviina, älä yhtään vähättele itseäsi. Osoittaa suurta rohkeutta ja viisautta jakaa omia ajatuksia ja tuntemuksia muille palstalaisille. Kiitos sinulle siitä.



Olivia on tänään 3kk!

Onnea Olivia 3kk!!! =)



Sain juuri Mikon nukkumaan ulos. On hieman kränäinen kun sai eilen piikin. Kuumetta ei ole noussut, mutta annoin yöksi supon, kuten neuvolassa suositeltiin. Joku oli kirjoittanut, että lääkäri oli ollut toista mieltä tuosta olon helpotuksesta supolla.. Niin ne mielipiteet vaihtelevat tässäkin asiassa.



Ensin ajattelin lähteä tänään kauppoihin ja polkaista tuon joululahja rumban käyntiin, mutta paras on pienokaisen olla kotinurkissa, kun olo ei ole ihan normaali. Ehtiihän tuota..



Kovasti ollut viisaita kirjoituksia. On tämä mukava palsta!



Tapaamisesta! Mitenkäs olisi tuo tiistai 11.12?



Meillä päin pyörii kuulema vatsatautia. Ollaan siis noudatettu tiukkaakin tiukempaa käsien pesua, josko taudilta säästyttäisiin. Kuulin koululta, että oppilaita melkoinen määrä vatsataudin kourissa. Toivon vain, että säästyttäisiin siltä tällä kertaa.



Mutta nyt lähden raahaamaan pihalle vanhimman tytön patjan, petivaatteet ja maton. Lupaili siivota tänään kunnolla huoneensa koulun jälkeen ja lupasin tämän verran häntä avitella.



Piiu ja Miko

Meillä siis ristiäiset viikonloppuna ja alkuviikko mennyt niitä järjestellessä. Kävin eilen tilaamassa täytekakun ja tarkoituksena oli ottaa myös voileipäkakku, mutta kun aivan mieleistä ei löytynyt niin sorruin sitten kuitenkin ajatukseen, että teen sen itse. Esikoisen ristiäisten jälkeen olin niin poikki (siivousta ja leipomista yötä myöten), joten päätin siitä viisastuneena ottaa tällä kertaa kaiken avun vastaan ja keskittyä koristeluun ja suunnitteluun, josta nautin suunnattomasti. No mies lupasi tehdä tuon voileipäkakun ja sen voi tehdä jo edellisenä päivänä ja muut leivonnaiset odottavat jo pakastimessa valmiina, joten eiköhän tuo hoitune. Joko muilla ensi viikonlopun ristiäisiin valmistuvilla (olikos Typykällä ja Dumlella ja muilla?) on kaikki valmiina?



Silmien väristä ollut puhetta. Meillä esikoisella siniharmaat silmät, mutta tällä pienemmällä kyllä mielestäni tummemmat silmät kuin esikoisella oli tähän aikaan, mutta en usko siltikään, että jäävät noin tummiksi, mutta saapa nähdä.



Todella viisaita olivat haikarapolska, peikkoäeti ja muut kirjoittaneet. Munkin kokemukset olleet sellaisia, että apua ei ole ihan helppo saada ja lääkäreilläkin tietysti vastaanotolla vain hetki aikaa punnita tilannetta, joten siinä mielessä ei varmasti kannata loukkaantua vaikka sitä apua tarjottaisiinkin, sitähän ei tietenkään tarvitse ottaa vastaan, jos tuntuu siltä ja tietenkin lääkäreilläkin on monta tapaa miten tarjoavat apua, joten heidänkin puoleltaan toivoisi tietysti tietynlaista hienotunteisuutta. Kovasti tsemppiä kaikille alakulosta kärsiville! Itse olen huomannut, että mun mieliala on kovin riippuvainen tuosta unen määrästä ja kovasti olen yrittänyt pitää huolta, että kävisin nukkumaan, kun pienokainenkin nukkuu, mutta eihän sitä aina oikein tahdo malttaa.



Tuo tiistai 11.12 treffeille kuulostaa hyvältä. En ole vielä täysin varma pääsenkö tulemaan, mutta on parempi päivä mulle, kuin tuo itsenäisyysviikko.



Oletteko muuten huomanneet omissa hiuksissanne muutoksia raskauden/imetyksen aikana? Olin kuullut, että imetysaikana saattaisi tulla " hiuskato" eli että kerralla lähtisi hieman enemmän hiuksia. En ole ainakaan vielä sitä huomannut, eikä tuota esikoisenkaan aikana tapahtunut, mutta mun aiemmin piikkisuorat hiukset on kummankin raskauden aikana kihartunu eli siis selkeästi huomaa pesun jälkeen että hiukset on laineilla ja kampaajakin sitä ihmetellyt, että hiukset selkeästi muuttuneet. Voisikohan tämänkin laittaa noiden hormoni ym muutosten piikkiin?



Lumisateen ja talvisen maiseman keskeltä

Unikko sekä neiti vielä nimetön 2kk

sain juuri puhelun, että olen voittanut imurin erään radioaseman kilpailussa.. Kyllä, juuri sellaista olimme hankkimassa, jotta on joka kerroksessa imuri, kun ei ole sellaista yleellisyyttä kun keskuspölynimuri!



Vanhimman tytön kanssa kilpailuun osallistuttiin ja onni potkaisi.. Jatkan siivousta!



=)