4-vuotiaan uhmakohtaukset - kamalaa väkivaltaa :-(

että lapsi aiheuttaa siinä vaaraa itselleen ja muille. Ystävälläni on lapsi, joka yrittää kerta toisensa jälkeen hyökätä äitinsä kimppuun puremaan ja repimään, ja jos pääsee puremaan, puree verille asti. Kyseinen lapsi saattaa myös raivossaan purra itseään verille asti.

Tuollainen lapsi ei rauhoitu sängyllä itsekseen, eiköhän se ole jo tuhat kertaa nähty.

Vierailija:

kuka hullu pitää lasta tunnin tuossa otteessa. Muistan kun äiti joskus piti aika lujastikin kiinni kun kiukuttelin. En yhtään muista tilanteita muuten kun sen kauhean ahistuksen mikä siinä tilanteessa oli. Se ahisti eniten kun tunsi että äiti on vahva ja voi pitää vaikka loppu päivän siinä otteessa minua. Ja sitten pakokauhuisena itkin ja huusin että pääsisin pois, ote vain kiristyi, eikä mitään selittelyjä ja keskusteluja. Uhkailuja sen sijaan. Miksei voi sitä raivoajaa kantaa vaikka omaan sänkyyn mesomaan ja antaa siellä mesota ja kiukuta.

Ihan sairasta pitää viittä minuuttia pitempää lasta väkisellä sylissä. Jos ei ole pakko kantaa lasta paikasta a. paikkaan b.

Meillä ei kumpikaan lapsista ole koskaan ollut väkivaltainen. Jos lapsi on purrut, hänet on työnnetty kauemmas ja asiasta on kielletty. Jos hän on toistanut puremisen, olen voinut antaa tukkapöllyä. Juu juu ei saisi, mutta selvästä väärin tehdystä asiasta kurinpalautus ja sillä selvä.



Koskaan ei ole kumpikaan yrittänyt potkia tai lyödä nyrkillä. Kyllä 4-vuotiaalle jo pitäisi olla selvä, että vanhemmat ovat sellainen auktoriteetti, jonka päälle ei mennä.

Lapset on yksilöitä. Omillani ei ole kenelläkään ollut uhmaikää 2-3-vuotiaana. Uhmaa kylläkin, sitähän on joka iässä, mutta varsinaista uhmaikää- ei. 4-vuotiaina on jokainen, keskimmäistä lukuunottamatta käynyt läpi aika rajun uhmakauden. Keskimmäinen on tasainen luonne. Kolme muuta ovat voimakastahtoisia, räiskyviä luonteita. Ovat kovia esiintymään, taiteellisesti lahjakkaita, tunneihmisiä. Aivan ihania lapsukaisia, jotka tietävät mitä tahtovat. Tuo neljän vuoden uhma menee ohi, eikä ole merkki vanhempien kykynemättömyydestä kasvattaa vaan lapsen luonteesta ja yksilöllisestä kehitystahdista.

Tukkapöllyä saa antaa, mutta lasta ei saa pitää kiinni... Kyllä tukistaminen sattuu enemmän kuin lapsen sylissä pitäminen...

Vierailija:

Kuulostaa kamalalta tuo väkisin kiinni pitäminen!

Mitä te niille lapsillenne oikein olette tehneet, jos ne saavat tuollaisia raivareita?! 4-5-vuotiaina? On meilläkin lapsilla ollut uhmaiät 2-3-vuotiaina, mutta koskaan he eivät ole raivareita saaneet. Ja on muuten aika vauhdikkaista tapauksista kyse.

Pikkasenko olet ärsyttävä tyyppi? IHan oikeasti, oletko kasvotustenkin yhtä vittumainen tyyppi?

Mulla on kaksi rauhallista ja kilttiä poikaa, joita ei tarvitse juurikaan edes komentaa. KAverillani on todella vaikean tempperamentin omaava lapsi, jonka kanssa kaveri on joutunut tekemään varmaan tuhatkertaisen kasvatustyön muhun verrattuna. JA varmaan suhunkin, koska et nähtävästi kykene lainkaan ymmärtämään millaista on olla todella tempperamenttisen lapsen äiti. Meinaatko tosiaan, että mun kaverilla ei ois parempaa tekemistä, kuin pidellä hulluna raivoavaa 20-kiloista 4-vuotiasta? Luuletko ettei olisi aika paljon mukavampaa viedä se lapsi rauhoittumaan omaan huoneeseen ja jättää sinne, jos ei se tarkoittaisi sitä, että lapsi saattaa siellä purra itsensä verille ja hajoittaa paikat?

Ja joo, lapsi on muuten tosi mukava ja kiltti, mutta omien tunteiden hallinta on vielä hakusessa. ONneksi sekin sujuu koko ajan paremmin, kiitos sen, että äiti on jaksanut tuon lapsen kanssa.

