(((((LOKAKUISET VIIKKOON 47)))))

Ihan normaalilta Sunshine kuullostaa teidän pieni mies. Onhan niitä vissiin vauvoja, mitkä harvoin itkee,mutta yleensä nuo jutut tulee siitä, että aika kultaa muistot. Mie oon sitä mieltä, että suurin osa vauvoista on hyvinki itkuisia ekat kuukaudet. Oon vaan yrittäny ymmärtää, että vauvoilla ei ole muuta tapaa kommunikoida ja kertoa olostaan kuin se itku. Kyllä meilläki tyttö huutaa suurimman osan hereilläoloajastaan. Oon ajatellu sen niin, ettei tän ikäiset vauvat kauan jaksa hereillä olla ja siksi tuntuu, että vauva on koko ajan tyytymätön.



Esimerkiksi, kun tyttö herää, hän yleensä ensimmäiseksi itkee nälkäänsä. Syötän tytön ja kun hää on vielä niin pieni ja suolisto vielä opettelee toimintojaan ja lisäks mullaki löytyy semmonen suihkutissi, niin sitten itketään niitä mahanpuruja. Sitte ku on aikamme röyhtäytelty ja röyhtäilty onki aika vaihtaa vaippa. Vaipan vaihdon aikana saattaa jo tulla " mua väsyttää!" -itkuja, tai vähintään hää itkee edelleen mahaansa,kun se on vielä niin täynnä, että kaikki pyörittelyt hoitopöydällä tekee olon epämukavaksi. Lisäks tietysti vaipanvaihtoprosessi itessää voi olla tytöstä ikävää. Sitten vaipanvaihdon jälkeen tyttö saattaa hetken viihtyä lattialla/sitterissä, kunnes kohta itketään " vaihdetaan jo maisemaa!" tai " syliin!" tai (useimmiten) " VÄSYTTÄÄ!" -itkuja. Toi väsyminen on meillä yleisin syy itkuun, kun perus " huollot" on hoidettu. Tyttö tuntuu olevan hyvinki tarkka siitä pääseekö hää ajoissa sänkyyn rauhottumaan. Jos menee yliväsyitkuksi,ni sitte huutoa kestääki kauan. Meillä oli sekä esikoinen että nyt tää tyttöki molemmat semmosia vauvoja että heidän tarvii jonki verran huutaa jotta pystyvät sulkemaan häiriötakijät ympäriltää ja tyynnyttämää ittesä uneen, etenki iltaisin,kun on raskas päivä kaiken uuden oppimista takana. (en siis kuitenkaa todellakaa huudata tyttöä, mutten myöskään ekasta inahduksesta säntää nostamaa häntä syliin)



Jeps, tämmösiä ajatuksia tuli mieleen.. Raastavaa se itkun kuuntelu on, mutta se ei tunnu niin pahalle, kun ajattelee, että se on vain vauvan tapa kertoa meille jotain ja siinä kestää aikansa ennen ku yhteinen sävel löytyy.



Ja nyt mein neiti yrittää vissiin kertoa että tietokoneen ääressä istuminen riittää..



S

Kiitos Sanna lohduttavista sanoista..



Niinhän se saattaa olla että suurin osa on " väsyitkua" mutta sitä tuntuu mahtuvan vuorokauteen niin paljon... Ja väsyneenä toivoisin vauvan tyyntyvän äidin syliin, jonka kuvittelisi olevan se rauhantyyssija ja maailman paras paikka. Tosin olen kuullut näistä sylikammoisista ja kosketusaroista lapsosistakin..miten lie?

Ja onhan pikkuinen vielä niin pieni että asiat voivat muuttua moneen kertaan ja vielä opetellaan perusasioita ja tulkitsemaan toisiamme. On varmasti niin että aika todella kultaa muistot, oma äitinikin sanoi että " voi ethän sinä itkenyt vauvana lainkaan, ja 5 kk ikään asti nukuit yöt kuin tukki" . Uskokoon ken tahtoo, minä en! =)

Niinhän se on että meidän ihmisten onneksi muistamme pääasiassa hyviä asioita menneisyydestä. Meillä esikoinen oli kovin itkuinen (koliikkinen) vauvana ja silti muistan pääasiassa hyviä juttuja hänen vauva-ajastaan.



Olen jostain lukenut että pikkuinen vauva itkee keskimäärin (inhoan tuota sanaa) 3 h/pvä eli aika paljon jo normaalistikin. Saati sitten kun on mahavaivaa ja ties mitä vaivaa.



Vastasyntyneenä vauvat on niin vaativia just tuon itkuisuuden takia. Sitten kun he ovat muutaman kuukauden meillä ainakin elämä muuttui todella paljon. Alkoi juuri ne ajat kun teit ruokaa ja vauva iloisena seuraili sitterissään ja jutusteltiin mukavia. Myös kesäiltaisin tehtiin kävelyreissuja miehen ja oman aurinkoisen tyttäremme kanssa. Vauva alkoi nukkumaan paremmin yötkin kun aloitettiin iltaisin puuron syönti.

Sitten tietysti alkoi erilaiset kiireet konttailuineen jne. Mutta mielestäni se aika ei ollut niin henkisesti rasittavaa kun tää ihan alkuaika.



Sitten lapsikin alkoi ymmärtämään että odota hetki ja katsele tuota tai tuota, sitten äiti tulee. Se helpotti taas paljon. Ja nyt kun tyttäreni on vajaa 3 v on aina vaan tullut lisää kivoja asioita. Hassuja juttuja ja kivoja retkiä. Kaikenkaikkiaan muistot tästä 3 vuodesta on positiiviset.



Yritän tässä siis kertoa, että päivä kerrallaan. Ei tarkoita että vauva itkisi aina tyytymättömyyttään, tai että yhteiset, ihanat illat miehen ja sinun välilläsi olisi ohi tyystin.



