***SYYSSISSIT ja alkuviikko ma-ke***

Onnittelut piiulle imurista:)Kyllä se joskus onni potkii arvonnoissakin.Itse olen voittanut Andiamosta vuonna-98 rollareitten lippuja 2kpl,piirustus kilpailusta pienenä jonkun vyölaukun ja karkkia,karaoke kilpailusta kuohujuomaa ja iltasanomien kilpailusta missä arvaillaan paljonko maksaa esim:nokian kumisaappaat,autonrenkaat,navigointilaite ym...10kpl video kasetteja,heh,siinä ne sitten kait mun voitot olikin.=)



Pikkuiselle Olivia neidille 3kk onnittelut=)



Hiuksista.Mun hiukset on menny aina raskausaikana latvoista tosi koppuraisiksi joten on täytynyt laittaa sakset laulamaan.Niistä tuli toisin kuin unikolla tosi kiiltävä pintaiset ja liukkaat imetysaikana eikä sen koomin ole permanentit tarttuneet.Kerran laitoin suomessa alkukeväällä ja sitten espanjan matkalla kesällä 2 kertaa siellä ja heti suoristui.Mulle ei siis permanentit enään tartu eikä myöskään kihartimella pysy kauaa.



Nyt äitini lähtee Aadan kanssa kävelee ja pääsen taas yrittämään nukkumista.Olen taaaas valvonut KOKO viimeyön ja olen aivan loppu.silmiä kirvelee,sydänhakkaa ja kädet hikoilee.Huomenna kun mies tulee haetaan apteekista unilääkkeitä ja sitten nukun ainakin 3 yötä ihan yksin että pääsen taas rytmiin kiinni!

palataan........

Rakkausvauva, toivotaan, että saat tuon unirytmisi kuntoon. Tuo unenpuute nimittäin kyllä ainakin mulla aiheuttaa ihan kauheaa " viirausta" päässä, ts. kaikki tuntuu olevan huonosti. No, onneksi neiti päivänpaiste nukkuu tällä hetkellä taas ihan kivasti ja mulla elämä yhä hymyilee!



Kewa, tosi harmi, että joudut tässä tilanteessa (valvomisia, stressiä) tekemään isoja päätöksiä! Niitä olisi kivempi varmaan tehdä täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mutta tällaista tämä elämä on. Tsemppiä sulle kovasti, mitä sitten päätitkään tehdä! Mutta yritä jutella sekä miehesi että muiden kanssa. Puhuminen monesti auttaa itseäkin selkeyttämään omia ajatuksia.



Meillä on ulkoiltu aamupäivä ja neiti tuolla lattialla lutkuttaa nyrkkejään. Viihtyy ihanasti.



Hiuksista. Yleensä kai se hiuskato on vähän myöhemmin, eli kun vaavi 4 kk tai jotain.



Mutta nyt mua kutsutaan...



apinaemo ja oona 0709

Piiulle onnea imurista, meille myös olis tarpeellista, en jaksa enää rappusista imuria kanniskella (vauva olkapäällä roikkuen ja esikoinen jaloissa pyörien), mutta ehkä sitten joskus. Koira kun muutti pois, niin on imurointi jäänyt aika vähälle:(



Ihania kirjoituksia, viisas porukka täällä pyörii!



Kirahviina kysyi miten esikoinen suhtautuu vauvaan. Tuntuu että aika hyvin. Välillä kyllä käy raapaisemassa ja jopa lyö, mutta tuntu että vaan silloin kun häneltä jotain kiletää. On aika uhmaa täynnä se esikoinen. Anna-anna on melkein ainut sana ja jos ei saa mitä tahtoo, niin tekee mielettömiä tekoja! Varsinainen apina myös, pitäis kaikki nostella kattoon, ylähyllyt ja yläkaapit kun ovat hänelle jo tuttuja:( Ajoin viime viikolla hänen ihanat hiukset pois, hänellä oli tapana kiskoa siis omia hiuksia kun kielto meiltä tuli. Tyhjä aukko on päässä!!! Vauvalle hän tarjoaa rusinoita, jäätelöä yms...



Pari päivää on vauva tehnyt aamuisin oikein mega kakkaat!! Niskan asti on keltaista sinaappia! Vaatteita siis vaihdellaan usein. Toivottavasti ei ole vatsatauti. Nukku kyllä päivisin todella huonosti ja ulkonakin on aloittanut 30min. pätkäunien nukkumisen (niin esikoinenkin teki). Iltaisin nukahta vasta 2300-2330, ison huudon jälkeen. Nuhainen vielä myös (meneekö jopa 4-s viikko???). Tuntuu että en tiedä mitä hän halua ja huutoa on aika paljon. Kyllä taas huomaa miten paljon apua oli äidista. Vaikka yllättäen mieskin iltaisin otta esikoista ja jopa nukutta hänet?! Silmat ovat tummaharmaat, en tiedä muuttuko väri. Esikoisella vaaleansiniset (en tiedä keneltä peritty, 3kk iässä jo olivat tämän väriset???), miehellä harmaat ja minulla vihreät.

