Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhettä perustamassa ja miehen lapset ärsyttää jo valmiiksi.
24.11.2007 |
Tilanne siis sellainen että olen tähän asti ollut 3v tyttäreni yksinhuoltaja. Lapsen isä asuu Ruotsissa ja vaikka käy lasta tapaamassa niin usein kun mahdollista ei silti ole kiinteä osa tämä arkea. Tapaamiset joko minun luonani tai sitten ottaa tytön mukaansa äitinsä luo. Isän kodissa tyttö käynyt vain kerran.
Olen nyt vajaan vuoden seurustellut ihanan miehen kanssa joka tuntuu palvovan tytärtäni. Asumme vielä eri osoitteissa, yhteenmuuttamista suunnitellaan. Mies on juuri sellainen isäpuoli mitä voisin toivoa, miehenmalli tytön arkeen. Mies näkee tyttäreni rikkautena elämässään.
Ongelmana on se etten pysty näkemään hänen lapsiaan samanlaisena rikkautena. Suoraansanottuna ottaisin miehen paljon mielummin ilman lapsia. Miehellä kaksi lasta joista vanhempi 5v poika ja nuorempi oman tyttäreni ikäinen tyttö. Lapset yhteishuoltajuudessa, molemmat vanhemmat asuvat samassa kaupungissa joten äidin vuorotyö tekee sen että lapset ovat epämääräisiä aikoja isällä (joskus viikon putkeen, jollain viikolla vain päivän-kaksi). Kokonaisuutena jonkin verran enemmän äitinsä luona, vastuu lapsista jakautuu aika lailla tasan.
Lapsissa ei itsessään sen ihmeempää vikaa, ihan tavallisia ja hyvin käyttäytyviä lapsia. Tyttö tykkää kovasti leikkiä tyttäreni kanssa ja mies kutsuu heitä usein kaksosiksi. Miehen ja ex:n välit hyvät eikä ex ole olut meidän suhdetta torpedoimassa lainkaan. on ollut yllättävänkin mukautuvainen ja ihan ajattelevainen meidän menojamme ym kohtaan. Kuitenkin minua niin ärsyttää ajatus että joutuisin jakamaan kotini vieraiden lasten kanssa. Olen aina haaveillut suuresta perheestä ja mies olisi valmis jo hankkimaan yhteisiä lapsia. Unelmissani perheemme muodostaa minä, mies tyttäreni ja yhteiset lapsemme. Miehen lapset voisin " sietää" satunnaisina viikonloppu-vierailijoina kodissamme, mutta ajatus siitä että he olisivat osa perhettämme kauhistuttaa. Nyt rupeaa pelottamaan koko yhteen muuttaminen ja kuitenkin samalla tiedän eten mistään löytäisi noin ihanaa miestä. Tuntuu ettei mitään ongelmia olisi jos mies vaan olisi entuudestaan lapseton.
En ole pystynyt näistä miehelle puhumaan, koska hän ei tunne tuollaista lastani kohtaan. Hän olettaa että minä suhtaudun hänen lapsiinsa samalla lailla kuin hän minun, miten ihmeessä voisin kertoa etten halua hänen lapsiaan perheeseemme? Toisaalta jos ajattelen toisinpäin, en voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa joka ei hyväksyisi omaa lastani.
Kommentit (81)
jossa ei vielä edes asuta saman katon alla ja jo nyt " äitipuolta" ärsyttää!
Noilta kantimilta on tosi epäreilua miestä kohtaan muuttaa yhteen nyt tällä hetkellä, siitähän tässä kai keskustellaa, muuanmuassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
jossa ei vielä edes asuta saman katon alla ja jo nyt " äitipuolta" ärsyttää!
Noilta kantimilta on tosi epäreilua miestä kohtaan muuttaa yhteen nyt tällä hetkellä, siitähän tässä kai keskustellaa, muuanmuassa?
mies ei välttämättä vielä edes tiedosta koko asiaa.
Suosittelen sinulle toista foorumia asian käsittelyyn:
http: //uusionni. net/uusionni/index. php
Et ole todellakaan yksin tuntetteisi kanssa!