Tsemppiä kaikille..

Tsemppiä sunshine.



Kyllä täälläkin itketään. Erityisesti nyt, kun yritän imettää enemmän ja vähentää korviketta, niin se on pistänyt vauvan rytmin sekaisin. Paljon matkuu itkua erityisesti iltapäivään. Milloin on liian vähän maitoa, milloin on ikävä tissille, milloin on ahmittu korviketta, vatsavaivoja ja lyhentyneiden syöttövälien (imetyksen stimulointi => ei saa paljoa kerralla vielä) takia liian vähän päikkäreitä syöttöjen välissä=> yliväsymys. Aamupäivän ja alkuiltapäivän jaksan hyvin, sitten alkaa väsyttää niin henkisesti kuin fyysisesti. Sitten mies tulee kotiin ja saa hoivata niin vaimoa kuin poikaa.... Teen kolmivuorotyötä. Ensin aamuvuoro, sitten iltavuoro (pientä apua mieheltä) ja sitten yövuoro päälle ja sitten taas aamuvuoro...



Olen yrittänyt ajatella, että tämä on kuitenkin lyhyt aika elämästä ja parasta mitä voin tehdä on antautua lapsen rytmiin ja tietää, että keväällä kun päivät pitenevät, arki näyttää jo ihan erilaiselta (Toivottavasti!!). Joudun tosin muistuttamaan itseäni tästä tosiasiasta aika usein...



PIMEYS Vaikka olen täällä 2tkm Suomesta etelään niin kyllä täälläkin vaan on PIMEÄÄÄÄÄ: Vauva-arki sujuisi varmaan paremmin, kun ei olisi vielä kaamosväsymystä vaan lempeä, valoisa kesä. Illalla on ahdistus, kun joka paikassa on PIMEÄÄÄÄÄÄ. Mites muilla?



YKSINÄISYYS Sitten tiesin kyllä, että olen aika yksin vauvan kanssa päivät täällä ulkomailla, mutta on se aika rankkaa. Ei ole apua kavereiden vierailuista, isovanhemmista jne. Edes pizzalle ei voi lähteä miehen kanssa, mihin sitä lapsen työntäisi? Työnantajalle? ;)



No, on mulla täällä muutama samassa elämäntilanteessa oleva tuttu ja kirkolla on äitilapsiryhmä, kunhan tästä saan elämän rullaamaan niin yritän aktivoitua sillä saralla.



Tsemppiä kaikille pienten vauvojen äideille



Kapaloinnista oli puhetta, tässä video:



http://video.about.com/babyparenting/How-to-Swaddle-a-Baby.htm



Ja jos jotakuta kiinnostaa maidontuotannon salat niin täältä sain hyvää tietoa (Suomen imetystukilistan sivujen lisäksi)



http://www.kellymom.com/bf/supply/milkproduction.html





AJL

Sain lapset nukkumaan..kyllä vaan, sain nukkumaan kaikki kolme! Nyt on rauhallista ja kuulen jo omia ajatuksiani. Koti oli äsken kuin pommin jäljiltä ja raivasin kaikki lelut ja vaatteet lattioilta. Pitäisi hankkia jokin lelujen raivauslasta jolla vetelisi ne lasten huoneeseen takaisin, hih! Tuovat leluja olohuoneeseen läjittäin.



Me ollaan innostuttu katsomaan omakotitaloja. Olisi mukava saada oma talo. Asutaan nytkin omassa asunnossa, mutta kerrostalossa. Tänään irtisanoin lasten hoitopaikat päiväkodista, tuntuu tosi haikealta kun on ollut niin hyvä hoitopaikka. Jäävät kotihoitoon nyt toistaiseksi ja vanhin käy eskarissa.



Mulla on fiilikset tosiaan jo vähän paremmat kun lukee näitä teidän juttujanne ja kannustuksia, olen niistä kiitollinen.



Ehkä olen masentunut nyt senkin takia kun olen ollut paljon sisällä ja vain kaksistaan vauvan kanssa. Vauva on ollut niin kiinni tississä koko ajan. Olen täysimettänyt tähän asti ja ajattelin, että autttaisikohan lypsäminen ja pullosta ruokkiminen? korvikkeen anto? jos korviketta anna nyt niin onkohan se sitten imetykselle hyvästit? kertokaa kokemuksianne.



Vauvan itkuisuudesta: meillä itkee iltaisin masuansa ja myös väsymystään. Tarvitsee lohdutusta ja rauhoittelua levottomuuteen.



Perjantaina mulla on menoa, jolloin vauva jää isän hoitoon n.3tunniksi. Menen konserttiin. Saan vähän muutakin ajateltavaa kuin vauva. Kyllä olen hyvilläni siitä, että isommat lapset ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan. Tänään esikoinen sanoi; " äiti, meillä on maailman paras vauva" . Kakkonenkin silittelee ja esittelee lelujaan vauvalle.



Jahas, taidan mennä iltapalalle ja juoda tilkan punaviiniä!!



Hyvää yötä! Ja pitkiä yöunia kaikille!

Täällä on tyttöä nukuteltu jo 2,5 tuntia. Eli itkua on mahtunut iltaan. Ei auta syli, ei tutti, ei tissi, ei kapalointi, ei pimeä huone, ei valaistu huone, ei mikään... Huutaa vaan rassukka. Tänään on sitten meilläki ollu oikein malliesimerkki näistä päivistä, kun korvissa jo soi ja haluis ite päästä jonneki täysin hiljaiseen pimeään koppiin pötköttään.



