Olen elänyt jo 12-vuotta pelon vallitessa elämääni!!

Koko tämän ajan olen jännittänyt, että menetämmekö kotimme, koska meillä on taloudellisesti ollut tiukkaa. Olemme molemmat ns. duunareita ja nyt minä opiskelen yliopistossa paremman tulevaisuuden toivossa. Tilannettamme on pahentaneet veromätkyt ja kelalle takaisin maksettavat asumistuet.

Taloudellinen ahdinko on siis kestänyt jo 12-vuotta ja kuin ihmeen kaupalla ollaan aina selviydytty jotenkin..

Tässä esimerkkejä:



Perin mummoni ja tätini (eri vuosina), molemmilta jäi perintöä 2 tuhatta euroa, seurakunta on avustanut ja olen tehnyt opiskelujen ohessa 2 eri pienipalkkaista työtä.



Miehen tulot eivät ole meidän yhdessäolon (20-vuotta) aikana nousseet juuri yhtään (teollisuusala) hänen tuntipalkka on nyt 10,50¿, raskas fyysinen työ.



Miten te muut jaksatte?