Uusperhettä perustamassa ja miehen lapset ärsyttää jo valmiiksi.

Tämä on varmasti aihe joka herättää keskustelua. Minä nostan ap:lle hattua, että hän uskaltaa puhua tunteistaan avoimesti. Nämä ap:n tuntemukset ei todellakaan ole harvinaisia :)



Jotkut vaan uskaltavat puhua niistä ääneen. Voisiko ap tässä olla ihan sitä, että " pelkäät" lapsesi jäävän vähemmälle kun miehesi lapset ovat paikalla. Miesystävähän on antanut hienoa miehen mallia tyttärellesi ja antaa hänelle kaiken huomionsa ja pelkäät sen ehkä olevan uhattuna?



itse olin samassa tilanteessa vuosia sitten ja itse ajattelin juuri noin. No, tämä homma kuiviu hyvin nopeasti. Mies nimittäin ajatteli juuri noin itsekkin ja onneksi otimme asian puheeksi!!



Eli et ole yksin näiden ajatusten kanssa, toiset vaikenee, toiset uskaltaa ottaa tämän asian yleisesti esille :)

Olen nähnyt läheltä vähän samankaltaisen tilanteen ja se johti vain täydelliseen epäonnistumiseen.



Onnettomiksi tulivat kaikki!



Ja tuollekin naiselle kaikki sanoivat, että otat miehen mukana myös lapset ja hän sanoi, että kyllä se ajan kanssa.



Silloin koko kuvio räjähti käsiin, kun heille syntyi yhteinen lapsi ja nyt uusioperhe on jo hajonnut.

Hankalia nämä uusperhe-kuviot aina, muttei suinkaan mahdottomia. Varmasti monikin äitippuoli on kokenut noita samoja tunteita kuin ap. Suosittelisin todellakin keskustelemaan asiasta miehen kanssa. kerrot omista peloistasi, epävarmuudestasi äitipuolen roolissa jne. Voihan olla että miehesikin tuntee epävarmuutta omasta isäpuolen roolista ja purkaa sen " jumaloimalla" tytärtäsi ja tekemällä tytöistä kaksosia. Tilanne voi olla hänellekin hämmentävä.

Ihan yhtä hyvin mieskin saattaa ap:n tapauksessa luulla, että vain hänellä on ristiriitaisia ajatuksia, vaikka sitten ihan vain salaakin.



Uusperheessä, kuten kaikissa, on tunteita laidasta laitaan. Kuitenkin jotenkin tapana on, että ne negatiiviset koetaan niin pahoiksi, että niiden kanssa sitten ollaan aivan äärimmäisen ehdottomia: Ne pitäisi poistaa kokonaan.



No kyllähän sen tietää, jos yrittää niellä koko ajan, mitä siitäkin seuraa.

tai ylimielinen. Tottakai se ärsytys jollain tavalla voi näkyäkin, mutta jos on muitakin tunteita (myönteisiä), niin näkyvät nekin. Yleensä ne myönteiset hetket kannattelevat yllättävän paljon, eikä niiden tarvitse olla arjen keskellä välillä kuin ystävällisiä hymyjä, apu tarvittaessa, oleminen reiluna joskus.

asutaan yhdessä ja esikoinen on tulossa. Minusta ap olet nyt aikalisän tarpeessa. Minä olin vähän vastaavassa tilanteessa ja jatkoin vain tukka vinkuen miehen kanssa yhteen. Yhteinen muksukin tuli melkein heti ja mä vaan kärvistelin ärsytykseni kanssa. Onneksi en näyttänyt sitä lapsille mitenkään. Sitten kun yhteinen syntyi, niin ärsytys alkoikin kadota. Pikkuhiljaa huomasin, kuinka tärkeitä vuosi vuodelta näitä vanhemmista sisaruksista tuli tälle pienelle. Ja sitä myötä arvostan suunnattomasti, että meillä on elämässä myös nuo miehen lapset. Karmeaa on, että meillä tähän tilanteeseen ajauduttiin " tuurilla" eli onneksi homma kääntyi näin päin. Jälkikäteen ajatellen en ollut kovin fiksu, vaikka suhde onkin toiminut ja uusperhe kiinteä.

Eihän näin ole edes kaikille naisille saati sitten miehille, joilla yhteys lapsiin on usein hiukan hatarampi sen takia, että äidit odottaa ja tekee suurimman hoitotyön.

Ei mun mielestä välttämättä tarvitse laittaa kirvestä kaivoon, vaan miettiä ihan rauhassa, että millaiseksi elämä voisi muodostua tässä uusperheessä ja voisiko se olla " riittävän" onnellista ja voisitko siihen sopeutua hyvällä mielellä. Harvoinhan ihminen saa just täsmälleen sitä elämäänsä mitä haaveilee, mutta silti voi olla onnellinen. Jotenkin tuntuu siltä, että onko ap vaatimassa itseltään liikaa, kun kaikki muut tuntuvat olevan niin ok tämän kuvion kanssa ja hänestä tuntuu siltä, että pitäisi olla jotenkin innokkaampi tähän tilanteeseen. Ei tollaisissa ajatuksissa ole mitään pahaa. Just sellaisella mukavalla yhdessäololla voi piankin tuntua ne vieraat lapset läheisemmiltä.