Tsemppiä! =D
Meinaatko että se on ihan ok että apta salaa ärsyttää miehen lapset jo siinä vaiheessa kun muuttoaikeista puhutaan? Ja samaan aikaan ap tietyst iedellyttää miehen rakastavan omaa lastaan? Tai ainakin täysin hyväksyvän. Onko sinun mielestäsi järkevää apn muuttaa nyt miehen kanssa yhteen? Vai puhua ensin miehelle asiasta josta tällä ei ole aavistustakaan ja joka luultavasti tulee muuttamaan joko miehen suhtautumista aphen tai ainakin heidän tulevaisuuden suunitelmiinsa?
Missään kohtaan en ole sanonut ettei ap ole oikeutettu näihin tunteisiinsa, vaan olen lähinnä sanonut että apn toimistatapa ei tod. ole niitä kaikkein kypsimpiä. Eli valittaa asiata täällä, muttei pysty sanomaa asiata miehelleen mitään. Tai jos hänen täytyy asiaa ensin kypsytellä ja pohtia, niin jäädyttää ainakin muuttoaikeet siksi aikaa.
tiedän itse olevani sen luonteinen etten pystyisi rakastamaan ja edes täysin hyväksymään kumppanini " vanhoja lapsia" , joten en lähtisi edes virittelemään mitään uusperhekuvioita kun tietäisin jo etukäteen että huonosti tulee käymään. Sen palvuksen on myös ap miehelleen velkaa; on rehellinen ja kertoo missä mennään ja yrittää selvittää asian miehen kanssa tai yksinkertaisesti jatkaa matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät he ole syyllisiä tilanteeseen, mutta joutuisivat siitä kyllä kärsimään. Ikävä kyllä kuulostat todella itsekkäältä ja lapselliselta. Jos et pysty muuttumaan, älä ihmeessä anna miehen lapsille huonoa kotia luonasi! Tilanteesi kuulosti muuten ihanalta. Hyvä luotettava mies joka rakastaa lastasi. Ajattele lasten parasta!
niin lopeta suhde älkääkä missään tapauksessa ainakaan yhteen muuttako.
Luuletko ettei miehesi jossain vaiheessa huomaa vastenmielistä asennettasi hänen lapsiaan kohtaan. Millaiseksi luulet elämänne muodostuvan uusperheessä jos nyt jo koet miehesi lapset ulkopuolisiksi kodissasi. Miten luulet miehesi tulevaisuudessa suhtautuvan sinuun jos alat nurisemaan hänen lapsiensa läsnäolosta kodissanne.
Huom, teidän mahdollinen tuleva kotinne olisi myös miehesi lasten toinen koti, ei vain sinun ja lapsesi!
Kuulostaa siltä että joko pidät vakavan keskustelun miehesi kanssa ja puntaroitte asioita joka näkökulmasta, tai unohdatte koko yhteenmuuttamisen ja etsit itsellesi lapsettoman miehen tai jatkat yksinhuoltajana. Teidän uusperheenne ei todennäköisesti tulisi toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä uusperhehelvettejähän näkee nykyään aina vaan enemmän.
On mun lapset ja sun lapset ja meidän yhteiset... Sitten pinna kireällä vaan jurnataan ja selän takana haukutaan exät ja toisen lapset jne.
Aah, mikä ihana kasvuympäristö lapsille.
Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta valitettavasti aika harvassa.
No, löytyy sopiva nainen jolla joko on lapsia tai ei. Ne lapsetkin ehkä menee siinä sivussa. Hyvä, löytyi miehelle petikumppani, keittäjä ja siivooja. Ja naiselle kumppani ja taloudellista turvaa.
Sitten suunnitellaan yhteenmuuttoa jonka jälkeen viimeistään tämä nyxä alkaa karsastamaan miehen edellisen liiton lapsia, hehän ovat ulkopuolisia nyxän+nyxän lasten+miehen uudessa perheessä. Ja mahdollisten yhteisten lasten.