Se on nyt tosiaan tätä tämä pikkuvauva-aika. Lohduttaudun mieki sillä, että muutamien viikkojen kuluttua helpottaa, kun vauva on vähän isompi ja hereilläoloaika on muutakin kuin pelkkää itkua ja unille pääsyn odotusta.



Ja alkaahan se PIMEÄN aikakin taas kohta vähenemään, onneksi. Kyllä minuu kanssa ahdistaa, kun päivät on hämäriä ja pimeä taitaa jo neljän aikaan saapua. Ei oikein ulkoilukaan innosta noin pimeällä, kun ei mitään meinaa nähdä, joten mökkihöperyys meinaa välillä iskeä.



Tuttiinan " vandalismi" pizzan ja kebabin kanssa nauratti! =)))

Ja olikos se Dorisday, kun oli pizzan työntäny aikanaan sulhonsa postiluukusta sisään. Voisin kuvitella itseni reagoivan yhtä äkkipikaisesti vastaavissa tilanteissa! ;D



Miranneliko se osittaisimetystä mietti? Kyllä sekin varmasti onnistuu, uskoisin, että rinnat tuottaa maitoa vaikka vain kerran päivässä imetystä varten, jos niin haluaa tehdä. Tietysti vauvoista en tiedä kuinka reagoivat pullottelu/tissittely-yhdistelmään ainaki sitten, jos imetyshetkiä on kovin vähän.



Miulle kanssa aina sillon tällön tulee mieleen, että pullon kanssa syöttäminen voisi olla niin paljon helpompaa. Henkisesti siis. Se ei sitoisi itseä välttämättä tänne kotiin vaan mieskin voisi syöttöjä hoitaa. Mutta noita fiiliksiä tulee yleensä vaan tällaisina iltoina, kun muutenkin tuntuu, ettei oikein jaksaisi olla äitikään saati sitten maitobaari.



Jopas meinaan nyt synkistellä kovasti..

No mutta nyt " kuullostaa" siltä, että tyttö vihdoin nukahti. Ei oo puoleen tuntiin kuulunu enää mitään. :) Kai sitä voisi siirtyä tv:n ääreen tai käydä iteki nukkumaan.



S ja tyttö 24.9. (ei jaksa muistaa viikkoja/päiviä enää..)

Mies on nukuttamassa esikkoa (on ollut niin pitkään että taitaa nukkua itsekin siellä) ja Elvi tuolla hakee unta (kohta varmaan karjuu äidin auttamaan) - hetki omaa aikaa! Aah!



Ensinnäkin, kiva kuulla PEPSI että vyöhyketerapia on auttanut! Minä niiiin sympatiseeraan koliikkilasten vanhempia, sillä itse olen vähän turhan herkkä koville äänille ja vauvan itku on ihan pahinta stressin aiheuttajaa. Ymmärrän täysin myös SUNSHINEN ahdistuksen. Mutta ihan oikeasti vauvoissakin on kyllä eroja, tämä meidän kakkonen pitää huomattavasti vähemmän ääntä itsestään kuin esikko aikoinaan. Esikko huusi pahimmillaan joka ilta itsensä uneen - pallo punaisena vähintään 20 min - vaikka mitä teki. Sama päiväunille mennessä, eikä ollut mitenkään " itkuton" muutenkaan... Vähitellen itkut kuitenkin vähenivät, muistaaksen 4kk iässä meillä oli jo ihan mukavaa, ja saatoin jopa lueskella vähän akkainlehtiä tytön leikkiessä sitterissä... Että ajan kanssa helpottaa, ei ole ikuista tuo " pahantuulisuuskaan" .

Ja kyllä minuakin kiukutti (välillä edelleen) lapsen " ilkeys" - kun riittävästi stressaantuu niin alkaa tuntua että " kaikki tekee sen tahallaan, ihan vaan ollakseen minulle ilkeitä" . Vaikka ihan hyvin tietää ettei siitä todellakaan ole kysymys vaan vauvalla on joku hätänä... Kaikenlaiset ikävätkin ajatukset ja epätoivon hetket vaan kuuluvat tähän äitiyteen, ei siitä mihinkään pääse. Onneksi on niitä ihaniakin hetkiä!



Heh, kyllä mua ihan nauratti tuo DORISDAYn kysely siisteydestä: meillä vallitsee täysi kaaos ihan vaan kahdenkin lapsen kanssa, eikä tod. jakseta siivota joka ilta (vaikka yritys on kyllä hyvä)..!



Niin, tosiaan, oli se jälkitarkastuskin tänään. Terveen paperit sain, ja ajan kierukan laittoa varten. Papa-kokeeseenkin sain lähetteen, ja meinasin nauruun purskahtaa kun lääkäri totesi että " käyt antamassa sen joku päivä" . Just joo, ihan vaan kipasen näiden kahden kanssa teettämässä yhden papa-kokeen, siinä normaalien rutiinien lomassa ja 1,5v esikko varmaan istuu kiltisti paikallaan kattelemassa kun äidiltä otetaan näytettä... ;) Noh, yritän päästä ilman esikkoa, vauva nyt sentäs pysyy kopassaan vaikka valveilla olisikin. Vaikka ei sillä, yksi kaveri juuri kertoi että hänelle laitettiin kierukkakin niin että vauva makasi kopassa lattialla ja 2v esikko istui äidin vieressä siinä pöydällä...



Hitsi kun ei toi tutti pysy Elvillä suussa! Tekisi mieli laittaa se kuminauhoilla kiinni korvista... ;) No, jos vielä kuitenkin pari kertaa tuikkaisin sen takaisin suuhun...