Fyysinen kuritus kertoo aina venhemman välinpitämättömyydestä. Hän ei edes yritä kasvattaa vaan hoitaa " kasvatuksen" kurittamalla. Lapsi ei opi tilanteesta mitään muuta kuin, että siitä seuraa rangaistus.



Holdingin idea ei ole olla rangaistus. Se on tapa poikkaista vaikea tilanne, jossa lapsi ei hallitse tunteitaan. Sitten kun tilanne on taas hallinnassa (lapsi saa kontrollin takaisin) voidaan se käydä läpi.

eilinen raivokohtaus aiheutui siitä, etten ollut huomannut ottaa lapsen piirustuksia päiväkodista mukaani. Ymmärrän toki, että lasta harmitti tosi paljon, ja pyysin anteeksi ja sanoin, että saakin olla vihainen.



Tämä siis sille, joka kyseli " mitä ihmettä te lapsillenne teette aiheuttaaksenne raivokohtauksia" . Aina ei tuon suurempaa tarvita...



Ja vielä: neljävuotias raivopää on yllättävän vahva ja ulottuvainen, ei häntä siis VOI pitää mitenkään hellästi etäällä: siinä lentävät omat rillit lattialle, ja tulee varmasti isku johonkin. En todellakaan tiedä, mistä lapsi on tämän käyttäytymismallin oppinut, sillä häntä ei ole koskaan lyöty tai tukistettu. Kuten sanoin, hän on pienestä pitäen ollut tulinen pikkupippuri!



t. ap

Eipä ihme, jos on ongelmia, kun kakara on pitänyt syöttääkin tuon kokoiseksi! Lapsi on halunnut, hänelle on annettu, onko ihme, jos on ongelmia?

asiana, mutta ihmettelen sitä, kuinka hän voi pitää holdingia sitten niin pahana... yksi toimii yhdelle, toinen toiselle.



Meillä holding ei toimi, se selkeästi ahdistaa lapsia. Tiedän että itsekin ahdistuisin moisesta. Joten ei sekään että holdingilla olisi jotenkin ylevämmät tarkoitusperät tarkoita sitä, että se automaattisesti tuntuisi lapsesta yhtään sen paremmalta kuin vaikka se tukkapölly.

tänään esim. halusi riisua koko ajan kaikki vaatteet pois ja kun sisällä on aika viileä ja lapsi nuhainen, en antanut tehdä sitä. Vaipan laiton kanssa hirveät raivarit jne. Minä en ainakaan ymmärrä mitä muuta voin tehdä kuin pitää kiinni jos kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä esim. päälle pukemisen kanssa. Kyllä silloin on otettava kiinni ja pidettävä sylissä että rauhoittuu ja antaa pukea päälle. Jos vaikka pitää mennä johonkin, niin enhän minä voi sanoa että lapsi ei antanut pukea, myöhästyttiin neuvolasta tunti tms. Pakko sen on ymmärtää että jotkut asiat vaan tehdään.



Jos vien omaan sänkyyn rauhoittumaan ja lähden pois, raivari vaan pahenee, ei halua jäädä yksin ja alkaa paiskoa tavaroita ja riehua kahta kauheammin. Jos tämän takia olen paska vanhempi, niin sitten olen. Haluaisin nähdä miten näiden ei-raivareita saavien pikku pilttien vanhemmat toimisivat tällaisen tapauksen kanssa. Ja tukkapöllyä en ole ikinä antanut enkä sitä tee. Minusta se on selkeästi enemmän väkivaltaa kuin kiinni pitäminen pakkotilanteessa.

Vierailija:

Fyysinen kuritus kertoo aina venhemman välinpitämättömyydestä. Hän ei edes yritä kasvattaa vaan hoitaa " kasvatuksen" kurittamalla. Lapsi ei opi tilanteesta mitään muuta kuin, että siitä seuraa rangaistus.

Lapsi on myös varsin pitkä ikäisekseen. Usein luullaan 5-6-vuotiaaksi. Pidempi kuin mun vuotta vanhempi poika.

Mutta se siitä. Väitellessäsi idiootin kanssa pidä huolta ettei hän tee samoin. Minä pidän.

Vierailija:

Eipä ihme, jos on ongelmia, kun kakara on pitänyt syöttääkin tuon kokoiseksi! Lapsi on halunnut, hänelle on annettu, onko ihme, jos on ongelmia?

Meillä ei lapset määrää. En voisi kuvitellakaan tilannetta, että lapsi suuttuisi minulle siitä, että olen unohtanut tehdä jotain. Hän voi olla pettynyt ja surullinen, mutta ei vihainen. 4-vuotiaan kanssa voi jo keskustella ja hänelle voi kertoa, että ne piirustukset odottavat siellä päiväkodissa.



Enkä muuten yritä kiillotella sädekehääni. En vain käsitä, miten 4-vuotiaan kanssa voi olla tuollaisia ongelmia.