Itkuhälyttimestä kuuluu huutoa, kewa ja p20092007

Väsymyksestä. Toivottavasti kaikki unen puutteesta kärsivät saisivat nyt unta, siihen ei mikään muu auta. Kroppa alkaa oireilemaan hyvinkin nopeasti, jos on uni vajetta. Itse en edes mielelläni mene auton rattiin, jos tunnen itseni väsyneeksi, sillä ajosuoritus on tuolloin lähes katastrofia hipovaa.. Ei ole leikin asia todellakaan tuon väsymys, iso halaus ja nukkumatin kanssa treffeille vaan rakkausvauva!!!



Silmien väristä. Veikkaan, että siniset silmät jää Mikolle. Minulta olisi ollut mahdollisuus saada hieman vihertävää joukkoon, mutta sinisiä veikkaan.



Jaahas, herra heräsi, mentävä..

Pienempi nukahti meidän sänkyyn ja isompi pelaa yksin jotain muistipeliä.

Unikolle vastaan että meikä täällä vaan ottaa lungisti ristiäisten suhteen. Nehän on anoppilassa ja siellä se härdelli varmaan on melkoinen mutta me täällä parin sadan kilometrin päässä vaan ollaan :) Kutsut tein ja hoidan kaikki virallisuudet kuten papin, hain kastetodistukset ja kynttilän sun muut paperit. Kummit tietty hankittiin, mutta muuten mummot hoitavat kaiken. Suuri kiitos hienolle anopille, kunhan vaan muistaisin tarpeeksi kiitellä häntä kun juhlat on ohi. Vieraita kun tulee aika tavalla ja ruokaa siis pitää tehdä paljon. On kyllä kuulemma palkannut sinne yhdet apukädetkin, joten ei tarvitse sitten mummon koko juhlia köökissä käkkiä. Oma äitini tekee täytekakut joten siinä se.

Tällä hetkellä nimen suhteen on palattu taas siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon, saas nähdä onko sunnuntaina tilanne mikä..

Hiuskadosta sen verran että esikoisen jälkeen meikäläisen naama oli kuin kuun pinta- tosi järkyttäviä näppylöitä pukkasi otsaan ja niskaan ja ties minne. Ja minä niitä raavin kun ajatuksissani imetin ja tulos oli tosi loistava. Ennen ristiäisiä piti etutukkakin leikata jotta sai ne johonkin piiloon. Nyt ei ole moista ilmiötä lainkaan. Samoin esikoisen aikana joskus about 3 kk paikkeilla hiuksia lähti ihan tolkuttomasti. Tuntui ettei päähän oikeasti jää mitään. Leikkasin ne sen jälkeen aika lyhyeksi kun tuntui että pitkässä tukassa latva oli kuin hiiren häntä. Saas nähdä käykö nyt sitten tätäkään, pidän peukkuja ettei - oli se sen verran kamalaa.

Silmien väri on vauvalla vielä sinertävä. Esikoisella on sini-vihreät silmät ja samanlaiset kai tällekin tulee. Meillä vanhemmilla on sini-harmaan sekaväriset kummallakin. Jos ruskeaksi muuttuvat niin sitten ihmettelemme molemmat, hih!

Huoks, nyt tyttö huutelee tuolta pelaamaan joten se on taas moro.

Ai niin, punnitsin vauvan eilen kun tuleva kummitäti kyseli että miten paljon mahtaa painaa ja tulos on 6,7 kiloa body ja trikoohousut päällä eli kaiketi about 6,5 kilon " amatsoni" jo nyt. Torstainahan tulee se virallinen mitta mutta oli kyllä enemmän kuin itse olin ajatellut.

T: Typykkä ja tytöt

Onnea Piiulle! =) Kivaa kun kerrankin voittaa sellaista joka tosiaan tulee tarpeeseen!

Toivottavasti Rakkausvauva saisi nyt vihdoin nukuttua kunnolla!! Alkaa kyllä elämä tuntumaan aika raskaalta kun on riittävän väsynyt.. Ne sun pikkujoulu saarnat olis ollu sairaan hauska olla kuulemassa =). Tai no, jos mä olisin ollut siellä niin olisimpa ollut mukana saarnaamassakin! =)

Muakin on väsyttänyt nyt ihan hirveästi! Ilmeisesti ne pikkujoulut sitten verottivat liikaa kun ei sitten ehdi niitä univelkoja makselemaan.. Silmät ristissä ja silti ei tuu mentyä ajoissa nukkumaan! Lukahan nukahtaa joka ainoa yö kl 21 ja herää ekan kerran sit joskus 2 ja neljän välillä. Tuossa ehtisi jo ison pätkän nukkumaan jos vaan olisi järkevä ja painuisi maate.

