Voisiko joku valaista mulla lasten sielunmaailmaa? Miksi aamulähdöt on niin he**etin vaikeita?

Lapsista on kokemusta. Jossain vaiheessa lapset yritti saada minusta yliotetta venkoilemalla pukemisen ja lähtemisen kanssa. Otin lapsen syliin ja puin väkisin vaikka lapsi huuti täyttä kurkkua vartalo kaarella vastaan laittaen.



Pidin pintani ja puin lapsen ja lähdettiin, tilanne toistui seuraavana aamuna ja tein samoin ja kerroin että tässä asiassa en anna periksi jos ei itse pue niin minä puen ja mennään.



Lapsi katsoi viisaammaksi pukea itse seuraavana päivänä ja mitään ongelmia ei ollut. Lapset on pienellä ikäerolla ja kaikki ovat koetelleet rajojaan. Aikuinen antaa rajat ja rakkautta rajattomasti.



Lapseni pitävät läheisyydestä, paijailuista, silittelystä ja meillä on hyvä vuorovaikutus perheessä keskustellaan ja ollaan kiinnostuneita mitä kukakin on päivän aikana puuhannut ja myös tehdään yhdessä asioita iltaisin ja viikonloppuisin.



Perheemme on hitsaantunut tiimiksi joka toimii.



Kyse on rajojen asettamisesta mitä sallitaan ja mitä ei kyllä lapset ymmärtävät kun heidän kanssa keskustelee ja toimii johdonmukaisesti.



Ap:lle vielä lisäys varatkaa illalla valmiiksi seuraavan päivän vaatteet ja mitään showta ei anneta syntyä mitä puetaan. Pienille vanhempi päättää vaatteet ja isommat valitsee itse.



Jos antaa vaihtoehtoja jotkut lapset joutuu kaaokseen jo pelkästään siitä, ihan pienten ei tarvitse tehdä päätöksiä vaatteista eikä siitä mitä syödään jne.



Päätösten tekeminen aloitetaan vähitellen tarjotaan kaksi vaihtoehtoa joista lapsi valitsee ei koko kaapillista.



Monissa perheissä lapsille on sälytetty liikaa päätösvaltaa ja he eivät ole henkisesti valmiita tekemään niitä.



Meidän perheessä hommat toimii ja ei tulisi mieleenkään että antaisin lasten pitää yllä jotain päivittäistä showta tuntikausia perusasioiden kanssa joita on pukeminen, syöminen ja nukkuminen. Käytämme aikamme viisaammin.

kyllä lapset tajuaa aika pian, jos joutuvat lähtemään hoitoon tuntia aiemmin tmv.

Minä puen rimpuilevaa lasta jo neljättä vuotta, vaikka olen sinun " oppien" mukaan toiminut aina. Ei se vaan kaikilla mene niin, että lapset antaa heti periksi.

Jos lapset tietää sinun olevan kotona niin ymmärrän heitä.

Juuri puhuttiin tänä aamuna samasta asiasta kotona. Olen tullut siihen tulokseen, että meillä kumpikaan aikuisista ei ole " aamuihmisiä" (=väsyttää tai tarvitsisi heräämiseen vähän " omaa aikaa" ). Ei näytä olevan esikoinenkaan ja varmaan ihan mallista oppinut tapaus hänkin. Meillä toimii aamu ihan hyvin jos valmistaudutaan siihen huolellisesti illalla (mut aina ei vaan kertakaikkiaan jaksa ja sit on aamulla kaikki, siis ihan kaikki, huonosti kaikilla).



Meillä on myös nykyään selvät säännöt. Herättyään lapset menevät ensin vessaan ja pesemään hampaat - sen jälkeen vaatteet päälle ja sen jälkeen aamupala ja jos aikaisemmat toimenpiteet on suoritettu ajoissa niin sitten saa hetken katsella lastenohjelmia ja samalla pukea ulkovaatteita päälleen.

Meillä esikoinen toimii aamulla itsenäisesti ja vauhdikkaasti, mutta kuopus kehittää melkein joka aamu jonkin ongelman. Milloin on huonot sukat, milloin vääränlaista leipää tarjolla, milloin vaan ei huvita lähteä tarhaan. Eikä auta yhtään että vieressä on malliesimerkki ripeästä aamutoiminnasta tai että lapsi ohjeistetaan selkeästi toimimaan.



Pahimpina aamuina sängystä nouseminen vie 20 min; tähän on kokeiltu sekä halimalla että kutittelemalla herättelyä käskyttämisen lisäksi - ei mitään vaikutusta. Noustuaan kuopus saattaa siirtyä lattialle makaamaan tai sitten käteen eksyy jonkin lelu... Tiedän kyllä miten aamut saisi sujumaan: omistamalla vähintään tunnin pelkästään kuopuksen valmiiksi saattamiselle. Mulla vaan ei ole aamulla sitä tuntia aikaa, kun lapset herää seitsemän maissa ja töissä pitäisi olla viimeistään 8.30 että voin lähteä ajoissa lapsia hakemaan kotiin. Miehestä taas ei ole aamuisin lapsen paapojaksi, hän on itsekin aamuäreä ja tokkurainen heti herättyään.



