Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi elää koko elämänsä yksin
16.06.2013 |
ilman minkäänlaista parisuhdetta? Siis vuosikausia ilman hellyyttä, seksiä ja toisen ihmisen läsnäoloa? Miten se on mahdollista? Tarkoitan nyt todellakin sellaista, ettei oikein koskaan ole ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, muttei myöskään harrasta hetkellisiä suhteita, vaan tyytyy olemaan yksin?
Kommentit (256)
Tulet vielä joku päivä huomaamaan, että yksinäisyys on ylellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulet vielä joku päivä huomaamaan, että yksinäisyys on ylellisyyttä.
Kuka tulee huomaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin ihan hyvin elää yksin ja uskon, että olisin onnellinenkin niin. Olen naimisissa oleva perheenäiti, mutta nautin aivan hirvittävästi niistä hetkistä jolloin saan olla ihan rauhassa kotonani. Mun äidille taas ainoa oikea tapaa tuntuu olevan parisuhde. Aina kun nähdään, se surkuttelee kun ei sillä mun serkkupojalla ole vieläkään "ketään" ja voi voi kun löytäisi "edes jonkun". Ihan kuin elämän tärkein asia olisi se parisuhteen muodostaminen. Täyttä elämää voi elää ilmankin!
Onko tämä viesti joku sairas vitsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin ihan hyvin elää yksin ja uskon, että olisin onnellinenkin niin. Olen naimisissa oleva perheenäiti, mutta nautin aivan hirvittävästi niistä hetkistä jolloin saan olla ihan rauhassa kotonani. Mun äidille taas ainoa oikea tapaa tuntuu olevan parisuhde. Aina kun nähdään, se surkuttelee kun ei sillä mun serkkupojalla ole vieläkään "ketään" ja voi voi kun löytäisi "edes jonkun". Ihan kuin elämän tärkein asia olisi se parisuhteen muodostaminen. Täyttä elämää voi elää ilmankin!
Onko tämä viesti joku sairas vitsi?
Miten niin?
Tarkoitin ap:lle tämän että yksinäisyys on ylellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:30"]Moni elää huonossa suhteessa eikä saa hellyyttä ja läsnäoloa. Ollaanko niissä vain sen vuoksi, ettei osata olla yksin tai pelätään leimautumista.
Joo, vastasit itse hyvin kysymyksiisi. NÄin juuri on.
Miksi huono suhde olisi lähtökohtaisesti parempi tilanne kuin yksinolo? Ei elämän sisältö ole vain pusimista jonkun olutmakkaran kanssa sohvalla. Luuletteko te, että ne miehet tosissaan ajattelevat, että mun elämäksi riittää, kun pussaan mun muijaa meidän sohvalla? Ei. Niitä kiinnostaa sellaiset asiat kuin ura, muiden miesten arvostus, rikastuminen, eteneminen töissä ja harrastuksissa. Miehet ovat siinä fiksumpia, että ne tietävät luonnostaan, että muitakin tunteita on kuin parisuhderakkaus ja päämääriä on muitakin kuin päästä naimisiin.
Ei suhteen puuttumista sinkkuna edes huomaa, kun keskittyy muihin tärkeisiin tavoitteisiin, kuten harrastuksiin, sijoittamiseen, urakehitykseen, opiskeluun, harrastuksiin, sisustamiseen. Niissä voi tuntea onnistumisen iloa, keksimisen riemua, rikastumisen huumaa jne. Parisuhteessa tapahtuva rakastaminen (joka usein on keskinäistä tylsyyttä ja pettymysta by the way) on vain yksi elämän osa-alue. Täällä useimmille se on kuin elämä itse ja jos sitä ei ole, se on samaa kuin olla kuollut.
Ihmissuhteita voi harrastaa työtovereiden, sukulaisten ym. kanssa. Heidän kanssaan voi nauraa, jakaa salaisuuksia, tapella jne. Se, että niiden kanssa ei suudella ja panna, ei tee yksinäisen elämästä tunneköyhää.
Miksi ihmeessä kuvittelette, että vain olemalla kuin siamilainen kaksonen jonkun sydäMMen Valitun kanssa nainen voi olla onnellinen? Todellisuus kun vaikuttaa siltä, että se on lähinnä varmin tie epäonneen, paitsi niillä harvoilla onnekkailla, jotka todella ovat onnistuneet löytämään todellisen sielunkumppanin. Tällaisia ikionnellisia joutsenpareja todella on. Mutta niitä on tosi vähän. On täysin älytöntä edes kuvitella, että sellainen mäihä kävisi tai edes kuuluisi käydä kaikille. Vähän kuin olettaisi, että kaikkien perusoikeus on saada 7 oikein lotossa ja sitten itsessä on jotain pahasti henkistä vikaa, kun sitä jättipottia ei tulekaan :D
Juuri näin, kiitos.
Ja miten joku ei voi ymmärtää, että ihmiset ovat tässäkin asiassa yksilöitä?