Mies on myös väsynyt ja aika kränäistä on meidänkin elämä. Tai siis on ollut eilen ja tänään illalla. Ymmärrän toki että hän käy töissä, mutta mua suoraan sanottuna v****aa että hän sitten väsyneenä " uhrautuu" olemaan pojan kanssa hetken vaikka kuinka olis ihana vähän rentoutua. Just. Ei siinä mitään, mutta mä olen pojan kanssa joka tapauksessa, väsytti tai ei. Kaikki päivät ja vähintään 2 iltaa viikossa kun herralla on bänditreenit, soittotunti tai pari kokousta. Ja sitten kun asiasta huomauttaa niin herra on NIIIN marttyyri. Ja loppuviimein mulla on taas kerran huono omatunto siitä että olen ihan paska ja valitan koko ajan. Tekis muuten tällä hetkellä heittää koko mies pellolle. Tosin vain tällä hetkellä taas. Huomenna on eri fiilis kun molemmat on ehkä virkeämpiä. Oikeastikin, mä todellakin tykkään että mies harrastaa musiikkia, mut sitten sellaisena viikkona kun samalle viikolle osuu 4 iltaa jotakin niin sit ei enää naurata. Ja pari viimeistä viikkoa on ollut sellaisia. Yleensä siis noita menoja sillä on 2 viikossa. Hyvä ja ihana mies se on, mutta tuo on sellainen juttu joka mua pännii ihan hirveästi.

Nyt mua alkoi niin paljon ärsyttämään että menen lukemaan kirjaa enkä puhu sille enää mitään tänään.

Lukan kuvan päätin minäkin vihdoin laittaa teille nähtäväksi tai oikeastaan kaksikin.. Voi olla etten osaa =).

http://www.aijaa.com/v.php?i=1280055.jpg

ja

sitten " iloinen" tonttu

http://www.aijaa.com/v.php?i=1280170.jpg

Tuo jälkimmäinen oli ihan pakko laittaa kun pikkumies on niin koomisen raivoissaan =). Ja heti kuvan ottamisen jälkeen taas yhtä hymyä!



Colis ja Luka 20092007

Ma en ala, ma oon aina taalla netissa yhdentoista aikaan illalla ja jo ihan vasyna. Paivalla on joko mies koneella tai muuten ei itsella aikaa. Mihin naa paivat menee???



Ihana lukea pinoa, kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Tsemppia alakulon kanssa ponnisteleville, itseanikaan en ihan taysin lue tuon ryhman ulkopuolelle. Karsin aikoinaan pahasta masennuksesta, ja mua pelottaa valilla etta masennun uudestaan. Elamantilanteeni on kuitenkin niin erilainen nyt, etta olen toiveikas etten enaa kroonisesti masennu. Alakuloja tietty tulee - ja onneksi menee.



Masennuslaakkeita ei toki kannata aloittaa ihan kevyin perustein. Itse voin kuitenkin sanoa, etta aikoinaan aloitin ne liian myohaan! Puolen vuoden laakityksella sain ensimmaisen kerran siihenastisessa elamassani kokea millaista on elama ilman masennusta. Se antoi minulle voimia sanoa hyvastit masennukselle, enka ole siihen enaa vaipunut sen koommin. Nyt tasta on kulunut 8 vuotta. Suomessa joskus laakkeita pelataan ehka liikaakin, mun ainakin olis kannattanut kokeilla niita terapian rinnalla paljon aikaisemmin.



Ymmarran hyvin, Colis, fiiliset miehen iltamenoista! Itsekin olen kypsana, jos niita tulee liikaa. Kun on jo koko paivan vauvan kanssa, tuntuu olo illalla jo aika vasyneelta ja ainakin minusta yksinaiselta, jos mies on viela silloinkin menossa. Olin aika alakuloinen viime viikolla, kun mies oli ollut paljon poissa pari viikkoa, tastahan kirjoittelinkin. Huomaan, etta jaksan paljon paremmin, kun mieskin on iltaisin paikalla. Pari iltaa viikossa on mulle se maksimi, minka jaksan yksin lapsien kanssa taalla kotosalla olla.



