Lue keskustelun säännöt.
Uusperhettä perustamassa ja miehen lapset ärsyttää jo valmiiksi.
24.11.2007 |
Tilanne siis sellainen että olen tähän asti ollut 3v tyttäreni yksinhuoltaja. Lapsen isä asuu Ruotsissa ja vaikka käy lasta tapaamassa niin usein kun mahdollista ei silti ole kiinteä osa tämä arkea. Tapaamiset joko minun luonani tai sitten ottaa tytön mukaansa äitinsä luo. Isän kodissa tyttö käynyt vain kerran.
Olen nyt vajaan vuoden seurustellut ihanan miehen kanssa joka tuntuu palvovan tytärtäni. Asumme vielä eri osoitteissa, yhteenmuuttamista suunnitellaan. Mies on juuri sellainen isäpuoli mitä voisin toivoa, miehenmalli tytön arkeen. Mies näkee tyttäreni rikkautena elämässään.
Ongelmana on se etten pysty näkemään hänen lapsiaan samanlaisena rikkautena. Suoraansanottuna ottaisin miehen paljon mielummin ilman lapsia. Miehellä kaksi lasta joista vanhempi 5v poika ja nuorempi oman tyttäreni ikäinen tyttö. Lapset yhteishuoltajuudessa, molemmat vanhemmat asuvat samassa kaupungissa joten äidin vuorotyö tekee sen että lapset ovat epämääräisiä aikoja isällä (joskus viikon putkeen, jollain viikolla vain päivän-kaksi). Kokonaisuutena jonkin verran enemmän äitinsä luona, vastuu lapsista jakautuu aika lailla tasan.
Lapsissa ei itsessään sen ihmeempää vikaa, ihan tavallisia ja hyvin käyttäytyviä lapsia. Tyttö tykkää kovasti leikkiä tyttäreni kanssa ja mies kutsuu heitä usein kaksosiksi. Miehen ja ex:n välit hyvät eikä ex ole olut meidän suhdetta torpedoimassa lainkaan. on ollut yllättävänkin mukautuvainen ja ihan ajattelevainen meidän menojamme ym kohtaan. Kuitenkin minua niin ärsyttää ajatus että joutuisin jakamaan kotini vieraiden lasten kanssa. Olen aina haaveillut suuresta perheestä ja mies olisi valmis jo hankkimaan yhteisiä lapsia. Unelmissani perheemme muodostaa minä, mies tyttäreni ja yhteiset lapsemme. Miehen lapset voisin " sietää" satunnaisina viikonloppu-vierailijoina kodissamme, mutta ajatus siitä että he olisivat osa perhettämme kauhistuttaa. Nyt rupeaa pelottamaan koko yhteen muuttaminen ja kuitenkin samalla tiedän eten mistään löytäisi noin ihanaa miestä. Tuntuu ettei mitään ongelmia olisi jos mies vaan olisi entuudestaan lapseton.
En ole pystynyt näistä miehelle puhumaan, koska hän ei tunne tuollaista lastani kohtaan. Hän olettaa että minä suhtaudun hänen lapsiinsa samalla lailla kuin hän minun, miten ihmeessä voisin kertoa etten halua hänen lapsiaan perheeseemme? Toisaalta jos ajattelen toisinpäin, en voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa joka ei hyväksyisi omaa lastani.
Kommentit (81)
Miksi uuden puolison pitäisi rakastaa? Sitä varten on vanhemmat. Huomaatte sen sitten, kun erokriisistä selvittyänne tapaatte itse uuden miehen. Kummasti se oma lapsi on rakkain, outoako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miksi uuden puolison pitäisi rakastaa? Sitä varten on vanhemmat. Huomaatte sen sitten, kun erokriisistä selvittyänne tapaatte itse uuden miehen. Kummasti se oma lapsi on rakkain, outoako?
Ei tarvitse olla täydellinen, ollakseen ihminen, eikä toukanasteella.
Voin ennustaa, että pieleen menee. Takuuvarmasti.
Eli miehen pitää sietää sun lastas,mutta sä et siedä miehen lapsia?
Se on koko paketti tai ei mitään - kannattaa varmaan jatkaa tota yh;na oloa,jos et kykene muuhun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on niin hyvä kuin kerrot, niin tee palvelus hänelle äläkä mene sotkemaan hänen ja lasten elämää ja pahoittamaan monen ihmisen mieltä. Jätä mies sellaiselle joka osaa arvostaa ja ymmärtää mitä rakkaus tarkoittaa! Et ansaitse tuollaista miestä!
Toisaalta jos oikeasti rakastat sitä ihmistä opit myös vähitellen ajan kanssa kiintymään hänen lapsiinsakin. Koitahan nyt ajatella vähän avarakatseisemmin. Mikä rikkaus sisarukset olisivatkaan tyttärellesi. Ja vielä siinä iässä että sinulla ja tyttärelläsi olisi kaikki mahdollisuudet luoda läheiset hyvät perhesuhteet toisiinne!!