Suhni - joo, tuttua;) On oikeastaan ihan järjetöntä, että kun itseä väsyttää, niin menee hermot huutavaan lapseen tyyliin " niin minä sinua kannan päivät ja pidän lähellä ja ruokin ja hellin ja lauleskelen, mutta siinä sinä kiittämätön vaan huudat ja tempoilet ja mikään kikka ei auta..." Ja hetken päästä kuuluu kauhea pieru... Vatsaansahan se vaan valitti, pieni, ja minä sille kiukuttelin, aikuinen ihmisen, joka olen itse syyllinen pikkupaketin maailmassa oloon. Aina tällaisen tapahtumaketjun jälkeen lupaan olla seuraavalla kerralla kärsivällisempi, mutta mutta ... ;)



AJL

Miranneli: meillä on tehty niin, että olen siis lypsänyt ylimääräisiä maitoja, ja pannut pakastepussiin. Varsinkin silloin, kun tulee imetysaika, ja maito nousee, alkaa ehkä jo herua, silloin on helppo lypsää reilusti. Meillä on siis lauma koiria, joiden emäntä olen minä, ja niiden kanssa on tehtävä joka päivä jotain, muuten kiipeävät seinille: joten, mies jää vauvan kanssa kun minä lähden noin tunniksi puoleksitoista illalla, ja mies on hienosti pärjännyt vauvan kanssa. Ottaa maidon pakkasesta, lämmittää vesihauteessa kädenlämpöiseksi ja tarjoaa pullosta. Edelliset lapset joivat hörppyyttämällä pienestä kupista, ja helposti kävi sekin (hörppyytysohjeita löytyy netistä ja nettiemo myy mm. hörppyytyskuppia). Korvikkeen kanssa VOI KÄYDÄ niin, että vauvan maha reagoikin siihen. Meillä tyttö käy ratsastamassa kerran viikossa, ja sielläkin olin mukana viime viikolla ilman vauvaa, mies oli vauvan kanssa kotona ja antoi tissimaitoa pakkasesta.



Ja uloshan pääsee vauvan kanssa helpoiten vaikka niin, että rintareppuun jossain ohuessa villahaalarissa ja kunnon myssyt päässä, ja äidille iso takki päälle (mä oon käyttänyt miehen takkeja) ja vauva repussa takin alla. Liikkuminen on mun mielestä tosi kätevää kun kädet vapaana ja ei tartte vaunuja työnnellä, ja vauva alkaa huutaa vaunuissa jne. Repussapa ei huuda, hänellä on siellä lämmintä ja mukavaa ja on kiinni äidin vartalossa.



Vauvan huudosta/itkuisuudesta: meillä itketään mm. syötön jälkeen, vääntelehtii kunnolla ennen kuin kakat tulee. Ennen syöttöä menee helposti hermo kun maitobaari ei ole vauvan mielestä tarpeeksi nopea, vaikka yritän ennakoida tuhinaa ja maussutusta ja nostan nopeasti tissille. Unen tuloon liittyy myös itkua, jollei nukahda rinnalle, mutta silloin helpottaa se, että otan uudelleen kainaloon ja nukutan siihen äidin lämpöön. Meillä ei ole pidetty siitä kiinni että pitäisi opettaa nukahtamaan omaan sänkyynsä itsekseen, ja kyllä ne on silti oppineet.



Mä olen syönyt itse maitohappobakteereita joka imetyksen ja antanut niitä myös vauvoille ihan vastasyntyneestä asti: lusikkaan keitetyn veden sekaan ja vauvan suuhun. Niitä annettiin meillä myös sairaalassa kun pikkukakkonen sai antibioottia 3vrk syntymänsä jälkeen infektioon, sairaala antoi automaattisesti. (Niistähän on tehty melkein 15 vuoden kattava tutkimus Turun yliopistossa, joten niiden vaikutuksista tiedetään varmuudella.)



Lisää siivous/sekasotkutarinoita please:-)



terkuin DorisDay ja pikkuneiti

Pitäisköhän meidän kohta alkaa tekemään parin päivän pinoja tai päiväpinoja, kun ollaa näköjää aika ahkeria kirjottelemaan?



Niin ja siitä kasvupinosta, itse kanssa tykkäisin semmosesta.



On se jännä miten meillä menee yöt. Jos tyttö antaisi nukkua, niin sitten valvottaa esikoinen. Viime yönäki tyttö nukkui kyllä kolmeen asti ihan rauhassa, mutta klo 02 eteenpäin sainkin sitten rampata esikoisen luona, kun hää alko karjumaan, että tahtoo äitin ja isin sänkyyn. Me ei häntä viereen olla enää otettu, kun yösyötöistä ei tule silloin yhtään mitään. Poika joko herää tai sitten pyörii ja hyörii niin että koko ajan saa pelätä koska tyttö saa jalasta päähänsä. Joten illat meillä nukutetaan vauvaa, joskus taaperoakin, ja yöllä sitten ainaki joutuu muutaman kerran käymään tuon pikkumiehen luona.



Tosiaan PEPSIlle piti miunki sanoa, että hienoa, että vyöhyketerapiasta oli apua ja itkuja ei enää ole ollut!



SOTKU JA SIISTEYS: täällä useimmiten tuo eka ja se ahdistaa minuu välillä hirveesti. Ei sen takia, että olisin siisteysintoilija (olisittepa nähny meidän edellisen asunnon, missä oltii vuokralla) vaan sen takia (nyt saa nauraa ja hymähdellä), että me ostettii tää asunto kesällä ja mulla on ajatuksena ollu koko ajan, että tää myydään sitten parin vuoden päästä, joten olisi hienoa, jos tässä ei tarvis alkaa mitään remonttia tekemään vaan asunto olisi säilyny hyvässä kunnossa ja asunnon arvokin näin ollen säilyisi suht samana kuin mitä me tästä maksettiin. Tosi realistinen ajatus, kun perheessä on kaksi pientä lasta... Mutta siis euroja lasken päässäni suunnillee (paljon maksaa uusi lattia, uudet listat, seinät, keittiö...), kun alkaa sotkut riittävästi ressaamaan ja sitte on pakko ottaa rätti käteen. ;)



Mukavaa, ja toivottavasti vaikkapa vähän vähempi itkuista päivää mutsit!