Minäkin olen saanut kuulla jos jonkinmoista loukkaavaa spekulointia 'ikisinkkuudestani', vaikken sitä edes ole. Mielestäni se on myös jotenkin outo ajattelukulma muutenkin, että sinkussa saati sinkkuudessa olisi automaattisesti mitään vikaa. Eikä myöskään pitkään sinkkuna ollut ole synonoomi sille, ettei parisuhteeseen kykenisi.
Itselläkään se ei vaan ikinä ole ollut itseisarvo tyyliin pakko olla kumppani. Josta syystä se on ollut myös aina minä, joka niissä pidemmissä parisuhteissani on tehnyt lähtöpäätöksen tilanteessa kun on selvää, ettei se siitä korjaannu. Enkä siten ymmärrä, miksi mies on kuitenkin ollut silti kynsin hampain valmis roikkumaan suhteessa vaikkei hänelläkään hyvä ole pahonolon kärjistyessä jopa pettämiseen. Mutta ei, silti olisi pitänyt jatkaa koska yksinelo on pelottavaa?
Jokaista pitkää, usein myös lyhyttä suhdetta minulla on seurannut omavalintainen cool down-jakso, jolloin en ole ollut edes halukas sitoutumaan. Kunnioitan niin paljon toisia ihmisiä, etten halua tuoda kaupanpäällisenä uuteen suhteeseen edellisen painolasteja. Ja muuta keinoa siihen en itse ole löytänyt, kuin pitää taukoa välissä varmasti tarpeeksi :)
Ja sitten tietty lisäksi päälle se perinteinen syy, että ei niitä sopivia kumppaneita aina niin helposti löydy, ja/tai näin jälkiviisaana on tullut tuhlattua aikaa myös sellaisissa epämääräisissä ollaan-ei-olla -suhteissa.
Tällä hetkellä kyllä tosin alkaa vaikuttaa siltä, että minusta on tulossa se ikisinkku. Viimeisimmän suhteeni jäljiltä (ja jossa otin isoa osumaa) olen nyt viettänyt pisimmän ja totaalisimman cool down jakson kuin ikinä. Tarkoittaen etten ole edes treffeillä käynyt kahteen vuoteen. Ja on ihan kirjaimellisesti koitettu kotoakin hakea, mutta kun halusin olla itsekseni.
Ilman seksiä kyllä pärjää. Se on mielestäni niitä juttuja, että mitä useammin on tarjolla, sitä enemmän sitä haluaakin ja päinvastoin. Perustarve, eli tarve tuntea itsensä tärkeäksi, rakastetuksi ja arvokkaaksi täyttyy kyllä muutenkin, eli siinäkään ei ole ongelmaa. Mutta läheisyysvajarit - niitä en pääse pakoon. Ja ovat jo tasolla karmea.
Joten siksi taannoin latasin Tinderin ajatuksella, josko sieltä kumppani löytyisi. Todella arpajaisilta se touhu vaikuttaa, mutta katsotaan, josko jaksaisi hetken ainakin yrittää. Yhtään helpommaksi hommaa eivät tee myöskään jo aiemmin mainitsemani nytkin taas jo kohtaamani ennakkoluulot siitä, että kauemmin sinkkuna ollut olisi automaattisesti joko luonnevikainen tai sitoutumiskyvytön.
Jos ei onnistu, taidan ostaa sellaisen 'poikaystävä-tyynyn'. :D
Vierailija kirjoitti:
On äärimmäisen helppoa, kun voi viettää päivän miten itse haluaa, vaikka sitten pyjamassa aamusta iltaan mikäli huvittaa ja on tilaisuus. Kun ei tarvitse kattaa pöytää ja tiskata, vaan elää voileivällä koko päivän jos ei huvita kokata. Voi pieraista koska haluaa ja juoda kaljaa koska haluaa. Voi meikata tai olla meikkaamatta. Voi olla reissussa niin kauan kuin haluaa ja mennä kaverille baari-illan jälkeen yöksi ilman että kukaan suuttuu ja vaatii selityksiä. Seksikin alkaa unohtua jos sitä ei harrasta, ja jos hirveä panetus on, siihen on olemassa menetelmänsä. Kavereiden kanssa voi hoitaa kommunikaation, hyväksynnän ja läheisyyden tarpeet.
Jossain takaraivossa vieläkin toivoisin suhdetta, mutta mikäli se ei enää vaan onnistu, olen täysin tyytyväinen näin ja voin vanhana sanoa että olen elänyt kiinnostavaa ja omanlaistani elämää.
Sielunsiskoni!
Kiitos, nauroin ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on androgyyni asperger-piirteitä omaava nainen, ei kelpaa muuhun kuin seksiin ja siihenkin vain silloin, jos mies ei muuta saa.
Minulla ei ole koskaan ollut minkään sortin parisuhdetta, eikä minuun ei ole kukaan koskaan rakastunut. Muutaman kerran olen meinannut päästä sänkyyn, mutta järki voitti, kun tajusin, että se olisi kuitenkin ollut pelkkää yksipuolista hyväksikäyttöä eli olisin ollut miehelle pelkkä reikä ilman minkäänlaista tunnekontaktia.
