Lapset 2,5-v. ja 4 kk ja uupunut äiti

Kokemusta on. Ikäero 2,5v. Tyttö pikkusisaruksesta todella mustasukkainen, löi yms. Vauvalla allergioita, koliikkia, epänormaali nielu yms. 7 ekaa kuukautta sairaalakierrettä. Esikko meni päiväkotiin 3 päiväksi viikossa. pelasti meidän arjen. Nyt vauvakin jo yli vuoden ja sisarusten välit mitä parhaimmat. On vaativia vauvoja oikeasti, jotka vaativat niin paljon, että esikko ei tosiaan saa tarvitsemaansa ja purkaa sen vauvaan. On vaativia vauvoja oikeasti, jotka uuvuttavat äidin. Helppojen vauvojen äitien on helpompi olla ja kenties arvostellakin. Ei kannata välittää. Oikeasti kannattaa tunnustaa itselleen, että tästä tilanteesta ei selviä ilman apua. Meillä ainakin esikolle parempi päästä ikäiseensä seuraan kuuntelemaan muutakin kuin vauvan itkua. Ja mustasukkaisuus laantui ajan myötä, kun vauva kasvoi isoksi ja parani.

Meilläkin oli kamala alku, ikäeroa 2v2kk. Vauvalla oli allergiat, ei nukkunut päivisin kuin pikku pätkiä mahakipujen takia, ei viihtynyt vaunuissakaan, rääkyi vaan. Esikoinen pelkäsi vauvan itkua, oli surumielinen ja multa ei liiennyt aikaa hänelle, kun kaiken aikaa heiluttelin vaunuja partsilla, kun vauva nukkui minuutinkin pätkissä. Minnekään ei voitu mennä, kun vauva kiljui, esikoinen pelkäsi ja kaikki oli yhtä kaaosta. Kärsin siitä, että en ehtinyt tarpeeksi antaa aikaa ja syliä esikoiselle, koska minun huomiota hän kovasti kaipasi. Olin niin väsynyt ja ahdistunut, että aloin heräillä kamalaan ahdistukseen aamuyöstä ja olin tosi itkuinen. Meidän pelastus oli perheiden kotipalvelu. Mukavat kodinhoitajat tulivat ensin vauvan kanssa, jolloin pääsin esikoisen kanssa puistoon leikkimään, jätskille jne ja sain antaa hetkeksi aikaani vain hänelle ja pääsin hetkeksi eroon pikku rääkyjästä.. Sitten hoitajat käyttivät esikoista ulkona, ja tyttö oli siitä aivan innoissaan. Kun tilanne parani ja esikoinen ei enää pelännyt vauvan huutoa, kodinhoitajat veivät molemmat muksut puistoon ja sain hetken omaa aikaa, mikä oli aivan IHANAA! Meillä kun ei ole täällä tukiverkostoa/hoitajia. Meidän tapauksessa en olisi isompaa voinut viedä hoitoon, kun on herkkä ja arka ja päiväkoti olisi ollut kamala juttu hänelle. Hän ei siinä vaiheessa kaivannut kavereita, vaan äitiään. Välillä kyllä mietin, että pväkodissakin saisi enemmän huomiota, kun kotona, kun kuljin huutavan vauvan kanssa kaiket päivät. Se oli kamalaa aikaa. Onneksi pyysin apua ja silloin mietin, että olisi vaan aikaisemmin pitänyt rohjeta, eikä vasta sitten kun omat voimat oli ihan lopussa. Vaativa vauva allergioineen ei ole mikään helppo tapaus.. Joten voimia kovasti sinulle, kyllä teilläkin vielä helpottaa. Mä lämpimästi suosittelen tuota kotipalvelua! Päiväkotihommista ei ole kokemusta. Kun esikoinen oli alle 3v, pääsi kerhoon 3krt/vko 3 tuntia kerrallaan ja se on ollut tosi hyvä juttu, arki edelleen rankkaa nyt kun vauva 1 v ja allergiat jyllää edelleen. Osa-aikaisesti pväkodissa olis varmaan kerhoa vastaava juttu. Nyt tuli sekavaa tekstiä.. Paljon paljon voimia vielä, älä jää yksin uupumuksen kanssa!!

Meillä on esikoinen 3v ja vauva 4kk. Esikoinen on kerran viikossa kerhossa (ilmainen kirkon päiväkerho) ja se on ollut hyvä pieni hengähdystauko arjessa minulle. Päiväkotiinkin vieminen on toki yksi ratkaisu, mutta siitä saattaisi tulla jopa lisää mustasukkaisuutta, kun esikoisen näkökulmasta " vauva ja äiti saa olla yhdessä koko päivän" ja esikoinen " itse joutuu olemaan erossa äidistä" .



Joku sellainen paikka olisi kuitenkin varmasti esikoiselle kiva, missä saisi ikäistään leikkiseuraa ja ohjattua toimintaa. Yksi vaihtoehto olisi se, että otat MLL:n tai muun ulkopuolisen lastenhoitajan hoitamaan muutamaksi tunniksi viikossa sekä vauvaa että esikoista, ja sinä pääsisit käymään jossain yksin. Tai vaikka saisit olla vain yksin kotona lepäämässä ihan rauhassa. Sellainen auttaa jaksamaan, kun saa hetken hengähtää. Tai voisiko isi käydä iltaisin/viikonloppuisin ulkoilemassa esikoisen kanssa ja veisi samalla vauvan vaunuissa ulos nukkumaan?