Ma oon tanaan miettinyt, miten tehda tasta arjesta mielekkaampaa. Mua ahdistaa valilla tosi paljon tama harmaus, pimeys ja kotonaolo. On aika selvaa etta mun suorittajaluonteena taytyis ympata tahan sinansa ihanaan mammalomaan jotakin omia projekteja, jotta elaman mielekkyys sailyisi. Ei nyt ehka ihan vaitoskirjaa, mutta jotakin pienta haastetta... :-) Vaikkapa espanjan tai saksan opiskelua, vaikkapa omaa kirjoittamista enempi, vaikkapa omaa liikuntaa enempi. Tai kodin seinien maalausta. Tai jotakin. Turha mun on itselle jankata, etta ' yrita nyt vain nauttia tasta aitina olemisesta' , mihin se seepra raidoistaan. Olis kiva matkustaakin johonkin, kun olis kerrankin aikaa, mutta nyt ei sitten taas ole rahaa. :-(



Me yritettiin nyt pari kertaa pulloa, Aventin kakkostutilla, mutta ei kelvannut viela. Tai mies sanoi etta poika kylla yritti imea, muttei onnistunut. Taytyy kai yrittaa muilla tuteilla, haluaisin kylla etta pullovaihtoehtokin olisi olemassa jotakin omia menoja varten.



Meidan pojan nimi muuten on Sami Sakari, ei ole tullutkaan aikaisemmin mainittua. Kohta 2 kk!



Jellonamami ja Sami 011007

Melkoisen viileä sää.. Tuuli aika purevaa. Mutta onneksi on tuota lunta maassa, ei ole niin toivottoman synkkää.



Tänään ajattelin lähteä Mikon ja siskoni kanssa hieman jouluostoksille. Sain alakerran yhden pikkuvaraston siivottua ja saan piilotettua lahjat sinne, ovessa on lukko. On sen verran uteliaita nämä vanhemmat lapset lahjojen suhteen, että saattavat niitä etsiä.. =)



Pakko lähteä välillä täältä mökistä ihmisten ilmoille. Piristää kummasti, vaikka täällähän olisi aina pyykin pesua jne. Oma mielenterveys ei kestä, jos hautautuu kotiin. =)



Vähän on tämä mamma vielä unten mailla. Miko nukahti yhdeksältä ja heräsi kolmen aikaan syömään. Pikku mies kyllä nukahti välittömästi syötön jälkeen, mutta omaan silmään ei tahtonut uni tulla, mitä lie taas mielessä pyörittelin. Siinä sitten kuuntelin pojan ja miehen tuhinaa. Seitsemältä herättiin.



Eteis remontti senkuin etenee. Kohta pääsen maalaamaan seiniä ja sitten saadaankin kaapit siihen. Jokohan sitten alkaisi patistamaan miestä noiden uusien rappusten suhteen? =) Ei vaan, taitaa kyllä se touhu jäädä joulun jälkeiseksi projektiksi.



Huomenna ajattelin kaivaa jouluvalot ikkunoille. Johan se on lauantaina joulukuun ensimmäinen päivä. Sunnuntaina taitaa olla nuo joulukadun avajaiset, se pitää käydä katsomassa, vaikka mielestäni ei mikään kovin erikoinen tapahtuma olekkaan, mutta taitaa kuulua jo perinteisiin.



Colis, ihania kuvia!



Mukavaa päivää kaikille!



Piiu ja Miko

ja mulle kävi jälleen niin, että kun sillä ajatuksella tässä jo aamusta surffaan että samalla saan kirkasvalohoitoa, niin enköhän tajunnu vasta vartin päästä ettei koko lamppu oo ees päällä. Jee jee, ei ollu eka kerta. Mutta tuo lamppu tosissaan tehoaa, mä herään paremmin ja oon paremmalla ja virkeämmällä mielellä sit koko aamupäivän (joka on yleensä päivän rasittavin aika).



Meillä viime yö meni eka kertaa niin, että yhdellä syötöllä nukuttiin pitkään aamuun! Yleensä sen syötön jälkeen nukutaan lyhyitä pätkiä ja poika tankkaa siinä pitkin aamua kuudesta eteenpäin, mutta nyt se heräs vasta puoli yhdeksältä. Ihanasti nukkui ensin 5,5h ja sit 3h!



Miehen menoista ja illan yksinoloista oli juttua. Meillä ei miehellä oo säännöllisiä menoja kuin yhtenä iltana viikossa (liikuntaharrastus), mutta aina sillon tällöin se tekee töitä aika myöhään. Eilen tuli töistä puoli kahdeksalta kotiin. Yhdyn täysin siihen tuntemukseen, että kotona on yksinäistä jos mies on enemmän pois iltaisin. Toki se kotonaolo on myös rankempaa silloin, ku joutuu sit ihan koko päivän hoitaa nuo pikkuiset yksin, mutta melkein se yksinäisyys on vielä kurjempaa. Kyllä mä kaipaan päivittäin nimenomaan tuon oman kullan seuraa, vaikka tietenkin yksinäisyyteen auttaa sekin että lähtee lasten kans johonkin kylään tai pyytää jonkun seuraksi meille. Yleensä toiminkin juuri noin jos etukäteen tiedän että mies tulee myöhään kotiin. Aina en tiedä, niinku eilen, mutta onneks me kyläiltiin iltapäivällä muuten vain ja muutenkin oli ihan leppoinen päivä.