Ei mun mielestä välttämättä tarvitse laittaa kirvestä kaivoon, vaan miettiä ihan rauhassa, että millaiseksi elämä voisi muodostua tässä uusperheessä ja voisiko se olla " riittävän" onnellista ja voisitko siihen sopeutua hyvällä mielellä. Harvoinhan ihminen saa just täsmälleen sitä elämäänsä mitä haaveilee, mutta silti voi olla onnellinen. Jotenkin tuntuu siltä, että onko ap vaatimassa itseltään liikaa, kun kaikki muut tuntuvat olevan niin ok tämän kuvion kanssa ja hänestä tuntuu siltä, että pitäisi olla jotenkin innokkaampi tähän tilanteeseen. Ei tollaisissa ajatuksissa ole mitään pahaa. Just sellaisella mukavalla yhdessäololla voi piankin tuntua ne vieraat lapset läheisemmiltä.

Ei mun mielestä välttämättä tarvitse laittaa kirvestä kaivoon, vaan miettiä ihan rauhassa, että millaiseksi elämä voisi muodostua tässä uusperheessä ja voisiko se olla " riittävän" onnellista ja voisitko siihen sopeutua hyvällä mielellä. Harvoinhan ihminen saa just täsmälleen sitä elämäänsä mitä haaveilee, mutta silti voi olla onnellinen. Jotenkin tuntuu siltä, että onko ap vaatimassa itseltään liikaa, kun kaikki muut tuntuvat olevan niin ok tämän kuvion kanssa ja hänestä tuntuu siltä, että pitäisi olla jotenkin innokkaampi tähän tilanteeseen. Ei tollaisissa ajatuksissa ole mitään pahaa. Just sellaisella mukavalla yhdessäololla voi piankin tuntua ne vieraat lapset läheisemmiltä.

Ei mun mielestä välttämättä tarvitse laittaa kirvestä kaivoon, vaan miettiä ihan rauhassa, että millaiseksi elämä voisi muodostua tässä uusperheessä ja voisiko se olla " riittävän" onnellista ja voisitko siihen sopeutua hyvällä mielellä. Harvoinhan ihminen saa just täsmälleen sitä elämäänsä mitä haaveilee, mutta silti voi olla onnellinen. Jotenkin tuntuu siltä, että onko ap vaatimassa itseltään liikaa, kun kaikki muut tuntuvat olevan niin ok tämän kuvion kanssa ja hänestä tuntuu siltä, että pitäisi olla jotenkin innokkaampi tähän tilanteeseen. Ei tollaisissa ajatuksissa ole mitään pahaa. Just sellaisella mukavalla yhdessäololla voi piankin tuntua ne vieraat lapset läheisemmiltä.

miehes saattaa kuolla - lähteä viehkeämmän naisen matkaan tms

Vannomatta paras

Nämä jättämiset, niin, se ei ole meidän perheessämme vaihtoehto. Voitte nauraa, mutta tämä asia on puhuttu etukäteen. Pahoista paikoista on selvitty ja yhdessä.



Tästäkin syystä en ottaisi eronnutta miestä ilman lastakaan. Jotain vikaa on miehessä, joka mämmää avioliittonsa tai kohtelee vaimoaan niin, että tämä lähtee.

Vierailija:

Nämä jättämiset, niin, se ei ole meidän perheessämme vaihtoehto. Voitte nauraa, mutta tämä asia on puhuttu etukäteen. Pahoista paikoista on selvitty ja yhdessä.

Tästäkin syystä en ottaisi eronnutta miestä ilman lastakaan. Jotain vikaa on miehessä, joka mämmää avioliittonsa tai kohtelee vaimoaan niin, että tämä lähtee.

Ei tunteita voi määrätä. Hyvin harva rakastaa puolisonsa lapsia. Niin se vain on. Neutraalius on jo voitto. t. Äitipuoli, joka ei enää syyllistä itseään 6 vuoden jälkeen. Mitään tunteita ei ole miehen lapseen, vaikka asuu enemmän meillä kuin äidillään. Ei siinä auta asenteet tai mitkään. Käytöstään voi hallita, ei tunteitaan.

Vierailija:

Ei tunteita voi määrätä. Hyvin harva rakastaa puolisonsa lapsia. Niin se vain on. Neutraalius on jo voitto. t. Äitipuoli, joka ei enää syyllistä itseään 6 vuoden jälkeen. Mitään tunteita ei ole miehen lapseen, vaikka asuu enemmän meillä kuin äidillään. Ei siinä auta asenteet tai mitkään. Käytöstään voi hallita, ei tunteitaan.

tuki sä se turpas! Toivottavasti lapsi kun kasvaa isoks, antaa sulle moninkertasena takas!! Typerää edes kuvitella ettei lapsi vaistoa, jos siitä ei pidetä

Älä ala edes yrittämään kotileikkiä jos jo nyt hermostuttaa. Anna lapsille mahdollisuus äitipuoleen joka välittää heistä. Ja tuskin olet valmis suhteeseen muutenkaan jos et uskalla miehesi kanssa keskustella ajatuksistasi.

Aina löytyy miehelle sellanen nainen, joka aidosti tykkää lapsista