Luonnekysymys siis, väitän minä, vaikka toki huonotuulisuus myös tarttuu. Jos yksi alkaa kiukuttelun, toiset seuraan helposti perässä. Me torjutaan tätä tartuntaa kehumalla ripeää esikoista vuolaasti samalla kun tapellaan vitkuttelevan kuopuksen kanssa. Aika ehkä auttaa vähän ainakin toivon mukaan - tosin kauhulla mietin jo nyt miten saan tuon kuopuksen ikinä ajoissa kouluun sitten murrosikäisenä...

Lisäksi voi puuttua lämpö ja välittäminen sekä kunnioitus perheenjäsenten kesken.



Rakkaus on avainsana.

Vierailija:

Lisäksi voi puuttua lämpö ja välittäminen sekä kunnioitus perheenjäsenten kesken.

Rakkaus on avainsana.

Joku kertoi että vanhempi on esimerkkitapaus ja häntä kehutaan ja toisen kanssa tapellaan.



Ilmeisesti nuorempi ei saa huomiota muutoin kun ikävällä käytöksellä, lapsi haluaa vanhemman huomion jos ei hyvällä niin pahalla.



Muuta käyttäytymistäsi sitä nuorimmaista kohtaan. Oletko kuullut sisaruskateudesta, sitä on teillä ilmassa, nuorempi kokee arvottomuutta vanhemman ylistyksen vuoksi ja käyttäytyy noin.



Katso peiliin ja kysy itseltäsi ovatko lapsesi sinulle samanarvoisia vai lellitkö vanhempaa.

terv. besserwisseriksi haukuttu

Eli unohtaa mitä piti tehdä, ja siksi joudun jankuttaa samasta asiasta MONTA kertaa. Tyttö on siis jo 6, mutta jos haluan että jotain aamulla tapahtuu, saan olla neuvomassa ihan koko ajan, ja muistuttamassa, mitä oltiin tekemässä. Kieltämättä välillä meinaa mennä hermot, kun pitäisi ehtiä pienempi pukea, ja itsensäkin laittaa, että joskus päästäisiin lähtemään, ja oltaisiin ajoissa. Itseäni en kuitenkaan enää syytä, koska on tullut ilmi että tarhassa ihan sama juttu, eivätkä nämä kasvatusalan ammattilaisetkaan sitä miksikään ole saanut muutettua.

jos lapsi vajoaa omaan sisäiseen maailmaansa.



Hakeudu lääkäriin, saatte apua. Koulussa tulee hankaluuksia ja olisi sitä ennen syytä selvittää nämä asiat ja saada kuntoutusta yms.

Jos tilanne on jatkunut vuosikausia ja jos teillä tahkotaan oikeasti tuntikausia joka ikinen aamu, niin tuohan on aivan sietämätön tilanne! Minusta mikään uhma tai aamu-unisuus ei nyt selitä tuota, vaan olette nyt syystä tai toisesta joutuneet pahaan kierteeseen josta ette pääse omin keinoin ulos. Varaa aika johonkin (perheneuvola? lastenpsykologi?) ja käy juttelemassa, tai soita vaikka MLL:n palvelevaan puhelimeen tai jotain.



Oikeasti nuo tilanteet ja fiilikset on varmasti jossain määrin tuttuja jokaisessa perheessä, jossa on pikkulapsia, mutta noin pahaksi äityneestä aamushowsta en ole koskaan kuullutkaan.



Itse olen oppinut selviämään yh:na kahden pikkuiseni (3 ja 1) kanssa aamuista rutiineihin turvautumalla sekä jämäkkänä ja rauhallisena pysyttelemällä. Usein jo illalla valmistelen aamua, laitan vaatteita valmiiksi, puurohiutaleet kattilaan jne. Herätessä hetki sylittelyä ja hellittelyä kummankin kanssa, sitten hetipaikalla vaatteet päälle. Jos pukeminen venyy, se mutkistuu.

kärsii huomionpuutteesta paljon enemmän kuin tämä vaativampi kuopus. Niinä aamuina kun kuopus saadaan jotenkin toimimaan positiivista huomiota tulee roppakaupalla: istutaan yhdessä aamiaisella, katsotaan kiinnostavia juttuja Hesarista, puetaan ulkovaatteet hassutellen päälle... Mutta positiivista huomiota on vaikea antaa lapselle joka jo on ajautunut kiukuttelu-moodiin, etenkään jos aikaa on tuhrautunut siihen rauhassa toimimiseen ja huomion antamiseen niin paljon, että alkaa jo olla kiire.

Meillä kuopus on perinyt äidin ja isänhankalimmat piirteet näissä aamuasioissa: isän aamuäreys ja äidin äkkipikaisuus ovat paha yhdistelmä. Onneksi hän myös leppyy nopeasti ja jo matka tarhaa yleensä sujuu mukavia jutellen vaikka aamutoimet on toteutettu molemmin puolisen ärinä ja huudon kanssa.

