Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen ihminen ei tykkää eläimistä?
27.09.2013 |
Juttelin pitkästä aikaa erään työkaverini kanssa ja kerroin, että meillä on kissa. Tähän työkaveri sanoi, että hän ei tykkää ollenkaan mistään eläimistä, ei kissoista, ei koirista, ei mistään. Hän ei ole kuulema koskaan halunnut lemmikkiä, eikä hänellä ole koskaan sellaista ollutkaan. Työkaveri on myös paatunut sinkku ja huomasin taas kuinka vähän yhteistä meillä on.
Jäin kuitenkin miettimään minkälainen tuo ihminen on yleensäkin. En tunne häntä paremmin, enkä välttämättä haluakaan tuntea - tunnetteko te jonkun tällaisen ihmisen? Minkälainen ihminen on eläimiä lähes inhoava ihminen muuten? :-/
Kommentit (115)
Pidin ennen eläimistä, mutta nykyään en useimmista. Hevosista pidän ja ratsastan mutta koirat, kissat jne eivät jaksa kiinnostaa.
Lapsia mulla on kolme ja sitä mukaa kun lapsiluku on lisääntynyt, kiinnostus eläimiä kohtaan on vähentynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin ennen eläimistä, mutta nykyään en useimmista. Hevosista pidän ja ratsastan mutta koirat, kissat jne eivät jaksa kiinnostaa.
Lapsia mulla on kolme ja sitä mukaa kun lapsiluku on lisääntynyt, kiinnostus eläimiä kohtaan on vähentynyt.
Kyllä paljon on sellaisia, jotka pitävät eläimistä, mutta eivät halua niistä aiheutuvaa vaivaa, sotkua ja allergiaa. Eläintenomistajat eivät tätä voi ymmärtää. Móni eläintenomistaja rakastaa lemmikkiään niin paljon, että kohtelee ihmisiä ympärillään kuin sontaa. Se on epätervettä. Parempi olisi rakastaa ihmisiä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 23:22"]
Useimmat ihmiset eivät kaiketi erityisemmin pidä eläimistä. Tässä puhutaan lähinnä koirista ja kissoista, mutta kuinka moni "eläinystävä" rakastaa vaikkapa kalkkarokäärmeitä, puluja, muurahaisia, sammakoita, krokotiilejä, hyttysiä, sikoja tai meduusoja?
[/quote]
Sinänsä huvittavaa, että itse innostuin kaikista listauksen eläimistä paitsi hyttysistä ja meduusoista. :)
Olen huomannut, että pidän todella paljon villieläimistä. Pakahdun aina ilosta, kun näen variksen tai lokin.
Lemmikkieläimet taas herättävät vähän eri tunteita. Koiria pelkään ja kissoista olen vähitellen oppinut pikkusen pitämään, mutta pyrin silittämään niitä kohteliaisuudesta, vaikken osaakaan leperrellä niille. Välillä tosin harkitsen lemmikkiä (tosin jotain jyrsijää) ja kyllä se alkuun tuntuu ihan kivalta, mutta sitten tulee tunne, etten pysty tarjoamaan tarpeeksi hyvää kotia ja siihen se jääkin.
Ikinä en ottaisi miestä, joka ei pidä eläimistä eikä lapsista. Ystävinä, minulla tällaisia kyllä on. Jotenkin silti aina järkytyn, kun tutustun kaikinpuolin mukavaan henkilöön ja hän sanoo, että ei pidä eläimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, minäkin olen kissaihminen hyvässä ja pahassa, mutta 99,99% eläinlajeista olisi kauhistus omassa kodissa. Tiedän, että olisin monen mielestä parempi ihminen, jos tykkäisin koirista samalla tavalla kuin kissoista. Arvostan palvelukoiria ja monet koirat ovat kuvissa suloisia, mutta en kokisi jääväni mistään paitsi henkilökohtaisella tasolla, jos noita suden sukulaisia ei olisi koskaan kesytetty. Päinvastoin, lenkkeilisin huolettomampana ja elämänlaatuni kohenisi.
Vihan eläimiä koko sydämmestäni enkä voi väittää pitäväni muiden ihmisten lapsista. Omat lapset tottakai rakkaita, mutta muiden ihmisten räkänokat voivat pysyä puolestani kaukana minusta ja perheestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 17:45"]
Multa puuttuu täysin tietynlainen hoivavietti ja viehtymys eläimiin sekä lapsiin. Rakastan kavereitani ja ihmisten kanssa olemista, mutta en saa mitään irti eläimistä ja lapsista, joiden kanssa en pysty keskustelemaan omalla tasollani.
