Uusperhettä perustamassa ja miehen lapset ärsyttää jo valmiiksi.

Tilanne siis sellainen että olen tähän asti ollut 3v tyttäreni yksinhuoltaja. Lapsen isä asuu Ruotsissa ja vaikka käy lasta tapaamassa niin usein kun mahdollista ei silti ole kiinteä osa tämä arkea. Tapaamiset joko minun luonani tai sitten ottaa tytön mukaansa äitinsä luo. Isän kodissa tyttö käynyt vain kerran.



Olen nyt vajaan vuoden seurustellut ihanan miehen kanssa joka tuntuu palvovan tytärtäni. Asumme vielä eri osoitteissa, yhteenmuuttamista suunnitellaan. Mies on juuri sellainen isäpuoli mitä voisin toivoa, miehenmalli tytön arkeen. Mies näkee tyttäreni rikkautena elämässään.



Ongelmana on se etten pysty näkemään hänen lapsiaan samanlaisena rikkautena. Suoraansanottuna ottaisin miehen paljon mielummin ilman lapsia. Miehellä kaksi lasta joista vanhempi 5v poika ja nuorempi oman tyttäreni ikäinen tyttö. Lapset yhteishuoltajuudessa, molemmat vanhemmat asuvat samassa kaupungissa joten äidin vuorotyö tekee sen että lapset ovat epämääräisiä aikoja isällä (joskus viikon putkeen, jollain viikolla vain päivän-kaksi). Kokonaisuutena jonkin verran enemmän äitinsä luona, vastuu lapsista jakautuu aika lailla tasan.



Lapsissa ei itsessään sen ihmeempää vikaa, ihan tavallisia ja hyvin käyttäytyviä lapsia. Tyttö tykkää kovasti leikkiä tyttäreni kanssa ja mies kutsuu heitä usein kaksosiksi. Miehen ja ex:n välit hyvät eikä ex ole olut meidän suhdetta torpedoimassa lainkaan. on ollut yllättävänkin mukautuvainen ja ihan ajattelevainen meidän menojamme ym kohtaan. Kuitenkin minua niin ärsyttää ajatus että joutuisin jakamaan kotini vieraiden lasten kanssa. Olen aina haaveillut suuresta perheestä ja mies olisi valmis jo hankkimaan yhteisiä lapsia. Unelmissani perheemme muodostaa minä, mies tyttäreni ja yhteiset lapsemme. Miehen lapset voisin " sietää" satunnaisina viikonloppu-vierailijoina kodissamme, mutta ajatus siitä että he olisivat osa perhettämme kauhistuttaa. Nyt rupeaa pelottamaan koko yhteen muuttaminen ja kuitenkin samalla tiedän eten mistään löytäisi noin ihanaa miestä. Tuntuu ettei mitään ongelmia olisi jos mies vaan olisi entuudestaan lapseton.



En ole pystynyt näistä miehelle puhumaan, koska hän ei tunne tuollaista lastani kohtaan. Hän olettaa että minä suhtaudun hänen lapsiinsa samalla lailla kuin hän minun, miten ihmeessä voisin kertoa etten halua hänen lapsiaan perheeseemme? Toisaalta jos ajattelen toisinpäin, en voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa joka ei hyväksyisi omaa lastani.