S ja tyttö

Kiva todella kuulla että pepsin vaavilla auttanut vyöhyketerapia.

Aina ikävä kuulla, jos vauvalla paha olla.



Ja kyllä vaan vauvat on erilaisia.Ystäväni kanssa esikoiset aikanaan 2kk ikäerolla ja olivat kyllä luonteeltaan niiiin erilaisia jo heti alkuun.

Minulle onnekseni osui se perustyytyväinen vauva, joka todella ei itkenyt juuri ikinä.Naapurivaunuista kuului kränäämistä yhtenään.



Ensimmäisen kerran vasta n. 3 viikon iässä ylipäänsä esikoisemme itki.

Alusta asti tuhinan tyylistä jo tiesin milloin oli nälkä kyseessä.

Eli ei itkenyt edes nälkää, vaipankin ehti vaihtaa ennen syöttöä joka kerta, kun ei ollut kiireinen vielä, kun aloitti sillä tuhinalla tissin pyytämisen.



Toinen oli suht samalainen, mutta osasi jo joskus vaatiakin muutakin kuin perushoitoa ja syliä, mutta nukahti itse tutin kanssa sänkyynsä(esikoinen vaati aina siihen nukutuksen vaikka kuin pitkään, alkuun tissille, sitten vellit ja lukemiset ja ja ja...)



Kolmas sitten oli muutoin hyvin tyytyväinen, mutta minnekään ei voinut mennä,kuin ihan pakollisimmat reissut.

Kun vaunuissa ja turvaistuimessa olo oli yhtä huutoa ja ensimmäiset 7kk!!!!!!!!!



Neljäs oli perustyytyväinen, mutta paljon tykkäsi äidin sylistä=)



Viides ja tämä kuopus taas eivät vaadi muuta kuin sen sylin lämmön useasti päivällä ja kuivasta vaipasta olleet molemmat HUIPPUtarkkoja, mutta ovat syöneet tiuhaan...Siihen lienee syynä äidin kiireisyys??

Tulee imeteltyä välillä tyyliin " tällä pärjäät nyt hetken taas, että saan kädet vapaiksi"

Mutta nämä pienemmät kumpikaan ei todella ole taas itkeneet.

Siitä olen onnekas ja onnellinenkin suuresti.

Olen aina ihmetellyt sitä, miten keskimääräinen vauvan itkuaika vuorokaudesa on tunteja.

En olisi näin montaa lasta tehnytkään, jos olisi ollut huutoa paljon.Uskon ainakin etten olis jaksanut.

Sympatiani ja voimahalaus teille joilla vaavia vaivaa jokin ja itku tulee tiuhaan.Voin vain kuvitella miten raastavan ristiriitaisia tunteita se herättää, kun muutenkin niin herkillä tässä alkuun kaiken suhteen.





Siisteydestä:

Itse olen tosiaan 12v ollut kotona ja sinä aikana on oppinut tavat ja asunnon muokkaamaan itselleen sopivaksi sitä siisteyttäkin ajatellen.

Meillä esim.Legot ja muut rakennussarjat on vaan 1 sarja kerrallaan huoneessa, muut vaatehuoneessa ja saa vaan luvalla.

Krääsää ei ole, ne on karsittu jo aikapäiviä sitten.

Vain ukkoja ja barbeja ja isoja leluja jne.



Leluja ei tuoda oleskelutiloihin, (tylsä äiti)

pyöriväthän nuo tuossa lelut käsissään, mutta leikkiä ei tänne levitetä.

Mulla omat tylsät rutiinit mitkä toistan mennessä ja tullessa ja tietyt kotihomat teen tiettyyn aikaan päivästä.

Ja isommilla lapsilla on jo omia pieniä hommia kotitöissä päivittäin.

Esim.roskia en itse vie ikinä.

Samoin meillä lapset siivoaa omat lelunsa huoneissaan ja onneksi eskarilainen on siivoushullu, niin imuroi lastenhuonekerrosta harva se päivä=)

Olen oppinut sellaiseen perussiisteyteen, eli malliin jos tulee yllätysvieraita, ei tarvitse hävetä=)



TOSIN TÄMÄKIN järjestelmä joskus pettää kun väsyn, en ole kone, heh.

Silloin ei auta kun unohtaa kotihommat ja keskittyä olennaiseen, eli osaan kyllä sulkea silmätkin sotkulta, jos muutoin pukkaa aivan hurjasti tekemistä ja stressi nostaa pätään=)

MUTTA kaiken vuodattaneena, VANNON sanonnan: vie mennessä, tuo tullessa nimeen täysin!!!!!!



Joku kysyi sitä pullon antamisesta ja imetyksestä.

Itse olen tällä kertaa menossa vauva-arkea himpun sieltä missä aita on matalin..

Eli aiemmin olen imetellyt täysin ja tykännyt hommasta..

Nyt on meidän kuopus saanut nannia jo muutaman kerran ja saapi kyllä jatkossakin.

Haluan päästä edes lähikauppaan ja varsinkin suihkuun, ilman että perään heti huudellaan ja homma jää kesken.

Joka päivä ei saa korviketta, mutta silloin kun haluan käydä ilman vauvaa jossain.

Sen verran itsekäs musta on nyt tullut, myös mulla on oikeus liikkua yksin ilman perhettä..

Ei ole vaikuttanut maidontuloon ja maminkin pää saa välillä tuuletusta=)



Oon sellainen luonne, etten ota mitään " asiakseni" , en hötkyä täysin jonkun asian nimiin ja puolesta.