Mies sitten siinä yrittää taiteilla lastensa ja nyxän välissä. Joillakin miehillä on pokkaa sanoa nyxälleen että naama peruslukemille ja toisenlaista asennetta peliin tai homma loppuu siihen, mutta monet tossukat vaan sietävät naisensa syrjivää asennetta miehen lapsia kohtaan.
Tässä maailmassa on kahdenlaisia naisia ap:n tilannetta ajatellen. Niitä jotka sopivat uusperhe-elämään ja niitä jotka eivät.
Ap vaikuttaa sellaiselta joka ei sovi. Sori vaan.
t. mies 37v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä alkuunkaan, että yhteisiä lapsia pitäisi olla heti punkemassa tai edes sitä, että niitä pitäisi ylipäätänsä olla tekemässä?
En itse lähtisi tuohon mukaan jos olisin ap:n tunteilla varustettu. Jos et muita ajattele niin omia lapsiasi. Heille ei ole reilua, että 3 vuotta kokeilette, he nauttivat, saavat uudet sisarpuolet, kiintyvät ja sitten Äh, ei äiti jaksa enää tätä ja eikun pakka uusiksi.
En ole koskaan ymmärtänyt aikuisia ihmisiä jotka eivät voi lapsia ottaa avaralla mielellä vastaan ja kyllä siinä avarasydämisyyskin on pelkkää plussaa! Menetät hyvän miehen kyllä, mutta et ole häntä ansainnut.
Odota sitä omaa " vastapuoltasi" ja ihan rauhassa, mielellään niin, että lapsesi ovat jo aikuisia niin heidän ei tarvitse kärsiä tunteettomasta isäpuolesta.
Ei tule onnistumaan.
Elele vain tyttäresi kanssa kunnes löydät ' vapaan' miehen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Hassua, miten uusperheeseen astuvaa patistetaan jotenkin keskimääräistä ylevämpään ja kypsempään ajatusmaailmaan.
Uusperhettä perustava _on jo_ aiemmin ollut parisuhteessa, hänellä _on jo_ lapsi tai lapsia.
Pitäisikö sitten sallia että samoja virheitä saa toistaa uudestaan ja uudestaan, yhä lisää lapsia tehden yhä hankalampaan elämäntilanteeseen? Komppaan mies 37:aa, jos tiedostat ettei sinusta ole uusperheelliseksi, tee kaikille palvelus ja unohda koko juttu!
monta OMAA BIOLOGISTA lasta. Mutta ei jaksa hoitaa varsinaisen suurperheen arkea. No, tämäpä on tämän miehen kanssa mahdoton yhtälö, koska hänellä ON jo 2 lasta olemassa. Ja mies pitää näistä olemassaolevista lapsistaan oikeasti huolta, eikä vaan leiki vanhempaa, kuten nämä 2 viikonloppua kuukaudessa " isät" .
Eli ap haluaa vähintää kolme omaa lasta. Nyt kun mies haluaa pitää perheessä mukana nämä 2 lastaan, niin siinäpä pitäis sitten löytyä potkua ap:ltä olla 5 lapsen arjenpyörittäjä.
Tämä on se oikea perussyy, minkä takia uusperheiden lapset monesti kärsii. Naiset haluaa tietyn määrän BIOLOGISIA lapsia ja niinpä ei sitten paukut riitä hoitamaan kunnialla sitä uusperheen kokonaislapsimäärää. Monesti ei riitä edes rahat näihin suurperheisiin, mutta pakko on vaan joka liittoon niitä lapsia vääntää vähintään 2. Mielellään tietysti numeerisesti enemmän lapsia, kuin mitä on siitä ex- liitosta. Kun tämän nyxän täytyy silläkin lailla todistaa, että TÄMÄ on se oikea perhe.
Mutta arvaan jo, mitä ap tekee. Saman kuin suurin osa " vauvakuumeilijoista" . Eli ne omat hormoonihöyryt ajaa elävien lasten edun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä, että omat lapset sopeutuvat uusperheeseen - ja että näistä lapsista hoidetaan ja välitetään, mutta heitä ei päästetä suhteen väliin.