Onkohan Dumlella kovasti ristiäiskiireitä, kun ei oo paljon kuulunu viime päivinä? Vai onko mulla menny jotain ohi, sitäkään ei tiedä... :)



Mä oon tykänny ihan älyttömästi siitä keskivartalojumpasta jossa käyn. Etenkin tämän viikon jumppa oli mahtava, siinä oli juuri sopivia liikkeitä mun selälle. Harmittaa, että tulee joulun takia kuukauden tauko siihen jumppaan, vaikka muuten joulu onkin enemmän kuin tervetullut! Meillä muuten mies pitää omien jouluvapaidensa lisäksi vielä viimeisen isyyslomaviikon, joten on mukavasti yhteistä aikaa tiedossa. Kivaa. :) Tosin mä en vieläkään tiedä mitä me tehdään. Jompaan kumpaan mummolaan mennään aatoksi ja toiseen jatketaan sit pyhinä, mutta kumpaan ensin??? Mun vanhempien luokse kun on tulossa varmaan sisarustenkin lapsia, joten on pakko miettiä vähän majoituskysymyksiä ettei mee yöt ihan valvoessa sitten. Jokunen yö aiotaan kuitenkin molemmissa mummoloissa viettää.



Nyt muuten meidänkin poika teki sen tempun, että kääntyi vatsalta selälleen. Ja toisti vaikka kuinka monta kertaa. Pidin poikaa eilen lattialla ilman vaippaa (se oli se viimeinen keino jota kokeilin kamalaan huutoon, ja se tepsi!) ja niin tuo vain punnas käsillä itsensä oikein kunnolla ylös ja tyynesti siitä ympäri. Hassunnäköistä.



Piiulle onnea imurista ja etenevästä remontista!



Nyt pitää varmaan alkaa jotain tekemään täällä kotona, vaikka esikoinen onneks vielä nukkuu.

Voi kun tuo Luksutin on ihana tonttupoika!



Piiulle, onnittelut imurista. Taisi mennä ihan oikeaan osoitteeseen :)Toinen vaihtoehto olisi ollut Dumle :), joka taitaakin olla täydessä työn touhussa ristiäisten valmisteluissaan...



Henkilökohtaisesti alan olemaan aika kypsä, kun on tässä tullut huushollia ja lapsia kaitsettua yksin 5 vrk! Saisi jo mies tulla kotiin!

Siitä myöhemmin lisää...



Nyt neuvolaan.



Neidistä muutama 3kk kuva!





http://www.aijaa.com/v.php?!=1281203.jpg



ja tonttutyttönä...



http://www.aijaa.com/v.php?i=1281209.jpg

Tosiaan ristiäis järjestelyihin on tämä neito kadonnut! Hurjan paljon hommaa vaikka suurin osa tarjoiluistakin tulee anopin puolelta.

Lisäksi Hilla on flunssassa joten on välillä kärttyinen ja vaatii syliä, joten hommat seisoo..



Lähden kohta eskarilaista hakemaan ja sitä ennen pitäis suihkuunkin keretä (Hilla unilla ulkona). Kahdelta on neuvolalääkäri Hillalla ja mulla jälkitarkastus. Sit pitäis kauppaankin mennä, leipomistarvikkeita hakemaan.. Eipä tänne mitään sen ihmeempää :) Hilla vetelee täysiä yöunia SYÖMÄTTÄ :D Joten en valita.



Pinoa en ennättänyt lukemaan, saati edellistäkään.. Mutta yritän tänään järjestää tätä ihanaa omaa-aikaa vauviksen kera ;)



Vointeja hyviä! Dumle ja Hilla tasan 2kk huomenna!!

Taas heräsin selkä aivan jumissa. Ensin aattelin että kyllä se tästä. Noustiin miehen kanssa ylös ja kävelin keittiöön, nostin kädet pään taakse laittaakseni hiukset kiinni ja sitten napsahti. Sanoin miehelle että sattuu ihan törkeesti ja tulikin sitten hieromaan sitä auki mutta multa katos veri päästä ja taju lähti, heräsin sitten keittiön lattialta. Eipä ole noinkaan ennen käynyt. Hetken kesti että pääsin ylös. Mies sitten hieroi puolisen tuntia mun selkää auki, helpotti mutta edelleen on kipeä. Päätin sitten että pidän eskarilaisenkin kotona tänään että on mulla vähän apua ja jos hätä tulee niin osaa soittaa kännykällä isille tai mummulle.



Että näin, veikkaan että johtuu meidän sängystä. Tartteis varmaan ostaa kohta uusi. Eikä kyllä varmaan yhtään auttanut että nukuin loppuyön pikkuneiti kainalossa vähän huonossa asennossa. Nyt sitten mies soittelee töistä tyyliin tunnin välein ja kyselee mun olotilaa joka on oikeasti muuten ihan hyvä mutta toista kättä ei parane nostaa kauhean ylös.