En ole vihreä, kun pakollisen verran ja sen mitä jaksan muuten.

Meillä ei kestoilla lainkaan.

Ne liivinsuojat tilasin=)

Vaikka olen 4 lasta imettänyt täysin ilman korvikkeita yli 1v-1,5v, en muun vuoksi kun se oli helpointa, eikä sitä tarvinnut kummemmin miettiä, ruoka kulki aina mukana oikeanlämpöisenä jne.

5.s lapsi korvikkeille kokonaan 7kk, kun koin sen sillä hetkellä helpommaksi ja nyt mennään vähintään samalla kaavalla, kun poika suostuu pulloa ottamaan.



GALLUP::::



MITEN MUUT, MILLAISIA OLETTE? Parannatteko hurjina maailmaa ja tarjoatte aina vain parasta lapsillenne?? (ehkä himpun väärä ilmaisu, mutta kai kaikki ymmärtää ilmauksen)

Moro, lukaisin äkkiä läpi teidän juttuja, mutta en ehdi paljoa kirjoittaa. Miten nämä kakka asiat, kun nyt meidän tyttö on ollut kakkaamatta kolmepäivää ja mua huolestuttaa, aloitin pelkän rintaruokinnan ja näin nyt on asiat. Vastailkaapa jotain kommenttia.....Mahas kiertää joka syötön jälkeen ja pierua pukkaa, mutta ei muuta. Mitä mun pitäis vaikka itse syödä, että tytöllä tulis kakka?

Keno + tyttö 2vk 5pv

...Poju kakkaa harvakseltaan, saattaa olla se kolmekin päivää kakkaamatta. Neuvolassa sanoivat, että nuo kakka asiatkin ovat hyvin yksilöllisiä. Jotkut kakkaa monta kertaa päivässä ja jotkut pari kertaa viikossa. Jos vauva ei selkeästi kärsi siitä, että kakka ei joka päivä tule, niin ei siinä ole mitään huolta. Sitten kun kakka tulee, sitä myös tulee melkoiset läjät. Meillä poju on ihan tyytyväinen, enkä ole sillä huomannut mitään mahavaivoja. Keno100: en tiedä kun sulla on vasta parin viikon ikäinen vauva, että päteekö samat säännöt kuin meidän seitsemän viikkoiseen.=)



Poika nukkuu päiväunia pinnasängyssä ja eihän se siellä osaa nukkua, joten täytyy mennä keksiin jotain muuta.

KENO100: On ihan normaalia että vauva kakkaa vain kerran viikossa, sekä se, et kakkaa 10x päivässä kuten meidän! Tästä mua muistutti synn.sairaalassa lastenhoitaja vielä ennen kotiinlähtöä. Ja jos vauvasi kakka ei ole vielä ollut ruohon vihreetä, niin se voi joku kerts olla, ja sekin on täysin normaalia! Mun mies säikähti viheriää kakkavaippaa just eilen. Ja maitohappobakteereita voi syödä itse, vauva saa niitä rintamaidon kautta, ja maitohappobakteereita saa antaa myös jo vastasyntyneelle vaik joka päivä. Nehän tasapainottaa suoliston bakteerikantaa, ja erityisesti jos äidillä antibioottikuuri.



tultiin just tallilta kotiin, ja olivat pärjänneet ilman maitoa kun imetin videltä ennenkuin lähdettiin, just autossa vähän ennen kotia tunsin et maito nousee, ja nyt saa vauva parhaillaan maitoo.



Pimeydestä: meil on täällä landella aivan säkkipimeetä kun ei ole katuvalojakaan, mutta mä olen kai poikkeava kun tunnustan, että nautin joulunalusajasta ja pimeästä, johon saa tunnelmaa kynttilöillä ja ulkovaloilla, joita meilläpäin viritellään pihoille puiden ja talojen koristeeksi jo nyt, ei siis mitään jouluvaloja varsinaisesti;) Lasten kanssa ulkoillaan myös illalla, millon pihassa, milloin metsässä, kaikilla heijastinliivit ja taskulamput ja kivaa on :-D



Nyt iltapalaa pöytään muillekin kuin vaaville...



t. DorisDay ja pikkuneiti 3,5vk

Vauva nukkuu ja muu perhe myöskin joten kirjoittelen vähän.



En malta olla kommentoimatta tuota PIMEYS asiaa. Minä tykkään myös pimenevistä illoista. Saa poltella kynttilöitä ja käpertyä sohvan nurkkaan ja juoda lämmintä kaakaota tai lasillisen viiniä. Viiniä ei ole kylläkään voinut juoda pitkään aikaan. Aidot kynttilät on mielestäni parempi vaihtoehto kuin sähkökynttilät. Ihana on vaan tuijotella hiljaisuudessa kynttilän valaistusta..joo alkaa olla mun jututnyt vähän liian unisia. Pitäsköhän lähtee nukkumaan myös...mulla on kauhea suklaan himo nykyisin. Taidan syödä joulun suklaakiintiön jo nyt täyteen.



Taidan lähtee kaivelemaan karkkihyllyä hiiren hiljaa...ja toivottelen teille hyvää yötä (Makeita unia).



Miranneli

Kiva kuulla että muillakin siisteysongelmia. Yritin totutella sotkuun jo raskuasaikana, mutta vielä on opittavaa.



Nytkin on aikamoista.. Makuuhuoneen sängyllä on omat ulkoiluvaatteet, välihousuineen ja villapaitoineen. Hoitopöydällä on käytettyjä vaippoja kasa vauvan ulkovaatteiden alla ja siinä pitäis kohta mahtua vaihtamaan vaippa. Tietokonepöydällä on silittämättömiä tyynyliinoja ja pussilakanoita. Yleensäkin makuuhuoneessa vaikea liikkua kun siellä on vauvan kärryt kun tykkää nukkua niissä ennemmin kuin pinniksessä.



