Voisiko joku valaista mulla lasten sielunmaailmaa? Miksi aamulähdöt on niin he**etin vaikeita?
Normaalit rutiinit, aamupala, pukeminen, hampaiden pesu, hiusten harhaus, ulkovaatteiden pukeminen. Tätä on tahkottu nyt esikoisen kanssa kolme vuotta, keskimmäisen kanssa kaksi vuotta, kuopuksella takana 3 kk harjoituksia.
Joka ikinen arkiaamu jokaisen lapsen kanssa hirveä pelleily kaikesta muusta paitsi aamiaisen syömisestä. Kaikessa autan, mutta en isompia suostu enää kokonaan pukemaan koska osaavat aivan täysin hyvin itsekin ja mulla on itsenikin aamulla laitettavana.
Tänään aamushowhun meni 2,5 tuntia, ja esikoinen oli ennen lähtöään 3,5 tuntia hereillä! Ei siis ole kiirettäkään syyttäminen.
Tänään meininki oli niin paha että menetin hermoni täysin ja huusin lapsille että miten mulla voi ollakaan on saamarin typeriä ja tyhmiä lapsia. Pahasti sanottu, tiedän, ja nyt harmittaa mutta aidosti ihmettelen miten he voivat joka aamu olla yhtä vaikeita kun joka aamu on samat jutut.
Osaatteko kertoa miksi lapseni ovat aamuisin kuin pahimipia idiootteja vailla järjen hiventä?
Kommentit (42)
minkä ikäisiä nämä lapsukaiset ovat?
EIkö niiden kanssa voisi jo tehdä vaikka kirjallisen aamutoimijärjestyksen johon merkitsisi kellonajan (tai piirtäisi kellotaulun, jos eivät osaa vielä kelloa kovin hyvin) jolloin sen pitää olla valmis? Aikataulua voisi sitten tehostaa esim munakellolla tai tiimalasilla, joka konkreettisesti herättelisi toimintaan ja ajan kuluun.
vaan pirkittää yhdessäoloaikaa. Lapsillahan on myös tiettyä muutosvastarintaa eli ulos lähtemistä vastustetaan myös samoin kuin sitten ulkoilun lopettamista, vaikka ulkoilu tapahtuisi vanhemman kanssa.
ap
Tänä aamuna esikoinen saattoi olla väsynyt koska jostain pirun syystä heräsi 5:30 vaikka oli mennyt nukkumaan vasta 21. Lapset on 2, 4, ja 6.
No, toi oli huono heitto. Mutta tosissaan nämä aamut pilaa kaikilta koko päivän :(
Miksi ne lapset haluaisivat lähteä mukavasta omasta kodista?
pissalla, sen jälkeen syövät aamiaista katsellen telkkaria. Kukaan ei huuda, hoputa tai vaadi mitään.
Ja ei, tämä systeemi ei ole aiheuttanut mitään uusavuttomia laiskureita, vaan onnellisia ja iloisia lapsia jotka illalla hoitavat omat siivous ym. tehtävät ja pukemiset ym.
En vaan tajua, miksi meidän pitäisi periaatteen vuoksi riidellä joka aamu, kun tällä systeemillä kaikki sujuu leikiten?
Oletko tyyppiä joka sanoo pukisitko, söisitkö yms. jättäen lapselle vaihtoehdon en.
Lapsia ohjataan tekemään jotain sanomalla asia jämäkästi pue, syö tai nyt puetaan, syödään tämä niiden kanssa joita vielä autetaan koska ovat pieniä.
Olette niin pahassa kierteessä että vaatii napakkaa otetta että perhe saadaan raiteilleen. Lapset käyttää valtaa teillä ja näköjään se onnistuu ja on heistä hauskaa.
Ohje:
1. Otat katsekontaktin lapseen.
2. Puhut jämäkästi ja lyhytsanaisesti, yksi asia kerrallaan.
3. Et hermostu ja korota ääntäsi.
4. Osoitat olevasi tosissasi ja et hyväksy venkoilua.
Keskustelkaa asiasta silloin kun ei olla lähdössä minnekään
ja tilanne perheessä on rauhallinen. Harjoitelkaa vuorovaikutusta. Kysyt miksi on vaikeaa lähteä, mikä harmittaa jne.
Avain on että tuo vanhin tekee asiat toivotusti ja pienemmät seuraa perässä.
Oletko koskaan vienyt lapsiasi työpaikkaasi katsomaan? Ehkä helpottais, jos tajuaisivat konkreettisesti, että olet jossain muualla kuin kotona?
Vierailija:
Oletko tyyppiä joka sanoo pukisitko, söisitkö yms. jättäen lapselle vaihtoehdon en.
Lapsia ohjataan tekemään jotain sanomalla asia jämäkästi pue, syö tai nyt puetaan, syödään tämä niiden kanssa joita vielä autetaan koska ovat pieniä.
Olette niin pahassa kierteessä että vaatii napakkaa otetta että perhe saadaan raiteilleen. Lapset käyttää valtaa teillä ja näköjään se onnistuu ja on heistä hauskaa.
Ohje:
1. Otat katsekontaktin lapseen.
2. Puhut jämäkästi ja lyhytsanaisesti, yksi asia kerrallaan.
3. Et hermostu ja korota ääntäsi.
4. Osoitat olevasi tosissasi ja et hyväksy venkoilua.Keskustelkaa asiasta silloin kun ei olla lähdössä minnekään
ja tilanne perheessä on rauhallinen. Harjoitelkaa vuorovaikutusta. Kysyt miksi on vaikeaa lähteä, mikä harmittaa jne.