Nopea tukistus on hieman eri asia kuin tunnin väkisin kiinni pitäminen. Mutta kasvattakaa te niitä pikku-Auvisia holdingeillanne vaan, meillä pärjätään näin.

Ei meilläkään tykätä, että " hyvät" raivarit katkaistaan, mutta on selkeästi tyytyväinen, kun laitetaan rajat. Meidän lapsi ahdistuu, jos vanhempi ei pidä kiinni asettamistaan rajoista vaan antaa tunnetilojen ryöpytä, eikä auta pääsemään niistä ulos. Ihan samoin kun harmittaa meillä halataan.



Ei lasta tarvitse pitää holdingissa muulloin kuin silloin kun hän ei raivoltansa kuule/kykene kuuntelemaan, eikä siksi puheella rauhoitu. Sitten kun ollaan taas keskustelukunnossa, niin ei tietenkään enää kiinni pidetä.

saat pitää sädekehäsi puhtaana ja kiiltävänä. Ja tuo viimeinen kommenttisi oli muuten varsin mauton...

Minä jouduin lapsena aivan kauhun valtaan, jos minusta yritettiin pitää kiinni. Silti minun on helppo ymmärtää, että jollekin lapselle se on mahdollisesti ainoa tapa löytää rauhoitus.



Minulle se ei ollut mitenkään kauheaa, jos lapsena minua otettiin tukasta kiinni, mutta ymmärrän että jonkun toisen kohdalla se olisi voinut olla murskaava kurinpitotapa. (Tämä tapahtui ennen kuin oli mitään lakia fyysisistä rangaistuksista)



Lapsille sopii eri asiat!!

Ei minun lapseni mitään luonteettomia matosia ole, mutta heitä on kasvatettu ihan pienestä pitäen. Kiukun ei ole koskaan tarvinnut nousta raivoamiseen asti, se ei ole kannattanut, koska kumpikaan vanhemmista ei ole antanut periksi. Sitähän se kasvattaminen on tai ainakin pitäisi olla, johdonmukaista.

itsensä ja rikkoa koko huoneensa, jossei tossa 4-5- vuotiaana pitäny holdingissa. Pitäs siis antaa lapsen heittää legolaatikot pitkin seiniä ja vahingossa vaikkapa rikkoa sillä ikkuna, ettei vaan " riko lapsen fyysistä koskemattomuutta" ?



Ja joo, poika nyt ihan normaali koululainen. Kesti vaan, että oppi hallitsemaan tunneilmasujaan.

Vierailija:

Meillä ei lapset määrää. En voisi kuvitellakaan tilannetta, että lapsi suuttuisi minulle siitä, että olen unohtanut tehdä jotain. Hän voi olla pettynyt ja surullinen, mutta ei vihainen. 4-vuotiaan kanssa voi jo keskustella ja hänelle voi kertoa, että ne piirustukset odottavat siellä päiväkodissa.

Missä perheessä lapsi määrää? Meillä lapsi saa olla vihainen ja myös ilmoittaa olevansa vihainen. Meillä ei aikuiset ole täydellisiä ja sen osaamme myöntää. En yritäkkään kasvattaa lastani kuvittelemaan, että maailmassa on täydellisiä yli-ihmisiä, joita siksi pitäisi kunnioittaa. Ne keinot ilmaista tunteitaan on lapsen opeteltava. Miten käy lapsen, joka ei osaa ilmaista tunteitaan? Tai ei edes tunnista niitä, kun ne on aina kielletty?

Vierailija:

Nopea tukistus on hieman eri asia kuin tunnin väkisin kiinni pitäminen. Mutta kasvattakaa te niitä pikku-Auvisia holdingeillanne vaan, meillä pärjätään näin.

Onko nopea lyöntikin mielestäsi ok? Tai vähän vaan puukotus? Jos lapsella kestää tunnin rauhoittua, niin on hyvä, että hänellä on vanhempi, joka hänen kanssaan käy läpi hänen tunteitaan. Istuu siinä hänen kanssaan sen tunnin, eikä vähän vaan tukista ja jätä sitten nuolemaan näppejään.

Tuolla pikku-Auvis kommentillasi voit hieman nyt peilata omaa kykyäsi keskustelijana. Oletko mielestäsi asiallinen keskustelija? Yritätkö edes pitää keskustelua asiallisena? Mihin pyrit kommentillasi? Yrititkö leikkiä nokkelaa ja väittää Auvisella ja holding-otteella olevan jonkun yhteyden? Esittäisitkö minulle sen yhteyden? Muutoin, voisitko edes leikkiä asiallista?

kaikkia ei ole onnistanut niin että heillä olisi yhtä mahtavat kasvattajanlahjat vaan toisille on tullut myös raivostuvia yksilöitä, ilmeisesti kaikki siis kasvattajan huonoutta, mutta kuitenkin...



Voi helkkari miten asiat voivat olla toisille mustavalkoisia:(