Yrittelin ottaa tuossa joulukortteihin kuvia mutta taitaa olla mahdoton yhtälö saada kolme lasta yhteen kuvaan niin että jokaisella olis säädyllinen ilme ja kamera vielä tarkentais kunnolla. Ehkpä teen sellaisen kortin jossa yhdistän jokaisesta lapsesta otetun yksittäiskuvan yhdeksi kuvaksi ja koiralapset myös. Tarvii katsoa mitä sais aikaan, onhan tässä onneksi aikaa vielä.



Pitäis mennä kaivamaan jostain jouluvalot ja lapsille kalenteri. Meillä on sellainen mun vanha mummin tekemä iso joulupukki jossa taskut. Tehtiin molemmille pojille 24 pientä pakettia noihin taskuihin. Tosin sisältävät kaikki jonkun namin kun äiti oli vähän laiska. Viikonloppuna onkin sitten pikkujoulu, vähän tarvii juhlistaa sitäkin. Pipareita lapset tahtoisivat leipoa.



Pikkuneiti on välillä ihan hassu, iltaisin nukahtaa hyvin tuossa yhdeksän puoli kymmenen väliin mutta unta riittää 15min kunnes herää ja on ihan touhua täynnä. Tätä ongelmaa ei ole jos saan nukkumaan omaan sänkyyn mutta syliin jos sammuu niin peli on menetetty. Eilen yritin turhaan nukuttaa uudelleen lähes tunnin kunnes meni vaan hermot ja kannoin tytön olkkariin vaunuihin jonne sitten itse nukahtikin ilman huutoa. Iskä hoisi ensimmäisen syötön klo 3 ja minä toisen sitten klo 6.



Hymyjä viljellään ahkeraan, tuo isompi veljistä taitaa saada niitä eniten osakseen kun jaksaa vauvan kanssa hassutella. Kädet alkavat myös löytyä, eilen illalla pitkän aikaa oli jumppamatolla leluja katselemassa ja alas asettuihin leluihin vahingossa huitoi ja riemu oli suuri kun ne sai liikkumaan.



Silmien väristä oli puhetta. Meillä miehellä on ruskeat ja minulla siniset, esikoisella ruskeat ja kakkosella siniset. Esikoisen silmät vaihtuivat ruskeiksi n. vuoden iässä. Siihen asti saattoivat vaihtaa väriä ihan päivittäin jopa niin että aamulla oli siniset kun heräsi mutta illalla taas ruskeat. Tumman siniset olivat syntyessää. Kakkosella on taas syntymästä asti ollut kirkkaan siniset silmät ja vaalea tukkakin. Vauvalla näyttäisi sinisiltä, välillä tietyssä valossa näkyy häivähdys ruskeaa mutta jotenkin viekkaan että siniseksi jäävät.



pari kuvaa vielä:

http://www.aijaa.com/v.php?i=1281576.jpg

Tässä se ruskea silmäinen esikonen vauvan kanssa.



http://www.aijaa.com/v.php?i=1281578.jpg

Ja sinisilmäinen keskimmäinen vauvan kanssa



minttupipsa ja Peppi 130907

http://www.aijaa.com/v.php?i=1281604.jpg

Katsotaan osaanko vielä laittaa kuvaa tänne.

Tässä on koko minun laumani, miestä lukuunottamatta.

http://www.aijaa.com/v.php?i=1282135.jpg

toimiikohan

Sinne tuli minun nökönenä laumani!

Vasemmalla on keskimmäinen ja isoin tyttö on oikealla ja ihana poika keskellä. Ikää hänellä on siinä kahdeksan viikkoa.



Miesten menoista. Minäkin olen heittämässä ukkoa pihalle. Viime viikolla hän tuli töistä kotiin, kun olin laittamassa lapsia nukkumaan. Hän hihkaisi, saako tätä ruokaa syödä. Sanoin saa. Sitten hän alkoi syömään. Eli ei käynyt toivottamassa lapsille hyvää yötä tai katsomassa mitä meille kuuluu! Ei meillä ole paljonkaan puhumista toisillemme nykyään. Minä niin kaipaisin keskustelua... Mistä tahansa muusta kuin autoista, tietokoneista tai lapsista. Lapsistakin voisin keskustella jos pääsisin keskustelemaan siitä miten hankalista tilanteista voisi oppia ja miten päästä eteenpäin järkevällä tavalla. Mutta mies ei puhu. Ei niin ei.