Avain on että tuo vanhin tekee asiat toivotusti ja pienemmät seuraa perässä.
Mitä voi tehdä jos mikään noista neljästä ei auta?
Miten voisin osoittaa olevani tosissani muuten kuin että lähden menemään ilman lapsia jos he eivät ole valmiita säädyllisesä ajassa?
Millaisia seuraamuksia on hyvä käyttää? Mikä tehoaa?
ja heräämme n. 1.5 tuntia ennen kuin pitää lähteä tarhalle, joten ehdimme aamulla sylitellä, syödä rauhassa ja lapsi jopa leikkiä hetken. Lapsi on jo 4-vuotias ja meillä aamut ovat ihan sujuvia, uskon, että jos aamulla on kauhea kiire, niin lapsetkin hermostuvat.
MITÄÄN ei kuitenkaan koskaan tapahdu ekasta, tokasta eikä usein edes kolmannesta sanomisesta. Vasta kun karjun alkaa lapset liikkua, ja silloin usein teatraalisesti itkien, mistä suutun vain lisää.
Kierre on paha :( .
Aamulla lapset herätetään ja he:
-käyvät vessassa
-pukevat ed. iltana valitut vaatteet
-pukevat ulkovaatteet
Kaikkeen tähän menee aikaa n. 15 minuuttia
ja sitten ajetaan päiväkotiin aamupalalle.
Sama juttu toistuu joka aamu ja lapset ovat rauhallisia ja tyytyväisiä.
No jos kerta ei tapahdu kertasanomisella ja sinä vaan jankutat ilman seurauksia niin miksi kannattaisi totella seuraavanakaan aamuna ensimmäistä pyyntöä ?
Ilmoita illalla että huomenna aamulla sanot kerran pukemisesta ja jos ei pue niin lähtee liikkeelle yövaatteissa (siis päälle vaan ulkovaatteet). Jos ei syö niin nälissään. Eli jos ei tottele niin siitä seuraa jotain muutakin kuin jatkuva nalkutus ja se että äiti kuitenkin huolehtii että asiat tulee tehtyä.
Vierailija:
Aamulla lapset herätetään ja he:
-käyvät vessassa
-pukevat ed. iltana valitut vaatteet
-pukevat ulkovaatteetKaikkeen tähän menee aikaa n. 15 minuuttia
ja sitten ajetaan päiväkotiin aamupalalle.Sama juttu toistuu joka aamu ja lapset ovat rauhallisia ja tyytyväisiä.
Pikemminkin heitä luonnehditaan päiväkodissa vilkkaiksi pojiksi. Huom, en väittänyt että aamut olisivat yhtä auvoa, mutta ne sujuvat.
6-vuotiaan pitää pystyä jo näyttämään nuoremmille esimerkkiä tuossa aamurumbassa. Hän myös ymmärtää jo seuraukset toimistaan.
Kokeile seuraa johtajaa -ideaa.
Vierailija:
Ei kaikkien lapset ole noin helppoja!
Vierailija:
Aamulla lapset herätetään ja he:
-käyvät vessassa
-pukevat ed. iltana valitut vaatteet
-pukevat ulkovaatteetKaikkeen tähän menee aikaa n. 15 minuuttia
ja sitten ajetaan päiväkotiin aamupalalle.Sama juttu toistuu joka aamu ja lapset ovat rauhallisia ja tyytyväisiä.
Jäin sitten miettimään, että kun äiti on hyvällä tuulella tämmöistä ei ole. Lapsesi huomaavat, että olet aamuisin jännittynyt.
Nyt ap omaa aikaa, jotta saat lepuuttaa hermojasi.
Vierailija:
Oletko tyyppiä joka sanoo pukisitko, söisitkö yms. jättäen lapselle vaihtoehdon en.
Lapsia ohjataan tekemään jotain sanomalla asia jämäkästi pue, syö tai nyt puetaan, syödään tämä niiden kanssa joita vielä autetaan koska ovat pieniä.
Olette niin pahassa kierteessä että vaatii napakkaa otetta että perhe saadaan raiteilleen. Lapset käyttää valtaa teillä ja näköjään se onnistuu ja on heistä hauskaa.
Ohje:
1. Otat katsekontaktin lapseen.
2. Puhut jämäkästi ja lyhytsanaisesti, yksi asia kerrallaan.
3. Et hermostu ja korota ääntäsi.
4. Osoitat olevasi tosissasi ja et hyväksy venkoilua.Keskustelkaa asiasta silloin kun ei olla lähdössä minnekään
ja tilanne perheessä on rauhallinen. Harjoitelkaa vuorovaikutusta. Kysyt miksi on vaikeaa lähteä, mikä harmittaa jne.
Avain on että tuo vanhin tekee asiat toivotusti ja pienemmät seuraa perässä.
Vierailija:
Esikoinen ymmärtää tämän, nuorempi ei vielä. Olen luvannut, että saa kysyä, onko oikeasti kiire. Jos vastaan että ei, saa lapsi sanoa, että kyllä se työpaikka siellä odottaa. Olen myös kertonut esikoiselle, että mitä nopeammin aamuisin suoriudutaan hoitoon, sitä aikaisemmin pääsen iltapäivästä kotiin ja ehditään illalla olemaan pitempään yhdessä ennen yöunille menoa.