Vierailija:
jos asenteesi on tuo, ei kannata jatkaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotaan että miesystävän puoliso luki viestisi (harvemmalla on lasta jonka isä on Ruotsissa) ja tunnisti sinut ja kertoo exälleen=sun nyxälle tämän stoorin. Mieluusti voisi tulostaa tän ketjun ja mies voisi tehdä siitä omat päätelmänsä.
Voi että kuinka toivonkaan että paljastut tästä ketjusta.
Vierailija:
Jos mies on niin hyvä kuin kerrot, niin tee palvelus hänelle äläkä mene sotkemaan hänen ja lasten elämää ja pahoittamaan monen ihmisen mieltä. Jätä mies sellaiselle joka osaa arvostaa ja ymmärtää mitä rakkaus tarkoittaa! Et ansaitse tuollaista miestä!Toisaalta jos oikeasti rakastat sitä ihmistä opit myös vähitellen ajan kanssa kiintymään hänen lapsiinsakin. Koitahan nyt ajatella vähän avarakatseisemmin. Mikä rikkaus sisarukset olisivatkaan tyttärellesi. Ja vielä siinä iässä että sinulla ja tyttärelläsi olisi kaikki mahdollisuudet luoda läheiset hyvät perhesuhteet toisiinne!!
Jos miehesi, tämän ex:n ja lasten sekä omien vanhempiesi asenne on tuo mitä kuvailit niin sinulla olisi ideaalimahdollisuudet saada toimiva uusperhe. Mutta muiste että se vaatii aina uhrauksia, myös sinulta. Jos olet ottamassa tätä unelmiesi miestä pakettiin kuuluu myös hänen lapsensa. Piste. Jos sen hyväksyt ja suhtaudut asiaan avoimin mielein sinulla on todella mahdollsiuus tutustua näihin lapsiin joista tulee tärkeitä sisaruksia niin tyttärellesi kuin tuleville lapsillenne.
Mutta jos tuntuu ettet pysty heitä hyväksymään ja haluat elätelle unelmaasi " omasta perheestäsi" on todella parempi ettet jatka miehen kanssa. Hänellä on myös oikeus onneen ja toimivaan perheeseeen johon kuuluvat mytös edellisen liiton lapset, jos et pysty tätä tarjoamaan on perempi ette leikkiin lähde. Lopputuloksena vaan moni ihminen kärsii ja kenties mieskin katkeroituu eikä jatkossa pysty lähtemään suhteisiin noin avoimin mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan että olisin hänen lastensa äiti, ja että meillä olisi vain yhteisiä lapsia.
En käsitä, mitä väärää sellaisessa toiveessa on, mikäli pystyy kuitenkin elämään sen todellisuuden kanssa, mikä on. Kyllähän ne lapsetkin ajasta ikuisuuteen toivovat, ettei heidän tarvitsisi vaihtaa koko ajan kotia ja asua vuoroin äidin, vuoroin isän kanssa.
Ja näin meidän uusperheessä, jossa on " minun" ja " sinun" lapsia, kohta myös " niitä yhteisiä" .
Aikuisten välisen suhteen pitää olla vain supervahva uusperheessä, siihen ei saa päästää väliin lapsia, ei omia, toisen eikä yhteisiä. Ydinperheessä se ei ole niin vaarallista, mielestäni - tosin avioeroon se voi johtaa.
ja jatkuvasti läsnäoleva, hän ei enää sitten ole niin symbioosissa lasten kanssa, kun he tulevat. Sama suru oli minulla, mies tuli tavallaan rikkomaan symbioosin minun ja lapsen kanssa.
TOISAALTA se on vain tervettä, sillä lapselle se symbioosi ei ole etu. Lapsen pitää kasvaa maailmaan, ei täydentämään täydellistä suhdetta äidin tai isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhuu tuntemuksistaan täällä, ihmisille jota tämä ei koksketa pätkääkään. Js ap olisi oikeasti kypsä, hän olisi ottanut asian puheeksi jo kauan sitten ihmisen kanssa jota tämä asia koskettaa, eli miehensä.
Mikään ei ole helpompaa kun kertoa ikäviä asioita tuntemattomille anonyymisti, näiltä kun saattaa saada vieläpä ymmärrystä. En ole sitten ihan varma kuinka hyvin asianosainen (mies) tulee asian ottamaan.
Jos olet oikeasti tuota mieltä, niin en voi sanoa, kuin että sylettää ajatuskin, että olisit minun exäni uusi nainen ja että minun lapsiani kohtelisi kaltoin tuollainen hirviö.
