P-E Auvisen vanhemmat tulee kertomaan oman tarinansa 45 minuuttia ohjelmaan

uhreja hekin ovat. voimia heille ja kaikille niille jokelalaisille perheille, joita 7.11. kosketti, ja jossa vuosipäivä on surua ja kaipausta täynnä..

minä olisin ajanut vaikka taksilla poikani viereen sairaalaan!

Jos minä kuulisin jotain niin järkyttävää, kuin tämä äiti, niin ehkä minäkin jumiuttuisin shokissa niille sijoilleni. Käsittämättä yhtään, mitä tapahtui/tapahtuu. Varmasti se koti ja läheiset toi himpun turvaa ja lohtua.



Eri asia, jos kuulee että lapsi on loukkaantunut esim. autokolarissa. Siinä vaiheessa sitä tosiaan lähtisi itse kukin vaikka Timbuktuun.

minä olisin ajanut vaikka taksilla poikani viereen sairaalaan!

"Älkää enää kyseenalaistako heidän suruaan."



Totta kai hekin saavat surra ja sitä varmasti tekevät. Mutta miksi levittää tuota P-E:n ideologiaa vieläkin netissä? Siinä en näe järkeä, ketä se auttaa? Niitä jotka suunnittelevat samalaista tekoa? Ei tuollainen kuulu suremiseen. Miksi ne videot eivät riitä missä P-E on lapsi, siis jos välttämättä haluavat nettiin hänet laittaa?

En ole lukenut, mutta eikös se pointti siinä ollut, että äiti ei alunperinkään halunnut lasta ja piti sitä pahana ja ilkeänä heti synnäriltä asti. Poika sitten rupesikin käyttäytymään äitinsä odotusten mukaan. Jos äiti olisi ollut sitä mieltä, että poika on hyvä/normaali hän olisi sellaiseksi kehittynytkin.

toimimaan kovin rationaalisesti, sitä voi varmaan lamaantua täysin. Siksi en ihmettele, ettei lähtenyt taksilla sairaalaan. Meillä kellään ei taida olla kokemusta vastaavasta shokkitilanteesta ja siitä, miten se vaikuttaa omaan toimintakykyyn ja kykyyn arvioida eri toimintavaihtoehtoja.

Täällä joku oikeasti kokee tälläistä ylemmyyttä naiseen, joka on juuri kuullut että oma poika on kuolemassa ja on kouluampuja.



Toivoin, että sulle ei oikeasti satu mitään yllättävää ja kauheaa elämässä. Sitä kun ei ehkä aina olekaan niin oikeassa kaikessa...

Ainoa asia minkä minä voin taata, on se, että rakkaus lapsiini on ehdotonta. Ehdoton rakkaushan ei tarkoita sitä, että hyväksyy kaikki lapsen tekemiset.

Hyvät äiditkin voivat mennä shokkiin ja joutua aivan toimintakyvyttömäksi kuultuaan, että oma lapsi on tehnyt jotain niin hirveää mitä ei voi lainkaan ymmärtää ja vielä kuollut kaupan päälle.



Aivan erinomaiset äiditkin voivat toimia joskus toisin kuin jonkun muun mielestä olisi parasta toimia. Mistä tiedät miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Voinpa väittää, että aika moni meistä olisi aika pihalla vastaavassa tilanteessa!

Vai onko jollekin täällä tapahtunut jotain yhtä kamalaa - miten fiksusti itse toimit silloin?

Se, ettei ymmärrä mistään mitään yhden hetken ajan elämässään. Näin on varmaan käynyt Saaren äidille, jonka käytöksen tänä kyseisenä murheen ja järkytyksen päivänä, sinä arvon täydellinen täällä tuomitset.

seasta tulla käsky lähteä oman lapsen luokse. Monestihan ihminen toimii vaikka ei ymmärrä sillä hetkellä tilannetta. Sama on ensiaputilanteissa, hoitohenkilökunta toimii ja järkytys tulee jälkikäteen. Se on tietenkin eri asia, jos haluaa vaan itselleen huomiota.

Hyvät äiditkin voivat mennä shokkiin ja joutua aivan toimintakyvyttömäksi kuultuaan, että oma lapsi on tehnyt jotain niin hirveää mitä ei voi lainkaan ymmärtää ja vielä kuollut kaupan päälle.

Aivan erinomaiset äiditkin voivat toimia joskus toisin kuin jonkun muun mielestä olisi parasta toimia. Mistä tiedät miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

Voinpa väittää, että aika moni meistä olisi aika pihalla vastaavassa tilanteessa!

