Voisiko joku valaista mulla lasten sielunmaailmaa? Miksi aamulähdöt on niin he**etin vaikeita?
Normaalit rutiinit, aamupala, pukeminen, hampaiden pesu, hiusten harhaus, ulkovaatteiden pukeminen. Tätä on tahkottu nyt esikoisen kanssa kolme vuotta, keskimmäisen kanssa kaksi vuotta, kuopuksella takana 3 kk harjoituksia.
Joka ikinen arkiaamu jokaisen lapsen kanssa hirveä pelleily kaikesta muusta paitsi aamiaisen syömisestä. Kaikessa autan, mutta en isompia suostu enää kokonaan pukemaan koska osaavat aivan täysin hyvin itsekin ja mulla on itsenikin aamulla laitettavana.
Tänään aamushowhun meni 2,5 tuntia, ja esikoinen oli ennen lähtöään 3,5 tuntia hereillä! Ei siis ole kiirettäkään syyttäminen.
Tänään meininki oli niin paha että menetin hermoni täysin ja huusin lapsille että miten mulla voi ollakaan on saamarin typeriä ja tyhmiä lapsia. Pahasti sanottu, tiedän, ja nyt harmittaa mutta aidosti ihmettelen miten he voivat joka aamu olla yhtä vaikeita kun joka aamu on samat jutut.
Osaatteko kertoa miksi lapseni ovat aamuisin kuin pahimipia idiootteja vailla järjen hiventä?
Kommentit (42)
Meilläkin aamut ovat välillä helpompia, välillä vaikeampia - oli sitten menty ajoissa nukkumaan tai ei (joskus venahtaa jos on ollut kavereita kylässä tai muuta sellaista). Mutta jos huomaan että nyt meinaa mennä känkkäränkäksi niin muistutan lapsia siitä että " X päivän päästä on viikonloppu, muistattehan?" Silloin yleensä alkaa sujua. Idea on se että meillä on sellainen sopimus että viikonloppuaamuina ei tarvitse hoppuilla (ellei ole välttämätöntä menoa) eli saa lötkötellä sängyssä, ei tarvitse pukea heti vaatteita päälle, aamupalan saa syödä vitkutellenvatkutellen. Lapset rakastavat sitä ja se helpottaa myös arkiaamuja, ainakin meillä. Lapset 4 ja 6 v.
Huutaminen ei ole ratkaisu tai jos teillä on niin huuda jo heti niin tapahtuu miksi jankkaat tuntikausia tuloksetta jos huutaminen on teidän lapsien oikeanlaista kohtelua (lue tuottaa tulosta)
Aamulla alat karjua täyttä kurkkua heti kun herätät heidät. Yes ja homma toimii.
;)