Vessassa on esikoinen levitellyt äidin ihania purkkeja. Keittiönpöydällä esikoisen iltapalasotkut kun söi puuroa. Keittiönpöydälle on myös katettu kahvit muoviastioista sen seitsemän sortin pikkuleipien kera. Esikoisen yskänlääke babyhaler on pöydällä levällään. Mainoksia sivupöydillä yms. astioita. Eteisessä roikkuu vaatteita siellä täällä, tuulikaappi täynnä kenkiä. Lapsen huone vasta kaaos onkin. Siellä menee käytävä sängylle ja vaatekaapille, muuten on täynnä rojua. Kylpyhuoneessa luonnollisesti likaisten vaatteiden kasoja.



Aivan kamalaa. Tottuuko tähän koskaan?

Aika hiljaista vielä täällä...missä lie kaikki näin harmaana päivänä? Minuakaan ei pimeys haittaa vaan se on ihan tunnelmallista, mutta tää vallitseva perusharmaus on aika nahkeeta..



Viimeksi kun valittelin meidän poitsulin kitinöitä ja jatkuvaa itkuisuutta, niin taisi pikkukaveri loukkaantua moisista moitteista ja nyt eilen oli päivän kuin mallivauva tai pikkuenkeli.. =) Väliaikaista saattaa hyvinkin olla mutta olin niin onnellinen kun sai vähän tätäkin puolta " maistaa" .. Eli aamusta alkaen oli aika paljon hereillä mutta seuraili arkea olkapäältä tyytyväisenä, hymyili hoitopöydällä äitin hömelöille jutteluille ja nukkui kolmet kunnon päikkärit, jonka jälkeen yöunetkin olivat klo 22-6 kolmella tankkauksella mutta ilman iltahuuteluita. Tuntui ihan juhlalta ja tänään todella levännyt olo!! Ihanampi puoli vauvailusta..kyllä taas jaksaa.



Siisteydestä. Meillä on iso koira, joka tuo sisään kuolaa, karvaa ja kakkaa (no melkein) kaikissa muodoissaan mutta silti vieraat aina ihmettelee kun on niin siistiä..kai olettavat että elämme kuin pellossa/ladossa koska on koiruus..mutta syynä siisteyteen on siivousfanaatikko mieheni, jota häiritsee suunnattomasti jos jokin paikka vinksin vonksi. Ite olen enemmän suurpiirteinen ja sen huomasi kesällä kun olin kesäleskenä miehen ollessa toisella paikkakunnalla töissä. Pöydät lainehti lehtiä, papereita, koirakamoja yms. ja semi-likaisia vaatteita oli hieman siellä sun täällä ja tiskejä pestiin jahka ehdittiin..onneksi mies ei kertaakaan tullut yllättäen kotiin vaan ehdin aina ottaa vuorokauden superhinkkauksen ennen kotiutumista. ;) Itsekin siis rakastan siistiä kotia ja sotkuisuus on ärsyttävää, mutta olen vain hieman laiska ja mielihyvin maksaisin siivouksesta jos olisi yhtään ylimääräistä lanttia.



Kakka-asiaa. Meillä vaippa täytetään kiitettävästi n. 6 kertaa päivässä kakalla ja vaippoja tuntuu menevän läjäpäin. Reunavuotojakin pukkaa ja kakkaa löytyy melkein katosta saakka. Just mietin eilen että aika eritepainotteista tää elämä nykyään kun miehen kanssa jutustellaan vauvan tai koiran kakan koostumuksesta, pyyhitään pissoja sohvalta, kakkoja vauvan kainaloista ja illalla pesin hiukset, joihin vauveli onnistuneesti puklannut aimokasan piimäksi muuttunutta rintamaitoa..=) Hehkeätä, eikö vain?

Just tultii nevolasta ja kysyin nla-tädiltä tuota kakkaamattomuutta, kun meidänki neiti aika harvoin kakkaa. Täysimetyksellä mennään meilläkin. Nla-täti sano, ettei asialle oikein mitään voi ja on ihan tavallista rintaruokituilla vauvoilla, ettei kakkaa tule joka päivä. Ilmavaivoja voi yrittää esim. cuplatonilla auttaa, meillä ei esikoisella toiminu,joten en oo vielä tällekää niitä hankkinu. Jos kakka kuitenki on ihan tavallisen olosta maitokakkaa, ei tarvi huolestua. Esikoinen meillä taas oli ihan toisenlainen vauva tässä asiassa, kun tavarat oli vaipassa monta kertaa päivässä, joten vähän on minuuki tämmönen panttaus huolettanu..

Pimenevistä illoista: minäkin rakastan talvi- ja syksyiltoja, mutta en niinkään tätä päivän harmautta. Nytkin on hurjan sumuista täällä. Kynttilöitä on ihana polttaa. Ja kirkkaana syksy/talviyönä on aivan mahtavaa ratsastaa kuun ja tähtien valaistessa. Siitä ihanuudesta olenkin jäänyt paitsi tänä syksynä. Nyt olen taas pikkuhiljaa palaillut hevosen selkään, joten toivon vain että päivät/illat tästä kirkastuvat. Pääsisin nauttimaan paremmista ratsastuskeleistä.



Siisteydestä: Minä en ole supersiisti mutten hurjasta sotkustakaan välitä. Joka päivä meillä ei todellakaan ole niin siistiä, että vaikka presidentti voisi tulla kylään. :) Mutta sitten toisinaan saan siivousvimman. Eli vaihtelevaa tuon siisteyden kanssa. Samoin kuin Sunshinella meillä kyllä myös koira pitää huolta, että sopiva määrä koiran karvaa ym. likaa löytyy imuroitavaksi. Ja jotenkin kummasti hevosen karvanlähtöaikaan tuntuu noita hevosenkarvojakin kantautuvan kotiin. Itse olen vähän sellainen, että jätän tavaroita lojumaan helposti. Toivottavasti muksu oppisi kasvaessaan enemmin isänsä tavoille ja laittaisi ottamansa tavarat paikoilleen takaisin.