Vierailija:

Joku kertoi että vanhempi on esimerkkitapaus ja häntä kehutaan ja toisen kanssa tapellaan.

Ilmeisesti nuorempi ei saa huomiota muutoin kun ikävällä käytöksellä, lapsi haluaa vanhemman huomion jos ei hyvällä niin pahalla.

Muuta käyttäytymistäsi sitä nuorimmaista kohtaan. Oletko kuullut sisaruskateudesta, sitä on teillä ilmassa, nuorempi kokee arvottomuutta vanhemman ylistyksen vuoksi ja käyttäytyy noin.

Katso peiliin ja kysy itseltäsi ovatko lapsesi sinulle samanarvoisia vai lellitkö vanhempaa.

" Me torjutaan tätä tartuntaa kehumalla ripeää esikoista vuolaasti samalla kun tapellaan vitkuttelevan kuopuksen kanssa. "



esikoista kehutaan

kuopuksen kanssa tapellaan

Nykyään (5v) lähtö onnistuu oikein mallikkaasti. Joskus aiemmin oli samankaltaisia vaikeuksia. Meillä auttoi, kumma kyllä, kun leikimme aamulähtöä jonain kiireettömänä hetkenä. Minä esiinnyin lapsena ja venkoilin ja lapsi otti heti kehottamatta aikuisen roolin ja rupesi patistamaan minua. Tämä oli hauskaa ja seuraavana hoitoaamuna kaikki sujui helpommin. Voi myös, jälleen kiireettömänä hetkenä, selittää miksi pitäisi lähteä kiltisti. Äidin pitää ehtiä töihin, ei ole kiva tapella jne.

Vierailija:

Mitä voi tehdä jos mikään noista neljästä ei auta?

Miten voisin osoittaa olevani tosissani muuten kuin että lähden menemään ilman lapsia jos he eivät ole valmiita säädyllisesä ajassa?

Millaisia seuraamuksia on hyvä käyttää? Mikä tehoaa?

Mutta jos eivät ole ajoissa valmiita, ota mukaan sellaisina kuin ovat. Itse olen kuskannu kerran -10 asteen pakkasessa lapsen sisävaatteissa hoitoon. Kun ei halunnut pukua päälleen. Ei tapahtunut tätäkään toista kertaa. PK:n pihalla itki, että haluaa puvun, minä sanoin, että liikettä töppösiin, ei pueta nyt, kun ei puettu kotonakaan.

Lapsi itse ei muista tilannetta pahalla. Muistaa vain, että äiti oli tosissaan.

Samoin, jos eivät syö kohtuu ajassa aamupalaa, tai lähtevät pöydästä monta kertaa, voi aamupalan nostaa pois. Ei tiettty mitään armeijakuria, mutta kuiten.

Meillä katsovat televisiota, kun minä luen lehden. Isompi pukee silloin samalla itse. Ellei pue (muistutan kolme kertaa), sammuu televisio sen sileän tien.

Mietin vaan että miten aamutoimiin ja lähtemisiin voi saada menemään noin paljon aikaa? Me selviämme 40 minuutissa siitä, että kaksoset 6v pitää saada eskariin menevään taksiin! Ja jatkuvasti pitää kyllä olla patistamassa vieressä että " syö nyt" ja " sitten pissalle" sitten pukemaan haalari" ja nyt ulos!



Vaikka lapset siis ovat jo 6v ja osaavat itse jo pukea niin kyllä minä silti heitä auttelen siinä esim. autan panemaan fleecepaidan päälle ja etsin hanskat jne. Minusta nyt tämän ikäisiltä vielä pidä niin paljon omatoimisuutta odottaa kuitenkaan erityisesti noin aikaisin aamullla!



Kun itsekin olen niin julmetun väsynyt ja pahalla päällä niin miksi odottaisin omilta lapsiltani jotain aurinkoisuuta ja omatoimisuutta aamulla. Eikun vaan toimnnaksi ja lapset ulos taksiin!



Sitten syötän äkkiä kuopukselle puurot ja lähdemme viemään häntä hoitoon.



Miten sulla voi olla aikaa haaskata 2,5 h aamuisin????

Vierailija:

Miten sulla voi olla aikaa haaskata 2,5 h aamuisin????

Töissä pitää olla vasta klo 9 ja lapset tänä aamuna heräsi kaikki jo ennen 6:30. Yleensä heräävät vasta 7:30. Tämä aamu oli poikkeuksellisen pitkä. Mutta show on saman vahvuinen silti joka aamu, yleensä vaan joudun huutamaan jo aiemmin kuin tänään...

Kiitos vastauksista.

1h olis ihan maksimi. Kyl lapsetki tajuaa idean jos voi monta tuntia vitkutella ja sitten vasta menee hermo. Hermo voisi mennä jo 15 min päästä. Ja lapset ruotuun ja menoks.