Jokatapauksessa hyvä, että tunnistit tarpeesi ajoissa, että et enää jaksa ilman ulkopuolista apua. Toivottavasti löytyy jokin ratkaisu helpottamaan oloasi.

En yhtään ihmettele. Vaikka olisi ns. normivauva, niin elämä kahden pienen kanssa on todella rankkaa!

Itselläni tytöillä ikäeroa 1v10kk ja mustasukkaisuutta oli kovasti. Vauva oli suht. tyytyväinen. Silti arki oli todella rankkaa, välillä kaaosmaista!!!

Itse lähtisin hakemaan kotiin apua. Eli onko sukulaisia tai ystäviä, joilta voisit pyytää apua? Olisiko ratkaisu teille MLL:n lastenhoitaja tai jos saat niin kunnallinen lastenhoitaja?

Isomman päiväkotiin laittaminen voi tuoda mukanaan lisää mustasukkaisuutta, iltaisin vaatii enempi äidin huomiota jne. Päiväkotiin totutteleminen iso juttu lapselle, kun kuitenkin vauvakin vielä uusi asia. 2,5v on itsekin vielä kovin pieni.

Voimia sinulle ja toivottavasti teille sopiva ratkaisu löytyy pian!!!

Kuten aiemmatkin kirjoittajat totesivat, niin päiväkoti (jopa kerhokin) voisi tuoda mukanaan enemmän mustasukkaisuutta. Toisaalta se taas voisi auttaakin, niin sinua kuin esikoistakin.



Kannattaa soittaa neuvolaan ja kertoa tilanteesta. Jos saisit kotiin apua (esim. perhetyöntekijä), niin voisit antaa hänen hoitaa vauvaa ja olla esikoisen kanssa kahdestaan. Jos taas sinusta tuntuu, että tarvitset ihan omaa aikaa, niin jätä molemmat lapset perhetyöntekijälle ja lähde itse käymään jossakin.



Sinun kannattaa miettiä, haluaisitko ihan omaa aikaa ilman kumpaakaan lasta vai kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa vai tuntuuko esikoinen tarvitsevan kodin ulkopuolisia virikkeitä, jolloin sinä olisit kahden vauvan kanssa. Todella hieno juttu, että osaat hakea apua ajoissa! Kovasti voimia sinulle!

Muistutan vielä vaan, että päivähoitopaikkaa joutuu jonottamaan jopa sen 4kk ja paikka ei irtoa välttämättä ihan läheltä. Edellä mainittuja apuja pystyt varmasti saamaan nopeammin kuin jonottaa sitä paikkaa, ja toisekseen 4kk:n aikana lapsetkin ovat taas kasvaneet ja paremmin sopeutuneet toisiinsa sekä sinä myöskin eloon kahden pienen äitinä.



Voimia paljon!

kovasti kaikille vastanneille!



Otin lapsiperheiden kotipalveluun yhteyttä ja ensi viikolla tehdään ns. hoitosuunnitelma. Toivottavasti heidän tarjoama apu riittäisi ja olisi sopivaa meidänkin perheelle.

Oon tosi iloinen sun puolesta, että otit yhteyttä lapsiperheiden kotipalveluun! Meille se apu oli kullan arvoinen ja työntekijät olivat huippuja, lapset tykkäsivät kovasti! Meillä työntekijät kävivät 2krt/vko ja olivat kerralla kolme tuntia. Se auttoi jaksamaan jo tosi paljon, kun tiesi, että kahtena päivänä viikossa ei tarvinnut rämpiä yksin lasten kanssa koko raskasta päivää! Paljon jaksamisia sinulle!

Vastaan nyt minäkin, vaikka olet paljon hyviä neuvoja jo saanutkin. Meilä lasten ikäero on 1v3kk ja alku oli todella kaaosmaista. Esikoinen oli todella mustasukkainen, imetystilanteet aivan kauheita....käytännössä istuin keittiö pöydällä " turvassa" kun imetin, kun esikoinen muuten repi ja raapi vauvaa. Hirveetä oli kuunnella kun esikoinen itki ja huusi äitiä ja itsellä päässä pyöri vaan että syö, syö, syö. Onneks vauva oli nopee syöjä. Eipä paljoo voinu puhua ihanasta ja lempeästä imetystilanteesta. Me saatiin kans apua perhetyöstä, se oli taivaallinen pelastus. Perhetyöntekijä hoiti vauvaa ja minä koitin täyttää esikoisen sylillä, haleilla ja rakkaudella....vaikka joskus tuntui, että mieluiten menisin nukkuun, yksin. Vauva oli todella tyytymätön puoleen vuoteen saakka, sai kanniskella sylissä.Tämä ei helpottanut tilannetta.Mutta aika teki tehtävänsä ja arki helpotti pikku hiljaa. Aika kultaa muistot, kun tässä kirjoitellessa ihan hymyilyttää kun muistelen kaikkia kommelluksia, jotka silloin eivät todellakaan naurattaneet. Still alive, niin tulet sinäkin olemaan. Hyvä että sinulle on tarjottu apua, minua ainakin helpotti kovasti jo se tietoisuus että oli joku suunnitelma ja tiesi milloin apua oli tulossa.