Ja joo, mulla ei ole (eikä tule) lapsia tai eläimiä, vaikka av:lla roikunkin.
[/quote]
Tarkoitatko tasolla korkeaa vai alhaista tasoa? Epäilemättä pidät itseäsi korkeamman tason edustajana kuin lapsia ja eläimiä, osaathan sentään puhuakin ja ties mitä. Mutta se taso johon sinun kannattaisi itseäsi verrata, on muiden aikuisten taso. Joistakin ei ole seurustelemaan sellaisten kanssa, jotka eivät ole hänen omalla tasollaan, ja toisista taas sellainen on säälittävää taidottomuutta.
Ja mikä omituisinta, lapset ja eläimet ovat usein varsin innokkaita yrittämään kommunikaatiota sellaisten kanssa, jotka eivät puhu samaa kieltä. Mukavuuteensa ripustautuva pelokas aikuinen taitaa jälleen kerran jäädä yksin sinne omalle tasolleen.
Olen aina ollut lapsirakas, mutta en erityisen eläinrakas. Pidän toki eläinten pentuja söpöinä ja mielelläni silitän niitä, mutten ole koskaan halunut omaa lemmikkiä. Leikin lapsena nukeilla ja olen työssäni lasten kanssa tekemisissä. Oma tyttäreni on erilainen, hän rakastaa kaikkia eläimiä ja leikkii mielummin eläinten hoitajaa kuin nukeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en oikein tykkää mistään eläimistä. Syy on kai siinä, etten ole ikinä niihin tottunut, joten ne ovat jotensakin pelottavia. Niin isot kuin pienetkin. Niiden kanssa ei osaa olla rauhassa, ne saattavat aina "aikoa" jotakin arvaamatonta.
Erittäin kontrollihakuinen ihminen ei kestä eläimiä (eikä usein lapsiakaan) koska eläimet sotkevat hyvän ja täsmällisen maailmanjärjestyksen, niistä lähtee karvaa ja ääntä ja ne hengittävät ja jos työntää nenänsä oikein syvälle niiden suuhun niin huh kuinka pahalta niiden henki haisee. Joillekin ihmisille on ihan hirveän tärkeää että kaikki siinä omalla henkilökohtaisella reviirillä on juuri kuten hän haluaa, ja jopa lemmikki häiritsee sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään eläimistä sen verran paljon, etten ota lemmikkiä.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 16:45"]
Erittäin kontrollihakuinen ihminen ei kestä eläimiä (eikä usein lapsiakaan) koska eläimet sotkevat hyvän ja täsmällisen maailmanjärjestyksen, niistä lähtee karvaa ja ääntä ja ne hengittävät ja jos työntää nenänsä oikein syvälle niiden suuhun niin huh kuinka pahalta niiden henki haisee. Joillekin ihmisille on ihan hirveän tärkeää että kaikki siinä omalla henkilökohtaisella reviirillä on juuri kuten hän haluaa, ja jopa lemmikki häiritsee sitä.
[/quote]
Ja joillekin ihmisille on ihan hirveän tärkeää, että kaikki muutkin elävät samalla lailla kuin he itse ja arvostavat samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnosta vieraantumista se ehkä on.nykyään eletään paljon kerrostaloissa ja kaupungissa.kaupungissa on vaikea pitää lemmikkiä. Mutta ne jotka eivät edes tykkää eläimistä,luulen että johtuu siitä ettei lapsuuskodissakaan ole ollut tai sitten juurikin on mutta joku köyhä maatila missä pitää niskalimassa puurtaa navetassa.en itse oikein ymmärrä kun olen kasvanut kerrostalossa slummialueella ruotsissa,köyhä juoppo perhe........niin minulla oli aina tavoitteena hevoset koirat ym. Omakotitalo ym...ja nyt sain sen mitä tavoittelin.ajattelin että minähän en loppuelämääni vietä köyhänä kerrostaloslummissa.inhoan kaupunki elämää koska siihen liittyi köyhyys.oltiin "vain vuokralla" kyn toiset omisti jotain.....perhana nyt omistan minäkin.
En erityisemmin pidä eläimistä. Eivät ne mua juurikaan häiritse, mutta eivät kiinnostakaan. Pidän ihmisistä enemmän. Erityisesti pikkulapset ovat mukavia, tulen niiden kanssa hyvin jutttuun.