Kuinka voit olla noin itsekäs? Miehesi on selkeästi tosi lapsirakas, koska on hyväksynyt tyttäresikin. Kuinka voisit riistää häneltä onnen omista lapsistaan? Törkeätä! Tämä asia tulee erottamaan teidät jossain vaiheessa, joten säästäkään itseänne ja erotkaa jo nyt. Tai sitten muutat asennettasi. Käy terapiassa tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ap puhuu tuntemuksistaan täällä, ihmisille jota tämä ei koksketa pätkääkään. Js ap olisi oikeasti kypsä, hän olisi ottanut asian puheeksi jo kauan sitten ihmisen kanssa jota tämä asia koskettaa, eli miehensä.Mikään ei ole helpompaa kun kertoa ikäviä asioita tuntemattomille anonyymisti, näiltä kun saattaa saada vieläpä ymmärrystä. En ole sitten ihan varma kuinka hyvin asianosainen (mies) tulee asian ottamaan.
Jos suhde on ollakseen hyvä, siitäkin pääsee ylitse, ettei toinen yksinomaan rakasta omia lapsia.
Mieheni on sanonut esim. monta kertaa, ettei hän oikein vieläkään osaa sanoa, hyväksyykö hän minun lapseni ihan täysin. Ei se silti sitä tarkoita, että meillä olisi jotain suunnattomia ja ylitsepääsemättömiä käytännön ongelmia.
Mutta olisihan se kieltämättä helpompaa, jos arkea jakaisi lapsen oikean vanhemman kanssa, niin sitä " tietäisi" , että kumppanin tunteet lasta kohtaan ovat vanhemman tunteita (hyvässä ja pahassa). Mutta toisaalta - onhan niitäkin vanhempia, jotka eivät hyväksy toisen vanhemman suhdetta tai suhtautumista/tunteita lapseen.
vaan nämä ajatukset pitäisi jakaa myös ihmisen kanssa jota tämä oikeasti koskettaa. Eli mies. Mutta hänen kanssaan ei ap saa suutaan auki. Kypsää joo.
Vierailija:
vaan nämä ajatukset pitäisi jakaa myös ihmisen kanssa jota tämä oikeasti koskettaa. Eli mies. Mutta hänen kanssaan ei ap saa suutaan auki. Kypsää joo.
itselläni ainakin kaikki vaikeat asiat ovat sellaisia. Pohdiskelen niitä aikani, ennenkuin puhun.
itselläni ainakin kaikki vaikeat asiat ovat sellaisia. Pohdiskelen niitä aikani, ennenkuin puhun.
[/quote]
Tai sitten ap ei saa suutaan auki ja saamme lukea jatkossa avauksia siitä miten ärsyttäviä ja huonostikäyttäytyviä miehen lapset ovat, oikeita hirviöitä jotka pilaavat apn onnen ja elämän.
että jos et heti rakasta kumppanin lapsia ja palvo maata heidän jalkojensa alla, sekä pidä huolta siitä, ettei heidän ainakaan tarvitse yhtään missään joustaa, niin sitten ei kyllä tule mistään mitään.
Ihan kuin sitä pelkkää erotraumaa pitäisi vaalia ja palvoa niin paljon, että se oma orastava parisuhdekin pitää uhrata entisen ydinperheen alttarille.
Ja kaikkein hyveellisin äitipuoli on se, joka toivottaa hääyönäänkin entisen avioliiton lapset miehen ja itsensä väliin. Sekä ottaa lapset mukaan häämatkalle. Sillä sehän on nimenomaan PERHEYTYMISJUHLA, eikä mikään rakkaus/parisuhteeseen kuuluva asia. Silloin mennään naimisiin kumppanin LASTEN kanssa, ehdottomasti. Sillä HE ovat ne tärkeimmät.
Vasta kun lapset ovat aikuisia, on aikaa parisuhteelle. Näin kun oli jo ennen avioeroa (mitä sitten että se eroon johtikin), niin tulee olla myös eron jälkeen (mitä sitten, että se voi johtaa uusperheenkin eroon - sitten vain voidaan sanoa, että " joo, joo, ei ne uusperheet kestä" ).
Lapset pitää aina nostaa jalustalle, uusperheen erolapset vielä siksi, että heidät pitää muistaa ikuisesta erosta kärsivinä rassukoina, jotka eivät ilman emppaamista ja tsemppaamista pärjää ; (
Siksi ongelmia tuleekin. Kukaan tuskin jättää elämänsä miestä tai naista ottamatta sen takia, että hänellä on lapsia. Silloinkin, vaikka lapset eivät niin miellytä. Niin se on. Ihmisluonne on sellainen, että tehdään valintoja, joita ei ajatella analyyttisesti loppuun asti kun ihastuminen ja rakastuminen on kiitenkin hyvin voimakas tunne. Kaikki tämän ymmärtävät.
Vain uusperheessä eläneet voivat tietää mitä se on, joten en edes viitsi enää vastata näille täydellisille ja kypsille aikuisille, jotka näitä rakentavia ja tietenkin sinällään ihailtavia oppejaan täällä jakelevat. Joten kehotankin kaikkia aidosti asiasta kiinnostuneita siirtymään uusperhepalstoille.
t. äitipuoli