Olisitko häpeissäsi jos lapsesi jäisi luokalleen?
Minun täytyy myöntää, että minä olisin. Häpeäisin kertoa sukulaisille ja tuttaville luokalle jäännistä. En häpeäisi lasta vaan asiaa.
Kommentit (14)
lapset suhtautuvat tunnollisesti koulun käyntiin eikä mitään ongelmia vielä ole ilmennyt mutta aavistelen niitä kyllä koska molemmat pojat ovat erittäin matemaattisesti suuntautuneita (osasivat jo eka luokalla kertotaulun, murtoluvut ja jakamisen) ja opetus on heille liian helppoa..
En häpeäisi yhtään jos oppimisvaikeuksien takai lapseni jäisi luokalle, mutta en myöskään todellakaan ymmärrä että " normali" lapsi ede voisi jäädä luokalle! Miksi ihmeessä jäisi?
En siis häpeä omia lapsiani, en vaikka jäisivät luokalle, sillä siihen olisi silloin varmasti aihetta jos opettja sellaista ehdottaisi! Hyvin yllättäynyt kyllä olisin, sillä lapseni ovat menestyneet koulussa aina erittäin hyvin! Itse en ole kyllä heidän kouluaan " käynyt" eli minun mielestäni koulu on LAPSEN " työ" ei vanhempien, niin kuin joku aiempi kirjoittaja pinossa väitti että vanhempien täytyy käydä lapsen kanssa ala-asteella! Miksi? Kyllä meillä ainakin lapset ovat ihan itsenäisesti osanneet käydä koulunsa alusta asti! Tokihan olen aina kysynyt että onkos läksyt tehty ja auttanut jos lapsi on tullut apua kysymään, mutta koskaan en ole heidän tehtäviään sen kummemmin tarkastanut tai heidän kanssaan kokeisiin lukenut ja hyvin ovat pärjänneet itsekseenkin:) Kuinkahan erinomaisia he olisivatkaan koulussa jos minä " kävisi" sitä heidän kanssaan;D
nykyään luokilla jäänti on niin harvinaista, ja kertoo joko tosi hankalista oppimisvaikeuksista tai täydellisestä kyvyttömyydestä keskittyä opiskeluun.
Meidän viides lapsemme on käynyt ensimmäisen luokan kahteen kertaan ja olisin ollut todella pahoillani, jos hän ei olisi saanut jäädä luokalleen.
Lapsella on lukemisen vaikeus, jonka takia hän ei ensimmäisen vuoden jälkeen vielä edes muistanut kaikkien kirjainten nimiä.
Alkuluokkien (1-2) kertaamisesta on itse asiassa saatu hyviä tuloksia. Myöhemmillä luokilla kertaamisesta ei tutkimusten mukaan ole suurta hyötyä.
Asiaa ei todellakaan tarvitse hävetä. Nykyään ei enää -jätetä- luokalle vaan luokka kerrataan jostain oppimiseen tai kehitykseen liittyvästä syystä. Se ei siis ole rangaistus oppilaalle tai vanhemmille.
Minusta äidin tehtävä on käydä koulua lapsen (ala-asteikäisen) kanssa. Kokisin epäonnistuneeni, jos lapseni ei pääsisi luokalta. Tiedän että lapselle itselleen se olisi kauhea paikka, joten häpeän lisäksi se harmittaisi todella.
Esimerkiksi joku lapsen oppimisvaikeus tai vastaava.
Sitten, jos kysymys olisi vain siitä, että lapsi ei ole lainkaan hoitanut koulutehtäviään, miettisin varmasti enemmän olisiko minun pitänyt valvoa lasta tarkemmin.
Mutta jos laiskuuttaan jäisi luokalle, niin se olisi jo noloa.
Mä tunnen tapauksen jossa oli kyse oppimisvaikeuksisa matematiikan suhteen. Poika oli tosi paljon jäljessä jo muissakin aineissa. Kertasi neljännen luokan, ja numerot parani silmissä, sekä pojan itsetunto. Nyt on luokkansa parhaimmistoa, käy kuudetta luokkaa tällä hetkellä.
Jos luokan kertaamisesta olisi apua, ilman muuta saisivat kerrata. Häpeäisin, luokallejääj olisi murkkuikäinen koululainen, joka pummaisi koulusta eikä koskaan tekisi mitään koulun eteen ... vaikka kapasiteettiä pärjätä olisi.
Lapsi on syntynyt ihan joulukuun lopussa. Jos joskus myöhemmin, vaikka yläasteella, jäisi luokalle esim. lintsauksen takia, hävettäisi kyllä.
Eli jos lapsi olisi " ihan normaali" ja jäisi luokalleen niin häpeisin. Niin kuin joku aikaisemmin jo kirjoitti niin häpeäisin myös osaksi itseäni, että en ole pystynyt ohjaamaan lastani oikeaan koulunkäyntiin.
ap