Jos mies haluaa vain petikaverin ja vellinkeittäjän, ei ole ihme, että kaikki muut reagoivat - PAITSI MIES, joka on ihan jees-jees jo siihen, että ympärillä on porukkaa. Ja voi jatkaa samaan tapaan kuin ennenkin.
Jos ap tekisi enemmän miehen lasten kanssa yhdessä asioita, hän todennäköisesti alkaisi myös tuntea heitä kohtaan myönteisiä tunteita (enemmän).
Kilpailutilanne herättää negatiivisia ajatuksia.
Jos lasten ja äitipuolen keskinäinen tilanne on kilpailuasetelma miehen huomiosta, negatiiviset tunteet korostuvat. Jos mies on fiksu ja osaa luovia, sekä tarjota aikaa lapsille ynnä uudelle kumppanilleen, on ainakin heillä hyvä tilaisuus rakentaa sitä kumppanuutta. Ja pikku hiljaa harjoitella perheytymistä.
Ongelmitta se ei tule sujumaan tietenkään, koska yleensä lapset eivät hyväksy koskaan vanhempiensa eroa.
Mulla oli samanlainen tilanne, eikä se kolmessa vuodessa parantunut mihinkään. Me erosimme, eikä mies tiedä vieläkään todellista syytä.
Vierailija:
tiedän itse olevani sen luonteinen etten pystyisi rakastamaan ja edes täysin hyväksymään kumppanini " vanhoja lapsia" , joten en lähtisi edes virittelemään mitään uusperhekuvioita kun tietäisin jo etukäteen että huonosti tulee käymään. Sen palvuksen on myös ap miehelleen velkaa; on rehellinen ja kertoo missä mennään ja yrittää selvittää asian miehen kanssa tai yksinkertaisesti jatkaa matkaa.
Hassua, miten uusperheeseen astuvaa patistetaan jotenkin keskimääräistä ylevämpään ja kypsempään ajatusmaailmaan. Kyllä siihen ihan normaalilla asenteella pystyy lähtemään. Siitäkin huolimatta, vaikka aluksi ajatukset kumppanin lapsista voisivat olla jopa ärsyttäviä.
Eivät ne lapset niin herkästi kärsi, mitä kuvitellaan. Sen sijaan uusperheen erosta voivat kärsiäkin, kun huomaavat, että kun vaikeuksia tulee, niin ainoa ratkaisu on sitten aina täyskäännös toiseen suuntaan.
Itseäni ap:n tapauksessa huolestuttaisi eniten se, miten ja miksi mies on jo niin valmis perheen perustamiseen. Vaikka sitä onkin rakastunut, niin täytyisihän sitä sen verran realistinen olla, että tunnistaa mahdolliset kompastukset. Ettei ole niin naivi, että kuvittelee vastapuolen olevan automaattisesti kaiken kanssa OK vain siksi, ettei tämä moiti mitään.
Vierailija:
Mulla oli samanlainen tilanne, eikä se kolmessa vuodessa parantunut mihinkään. Me erosimme, eikä mies tiedä vieläkään todellista syytä.
Meillä taas miehen lapset ärsyttävät ihan tajuttoman usein, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan. Mun mies aina kysyy välillä, että ahdistaako. Sitten nyökkään tai kiellän.
Tästä on myös tutkimusta olemassa , joten älkää heti vetäkö hernettä nenään. Mutta naisen / miehen pitäisi hyväksyä puolisonsa edellisestä suhteesta olevat lapset tasavertaisena omiensa kanssa ja se on monelle todella hankalaa.
Sitten tulevat vielä lasten omilta sukulaisilta tulevat odotukset ja paineet jotka yllättävät ns vähemmän iloisesti. Toinen asia on se etteivät lapsenne tule sukulaisten , ainakaan kaikkien mielestä koskaan olemaan tasavertaisia. Esimerkkejä omasta perheestä. Toinen tyttö viedään ulkomaille , toinen jää rannalle ruikuttamaan. Toinen viedään huvipuistoon ,toista ei yms näitä on lukuisia esimerkkejä.
Itse en enää moiseen lähtisi.
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
ja varsin ärsyttävällä tavalla.
Ai niin, mutta siitähän ei tänne saa kirjoittaa... sorry!