Joulun vietosta on ollut puhetta. Me olemme kotona. Täytyy kutsua anoppi meille ainakin aattona. Itse haluasin joskus olla omien vanhempieni luona, mutta se ei taida ihan heti toteutua. Viime vuonna olin töissä vielä jouluaattona ja olipas kiva ylläri kun tulin kotiin. Mies oli aivan stressissä jouluruuista. Oli söhlännyt jonkun soosin kanssa ja oli vihainen. Mukavaa että osat kerrankin vaihtuivat, sai hänkin kokea millaista on itse ja yksin vastata koko kattauksesta. Riitely jouluaattona ei sitten olekaan ihan niin kivaa.



Nyt menee pojalta hermot, menen auttamaan.



Joku kehui minua viisaaksi. Ei pidä paikkaansa. Osaan vain viisastella kirjallisesti ja suullisesti! ; )

terv peikkoäet ja APJ 1.10.07

Heippa täältä muuton keskeltä. Viimistä yötä oltas sitten vanhassa asunnossa. Ihanaa!! vesli oli päivän mun vanhemmilla hoidossa, jotta saimme miehen kanssa pakkattua loput tavarat kasaan ja siivottua paikkoja. Nyt sitten kaheks yöks mun vanhemmille. Viikonlopun saatan olla nettipimennossa, kun ei ole varma avautuuko yhteys uuteen asuntoon perjantaina vai maanantaina.



Lukasta ja muista pienokaisista oli tosi ihania kuvia!!! Pistän tähän meidän piparkakku-ukosta kuvia.

http://www.aijaa.com/v.php?i=1283306.jpg



http://www.aijaa.com/v.php?i=1283316.jpg



ja sitten vielä tuorekuva Veslistä.



http://www.aijaa.com/v.php?i=1283326.jpg



Silmien väristä. Mulla on siniharmaat ja miehellä siniset. veslillä oli aluks tosi tummat silmät joista ei näkyny onko tulossa ruskeet vai siniset. Tällähetkellä ne on ihanan tumman siniset.



Miesten iltamenoistakin oli puhetta. Meillä mies harrastaa lenkkeilyä, punttien nostoa ja potkunyrkkeilyä. Ti, ke, pe ja su on potkunyrkkeilyreenit ja muina iltoina sitten käydään yleensä juoksemassa. Puntteja nostellaan kotosalla aina joskus.Viime aikoina aika harvoin tilanpuutteen vuoksi. Ollaan sovittu miehen kans et yks ilta viikossa on niin ettei kävis missään vaan ois meidän kans kotona. Ja mä olen alustavasti muutenkin varannu itelleni maanantai ja torstai-illat. Pääsen silloin ite jumpalle.



No nythän tilanne muuttuu kun mies lähtee 5.1. sinne punasellemerelle 7 viikoks. Voi sitä ikävän määrää... Nyt jo itkettää ajatuskin siitä. Tiedän et pojan kans tule hyvin pärjäämään, varsinkin kun vanhemmat ovat lähellä.



Meillä oli tossa sunnuntaina ja maanantaina kivat riidat pystyssä.Meikäläinen vähän otti herneen nenään väsyneenä. Tuli heiteltyä pyykkikoreja ja kaukosäätimiä. Enkä saanu edes säädintä rikki!!!! Mä vähän suutahin (en tiedä miksi) miehen tulevista pikkujouluista. ne on 15 pvä miehen kotikylässä (asukkaita hieman päälle 1000). Koska sinne on 80 km niin mies joutuu oleen myös siellä yötä. No mähän tästä sit raivomaan ihan hulluna. Ja sain sit miehen vihaseks. Mä jo yhessä vaiheessa miehelle sanon riidan aikana et ehkä sen pitä muuttaa sinne kotiansa takas. :) No saatiin ónneks riidat sovittua ja sainhan mä anteeks pyydellä aikalailla. Kävin sydänsuklaatakin ostamassa.



Mua vaan tympii kun mies pääsee pitämään hauskaa ja nollaamaan tilanteen ja varsinkin nukkumaan yönsä rauhassa!! Mä en pääse kun Vesli ei nukaha kuin tissille ja muutenkin syö öisin vain rintaa. En mä pysty lähteen bilettään tietäen et oma kullannuppu huutaa kurkkusuorana kun ei saakkaan tissiä! Ja muutenkin lähteminen pojan luota tuntuu kamalalta. ja se väsymyksen määrä ja krapula seuraavana päivänä ei houkuta. Mä olen päättäny odottaa siihen asti kunnes Vesli syö kiinteitä ja ei herää läpi yön kahen tunnin välein. Sitten pystyis antaa vanhemmille yökylään. Jos tämä äippä raaskii lähtee silloinkaan. :)



ja sit tuo miehen töihin lähtökin saa niin tunteet pintaan. Tahtois nyt vaan olla viime hetket miehen ja pojan kanssa ihan rauhassa. Ja tietysti ihan kahestaan. Varsinkin kun viimeaikoina jääny kaikki läheisyys ym niin vähiin. Siitä miehelle kans mainitsin ja nyt on tullu joka päivä useesti pusuja ym. Tuntuu välillä et parisuhe ihan unohtuu johonkin taka-alalle! Varsinkin kun ite menen nukkumaan jo iltasin siinä 21.00-22.00 ja mies tulee reeneistä vasta n. klo 21.10. Mutta pääasia et mä tiedän et mies rakastaa mua ja poikaa vaikka välillä olenkin ihan varma ettei tällasta lahoa lehemää jaksa kahtoakkaan. Varsinkin kun maha ja perse viistää maata ja muutenkin olen kuin mikäkin pirttihirmu! Väsyneenä ei vain aina jaksa olla niin iloinen ym.