Kuinka muuten teillä muilla, joilla on koira, koirat ovat tottuneet vauvaan? Meillä siis esikoinen kyseessä ja pelkäsin ja jännitin kovin miten meidän höslä lapsiin tottumaton koiramme sopeutuu. Aluksi stressasi tilannetta kauheasti ja oltiin tosi varovaisia ettei satuta vauvaa. Oli koira hetken hoidossakin miun isällä, että saa rentoutua hieman. Oli raukka uudesta tilanteesta niin stressaantunut ja uupunut. Ja varmasti reagoi myös miun jännitykseen, joka oikein korostui väsymyksen takia. Sitten miun omien voimien palauduttua tuli takaisin kotiin ja alettiin rauhassa totuttaa vauvaan. Nyt onkin aivan tottunut ja suhtautuu pieneen oikein hyvin.



Tänä aamuna meidän poitsu hymyili oikein kunnolla ekan kerran sekä äiteelle että isille! Ihana tunne. On hymyn elkeitä ollut jo aiemminkin, mutta nyt hymyili aivan selvästi vastahymyn ja useampaan otteeseen.



Selma ja Pienimies reilu 6 viikkoa

Esikko hoidossa ja Elvi nukkuu, voi auvoa! Ehdin lukemaan vähän tenttiinkin - kyllä opiskelu sentäs maistuu hyvältä nyt kun sitä voi " harrastaa" eikä tarvitse täyspäiväisesti painaa! Alkaa vesistöjen saasteet kiinnostaa ihan eri tavalla kuin ennen... ;)



PIMEYDESTÄ on ollut juttua. Itse olen klassinen kaamosmasentuja, joten epätoivoa on taas tiedossa ennen kuin kevääseen päästään. Vielä ei kauheasti masenna, mutta helposti kyllä huomaan väsyväni ja vaipuvani alakuloon. Haaveilen etelänmatkasta, mutta rahatilanne on nyt vähän heikohko joten taitaa tulla halvemmaksi ostaa kirkasvalolamppu... Onhan tummat illat tosiaan tunnelmallisia, mutta nämä Etelä-Suomen lumettomat talvet ovat niin harmaita (ja nykyään näemmä sumuisia) että hyvä jos valoa vielä joskus näemme... Toista se oli opiskeluaikaan Jyväskylässä, siellä sentäs oli lunta ja sitä myöten valoakin, eikä päässyt masis iskemään!



AJL kirjoitteli YKSINÄISYYDESTÄ - sitä varsinkin esikoisen kanssa puurtaminen tosiaan on, vaikkei edes olisi ulkomailla! Kaikki tutut ja sukulaiset on päivät töissä, ja muutenkin sitä helposti jää vaan kotiin. Ainoa kontakti ulkomaailmaan on puoliso, joka harvemmin jaksaisi töiden jälkeen lähteä mihinkään tai edes jutella... Jos jotain esikon vauva-ajasta opin, niin sen että ei auta jäädä kotiin nyhjäämään! Ihan työkseen kannattaa etsiä mamma-seuraa (tai muuta harrastetta) - könytä kaikki seurakuntien ja leikkipuistojen kerhot (vaikkei yhtään kiinnostaisi tai edes kuuluisi kirkkoon) ja suunnilleen pysäyttää lastenvaunuja työnteleviä äitejä kadulla ja käydä juttelemaan. Itse nimittäin jäin _todella_ yksin esikon kanssa, ja siitähän seurasi masennusta, itkua ja hampaiden kiristelyä ihan niin paljon että pääsin psykiatrin juttusille. Nyttemmin pidän tiukasti kiinni siitä että joka päivälle on jotain tekemistä, ja yhtäkään kerhoa ei jätetä väliin... Yhteisöllisyys se tiellä pitää..!



On alkanut ihan tosissaan nyt ahdistamaan tuo NIMI-asia. Ei ole nimeä meidän neidillä, ja kohtahan se on itsenäisyyspäivä ja ristiäiset ovella. :/ Nimikirjoja on lainattu ja luettu, kaikilta vähän kyselty ja sukupuutakin tutkailtu, mutta konsensusta ei löydy. Kauhia paikka. Onneksi on sentäs vielä pari viikkoa jäljellä. Mutta tällä vauhdilla " Elvi" jää Elviksi (vaikkei sekään mikään huono nimi ole)...



Mites muilla ISOSISARUSTEN MUSTASUKKAISUUS? Luulin jo että meillä olisi moisesta päästy, mutta nyt tuo esikko (1,5v) on taas alkanut hakkaamaan vauvaa. :( Esikko oli kyllä tossa kipeenä ja vissiin on hampaitakin tulossa, että harmin aiheita riittää, mutta tuntuu vaan niin ikävältä että aina harminsa siskoon purkaa. Tänäänkin heräsin siihen että isosisko läpsi perhepedissä vauvaa niin että verinaarmuja jäi. Meidän lyhyt perhepeti-taipaleemme taisi päättyä tähän! Mutta olisi siis kiva kuulla muiden kokemuksia: kuinka pitkään mustasukkaisuus kesti (vai loppuiko ikinä), mikä siihen auttoi, jne.? Yritän kyllä kauheasti jakaa huomiota myös esikolle ja osallistamaan häntä niin vauvan hoitoon kuin muutenkin perheen puuhiin, mutta kun ei niin ei...