Mutta musta on hyvä näin. On kiva syödä silloin tällöin lihaa ja käyttää maitotuotteita ja muuta vastaavaa. Jos pitäisin eläimistä, minusta olisi varmaankin ikävämpää, että niitä kohdellaan huonosti ja tapetaan minun huvituksekseni. Nyt ruokaa voi syödä rauhassa, koska vaikka syönkin pääasiassa vegaanista sapuskaa, silloin joskus kun syö sen makkaran tai pihvin voi olla rauhassa ja hyvillä mielin.
(Simpanssit ja delfiinit ovat poikkeus, koska tekee pahaa ajatella, että eläimillä, jotka ovat yhtä fiksuja kuin pikkulapset, ei olisi oikeuksia.)
Eläinrakkaalla on varmaankin vaikeaa. Minun ei tarvitse painiskella näiden asioiden kanssa, koska en pidä eläimistä.
Sellaiset ei tykkää, jotka pitää isoja eläimiä yksin kotona sisällä pitkään. Kissa on jo iso.
En pidä eläimistä eikä tulisi mieleenikään hankkia lemmikkiä. Inhoan myös kyläpaikkoja, joissa eläimiä eli jätämme mielummin menemättä.
Ihan tavallisia ihmisiä ollaan luonteeltamme jne mutta eläimet nyt eivain sykähdytä. En kyllä pidä eläinrääkkäyksistäkään.
Esimerkiksi minä, sinkku joka ei halua myöskään parisuhdetta. Kavereiden lemmikit on ihan siedettäviä, kunhan pysyvät riittävän kaukana. Olen ehkä jäävi arvioimaan itseäni, mutta mielestäni olen lämmin, läheisistäni välittävä ihminen. En koe olevani kontrollihaluinen, pikemminkin päin vastoin. Olen ennemminkin suttuinen boheemi kuin siisti ja tarkka. No, eläinten karvat ja kuola kyllä inhottavat.
Kyllä siinä aina vähän hieraisee silmiään, kun muuten fiksu aikuinen alkaa leperrellä jollekin koiralle tai antaa suukkoja kanille. Mutta kukin tavallaan, ei se minulta ole pois että ihmiset rakastavat lemmikkejään.
En vihaa eläimiä, mutta en ole kovin kiinnostunutkaan niistä. En tahdo lemmikkiä. Yritän olla kiinnostunut toisten lemmikeistä ja voin toki ihan hyvin vierailla kotieläintalouksissa :)
Itselleni en vaan halua minkäänlaista eläintä. Eivät kaikki halua lapsiakaan tai kirjastokorttia tai taulutelkkaria. Entäs sitten?
Ja olen ihan naimisissa, perheellinen ja jopa ihan sosiaalinen.
Useimmat ihmiset eivät kaiketi erityisemmin pidä eläimistä. Tässä puhutaan lähinnä koirista ja kissoista, mutta kuinka moni "eläinystävä" rakastaa vaikkapa kalkkarokäärmeitä, puluja, muurahaisia, sammakoita, krokotiilejä, hyttysiä, sikoja tai meduusoja?
On minullakin ollut nuorempana koira ja kissa, niistä pidin paljon, mutta en silti muista lemmikeistä välittänyt. Nyt hieman vanhempana olen huomannut, etten pidä eläimistä juuri lainkaan. Päähän paskovat lokit, sisään tunkevat ampiaiset ja hiiret sekä pihamaalla mönkivät siilit iljettävät, ja mieluummin vetäydyn sivuun myös jonkun lemmikkikoiran nähdessäni kuin alan sitä silitellä.
Ja millainenko ihminen olen, kun sitä kysyttiin aloituksessa? Naimisissa oleva lapseton mies, mielestäni melko tavallinen tyyppi. Lapsena meillä oli koiria, jyrsijöitä, lintuja, kaloja yms. ja silloin ne olivat minusta ihan ok. Matkustelen paljon työn puolesta ja harrastuksekseni, joten lemmikit eivät sopisi elämäntyyliinikään. En pitäisi mahdottomana, että joskus elämässäni hankkisin vaikkapa kissan, mutta 99 prosenttia kaikista eläimistä ällöttää minua silti. Jopa niin paljon, että syön mahdollisimman vähän lihaa, kalaa, kanaa ja muita eläinten ruumiita. En sanoisi, että tämä tekee minusta psykopaatin.