Ja siitä masennuksesta vielä. Mulla ollut kans masennusta, ahistushäiriötä ja paniikkihäiriöitä vuosikausia. Raskaaks tuloon asti söin lääkkeitä. aluks pelkäsin et synnytyksen jälkeen alkais oireet taas mut onneks ei oo vielä ollu mitään. Tai onhan ollu itkusuutta ym, mut tiedän et ne on ihan väsymyksestä ym. Tunnistan kyllä milloin tulee kunnolla päälle. Ja sei ei ole kivaa. Toissa syksynä mä vielä viiltelin käsiä ja ranteita ym. kun oli pahin päällä. Se oli keskenmenon jälkeen. Onneksmies kesti kaiken ja tuki mua koko ajan. Täytyy sanoa et mulla on maailman ihanin mies. Sen verran paljon on saanu mun kans kestää ja mä kehtaan sille huutaa yksistä pikkujouluista, vaikka ite oon tehny kaikenlaista. Melkein jopa petin yksissä pikkujouluissa. tai no sanotaanko et se oli mielessä. Ja tottakai kerroin kaiken miehelle. Kyllä mä olenkin ollu ja olen kamala eukko.



Välillä itsesyytökset ja itseinho ovat valtavat itellä. Bulimiankin mies sai kitkettyä multa pois. Nyt oonnkin ihan ihmeissäni kun on ylimääräsitä ainakin se 10 kg, enkä turhia stressaile. kaikki on vaan veslin ja miehen ansiota!!! On tuo pikkumies kaiken ylimääräisen kilon arvonen.



Mies on vakaasti sitä mieltä et meille ei toista tule, mutta itelle on välillä hiipiny ajatus et ois kiva muutaman vuoden päästä saada Veslille sisko tai veli. Mulle kävis ihan adoptointikin. Mulla kun ei ole yhtään hinkua olla enää raskaana eikä varsinkaan mennä synnyttämään.



Mutta nyt täytyy mennä.taitaa vesli heräillä. Ja sori kauheesta maratonjutusta! Tuli vähän purettua taas tuntoja!



Uma + Vesli 210907

[URL=http://www.aijaa.com/v.php?i=1283614.jpg][IMG]http://www.aijaa.com/img/…]

Eipä piisannut mun tietämys kuvan laitossa, itse en ainakaan sitä auki saanut, yritän joskus uudestaan kun saan opastusta joltain viisaammalta ;)



Unelma

Tänään otettu kuva, Veera on siinä viikkoa vajaa 3kk

[URL]http://www.aijaa.com/v.php?i=1283614.jpg[/URL]

Ihania kuvia todella paljon, kiva katsella. Ihania meidän pienet syyssissit! =)



Olin tänään sitten jouluostoksilla, ihan mukavaa, mutta aika rankkaa! Miko ollut edelleen hieman normaalia kärttyisempi. Illalla kun mies tuli töistä, oli jotenkin aivan puhki. Tuntui, että pakko saada pieni " time out" tästä touhusta. Mies jo puoli väkisin patisti mua pois kotoota, jotta saan olla hetken yksin, mutta en sitten jaksanut mihinkään lähteä.. Yksin kun köllötteli saunan lämmössä, alkoi ajatuskin taas pelaamaan.. Ehkä viime yön unettomuus vauhditti oloa, mitähän lie valvoskelin..?



Uma siellä pääsee uutta kotia laittamaan mukavasti jouluksi. Varmasti hieman oloa varjostaa tuo miehen töihin lähtö, mutta onneksi sinulla on pikkumies siellä seurana. Mietin tässä, kuinka sinun mies ikävöikään teitä poissa ollessaan... Onneksi vanhempasi ovat sinua lähellä, saat varmasti heiltä tuona aikana paljon tukea ja seuraa.



Jaahas, keskimmäinen neiti etsii enkun kirjojaan, joita tarvitsee huomenna koulussa.. Unohtaisi kai päänsäkin, jollei se olisi hänessä kiinni.. Menen auttamaan kirja metsästyksessä, jotta neito pääsee unten maille.



Ja otanpa muuten palan teeleipää, jota vanhin tyttö kokkaili iltapalaksi, aika mukava tuoksu! =)