Olen melkein viisikymppinen ja luovuttanut jo ajat sitten.
Mikä on vaihtoehto?
Olisin mielelläni elänyt hyvässä ja kestävässä parisuhteessa nuoresta lähtien, mutta en löytänyt sopivaa miestä.
Jouduin näkemään pettämistä työpaikan "koulutusmatkoilla". Miehet pettivät mm. viimeisillään raskaana olevia vaimojaan varattujen naisten kanssa. Ystävilläni ja tutuillani on ollut useita miessuhteita mm. naimisissa olevien miesten kanssa. Tilanne oli mielestäni kauhistuttava, koska uskollisuus on minulle tärkeää.
Seurustelin nuorena miehen kanssa, johon olin rakastunut. Häntä seksi ei kiinnostanut. Seksi on minulle tärkeää, joten en halunnut toista vastaavaa suhdetta. Monet miehet käyttävät liikaa alkoholia. Tupakoijat eivät kiinnosta.
Elän yksin parin lemmikin kanssa ja olen tyytyväinen elämääni. Seurustelisin mielelläni, jos löytäisin sopivan miehen, joka on uskollinen, pitää lukemisesta, liikkumisesta, matkustamisesta ja viihtyy kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttautuneena diplomi-insinöörinä ja taloudellisesti sekä ammatillisesti menestyneenä en pysty hyväksymään isoa lihavaa vähän kouluttautunutta wt-naista. Ja ikää on 33. Wt-nainen on niin vastenmielinen, et ei kiitos. Ehkä käveleväksi kodinkoneeksi menee, mutta koskettamaan ei pysty.
Itsekin liikuntaa harrastan aktiivisesti ja tiedän, mitä terveellinen ruokavalio tarkoittaa.
Odotan toiseltakin osapuolelta samaa. Jos en muuta saa kuin ed. mainittuja, elelen mieluummin itekseni.
oon mies, melkein 35, ei yhtäkään parisuhdetta, ei vaan ketään kiinnosta tälläinen pienimunainen naama kuin nakki paskan kera..
Ei ole halujakaan enää naisiin päin. ei kiinnosta homoilukaan, mielummin yksin
Naiset on paskoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen on valitettavasti pakko, sitä ei vaan kaikki ymmärrä.
Ihan helposti. Huonoja kokemuksia miehistä niin ei halua tavata heitä, eikä koe seksiä hellyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin. Ei tarvi kuunnella mitään valitusta, vaan saa olla rauhassa.
miten joku voi elää koko elämänsä yksin? toisilla ei ehkä ole vaihtoehtoa.itse lähestyn jo viittäkymppiä enkä ole seurustellut oikeasti koskaan.kaikki toivo lapsista tai edes parisuhteesta on jo mennyt.
itse olen liian introvertti lähestymään ketään,enkä omaa sellaista ulkonäköä tai omaisuutta että naiset tekisi aloitteita....
kylmä hauta ei ole kylmempi kuin tä maailma minun kohdalla.siellä ei tarvitse ainaan enään murehtia mistään.
Elän yksin ilman suhdetta kun useat miehet tahtovat muuttaa yhteen parisuhteessa...
Yksin on ihanaa, saa tulla ja mennä niinku haluaa, eikä ole tilivelvollinen kenellekään!
Vanhemmillani oli kammottava parisuhde. Todella jotain sellaista, mitä en itselleni halua. Ja vaikka tiedän että mallin voi rikkoa, niin en osaa pitää parisuhdetta jonakin tavoitteena, joka täytyy sosiaalisen arvon tai lopullisen onnen vuoksi löytää. Koko lapsuuteni halusin vain pois vanhempieni läheltä, niin on vaikea tosiaan ajatella että omasta elämästä puutuisi jotain.
tomp kirjoitti:
miten joku voi elää koko elämänsä yksin? toisilla ei ehkä ole vaihtoehtoa.itse lähestyn jo viittäkymppiä enkä ole seurustellut oikeasti koskaan.kaikki toivo lapsista tai edes parisuhteesta on jo mennyt.
itse olen liian introvertti lähestymään ketään,enkä omaa sellaista ulkonäköä tai omaisuutta että naiset tekisi aloitteita....
kylmä hauta ei ole kylmempi kuin tä maailma minun kohdalla.siellä ei tarvitse ainaan enään murehtia mistään.
Sama täällä, vaikka olen kyllä naispuolinen, en kylläkään etsikkään parisuhdetta mutta kavereita kyllä haluasin olevan enemmän tähän yksinäisyyteen.
Pakko kun ei saa kenenkään kanssa suhdetta kokoon. Minusta kiinnostuvat vain varatut miehet ja niiden kanssa en ala mihinkään, se olisi turhaa. Sinkkumiehet ei koskaan kysele tapaamisen jälkeen perään, tai jos kyselevät niin hakevat pelkkää seksisuhdetta, näitä on nähty nyt jo muutamia. Olisin kyllä halunnut parisuhteen kokea mutta ei tule tapahtumaan tässä elämässä.
N30