Vai onko jollekin täällä tapahtunut jotain yhtä kamalaa - miten fiksusti itse toimit silloin?

kuoliaaksi ja lapseni makaisi kuoleman kielissä itsekin, niin enpä mene väittämään mitä tekisin tai mitä käskyjä mieleni minulle antaisi kyseisessä tilanteessa. Ja mielestäni olen kyllä aika hyvä äiti, en ehkä kuitenkaan aivan täydellinen.

minä olisin ajanut vaikka taksilla poikani viereen sairaalaan!

mutta se tilanne, mikä Saaren äidillä oli, on vielä karmeampi. Sekä poliisit että veli estivät lähtemästä, koska tilanne oli erittäin vaikea. Saaren selviämismahdollisuudet olivat aika lähellä nollaa, äiti oli romahtanut eikä missään määrin ajokunnossa. 400 km matkaan olisi mennyt monta tuntia ja todennäköisesti eivät olisi sittenkään ehtineet perille ennen kuolemaa.

Ja mitä P-E:n tilanteeseen tulee, olisi meidän kaikkien syytä AVOIMIN mielin kuunnella, mitä hänen vanhemmillaan on sanottavaa. Olisi ihan pakko yrittää selvittää, miten nämä tapaukset voitaisiin estää. Koska kyllä näitä muhii enemmänkin. Toivottavasti ei realisoidu kuitenkaan.

Kiusaamista ei myöskään missään nimessä pidä vähätellä, koska se saattaa tehdä pahaa tuhoa ihmisen psyyken kannalta. Teko oli käsittämättömän väärä, mutta ihminen oli sairastunut jo paljon ennen sitä.

jossa nelikymppinen mies kertoo kokemuksistaan ja ihmisvihastaan? Koulukiusattu kertoo, miten hän ajatteli kostoa ja kiusaajiensa tuhoamista. Siinä psykologi kertoi dissosiaatiosta keinona kestää traumaattisia tilanteita.

Dissosiaatio psyykkisenä defenssinä ilmeisesti selittää osaltaan ihmisvihaa ja aggression kohdistamista itsensä ulkopuolelle (masentunuthan kohdistaa vihan itseensä).

Kai jos ihmistä kiusataan, niin hän ajattelee kiusaajiensa tuhoamista. Eikös siinä ole vihalle ihan looginen kohde?

voi tulkita myös kuten alla. Mutta minä taasen sain sen vasta viikonloppuna luettua ja en sanoisi että tarina on noin.

Lapsella oli äiti, joka ei heti kyennyt saamaan yhteyttä lapseen mutta joka koko ajan lopun ikäänsä yritti, ja isä, joka taas helli ja paapoi poikaa näkemättä hänen todellista luonnettaan, siis toisinaan ihan juuri sitä pahaakaan jota toisinaan teki. Eli isänsä näki pojan vain hyvänä ja normaalina eikä se silti estänyt tekoja.

Mielestäni kirjan vanhemmat toimivat kuten missä tahansa todellisessa perheessä olisi voinut joku toimia.

Enkä paljasta enempää mutta oli kyllä kirja jonka päätteeksi itkin.

En ole lukenut, mutta eikös se pointti siinä ollut, että äiti ei alunperinkään halunnut lasta ja piti sitä pahana ja ilkeänä heti synnäriltä asti. Poika sitten rupesikin käyttäytymään äitinsä odotusten mukaan. Jos äiti olisi ollut sitä mieltä, että poika on hyvä/normaali hän olisi sellaiseksi kehittynytkin.

ihannoivia videoita You Tubessa



ja molemmilla oli You Tube-ystävissään näitä Pekka-Ericin tunteneita potentiaalisia uusia koulumurhaajia.

koko ihmiskuntaa vasten, ei pelkästään kiusaajia. Siten se selittää koulusurmia.

Eli jos halutaan ehkäistä oikeasti koulusurmia tai surmia ylipäätään, lapsille ja nuorille tulisi turvata tasapainoisempi lapsuus (ei väkivaltaa eikä kiusaamista) ja riittävät terapiapalvelut (koska väkivallasta tuskin päästään ikinä eroon).

vääjäämättä "paha"? Vai muokkaavatko vanhemmat ja muut merkitykselliset ihmiset sekä tapahtumat ihmisestä sellaisen?



Aika hankala kysymys, tiedän. Ihmettelen vain, miten joku voisi olla paha jo syntymästään saakka, vauva. Minusta "pahuus" on enemmänkin seurausta vuorovaikutusongelmista, mihin toki lapsen neurologialla voi olla "altistava" vaikutus - jos lapsella on jotain hankalia neurologisia erityisyyksiä, aivotoiminnallisia "häiriöitä, vuorovaikutus ympäristön kanssa voi olla haastavaa mikä taas ajaa lapsen käyttäytymistä ongelmallisempaan suuntaan.